Miehinen ja kinkeripitoinen joulu.

Kiitos terkuista, käyn jouluaterialla yhdessä suomibaarissa, ostin kotiin hieman joulutarpeita, vaimo on vielä pohjoisessa tulee vuoden vaihteen jälkeen kotiin, olen ollut siis yksin kotona jo kolmisen viikkoa, tänään taas pesemään pyykkiä...olenpa nauttinut tästä yksin olosta, hyvää Joulua sinullekin sinne, ja rakkaille pattayan savoon.
By NumBall hHN 63v.

Lisää satuja, aloituksen tapaan.:

1.12. Savuvana

Oli yö. Kuu ja tähdet loivat himmeää valoa tuntureille ja lumen kietomiin metsiin. Lumivaipan sylissä uinui Tonttulan talo, jonka vinttikamarista kuului puhinaa ja makuusaleista tuhinaa. Lakanat kahahtelivat, kun joku tontuista käänsi unista kylkeään, mutta muuten oli hiiren hiljaista.

Tuvan uunin päällä uinuivat padat ja kiiltävät kuparikattilat, puukauhat lepäsivät laatikoissaan. Jopa seinäkellon viisarit saivat huilata, sillä kello oli lopettanut tikityksensä. Myös työpajoissa tavarat olivat liikkumatta paikoillaan kuin ikiuneen vaipuneina. Sakset roikkuivat naulassaan ja neula tökötti neulatyynyssään niin laiskan näköisinä, että oli vaikea kuvitella, miten ahnaasti sakset pian haukkaisivat kangasta ja kuinka vinhasti neula syöksähtelisi kankaan läpi.

Vaikka ulkona paukkui pakkanen, makuusaleissa näytti kesäiseltä, sillä vuoteissa uinuvat punalakkiset olennot oli peitetty kukkatäkein – oli sinikellotäkkejä ja päivänkakkaratäkkejä ja ruusutäkkejä ja narsissitäkkejä ja täkkejä, joissa tulvehti sireeninkukkia ja unikoita.

Kun täkkimeri kohoili hengityksen tahdissa, oli kuin kukkaniitty olisi heilunut tuulessa.

Lumi ja uni olivat kääräisseet helmoihinsa kaikki Tonttulan asukkaat – tai ainakin melkein, sillä savupiipusta kiemursi taivaalle hento savuvana. Ja koska oli savu, piti olla tuli, ja koska oli tuli, täytyi olla tulisija ja joku tulta ruokkimassa. Tuo kaikki löytyi, kun laskeutui tarpeeksi syvälle Tonttulan talon uumeniin, sillä varastojen ja mehukellarin ja hillokellarin alta löytyi kerros, joka oli salaisuus, ja sieltä kiveen hakattu asumus, joka oli vielä suurempi salaisuus.

Asumuksen ja halkovaraston väliä viipotti edestakaisin pikkuinen haltija-ukko sylissään suuri kasa klapeja, jotka hän viskoi uunin liekehtivään kitaan. Ukko oli lyhyenläntä ja koukkuselkäinen. Hiippalakin alta pyrki esiin harmaa hiuspehko ja ryppyistä naamaa peitti naavainen parta.

Haltija oli herännyt Tonttulassa ensimmäisenä, ja hänellä riitti touhua mahtavan hirsitalon lämmittämisessä. Päivätyönsä päätteeksi haltija seisahtui kalenterin eteen ja viivasi yli kuluneen päivän. Sitten hän istui jakkaralleen ja rapsutti korvallistaan ja heilutti jalkateräänsä ja naksutteli sormiaan ja letitti partaansa sata lettiä ja kokeili, kuinka monta kertaa hän jaksoi hyppiä yhdellä jalalla ja kuinka monta kertaa toisella.

Tänä aamuna ukon naama oli yhtä hymyä, sillä vihdoin oli koittanut päivä, jota hän oli kiihkeästi odottanut. Haltija ponkaisi jakkaralle ja kurkotti hyllyltä nahkaisen pussin. Hän kiepahti pöydän ääreen istumaan, hölläsi narun pussin suulta ja kumosi pöydälle röykkiön punaisena hehkuvia kiviä. Kynttilän loimu sai kivet sädehtimään, ja haltija huokaisi ihastuksesta. Hellästi hän nosti ensimmäisen kiven peukalon ja etusormen väliin, ja ryhtyi kiillottamaan sitä pehmeällä säämiskäliinalla

Ikävissäsikö kimpoilet Kinkkuhuhta, kun en ole päiväkausiin mitään kirjoittanut?

Golf resorttiin Pattayalle tulin jo keskiviikkona, tänään oli turneen kolmas rundi ja huomenaamulla viimeinen ja sitten kotiin joulunviettoon.

Joulu ei ole mikään iso juttu buddhalaisille ja joulun länsimainen muoto on suorastaan vieras. Ei ole meillä muovikuustakaan eikä tule pukki.

Perustarpeisiin jotakin pientä ja sitten katsomaan iskää silmiin että et kai meinaa ihan tosissasi että syön tätä lanttulaatikkoa...? Kinkkukiintiö tuli täyteen jo kuukausi sitten ja jouluna ei ole kinkkua meillä.

Jalat yllättävän väsyneet, kun kierrettiin kävellen nuo kolme kierrosta. Huoneessa onneksi poreamme ja hieroja tulee yhdellä soitolla klubilta https://aijaa.com/WP9QXa

Koska minun kuvilleni on aina kovemmat todistevaatimukset kuin muiden kuville, niin laitoin samaan kuvaan varpaat, päivän lehden, passin telkkaria vasten ja näköjään Nordean visakorttikin on pöydällä, jolla maksoin varaukset.

Yllättävää että Kinkkusensein kinkuista ei saa kuvaa edes siellä Savossa. Kaikki satua aina vaan joka päivä,itkupotkuja ja katkeruutta.

2010

SatusetäTopelius mtaas asialla. Onko tästä edes Joulusaduksi?

"Lanttulaatikkoa kitaranmuotoinen on väsännyt ja tuo lanttu täällä Thaimaassa koetaan olevan Ruotsalainen, joka tosin on selvää teille Thaikielen hallitseville Rakkaille."

Pasaspuhetta jälleen. Lanttulaatikko on Suomen lahja Ruotsille.

2010 ei opeta edes leikillään lapsilleen omaa äidinkieltään, ei omia joulun perinteitä, ei edes tee juhlasta juhlaa perheelleen, mutta kun jokin pienen pienikin aihe, niin ryyppäämiselle löytyy vankka peruste.

Ai että Thaimaassa ei joulua, ok, ei joulua, selvä.

No kukin tavallaan.