Oma topic nivalan peräkammarin miehille&naisille, yksinäisille, henkisesti sairastuneille

Yritän tässä kehittää tällaisen topicin joka toisi yhteen meitä tänne nettiin. Minulla kun on kovasti ongelmia tavata ihmisiä. Joskus pentuna oli viimeksi sosiaalista aktiivisuutta ihan kiitettävästi. Tuo henkinen sairastelu on osittain johtuvaa myös geeneistä , etenkin riski siihen sairastua jos etenkin molempien vanhempien ja niiden lähisuvussa on taipumusta sellaiseen sairasteluun. Lisäksi henkisesti sairailla on korkeampi riski päätyä itsemurhaan.

Mitä teille kuuluu yleensäkään? Ei mulle oikein mitään. Voisi heittää humorisesti ja filosofisesti näin "elämäni on ollut pelkkää kävelyä" eli sisältöä ei ole kun ihan syntymästä asti kaikki on tuntunut niin tyhjältä, raskaalta, ahdistavalta ja merkityksettömältä. Omaa identiteettiäkään ei oikein taida löytyä eikä minkäänlaista rohkeutta.

Olen takuueläkeläinen. En ole tapaillut ihmisiä moniin vuosiin. Joskus erästä miespuolista henkilöä morjestan tuolla kaupungilla. Nettikavereita löytyy jonkun verran (alle 10 nettikaveria joista pari on läheisiä nettikavereita ja joista toinen on ollut nettikaverina yli 10 vuotta ja hän on niin luotettava ja avoin että hänen kanssaan voi jutella melkein mistä tahansa).

Onko teillä mitään harrastuksia? Kai osalla teistä on ehkä tilanne semmone, ettei niitä kävelylenkkejäkään voi tehdä. Minulla on ohjelmistossani kävelylenkit, mut kuten aiemmin sanoin, elämäni on ollut pelkkää kävelyä. Kuten CMX-yhtyeen aki AW yrjänä vastasi minulle bändinsä fanikirjassa 2000-luvulla humoristiseen tyyliin näin "jaa taidat olla niitä jotka sauvakävelee siten että sauvat roikkua laahustavat takanapäin" purskahdin kovvaan nauruun siten että kahavit lensi suustani.