Koiran pyöräilyttäminen...

Ei koiraa tarvitse pumpulissa pitää kaksi vuotiaaksi. Koirat juoksevat luonnostaankin jo pennusta pitäen. Meilläkin koirat ovat päässeet juoksemaan polkupyörän rinnalla/edessä puolivuotiaasta alkaen. Polkupyörään totuttelu on aloitettu vielä aiemmin.

Tietysti täytyy pitää mielessä koiran rotu tässä pyöräilyasiassakin. Toisten rakenne ei oikein kestä pidempää juoksemista. Tätä pelkoa ei juuri metsästyskoirapuolella ole. Ne koirat kun on jalostettu juoksemaan saaliin perässä.

Kunhan pitää mielessä, että tekee pyöräilyn koiran tahtiin, niin homma pysyy järkevänä. Lämpötila kannattaa myös huomioida näin kesäaikaan. Itse lopetamme koirien juoksutuksen 10 asteeseen. Toisin sanoen koirat ovat nyt kesälomilla viileämpiin ilmoihin saakka. Liikuntaa ne kuitenkin saavat kävelylenkeillä, juoksutustarhassa vapaana kirmaillessa ja uidessa. Ylikuumeneminen on hengenvaarallinen tila, joten seuraa koiraasi tarkkaan, jos juoksutat sitä lämpimällä.

Pidä vettä aina ehdottomasti mukana joka lenkillä! Sitä voi olla hyvä antaa joskus myös kesken lenkin kohtuullisia määriä(maha vettä täynnä ei ole kiva juosta).

Itse en missään tapauksessa juoksuttaisi koiraa flexissä. Todella vaarallista puuhaa. Itsellä käytössä springeri ja on ollut hintansa väärti. Koira pysyy juuri sopivassa kohdassa pyörään nähden(koiralla tietysti oikeanlaiset valjaat päällä, ei missään tapauksessa kiinnitystä pantaan). Ei voi jäädä pyörän(eikä autojen) alle ja koira myös pystyy seuraamaan pyörän liikkeitä.

Mitä taas tulee kököstelyyn kesken lenkin, niin springeriä käyttäessä voi hyvin seurata sivusilmällä koiran liikkeitä, vaikka muutoin katsoisikin itse eteenpäin. Eikä pyörälenkin ideana pitäisi olla mieletön vauhtirevittely vaan tasainen, kohtuullinen vauhti. Näin ollen kun koira alkaa ilmaista, että olisi tarvetta pysähtyä, sen ehtii tehdä ihan hyvin.

Ei koiran tarvitse springeriä käytettäessä juosta pyörän vauhtia. Se on se ihminen, joka säätää vauhtinsa koiran mukaan. Lyhyessä springerin narussa on se hyvä puoli, että koira ei pääse säntäämään epäsopivaan paikkaan, kuten auton alle tai kiskaisemaan polkupyöräilijää sinne. Koira pysyy juuri oikeassa kohdassa. Laitteen kiinnitys on lisäksi sellainen, että vaikka koira kiskaisisikin vikasuuntaan, niin pyöräilijän tasapaino ei siitä hevillä horju. Voin suositella lämpimästi.

Toinen itse asiassa parempi keino olisi juoksuttaa koiraa polkupyörän edessä. Oikein toimiva keino rekikoirien kanssa, mutta ei ehkä paras mahdollinen metsästyskoiralle. Ne hajut kun ovat liian mielenkiintoisia niille. Itsellä löytyy molempia, siis reki- että metsästyskoiria ja niitä on juoksutettu moelemmilla keinoilla eli siis polkupyörän edessä että rinnalla.

Keskustelun aloittajan mainitsema matka ja juoksutustiheys eli joka toinen päivä 6km, kuulostaa ihan järkevältä. Jos koira nauttii lenkeistä eikä väsy liikaa, niin se on hyvä harjoitus. Välipäivinä koira ehtii hyvin palautua seuraavaa lenkkiä varten.

mörkö kirjoitti:

Ei koiraa tarvitse pumpulissa pitää kaksi vuotiaaksi. Koirat juoksevat luonnostaankin jo pennusta pitäen. Meilläkin koirat ovat päässeet juoksemaan polkupyörän rinnalla/edessä puolivuotiaasta alkaen. Polkupyörään totuttelu on aloitettu vielä aiemmin.

Tietysti täytyy pitää mielessä koiran rotu tässä pyöräilyasiassakin. Toisten rakenne ei oikein kestä pidempää juoksemista. Tätä pelkoa ei juuri metsästyskoirapuolella ole. Ne koirat kun on jalostettu juoksemaan saaliin perässä.

Kunhan pitää mielessä, että tekee pyöräilyn koiran tahtiin, niin homma pysyy järkevänä. Lämpötila kannattaa myös huomioida näin kesäaikaan. Itse lopetamme koirien juoksutuksen 10 asteeseen. Toisin sanoen koirat ovat nyt kesälomilla viileämpiin ilmoihin saakka. Liikuntaa ne kuitenkin saavat kävelylenkeillä, juoksutustarhassa vapaana kirmaillessa ja uidessa. Ylikuumeneminen on hengenvaarallinen tila, joten seuraa koiraasi tarkkaan, jos juoksutat sitä lämpimällä.

Pidä vettä aina ehdottomasti mukana joka lenkillä! Sitä voi olla hyvä antaa joskus myös kesken lenkin kohtuullisia määriä(maha vettä täynnä ei ole kiva juosta).

Itse en missään tapauksessa juoksuttaisi koiraa flexissä. Todella vaarallista puuhaa. Itsellä käytössä springeri ja on ollut hintansa väärti. Koira pysyy juuri sopivassa kohdassa pyörään nähden(koiralla tietysti oikeanlaiset valjaat päällä, ei missään tapauksessa kiinnitystä pantaan). Ei voi jäädä pyörän(eikä autojen) alle ja koira myös pystyy seuraamaan pyörän liikkeitä.

Mitä taas tulee kököstelyyn kesken lenkin, niin springeriä käyttäessä voi hyvin seurata sivusilmällä koiran liikkeitä, vaikka muutoin katsoisikin itse eteenpäin. Eikä pyörälenkin ideana pitäisi olla mieletön vauhtirevittely vaan tasainen, kohtuullinen vauhti. Näin ollen kun koira alkaa ilmaista, että olisi tarvetta pysähtyä, sen ehtii tehdä ihan hyvin.

Ei koiran tarvitse springeriä käytettäessä juosta pyörän vauhtia. Se on se ihminen, joka säätää vauhtinsa koiran mukaan. Lyhyessä springerin narussa on se hyvä puoli, että koira ei pääse säntäämään epäsopivaan paikkaan, kuten auton alle tai kiskaisemaan polkupyöräilijää sinne. Koira pysyy juuri oikeassa kohdassa. Laitteen kiinnitys on lisäksi sellainen, että vaikka koira kiskaisisikin vikasuuntaan, niin pyöräilijän tasapaino ei siitä hevillä horju. Voin suositella lämpimästi.

Toinen itse asiassa parempi keino olisi juoksuttaa koiraa polkupyörän edessä. Oikein toimiva keino rekikoirien kanssa, mutta ei ehkä paras mahdollinen metsästyskoiralle. Ne hajut kun ovat liian mielenkiintoisia niille. Itsellä löytyy molempia, siis reki- että metsästyskoiria ja niitä on juoksutettu moelemmilla keinoilla eli siis polkupyörän edessä että rinnalla.

Keskustelun aloittajan mainitsema matka ja juoksutustiheys eli joka toinen päivä 6km, kuulostaa ihan järkevältä. Jos koira nauttii lenkeistä eikä väsy liikaa, niin se on hyvä harjoitus. Välipäivinä koira ehtii hyvin palautua seuraavaa lenkkiä varten.

Lue lisää

Lukaisin vielä aloittajan tekstin uudelleen. Aloita juoksutus aluksi ihan kilometristä ja nosta matkaa siitä hiljalleen ylöspäin. Jos koira tykkää niin seuraavan kerran kaksi kilometriä, sitten kolme...Kuuden kilometrin lenkki on jo ihan hyvä näin kesäaikaan. Ei ehkä ole järkevää kasvattaa sitä pidemmäksi ennen syksyä. Itse asiassa matka voisi olla kesällä lyhyempikin sen ylikuumenemisen vuoksi. Syksyllä sitten kuutta kilometriä ja koiran voimien mukaan vaikka pidempiäkin.

mörkö kirjoitti:

Ei koiraa tarvitse pumpulissa pitää kaksi vuotiaaksi. Koirat juoksevat luonnostaankin jo pennusta pitäen. Meilläkin koirat ovat päässeet juoksemaan polkupyörän rinnalla/edessä puolivuotiaasta alkaen. Polkupyörään totuttelu on aloitettu vielä aiemmin.

Tietysti täytyy pitää mielessä koiran rotu tässä pyöräilyasiassakin. Toisten rakenne ei oikein kestä pidempää juoksemista. Tätä pelkoa ei juuri metsästyskoirapuolella ole. Ne koirat kun on jalostettu juoksemaan saaliin perässä.

Kunhan pitää mielessä, että tekee pyöräilyn koiran tahtiin, niin homma pysyy järkevänä. Lämpötila kannattaa myös huomioida näin kesäaikaan. Itse lopetamme koirien juoksutuksen 10 asteeseen. Toisin sanoen koirat ovat nyt kesälomilla viileämpiin ilmoihin saakka. Liikuntaa ne kuitenkin saavat kävelylenkeillä, juoksutustarhassa vapaana kirmaillessa ja uidessa. Ylikuumeneminen on hengenvaarallinen tila, joten seuraa koiraasi tarkkaan, jos juoksutat sitä lämpimällä.

Pidä vettä aina ehdottomasti mukana joka lenkillä! Sitä voi olla hyvä antaa joskus myös kesken lenkin kohtuullisia määriä(maha vettä täynnä ei ole kiva juosta).

Itse en missään tapauksessa juoksuttaisi koiraa flexissä. Todella vaarallista puuhaa. Itsellä käytössä springeri ja on ollut hintansa väärti. Koira pysyy juuri sopivassa kohdassa pyörään nähden(koiralla tietysti oikeanlaiset valjaat päällä, ei missään tapauksessa kiinnitystä pantaan). Ei voi jäädä pyörän(eikä autojen) alle ja koira myös pystyy seuraamaan pyörän liikkeitä.

Mitä taas tulee kököstelyyn kesken lenkin, niin springeriä käyttäessä voi hyvin seurata sivusilmällä koiran liikkeitä, vaikka muutoin katsoisikin itse eteenpäin. Eikä pyörälenkin ideana pitäisi olla mieletön vauhtirevittely vaan tasainen, kohtuullinen vauhti. Näin ollen kun koira alkaa ilmaista, että olisi tarvetta pysähtyä, sen ehtii tehdä ihan hyvin.

Ei koiran tarvitse springeriä käytettäessä juosta pyörän vauhtia. Se on se ihminen, joka säätää vauhtinsa koiran mukaan. Lyhyessä springerin narussa on se hyvä puoli, että koira ei pääse säntäämään epäsopivaan paikkaan, kuten auton alle tai kiskaisemaan polkupyöräilijää sinne. Koira pysyy juuri oikeassa kohdassa. Laitteen kiinnitys on lisäksi sellainen, että vaikka koira kiskaisisikin vikasuuntaan, niin pyöräilijän tasapaino ei siitä hevillä horju. Voin suositella lämpimästi.

Toinen itse asiassa parempi keino olisi juoksuttaa koiraa polkupyörän edessä. Oikein toimiva keino rekikoirien kanssa, mutta ei ehkä paras mahdollinen metsästyskoiralle. Ne hajut kun ovat liian mielenkiintoisia niille. Itsellä löytyy molempia, siis reki- että metsästyskoiria ja niitä on juoksutettu moelemmilla keinoilla eli siis polkupyörän edessä että rinnalla.

Keskustelun aloittajan mainitsema matka ja juoksutustiheys eli joka toinen päivä 6km, kuulostaa ihan järkevältä. Jos koira nauttii lenkeistä eikä väsy liikaa, niin se on hyvä harjoitus. Välipäivinä koira ehtii hyvin palautua seuraavaa lenkkiä varten.

Lue lisää

juoksutusta pitää kyllä saada ennen 2v.ikää.
Tietenkään älyttömiä matkoja ei pidä tehdä vaan sopivia koiran kunnon mukaan.Me mennään vetovaljailla,polkupyörällä ja 8 m.fleksillä ja
hyvin sujuu.Vauhti on välillä kyllä kovaakin mutta
vain silloin kun koira sitä haluaa.Hellittää kyllä
menoa itse kun siltä tuntuu.Tiet ylitellään vierekkäin ja on jo oppinut kuuntelemaan Liikennevalojen piipityksestä milloin saadaan ylittää tie,oppivaisia on nuo karvakuonot.Joitakin paheksuvia katseita ollaan saatu kun tullaan 30-40km/h rantapolulla vastaan mutta pääsääntöisesti iloisia ja positiivisia kommentteja!Joskus kyllä kun ottaa vauhdista kyyhky/Varis/Rastas seisonnan pistää takakumin koville,mukavaa on tuo homma joo.

mörkö kirjoitti:

Ei koiraa tarvitse pumpulissa pitää kaksi vuotiaaksi. Koirat juoksevat luonnostaankin jo pennusta pitäen. Meilläkin koirat ovat päässeet juoksemaan polkupyörän rinnalla/edessä puolivuotiaasta alkaen. Polkupyörään totuttelu on aloitettu vielä aiemmin.

Tietysti täytyy pitää mielessä koiran rotu tässä pyöräilyasiassakin. Toisten rakenne ei oikein kestä pidempää juoksemista. Tätä pelkoa ei juuri metsästyskoirapuolella ole. Ne koirat kun on jalostettu juoksemaan saaliin perässä.

Kunhan pitää mielessä, että tekee pyöräilyn koiran tahtiin, niin homma pysyy järkevänä. Lämpötila kannattaa myös huomioida näin kesäaikaan. Itse lopetamme koirien juoksutuksen 10 asteeseen. Toisin sanoen koirat ovat nyt kesälomilla viileämpiin ilmoihin saakka. Liikuntaa ne kuitenkin saavat kävelylenkeillä, juoksutustarhassa vapaana kirmaillessa ja uidessa. Ylikuumeneminen on hengenvaarallinen tila, joten seuraa koiraasi tarkkaan, jos juoksutat sitä lämpimällä.

Pidä vettä aina ehdottomasti mukana joka lenkillä! Sitä voi olla hyvä antaa joskus myös kesken lenkin kohtuullisia määriä(maha vettä täynnä ei ole kiva juosta).

Itse en missään tapauksessa juoksuttaisi koiraa flexissä. Todella vaarallista puuhaa. Itsellä käytössä springeri ja on ollut hintansa väärti. Koira pysyy juuri sopivassa kohdassa pyörään nähden(koiralla tietysti oikeanlaiset valjaat päällä, ei missään tapauksessa kiinnitystä pantaan). Ei voi jäädä pyörän(eikä autojen) alle ja koira myös pystyy seuraamaan pyörän liikkeitä.

Mitä taas tulee kököstelyyn kesken lenkin, niin springeriä käyttäessä voi hyvin seurata sivusilmällä koiran liikkeitä, vaikka muutoin katsoisikin itse eteenpäin. Eikä pyörälenkin ideana pitäisi olla mieletön vauhtirevittely vaan tasainen, kohtuullinen vauhti. Näin ollen kun koira alkaa ilmaista, että olisi tarvetta pysähtyä, sen ehtii tehdä ihan hyvin.

Ei koiran tarvitse springeriä käytettäessä juosta pyörän vauhtia. Se on se ihminen, joka säätää vauhtinsa koiran mukaan. Lyhyessä springerin narussa on se hyvä puoli, että koira ei pääse säntäämään epäsopivaan paikkaan, kuten auton alle tai kiskaisemaan polkupyöräilijää sinne. Koira pysyy juuri oikeassa kohdassa. Laitteen kiinnitys on lisäksi sellainen, että vaikka koira kiskaisisikin vikasuuntaan, niin pyöräilijän tasapaino ei siitä hevillä horju. Voin suositella lämpimästi.

Toinen itse asiassa parempi keino olisi juoksuttaa koiraa polkupyörän edessä. Oikein toimiva keino rekikoirien kanssa, mutta ei ehkä paras mahdollinen metsästyskoiralle. Ne hajut kun ovat liian mielenkiintoisia niille. Itsellä löytyy molempia, siis reki- että metsästyskoiria ja niitä on juoksutettu moelemmilla keinoilla eli siis polkupyörän edessä että rinnalla.

Keskustelun aloittajan mainitsema matka ja juoksutustiheys eli joka toinen päivä 6km, kuulostaa ihan järkevältä. Jos koira nauttii lenkeistä eikä väsy liikaa, niin se on hyvä harjoitus. Välipäivinä koira ehtii hyvin palautua seuraavaa lenkkiä varten.

Lue lisää

Jep,jep...
On kiva saada tuollaisia asiantuntevia neuvoja ja kommentteja...

Ollaan jatkettu pyöräilyä ja hyvin on menny!
Pidän koiraani tavallisessa hihnassa,kaulapantaan kytkettynä ja pyörän sivulle olen sen opettanut.
Välillä pitää vähän spurtata räkättirastaiden ja västäräkkien perään, mutta tilanne rauhoittuu nopeasti, kun kieltää ei-sanalla....

Onhan siitäkin ollu keskustelua, et kun dreevereillä on niin pitkä runko/selkä, et miten se rasittuu liikutuksessa..? Mutta luulenpa, että kun koira on peruskunnoltaan jo hyvä ja varovasti alottaa nuo "uudet" lajit,ni ei varmastikaan ole liian rasitaavaa pitkälle selällekään...

Semmoista keskustelua voisin vielä viritellä, et miten olette opettaneet koiranne uiskentelemaan?
Ajattelin vaan, että kun en ole itse mikään vesipeto, niin pitäiskö koiraa sit uittaa veneen perässä...?
Miten opetus aloitetaan, ettei koiralle tule heti vesikammoa?
Omani kyllä tykkää kahlata, mutta kun "pistooli" kastuu, niin äkkiä pois vedestä!
Tosin antaa se pestä itsensä pesuhuoneessa ihan ok, eikä pelkää yhtään, joten vois olla helppokin opettaa uimaan...

pieni ajokki kirjoitti:

Jep,jep...
On kiva saada tuollaisia asiantuntevia neuvoja ja kommentteja...

Ollaan jatkettu pyöräilyä ja hyvin on menny!
Pidän koiraani tavallisessa hihnassa,kaulapantaan kytkettynä ja pyörän sivulle olen sen opettanut.
Välillä pitää vähän spurtata räkättirastaiden ja västäräkkien perään, mutta tilanne rauhoittuu nopeasti, kun kieltää ei-sanalla....

Onhan siitäkin ollu keskustelua, et kun dreevereillä on niin pitkä runko/selkä, et miten se rasittuu liikutuksessa..? Mutta luulenpa, että kun koira on peruskunnoltaan jo hyvä ja varovasti alottaa nuo "uudet" lajit,ni ei varmastikaan ole liian rasitaavaa pitkälle selällekään...

Semmoista keskustelua voisin vielä viritellä, et miten olette opettaneet koiranne uiskentelemaan?
Ajattelin vaan, että kun en ole itse mikään vesipeto, niin pitäiskö koiraa sit uittaa veneen perässä...?
Miten opetus aloitetaan, ettei koiralle tule heti vesikammoa?
Omani kyllä tykkää kahlata, mutta kun "pistooli" kastuu, niin äkkiä pois vedestä!
Tosin antaa se pestä itsensä pesuhuoneessa ihan ok, eikä pelkää yhtään, joten vois olla helppokin opettaa uimaan...

Lue lisää

Pitkälle selällehän on juuri hyvä, jos koira saa liikuntaa runsaasti. Hyvä lihaksisto pitää selänkin kunnossa.

Tuosta uimisesta sitten. Kaikki koirat eivät vain yksinkertaisesti pidä uimisesta. Vaikea sitä on sellaiselle opettaa. Meilläkin on yksi "herkkähipiä", joka kyllä kahlailee, muttei varmasti mene syvemmälle. Toinen taas syöksyy suoraan veteen telmuamaan. Kolmas...Se on niin koirakohtaista.

Itse en ole lähtenyt opettamaan uintia koiralle. Uikoon jos haluaa. Ehkä jollain muulla olisi tähän kommenttia ja kokemusta. En kuitenkaan lähtisi ainakaan ensimmäisenä uittamaan koiraa veneen perässä vaan totutus pikku hiljaa olemalla itsekin siellä vedessä uimassa.

10kk/lkssu kirjoitti:

juoksutusta pitää kyllä saada ennen 2v.ikää.
Tietenkään älyttömiä matkoja ei pidä tehdä vaan sopivia koiran kunnon mukaan.Me mennään vetovaljailla,polkupyörällä ja 8 m.fleksillä ja
hyvin sujuu.Vauhti on välillä kyllä kovaakin mutta
vain silloin kun koira sitä haluaa.Hellittää kyllä
menoa itse kun siltä tuntuu.Tiet ylitellään vierekkäin ja on jo oppinut kuuntelemaan Liikennevalojen piipityksestä milloin saadaan ylittää tie,oppivaisia on nuo karvakuonot.Joitakin paheksuvia katseita ollaan saatu kun tullaan 30-40km/h rantapolulla vastaan mutta pääsääntöisesti iloisia ja positiivisia kommentteja!Joskus kyllä kun ottaa vauhdista kyyhky/Varis/Rastas seisonnan pistää takakumin koville,mukavaa on tuo homma joo.

Lue lisää

että olen laittanut muutaman tonttulakista irrotetun kellon vetovaljaisiin,auttaa muita liikkujia kuulemaan hyvissä ajoin varsinkin kun tullaan takaapäin ohitse.Ei se fleksillä juoksuttaminen sen vaarallisempaa ole kuin springerillä,siinä pitää vain olla koiralla takaraivossa muutamat käskyt mitä totella välittömästi kun tarvitaan.(Vierelle,seis,varovasti ja se mieluisin VAPAA).Eipä siinä muuta kuin (AJA ja MAAHAN)komennot kun vielä opettaa lisää niin pärjää pitkälle metsässäkin.Tosin Parilla lyhyellä vihellyksellä pysähtyy kyllä myös mutta maahan ei viiti valjaissa vauhdissa viheltää,säästää sen sitten metsälle.Varovasti olen opettanut menemään asfaltilla eli menee ravia ettei tassut kulu liikaa, varsinkin varpaat tahtoo kulua enemmän kuin päkiät jos juostaan asfaltilla.Vierelle tietenkin kun muita koiria tulee vastaa ja tien ylitykset.Vapaalla saa sitten latoa täysillä jos haluaa.Ei siinä sen kummempaa tarvita kun homma luistaa näillä jo ihan mukavasti eikä tule Stressattua muita kulkijoita eikä varsinkaan koiraa eikä itseään turhilla "töppäilyillä".Tummelia tassuihin mennen tullen niin anturat pysyy kunnossa.Muina aikoina sitten mennäänkin metsässä aina kun pystytään vapaana mutta tämä aika kun on kiinnipito niin on mukava hommata pohjakunto valmiiksi syksyä varten.

Uitu ei ole vielä,ei mene mielellään "pistoolia"pitemmälle en tiedä,pitänee mennä kesemmällä itse uimaan ja kutsua mukaan lystin pitoon,jospa se siitä innostuisi.

Mukavia pyöräilyretkiä täältä Kainuusta!

palatakseni vielä näin vanhaan keskusteluun.. Minun vanha koirani, beagle tykkäsi juosta pyörän rinnalla. Useimmiten totteli käskyjä, joten fleksin kanssa juoksuttaminen sopi hyvin. Se osasi olla pysähtymättä vauhdista hajujen perään, mutta se vaati itseltä kontrollia koiran liikkeisiin, eli piti osata katsoa koska koira aikoo tehdä jotain ennakoimatonta ja reagoida ajoissa. Liikuimme aina hiljaisilla sorateillä, fleksistä oli se hyvä puoli että äkkitilanteessa (harvinaisia) jos koira pysähtyi yllättäen, fleksin sai päästettyä kädestä ennenkuin koiraan sattui (pidin kädessä erittäin kevyesti). Vauhti oli kovaa, beagleni tykkäsi juosta. Polkupyörällä ei perässä meinannut pysyä, yritin usein ajaa hitaammin, mutta koira veti aina vaan lujempaa. Talvisin liikuimme samaan tahtiin potkukelkalla... Näki miten se nautti juoksemisesta kun sai päästellä täysillä. Jäi kiva muisto ekasta koirasta, jonka jouduin lopettamaan kasvainten takia.