Jouduin ensinnä pahoinvoinnin takia luopumaan tämänvuotisesta yliopistoon pääsystä. Lukemisesta ei tullut mitään, sain raskaus-alzheimerin ja muuta kivaa.
Nyt sitten olin tänään SAMK:n pääsykokeissa. Papereissa luki, että ruokailumahdollisuutta ei ole mutta kahvio on auki. En siis ottanut eväitä. Päättelykyky- ja persoonallisuustestit menivät hyvin ja aineistokoe oli helppo. Puolessa välissä, ennen ryhmätilannetta, tunsin että nyt heti on saatava jotain syötävää tai pyörryn. Ja mitä tapahtui: kahvio ei ollutkaan auki! Minulle tuli niin huono olo, etten meinannut pystyssä pysyä. Vatsa tuli kipeäksi ja vedenkin meinasin oksentaa, kun jouduin juomaan vessan hanasta.
Ryhmätilanne meni vielä hyvin, veden voimin. Mutta sitten tuli tämä psykologin haastattelun odotus: 2h! Sinä aikana meinasin kesken lähteä pois, tai olisin halunut ainakin lepoasentoon, koska minua huimasi ja heikotti ihan hirveästi. Elämäni karsein olo. Minulla ei ollut yhtään mitään, edes karkkeja tai limua mukana. Inhottava oli katsella siinä vieressä kun toiset söivät yhtämittaa tyytyväisinä eväitään.
Tuskin sain puhuttua kun tuli psykologin haastattelun aikana. Olin tosin maininnut raskaudestani hänen papereissaan, joten toivottavasti hän jollain tavalla ymmärsi. Ei kyseessä sentään ollut yliopiston pääsykoe tai testi vaan motivaation selvittäminen. Pärjään varmaan kuitenkin yo-todistuksellani, työkokemuksella ja aiemmilla opinnoilla samalta alalta.
En noista psykologeista niin tiedä, mutta toivottavasti hän ei tulkinnut väsymystäni ja verensokerin laskua (lue:vapinaa ja selvästi heikkoa oloa) "häiriintyneisyydeksi", koska sitä en todellakaan ole:) Tai voihan sitä raskauden aikana mielenhäiriöitä joskus ollakin. Minulla on kuitenkin voimakas motivaatio ja koetin tuoda sen esiin.
Pitäisikö tuosta kahvilan kiinniolo-ylläristä huomauttaa, että se vaikutti jonkin verran suoriutumiseeni huomioon ottaen tilani.. Laskin hyvin paljon sen kahvilan varaan. Ja oli melko lähellä etten pyörtynyt.
Nyt sitten olin tänään SAMK:n pääsykokeissa. Papereissa luki, että ruokailumahdollisuutta ei ole mutta kahvio on auki. En siis ottanut eväitä. Päättelykyky- ja persoonallisuustestit menivät hyvin ja aineistokoe oli helppo. Puolessa välissä, ennen ryhmätilannetta, tunsin että nyt heti on saatava jotain syötävää tai pyörryn. Ja mitä tapahtui: kahvio ei ollutkaan auki! Minulle tuli niin huono olo, etten meinannut pystyssä pysyä. Vatsa tuli kipeäksi ja vedenkin meinasin oksentaa, kun jouduin juomaan vessan hanasta.
Ryhmätilanne meni vielä hyvin, veden voimin. Mutta sitten tuli tämä psykologin haastattelun odotus: 2h! Sinä aikana meinasin kesken lähteä pois, tai olisin halunut ainakin lepoasentoon, koska minua huimasi ja heikotti ihan hirveästi. Elämäni karsein olo. Minulla ei ollut yhtään mitään, edes karkkeja tai limua mukana. Inhottava oli katsella siinä vieressä kun toiset söivät yhtämittaa tyytyväisinä eväitään.
Tuskin sain puhuttua kun tuli psykologin haastattelun aikana. Olin tosin maininnut raskaudestani hänen papereissaan, joten toivottavasti hän jollain tavalla ymmärsi. Ei kyseessä sentään ollut yliopiston pääsykoe tai testi vaan motivaation selvittäminen. Pärjään varmaan kuitenkin yo-todistuksellani, työkokemuksella ja aiemmilla opinnoilla samalta alalta.
En noista psykologeista niin tiedä, mutta toivottavasti hän ei tulkinnut väsymystäni ja verensokerin laskua (lue:vapinaa ja selvästi heikkoa oloa) "häiriintyneisyydeksi", koska sitä en todellakaan ole:) Tai voihan sitä raskauden aikana mielenhäiriöitä joskus ollakin. Minulla on kuitenkin voimakas motivaatio ja koetin tuoda sen esiin.
Pitäisikö tuosta kahvilan kiinniolo-ylläristä huomauttaa, että se vaikutti jonkin verran suoriutumiseeni huomioon ottaen tilani.. Laskin hyvin paljon sen kahvilan varaan. Ja oli melko lähellä etten pyörtynyt.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ehdottomasti ainakin itse tekisin valituksen tuosta. oliko kahvilan ovelle laitettu mitään lippulappusta, jossa olisi selvitetty miksi kahvila yllättäen olikin kiinni?
aika ihmeellistä, ajatella, jos olisi käynyt oikein huonosti... ei ajatella sellaista, mutta esimerkiksi diabeetikoilla taitaa olla aika tarkatkin syömisajat, joten kyllä ehdottomasti itse tuosta asiasta huomauttaisin. etenkin kun ovat sanoneet, että kahvila on auki.
toivottavasti pääset kaikesta huolimatta sisään. :) mukavaa kesää.
-iida
Kirjoitan heille kohteliaan reklamaation asiasta, koska he antoivat virheellistä tietoa. Kyllä se muihinkin vaikutti kuin minuun ja varsinkin kun toisilla taas oli eväät jne. Verensokeri vaikuttaa kuitenkin yllättävän paljon jaksamiseen. Minulle tämä asia oli ratkaisevan tärkeä.
...
Minkäs alan pääsykokeissa olit? Toivotaan että pääset sisään. Itselläni maanantaina hoitotyön pääsärit siellä..
.. oli hoitotyöstä. Aika paha oli olla kyl syömättä ja juomatta 7 tuntia kun on tottunut jatkuviin välipaloihin tunnin välein. Se kun pitää pahoinvoinnin loitolla.
Pääsisin kyllä varmaan siirrolla toisesta koulusta sairaanhoitajan linjalle, mutta kokeilin nyt jos pääsisin terveydenhoitajapuolelle.
Kokeessa oli sanallista, matemaattista/päättelykykyä mittaavat testit, oppimisvalmiuksia mittaava aineistokoe, keskittymiskykyä mitattiin myös. Sitten nämä persoonallisuustestit: jatka lausetta (esim. olisin mielelläni.. arvostan... en pidä itsessäni.. jne.), piirustustehtävä jossa piti jatkaa esim. pistettä tai mustaa neliöä (sama kahteen kertaan), itsestä piti kirjoittaa aine (omat vahvuudet, missä kehittymisen varaa). Sitten tämä ryhmätilanne ja psykologin haastattelu. Ei kannata jättää haastattelua viime tippaan; siinä olet itse ja psykologikin ihan väsyneitä! Kauheat jonottamiset siinä oli ellei vaan röyhkeästi mennyt toisten editse. Pidä ittes pirteenä!
hassua ku siinä lappusessa mainittiin vaan aineistokoe, opettajan haastattelu ja ryhmätilanne. ei mitää psykologista yms
miten ne sitä keskittymiskykyy mittas jne?
Jaa.. no sitten sulla on ne vaan. Yleensä on ne soveltuvuustestit kans ja ne on vuodesta toiseen samanlaiset.
Oo onnellinen ettei ole psykologin haastattelua. Siinä on jotenkin vähän "ikävä" olo vaikka tietää ettei kyse ole mistään sielujen syvyyksien selvittämisestä.
Keskittymistä/muistia mittasi varmaan se lukutehtävä, saimme kuulla lyhyen jutun luettuna ja oli 3,5 min aikaa kirjoittaa pääkohdat siitä paperille. Ja tällainen mittaa varmaan sekä keskittymistä että ohjeiden noudattamista: (tehtäväpaperissa on siinä esimerkkilause sarakkeessa oikealla ja ohje kuuluu:) Jos alarivin vasemmanpuoleisessa sanassa on enemmän a-kirjaimia kuin ylärivin keskimmäisessä, ympyröi lauseen pisin sana jne. Vähän helpompia ja vaikeampiakin kuin tuollainen.
Olitko Porissa vai Raumalla pääsykokeissa?
No kannattais ottaa varman päälle, jos tietää tarvitsevansa välipaloja. Ethän voi tietää, onko kahvio lähellä, onko siellä jonoa, jne. Joten ei esim. banaaninipun mukaanotto voi olla noin ylivoimaista. Ainakin osaat kaiken syyn pistää toisten niskoille.
Samaa mieltä, kyllä minäkin otan aina omat eväät pääsykokeisiin vaikka kahviot olisivatkin auki. Saan ainakin mitä haluan (hedelmää ja suklaata=))
Ja kyllä luulisi raskaana olevan pitävän tuollaisista asioista huolta, ainakin jos tietää että tarvitsee tunnin välein välipaloja.
Ja olisithan varmasti joltakulta voinut kysyä mistä pikku välipalaa voi saada, esim. koekavereilta tai kokeen järjestäjiltä, varmasti jotakin olisi järjestynyt.
Mutta turha enään jossitella, toivottavasti kaikesta huolimatta pääset sisään!
Kärsin itse verensokerin rajusta heittelystä ja minulla on AINA mukana eväitä missä ikinä kuljenkin. Laukussa on aina Jaffaa, banaania, myslipatukka tai apteekista ostettuja Siripiri-glukoositabletteja.
Et voi syyttää tuosta koulua ja kahvioa! Ota järki käteen!
Tästä lähtien ota opiksesi ja pelaa varman päälle!
Onnea kuitenkin ja zemppiä sisälle pääsemiseen!
Raskauden aikana iskevä heikotus voi tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta ja se tosiaan on niin hirveä olo ettei mitään rajaa. Itse ihmettelen että sä sentään selvisit pääsykokeista! Mä en selvinnyt edes kaupassakäymisestä kun heikotus iski vaan jouduin juosta limsapullo kädessä ulkoportaille istumaan etten pyörry ;)
Mä en ikinä ottaisi riskiä syömisten suhteen...en ikinä. Mulla oli aina raskauden aikana evästä mukana, jotan nopeaa sokeria tms. Ja otan nytkin mukaani kun menen perjantaina pääsykokeisiin, vaikken ole raskaanakaan :)
hyvää jatkoa sinulle ja onnea raskaudesta. Muista että se sisällä oleva pienesi on kuitenkin tärkeämpi kuin mikään opiskelupaikka :)