Gostomysl: mitä tiedetään miehestä, joka kutsui Rurikin Venäjälle

Mitä kieltä Rurik puhui?

Kronikkalähteiden mukaan hän oli skandinaavinen johtaja, jonka novgorodilaiset kutsuivat vuonna 862 hallitsemaan maitaan. Tässä tapauksessa voidaan olettaa, että Rurik puhui jotakin skandinaavista kieliä, kuten vanhaa ruotsia, vanhaa norjaa tai vanhaa tanskaa.
Jotkut historioitsijat kuitenkin uskovat, että Rurik oli slaavi, joka asui Skandinaviassa. Tässä tapauksessa voidaan olettaa, että hän puhui slaavilaista kieltä, ehkä yhtä Baltian maissa yleisistä murteista.
Tällä hetkellä yleisin näkemys on, että Rurik oli skandinaavinen, mutta hänen jälkeläisensä, mukaan lukien ensimmäinen Venäjän prinssi Oleg, puhuivat jo slaavilaista kieltä. Tämän vahvistaa se tosiasia, että kronikoissa mainitaan, että Oleg oli lukutaitoinen ja osasi slaavilaista kieltä.
Siten todennäköisin vastaus on, että Rurik puhui yhtä skandinaavisista kielistä, mutta hänen jälkeläisensä puhuivat jo slaavilaista kieltä.

Mitä nimi Rurik oikein tarkoittaa?

Rurik-nimi, jota vanhan Venäjän valtion legendaarinen perustaja kantaa, on yksi Venäjän historian tunnetuimmista. Sen merkitys on kuitenkin edelleen kiistanalainen.

Yleisimmän version mukaan nimi Rurik tulee vanhannorjalaisesta sanasta Hrœríkr, joka koostuu kahdesta juuresta: hrōþ, joka tarkoittaa "kunniaa", ja rīks, joka tarkoittaa "hallitsijaa". Siten nimi Rurik voidaan kääntää "kunniakas hallitsija".


Tätä versiota tukee se, että nimi Rurik löytyy muista pohjoismaisista kielistä, esimerkiksi ruotsin kielestä ja tanskalaisesta Rørik. Se löytyy myös muista germaanisista kielistä, kuten englannista Roderick ja saksalainen Rüdiger.

Jotkut tutkijat uskovat kuitenkin, että nimen Rurik merkitys ei ole niin selvä. Ne osoittavat, että vanhannorjan sanajuuri rīks voisi tarkoittaa myös "soturia" tai "miestä aseella". Tässä tapauksessa nimi Rurik voidaan kääntää "kunniakas soturi" tai "kunniakas johtaja".

Tämän version vahvistaa se tosiasia, että nimeä Rurik ei kantoi vain legendaarinen vanhan Venäjän valtion perustaja, vaan myös muut kuuluisat skandinaaviset johtajat, esimerkiksi Jyllannin Rurik.

Melkein Habsburgit: mistä geneettisistä poikkeavuuksista Rurikovitshit kärsivät?

Koko Rurikovich-hallinnon aikana (800-1700-luvuilla) tämän dynastian edustajat kuolivat usein eri syistä. He joutuivat salaliittojen, epidemioiden ja ennen kaikkea sukupolvelta toiselle siirtyneiden sairauksien uhreiksi. Rurikovitshit eivät olleet terveitä ihmisiä, ja heidän dynastiansa voidaan verrata Habsburgeihin.

Ikää vain noin 40 vuotta
Monet tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota tähän ominaisuuteen. Huolimatta siitä, että he eivät tehneet kovaa työtä ja elivät yltäkylläisesti, heillä oli kaikki tarvittava, he menettivät elinvoimansa 40-vuotiaana tuntemattomasta syystä. Valeri Kurganov, kirjan "Rurikovich. Historiallisia muotokuvia", totesi Rurikovitšien salaperäinen geneettinen taipumus ennenaikaiseen kuolemaan.


”43-vuotiaan Alexanderin kuoleman olosuhteet eivät sulje pois myrkytyksen mahdollisuutta... Lisäksi Aleksanterin lähisukulaiset eivät eläneet kauan. Poika Dmitri kuoli 44-vuotiaana, myös veljet kuolivat nuorina: Andrei - 43-vuotiaana, Jaroslav - 42-vuotiaana, Vasily - 35-vuotiaana. Faktat viittaavat luonnollisten, geneettisten syiden mahdollisuuteen (perinnöllinen taipumus), kirjoittaja pohtii omistetussa luvussa. Aleksanteri Jaroslavitš Nevskille (noin 1220-1263).

Muita Rurik-dynastian edustajia ei myöskään erottunut vahvasta terveydestä ja pitkäikäisyydestä.

Perthesin tauti
Perinnölliset sairaudet vaivasivat aatelisten perheiden edustajia heidän hallituskautensa alusta lähtien. Tähän johtopäätökseen tuli joukko tutkijoita, jotka suorittivat DNA-analyysin Kiovan Hagia Sofian katedraaliin haudattujen ruhtinaiden jäännöksistä. Hanketta johtanut historioitsija Nadezhda Nikitenko kertoi toimittajille, että jotkut kuuluisan dynastian jäsenet kärsivät Perthesin taudista. Radio Libertyn ukrainalainen toimitus julkaisi tarinan tästä 27. maaliskuuta 2010.

Tutkijoiden päätelmien mukaan Rurikin lapsenlapsenpoika ja Venäjän Vladimir Svjatoslavovitš Suuren osa-aikainen kastaja (noin 960-1015), hänen poikansa Jaroslav Viisas (noin 978-1054) ja jälkeläinen Jaroslav Vladimirovich Osmomysl (noin 1130- 1187) olivat ontuvia perinnöllisen sairauden vuoksi. Lisäksi Jaroslav Viisaasta ja hänen sisarestaan ​​Pryamyslavasta dynastisten avioliittojen seurauksena Perthes-tauti (reisiluun pään osteokondropatia) levisi Unkarin ja Puolan hallitsijoille, mistä ovat osoituksena kruunattujen päiden jäänteitä koskevien tutkimusten tulokset. Itä-Eurooppa.

Kuten tiedetään, tämä tauti sairastaa useimmiten 3–14-vuotiaita poikia ja aiheuttaa heille ontumista. Tutkijat tietävät kronikkalähteistä, että Jaroslav Viisaan kävely ei ollut moitteeton. Lapsena tuleva prinssi ei voinut edes kävellä, ja sitten hän parani ihmeellisesti. Näin Tverin kroniikka sanoo yhdestä Vladimir Suuren pakanallisista vaimoista Rognedasta: "Hänen poikansa Jaroslav istuu hänen kanssaan, koska luonteeltaan hän oli sellainen syntymästään asti."

Kuuluisa radiologi Dmitry Rokhlin teki raportin aiheesta "Jaroslav Viisaan luurangon anatomisen ja radiologisen tutkimuksen tulokset" 29. huhtikuuta 1940 osana tieteellistä konferenssia, jonka järjesti instituutin aineellisen kulttuurin historia. Venäjän tiedeakatemia (Pietari). Tiedemies kertoi kollegoilleen: "Luuranko erottui useista muodonmuutoksista ja merkittävistä patologisista muutoksista oikean alaraajan luissa."

Toisin sanoen kronikkalähteiden vahvistamat tieteelliset analyysitiedot osoittavat geneettisen nivelsairauden esiintymisen joissakin Rurikin jälkeläisissä.

Rurikovitš Gediminovichia vastaan: taistelu Venäjän puolesta

Venäjän historia on täynnä yhteenottoja ja taisteluita vallasta. Yksi merkittävimmistä yhteenotoista oli taistelu kahden suuren dynastian - Rurikovitšien ja Gediminovichin välillä. Molemmat dynastiat vaativat Venäjän valtaistuinta ja taistelivat ankaraa taistelua sen valloittamiseksi.

Gediminovichit, suuren liettualaisen ruhtinas Gediminin jälkeläiset, olivat aikanaan Venäjän tosiasiallisia hallitsijoita. Liettua, johon kuuluvat Baltian maat ja Venäjän luoteisalueet, oli suuri ja vaikutusvaltainen valtio 1300- ja 1400-luvuilla. Gediminovitšit käyttivät taitavasti Venäjän vaikeaa geopoliittista asemaa, joka oli repeytynyt keskinäisten konfliktien ja Kultahorden joukkojen hyökkäyksistä. He vakuuttivat Venäjän läntisten maiden ruhtinaat, että liittyminen Liettuaan suojelisi heitä mongoli-tatari-ikeeltä. Tällainen taktiikka kantoi hedelmää, ja Gediminovichit pystyivät laajentamaan omaisuuttaan moniin Venäjän maihin.

Rurikovitshit, legendaarisen Rurikin jälkeläiset, eivät kuitenkaan aikoneet hyväksyä vallan menetystä Venäjän maista. 1200-luvun lopulla he menettivät hallinnan moniin Kiovan Venäjän maihin, jotka jaettiin Puolan, Liettuan ja Unkarin kesken. Mutta he eivät antaneet periksi ja jatkoivat taistelua vaikutusvaltansa palauttamiseksi. 1300-luvun ensimmäisellä puoliskolla Rurikovitshit pystyivät palauttamaan hallintaansa sellaiset kaupungit kuin Polotsk, Volkovysk, Slonim, Novogorodok, Vitebsk, Minsk, Pinsk, Grodno ja muut. He solmivat strategisia liittoja muiden ruhtinaskuntien kanssa ja harjoittivat aktiivista politiikkaa saadakseen takaisin menetetyt maat.

Erityinen paikka Rurikovitšien ja Gediminovitsien välisessä vastakkainasettelussa on taistelulla Galician-Volynin ruhtinaskunnan puolesta. Jo ennen Pukuver Budividin vallan perustamista Liettuaan 1200-luvun puolivälissä, tämän maan valtaistuimella oli hetken aikaa Rurik-dynastian Volynin haaran edustaja - Shvarn Danilovich. Vaikka Rurikovitšit menettivät myöhemmin vallan Liettuassa, prinssi Gediminas teki rauhan Shwarnin sukulaisten - Levin ja Andrei Jurjevitšin kanssa, jotka hallitsivat yhdessä Galicia-Volynin ruhtinaskuntaa. Liitto varmistettiin dynastian avioliiton kautta: Lyubart Gediminovich meni naimisiin Andrei Jurjevitšin tyttären kanssa. Kuitenkin molempien ruhtinaiden kuoleman jälkeen puolalaiset vangitsivat Galichin ja liettualaiset Volynin. Gediminovichit ja Rurikovitšit jatkoivat taistelua näiden maiden puolesta, ja sen seurauksena Gediminovichit pystyivät valloittamaan Galician maat.
​

Yleensä lähteet tuoltaa ajalta ovat kronikoita. Kyse on vain mihin halutaan uskoa tutkijapiireissä. Roomalais kirjoituksien todenmukaisuus ei ole saagoja uskottavampi, miksi olisi?
Rurikhan on geenipoolissa täysin itämeren -suomalainen N-haploryhmää. Ja hän oli varjakki. Toisin sanoen varjagit olivat suomalaisia itämeren rannikoiden asukkaita, merenkulkijoita ja viikinkejä. Aina Baltiasta pohjanlahden kveenien kautta Mälareen asti.

Venäjän alku viittaa joka tapauksessa Skandinaavian viikinkien valloituksiin. Roslagenin viikingit pitivät pelon vallassa 800- luvulla aluetta Itämereltä Mustalle merelle. Kiovan seutuville he perustivat tukikohdan kotiseutunsa nimeä mukaillen Rosland. Siitä tuli nimi tulevalle suurvallalle ja sen kielelle. Siinä syy, miksi itänaapuri hakee hakee syntymäseutuaan omie rajojensa sisälle.