En ymmärrä, miksi ikävöin sellaista tyyppiä, joka jätti minut aikoinaan tai tarkalleen ottaen hän ghostasi minut. Minulla on ikävä, mutta en tiedä tarkalleen, mitä minulla on ikävä. Ei ainakaan hänen huonoa käytöstään jättää selvittämättä asioita. Haluaisin aina saada selvyyden, että miksi. Mutta sitä selvyyttä ei tule.
Tunnelukkoja
Anonyymi-ap
32586
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
en ole upea, huippuälykäs jne. eikä tarvii olla, voin hyvin ja pidän itsestä muutenkin, mutta monella selvittämättömät asiat vaikuttaa elämään netin ulkopuolella ja käytökseen, ja eivät suostu puhumaan mutta muiden on kärsittävä niistä, jotkut on tehnyt oikein pahempiakin juttuja, ja sitten kun niitä yrittää avata niin saa itselleen ivaa ja lisää haukkumista. tosi vaikeaa, jos ei halua selvittää se on ok, mutta sitten ei pitäisi tehdä muuallakaan juttuja. ainakaan enempää. ja antaa tilaa myös muille. eikä pyrkiä hallitsemaan tai vaikuttamaan ja järjestelemään asioita. annetaan sitten olla mutta toivottavasti sitten loppuu kanssa. itseä ainakaan kiinnosta yhtään enempää.
Totta...Kyllä se vaikuttaa. Olen sitoutumiskammoinen ja suhtaudun kriittisesti, mitä joku sanoo esim. toinen sanoo, että "olen ihastunut suhun", mutta se ei lopulta tarkoita sitä. Jos kuvailen tilannetta, että toinen jättää minut ilman sanomatta syytä, niin ajattelen, että vika on minussa. Oletan, että toisilleen rakkaat ihmiset pystyisivät puhumaan toisilleen omista tunteistaan varsinkin silloin, kun on muutenkin puhelias. Mutta ei, se on liikaa vaadittu.
luuletko että olet ollut minun kanssa? no et ole ollut, minulla on vain hän ja en ole jättänyt. deiteillö käynyt ja jos ei onnistu tämä niin sieltä etsin. eli siis ketään täältä tai exää en halua.
olet ollut jonkun muun kanssa ja eivät halua täällä vääntää tai halusivat pitää elämänsä ja puolisonsa niinpä puijaavat sinua. minun kanssa et ole ollut. tämä touhu on ihmistä rikkovaa ja tuo huonot puolet ihmisissä eteen. jos lohduttaa on ne kärsinyt mutta kostavat sitä esim minulle. koska luulevat että se ole minä joka kostaa. tosiasiassa he saavat kaikkea itseä takaisin, täältä ja siitä toiminnasta ei pääse pois valehtelemalla ja pelaamalla. joku nöyryytys ja kasvamisjuttu.sairasta.
tai jos joku pitää sitä työnä ja haluaa tehdä niin se ei tarkoita että muiden pitäisi tai samoja juttuja. ja annetaan kaikkien tehdä juttunsa rauhassa eikä viedä mitään. itsellä työt ovat muuta, niihin ei kuulu traumojen käsittely tai seksuaaliset parantamiset ym, eikä lastenhoito työnä. eikä energian luovutus suuremmin muiden arkeen. jotain joskus voi tehdä. ps. meidän kerrostalossa ihmiset ovat lähteneet autoilla matkoille kaikki ei oo kotona. itse oon, työtä ja lepoa. erilainen Joulu. vuoden päästä erilainen.
Minusta tuntunut usein, että tuolla tavalla jätetyt nimenomaan jää pahemmin kiinni. Sinä et saanut käsitellä sitä asiaa loppuun hänen kanssaan ja siksi jäit kaipaamaan. Et kaipaa häntä vaan sitä että hän olisi jättänyt sinut asiallisesti. Kaipaat selitystä ja inhimillisempää kohtelua.
Juurikin näin. En kaipaa häntä, mutta olisin halunnut tietää, miksi hän jätti minut. Olen joutunut itse spekuloimaan, mitä oikein tapahtui. Olin tosi maassa silloin. Mutta en ole enää. Olen taistelijaluonne.
On todella julmaa, jos hylätään eikä vaivauduta edes sanomaan mitään. Todella, todella alhaista ali-ihmisen käytöstä.
Ei se aina mee ihan noin. Minutkin on jätetty ilman selitystä ja siltikin kaipaan ihan itse ihmistä enkä niinkään niitä selityksiä joskin nekin olisivat kuitenkin paikallaan.
Hyvä ihminen ei vain häivy toisen elämästä. Missä sinun itsekunnioituksesi on??
On mulla itsekunnioitusta. Ei se silti tarkoita, etten voisi ymmärtää. Ihmiset tekevät virheitä.
Varo vaan, ettet ymmärrä liikaa. Kyllä minua ainakin pitää kohdella kauniisti, ennemmin vaikka ihan yksin.
Ihan kauniisti yritän kohdella ja ymmärtää jokaista ihmistä maapallolla.
Kyllä, hyvä ihminen ei häivy noin vain. Täytyy olla jotain pielessä; toinen ei ole puhunut totta ja on pelkuri. (ap)
Ole parisuhteessa ja avioliitossa ja sitten kun puoliso vain katoaa, niin siinä on ihmettelemistä ja hyväksyntää, että näin kävi eikä mahda mitään.
Se on ihan hirveää. On ihan järkyttävää, miten jotkut käyttäytyvät. Eikö millään ole mitään väliä. Miksi toinen ei pysty sanomaan: " Sä et ole mun tyyppiä. Mä haluan jatkaa elämää ilman sinua.". Se on pelkuruutta, ettei voi sanoa suoraan.
Se on nimenomaan pelkuruutta ja sitä että on niin kieroonkasvanut, ettei osaa kunnioittaa toisia ihmisiä. Aikuinen ihminen ei toimi niin. Sairaat, toisten yläpuolelle itsensä nostavat toimivat niin. Tekee toisesta pskan, jotta saa hetkeksi nostettua olematonta itsetuntoaan.
Itse asiassa juurikin näin. Hän nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Hän on aina oikeassa ja muut väärässä. Tiedän, kun hän on "sellaisessa ammatissa", missä sivalletaan muita. Mutta mietin, miksi en ole päässyt tästä yli. Hän on omalla tavallaan kieroon kasvanut. Kukaan ei ole hänelle opettanut, että näin ei toimita. Oli hänessä muuta hyvää, mutta olisin toivonut, että hän olisi puhunut tässä yhdessä asiassa totta. Se oli hämmentävää ja olin todella surullinen, kun hänen käytös yhtäkkiä muuttui. Hän myönsi käytöksen muuttumisen, mutta ei kertonut miksi. Hämmentävää oli myös se, että jonkin ajan päästä törmäsimme ja hän oli kuin ei mitään olisi tapahtunut ja niinkuin olisimme olleet ystäviä. Ajattelin, että "koska niin julmalla tavalla jätit", niin ei minun huvita näytellä.
Karmivaa. Olen tavannut tuollaisen ihmisen. Kauan kärsin, nyt olen yli. Tosin luotto vastakkaiseen sukupuoleen on mennyt ja se on todella suuri menetys. Suojaan itseni niin hyvin, etten pysty päästämään ketään lähelleni. Ihan hyvin juttu voi luistaa, mutta sitten teen jotain. Lähden pois vaikka. Jälkeenpäin mietin että olipa mukava ihminen, mutta etunimet tiedetään toisistamme, ei muuta. Ja sitten tajuan, ettei ehkä enää törmätä missään. Tällaista. Hyviä vapaita tyyppejä ei kovin usein tapaa.
On karmivaa, että vastapuoli pitää ihmissuhdetta jonkinlaisena pelinä ja kuviona. Hyvä, että pääsit yli. Varmaan vei oman aikansa. Olen myös kasvattanut kuoren. Olen tavallaan erittäin tyytyväinen, etten ole "siinä suvussa" mukana, että minut olisi nuijittu ihmisenä maanrakoon. Hyvä, että pääsin eroon, mutta jälkensä se jätti.
Toivon mukaan uskaltaisit avautua ja luottaa ihmisiin. Minäkin yritän parhaani mukaan.
Minutkin jätettiin samalla tavalla. Yhtäkkiä yhteydenpito vain loppui. Tai ei varsinaisesti jätetty, kun mitään suhdetta ei ollut. Jos kirjoitan jotain, jättää luetulle. Aluksi ei edes lukenut.
Nämä eivät mihinkään muutu. Mutta silti heitä palstalla kaivataan. Herää kysymys, että miksi ihmiset tyytyy pskaan kohteluun, kun voivat saada hyvääkin? Mutta eri ihmiseltä.
Otin kokemani oppimiskokemuksena. En pskaan kohteluun enää tyydy, mutta olen supervarovainen.
Mitäköhän vielä voisi tehdä, että saisi huomion? Lähetänkö kikkeli kuvan?
Älä lähetä. Pyydä kuvaa naiselta, sen enempää täsmentämättä haluatko naama- vai alastonkuvia.
Keskenjääneessä on potentiaalia tuosta ikävähköstä aaveilusta huolimatta kuitenkin enemmän kuin kitkerään tai väljähtyneeseen loppuunsa eletyssä stoorissa. Ja sinua varmaan risoo ettei ottanut onkeensa ja langennut eteesi. Haluaisit revanssin. Tai sitten on taipumus mahdottomiin että saisi tuntea menettäneensä jotain mitä ei ollut. Särkynyt sydän ei kestäisi enää mitään tuota suurempaa saati voisi tarjotakaan kuin onnettoman kylmää ja ankaraa valoa.
laitetaan vähän teidän toimintaa tähänkin päivään, kohta lähden vähän lentelemään tuon jokaiselle sitä mitä on ollut. ja parista joulusta vähän samoja juttuja sinne
se on se touhu mikä rikkoo ihmissuhteitakin. kaunis ajatus mutta todellisuudessa hyvin rumaa. ei kukaan jaksa sitä ja siksi kaikilla on jonkin asteisia psyykkisistä oireita. itse ainakin kaipaa ihmisiä jotka puhuvat omia ajatuksiaan eivät tuo viestejä, puolisoa joka on oikeasti kuka on ja haluaa normaalisti yhteisen elämän ja pystyy koskettamaan fyysisesti, ystäviä jotka ovat ihmisiä, eikä hae henkistä yhteistyötä ja apua ja energiaa. haluavat viettää normaalisti aikaa yhdessä, pitävät puhelimella ja muulla tavoin yhteyttä, ja ovat keitä oikeasti ovat. ei mitään joukkilynttäystö ja etsintää arkeen energia ja tietoisuustäydennydtö, arjen kauppaa. voi tehdä yhdessä asioita ja joskus vaikka vähän auttaakin, mutta sitä että on kiva olla yhdessä ja pitää toisesta. haluaa ihmiset ympärilleen tai kauemmaksi ja, elämään. ei mitään tämmöistä piikittelyä ja etsintää ja juoruntaa.
olen itse niin väsynyt tuihon touhuun, kyllähän ystävät ja, kaverit kivaa jakaa ideoita ja kertoa elämästä, mutta itse kaipaan ihan tosi paljon oikeaa elämää ja sitä että tiskiharjalla ei tehdä budinesstö ja mietitä mitä energiaa se tuo, vaan samalla kun kuuntelet ystävää keittiöön pöydän ääressä tai perhettäsi, niin sillä tiskiharjalla tiskataan vaikka nopeasti astioita. ne on elämän arkitavaroita ja itse elämä on ihmisissä. arjen pitää kulkea ja tavarat liittyvät ja helpottavat toimintaa, joskus voi vähln markkinoida jne. mutta pääsisältö on jossain muussa, eikä joka asia ole kilpailua ja vääntämistä. nii kyllästynyt ja väsynyt.
Puhut fyysisesti terveistä ihmisistä eli sanotaanko näin et päivänselvistä jutuista.
Sairas ihminen on taakka toiselle, varsinkin jos heti alussa seurustelun näin on.
Terveillä on vielä paha tapa ymmärtämättömyyttään tsempata sairaita yltiöpositiivisuudellaan, mikä aiheuttaa enemmän ahdistusta ja huonoa omatuntoa sairaalle kun hän kertakaikkiaan ei kykene suorittaan ja olla virkeä eikä ihmeparannu.
Olisin toki jatkanut orastavaa seukkaamista mutta...päätin kadota kun tiesin etten olisi voinut jättää alkuperäistä, tärkeäksi mieltämääni yksin.
Voi ajatella että tein väärin, totesin kuitenkin siirtäväni vastuun seuraavalle, hän olisi ehkä ja onkin jaksava viedäkseen ilman omaa taakkaani pidemmälle suhteen.
No otappa häneen yhteyttä ja kysy