Heinäkuun lopussa ole menossa häihin. Morsiusparin suhde alkoi lomaromanssista kolme vuotta sitten, nainen on suomalainen, mies britti. Näinkin voi käydä, hassua =)
Häät tänä kesänä
näinkin voi käydä
152408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Se on aivan totta, jotkut saavat muitakin kuin turkkilaisia miehiä.
Mikä se hassu osuus tässä on? Itse olen oman brittimieheni kanssa heilastellut useamman vuoden, tuskin tuo nyt niin tavatonta on ollenkaan.
Kaikkea hyvää heille :)
Hassua siinä on, että toiseen voi rakastua niin palavasti ja varmasti viikossa, että puolen vuoden kotimaassa asumisen ja ikävöinnin jälkeen (ilman yhtään uutta tapaamista) päättää muuttaa tämän rakastamisen kohteen kotikaupunkiin eri maahan. Kun monet parin tuntuvat arpovan sitä varmuutta vaikka vuosikymmenen =)
Heh, rakastua voi yhtenä ainoana iltana, ja niin palavasti ja varmasti että seuraavalla viikolla ovat kamat samassa maassa, saman katon alla.
Se on totta, että toiset parit jahkailevat ja miettivät asiaa vuosikaupalla, mutta miksi ihmeessä? Sydän kertoo totuuden, kun sitä vain kuuntelee :)
Rakkaushaaveista ja -saduista huolimatta minä pidän hyvin epätodennäköisenä, että ihmiseen voisi tutustua yhdessä illassa niin, että yhteinen tulevaisuus olisi sillä selvä tai edes todennäköinen. En ole kyyninen, vaan realisti. Niitäkin pareja varmasti on, ja siinä on osaksi hyvää onnea mukana. Harvalla kuitenkaan riittää rohkeutta tuollaisiin päätöksiin viikon tuntemisen jälkeen, ja vielä harvemmilla se päätös on ollut oikea. Se tässä on hassua, kun tällä kertaa kaikki on kuin sadusta.
"Rakastuminen" on aivojen kemiallinen reaktio. Joskus aivot tuntevat tarvetta rakastua ja valitsevat ns. kelvollisen kohteen. Ei siis aina unelmien prinssin löytämistä, vaan aivokemiaa =)
Kuulostaa siltä, että omat rakkauskokemuksesi ovat olleet enemmän kuin ihania. Hyvä niin! Kai kuitenkin silmät auki maailmassa matkanneena myönnät, että se sydän ei olekaan aina oikeassa?
En kadu ketään niistä joita syliini suljin,
heitä sentään rakastin, Timo Rautiaisen sanoin.
En voi sanoa sydämeni olleen väärässä aikaisemminkaan, aika tai elämäntilanne tai mikä lie kohtalo ei vain antanut mahdollisuutta olla osana sitä kaikkea kaunista. Ja päätökseni on ollut oikea, sillä hetkellä ja siinä tilanteessa, niissä olosuhteissa. Oikea minulle, vaan ehkä väärä jonkun toisen mielestä. Nyt tunnen taas ja vieläkin olevani juuri siellä missä pitääkin. Oma satuni alkoi vuosia sitten, salamana ja täysin odottamatta. Itsestään selvää yhteinen tulevaisuus ei tietenkään vielä silloin sinä hetkenä ollut, molemmilla oli vain palava halu katsoa mihin yhteinen tiemme voisi meidät viedä, ja tarpeeksi hulluutta uskaltaa. Olen aina uskaltanut, ja uskallan jatkossakin.
Yleensä suomalaisten naisten suhteet ulkkismiehiin ovat yleensä aika "salamia". Päätös yhteisestä tulevaisuudesta tehdään aika nopeasti, usein mieheltä sen kummemmin kysymättä. ;) Rakkauteen tuo ei ehkä niinkään perustu, vaan tahdonvoimaan ja ulkkiksen "status-arvoon": kaapataan puoliväkisin ensimmäinen sopivassa tilanteessa eteen sattunut ulkkis koska ulkkiksen kanssa on hienompaa olla. ;)
Ai miksi "ulkkiksen" kanssa on mielestäsi hienompaa olla?
Minullakin on ulkomaalainen mies. Säkissä raahasin sen Suomeen, ihan kysymättä - ei olisi muuten tullut. Minä nyt vain satuin rakastumaan aivan salamana. En ole viitsinyt kysyä häneltä mitkä hänen tunteensa ovat. Pirun hankalahan se on, mutta yhdessä ollaan vaikka hampaat irvessä! Voi vitsi että olen hänen ulkomaalaisuudestaan ylpeä!!!!!
Minä tapasin Iso-Britanniassa käydessäni sinne Etelä-Afrikasta juuri muuttaneen naisen. Tunteet olivat kuumat ja kulttuurierot varmasti vaikuttivat siihen että kiinnostavuus oli molemminpuolista.
Kävimme toistemme luona, hän Suomessa ja minä saarivaltakunnassa, puhuimme yhteen muuttamisestakin.
Itse en halunnut muuttaa koska en pidä brittiyhteiskunnasta, liikaa luokkaerojen aiheuttamia ongelmia nähtävillä. Naista ei tuo tietenkään häirinnyt(muutti Apartheidin loppumisen aiheuttamien rauhattomuuksien takia juuri pois E-Afrikasta) ja perhesiteiden sekä suomenkielen vaikeuden takia nainen ei halunnnut tänne muuttaa.
Ajan kuluessa en jaksanut painaa töitä ja lennellä vapailla, joten ilmoitin että tilanne on aika mahdoton. Luvattiin katsoa jos älytön kaipuu ajaa jomman kumman muuttamaan.
Nyt siitä on yli viisi vuotta ja harvoin enää edes viestittelemme sekä minulla on jo suhde suomineitoonkin.
Kerrankin kun suomipojalla oli tilaisuus päästä rikkaisiin naimisiin aatelisen kanssa mutta mielestäni juureni ovat kotimaassa.
Muistot riittävät minulle, hän oli kaunis hymyilevä nainen tummine hiuksineen ja ne nappisilmät... niihin kai rakastuinkin silloin?
Kaikki on mahdollista tässä maailmassa mutta asioilla on aina hintansa.
Minusta ei yhtään ole hassua että, suomalainen meene naimisiin britin kanssa, vaan ehkä päinävastoin, kuka on sanonut että, suomalaisen pitää naida suomalainen. Vaihteluhan virkistää ja enpä usko että, kieliongelmiakaan tulee
Ei siinä olekaan mitään hassua, että britti ja suomalainen avioituvat. Mutta siinä on jotain hassua, että pieni lomaromanssi johtaa parin vuoden päästä avioliittoon... se kun ei ole tavallisin lomaromanssien päättymistapa. Se vaatii parilta paljon uskoa ja rohkeutta, ja on hienoa, että sellaisiakin pareja löytyy tämän nykymuodin mukaiset vitkastelun ja vatkuttamisen keskeltä =)
Pika-avioliittojahan ne ovat kaikki suhteet turkkilaisten nappisilmienkin kanssa. Niissä tosin pyöreä nainen rakastuu rantatuolien vuokraajaan, ja rantatuolien vuokraaja suomalaisen sosiaaliturvan mahdollistamaan elintasoon.
Luuletko että turkkilaisen tai muun ei EU-maan kansalaisen on ihan helppo tuosta vaan muuttaa ja jäädä Suomeen asumaan sosiaaliturvan varassa? Ehhei.
Jopa tänne lomalle päästäkseen on pystyttävä todistamaan että on rahaa oleskella täällä, muuten ei saa viisumia. Viisumin hakuprosessi lomaa varten kestää 4-6kk keskimäärin, tuskin moni kaiffari jaksaa moista aikaa odotella jos ei ole tosi rakkaus kyseessä tai jos on tosi palava halu päästä Suomen maahan kyläilemään.
Jos haluaa saada oleskeluluvan Suomeen perhesiteen perusteella pitää olla avioliitossa suomalaisen kanssa. Silloin ei kyllä tarvitse todistella rahavarojaan. Mutta oleskelupaa ei myönnetä jos on epäilystä että on joku pika-avioliitto/lumeavioliitto. Tähän on tullut tiukempi ote 1.5.2004 jälkeen kun tuli voimaan uusi ulkomaalaislaki. Ennen varmaan sai helpommin luvan eikä pahemmin tenttailtu suhteen laatua. Myös oleskeluluvan saamisen jälkeen tilannetta ja oleskeluluvan saaneen tekemisiä seurataan. 6 vuoden ajan pitää joka vuosi hakea uutta lupaa ennen kuin voi hakea pysyvää lupaa. Aika sinnikäs saa olla jos jaksaa niin kauan hengata naisen/miehen kanssa jota ei voi sietää...Mutta aina niitäkin löytyy.
Sori tuli pitkä selostus ulkomaalaislaistamme :D
Mä tapasin brittimiehen vuosi sitten kreikassa; ihastuttiin ja pidettiin vuoden ajan yhteyttä. Talvella päätin kaverin kanssa, että kesällä lähetään reissuun kyprokselle ja keväällä sain tietää, että samainen mies on lähössä samaan kohteeseen samaiseen aikaan. Ja emme tosiaan tienneet toistemme matkasuunnitelmista mitään...Tuntui, että kohtalo puuttui asiaan... :) Viime viikko sitten vietettiin kyproksella ja tunteet vain vahvistuivat. nyt oon kesäksi matkaamassa englantiin. Tää tuntuu niin mahdottomalta, kun välimatkaa on, mutta minkäs sitä tunteilleen voi...:) Joten on mukava kuulla, että jollekkin muullekkin on näin käynyt ja tarina on päättynyt onnellisesti...:)