"Oodi runolle"

Runokirjat ovat varmastikin kustantamoille vähätuottoisin, jopa suorastaan tappiota tuottava kirjallisuuden ala.
Olen aiemmin harrastanut kirjastojen poistokirjojen ostamista. Olen ostanut muutaman runokirjan, joita ei ole kukaan lainannut niitten vuosien aikana kun ne ovat olleet kirjaston valikoimissa.
Tunnettujenkin runoilijoiden teoksia on lainattu vain muutaman kerran.
Kaunokirjallisuutta vielä ostetaan ja lainataankin hyvin.

Vähälevikkisiä kirjoja kustannetaan bestsellereistä saaduilla rahoilla.
Eivät ne ole tuottoisia kustantajalle eivätkä kirjoittajallekaan.

Lainaan muutamia runokirjoja kirjastosta vuosittain. Runot ovat
mukavia välipaloja muun lukemisen lomassa, yhteen runoon voi kiteytyä
pitkäkin tarina ja syvällisiä ajatuksia. Runot ovat minulle tarinoita
"löytämisestä". Runoista voi "löytää" (yllättäviä) asioita, koskettavia
ajatuksia, hyvistä filosofisista runoista jopa ratkaisuja mieltä
askarruttaneisiin pulmiin. Pidän erikoisesti proosarunoista.

Pitäisikin lainata joku runokirja, ne ovat vähäksi aikaa unohtuneet.
Korvaaja niille on ollut Hannu-Pekka Björkmanin kirjat. Niistäkin voi "löytää".

Muistelin että Runoilija Arto Melleri on voittanut Finlandia palkinnon.
Olen lukenut sen voittaja teoksen runot jotka Melleri kirjoitti lempikapakassaan.
Yhtään säettä ei tule mieleeni, toisin kuin Eino Leinon Hymyilevä Apollo jonka 32 säettä osaan vieläkin lähes ulkoa. Tosin olin sen aikoinani esittänytkin eräässä juhlatilaisuudessa, joten paneuduin siihen eri tavalla kuin pelkkään lukemiseen.
Minulla on myös ollut Kahlil Gibran ja Omar Khaijam kauteni runoudessa.
Tällä kertaa on paikallishistoriat ja sukututkimus yhtenä kiinnostuksen kohteena.

Sain monet makeat naurut. Luin persujen kannattajista kirjoitettua kirjaa.
Persu on epäluuloinen. Persu ei luota mihinkään.

Eniten, eli 13 % persuista luottaa horoskooppeihin,
koska niitä mikään instituutio ei ole vääristellyt.

Runokirja Kerrostalo sateessa, kolumbialaisen runouden antologia 1950-1980-luvulle, Aviadorin kustantamana, "Aika" Huuskon loistavasti suomennettuna on oiva esimerkki siitä, miten pienilevikkeisen kirjallisuuden tuki on rikastuttanut kulttuuria ja kirjallisuuden tarjontaa Suomessa.

Hallitus lakkauttaa tuet vähälevikkiselle kirjallisuudelle. On sääli, että
ministerit ovat niin pinnallisia. Sivistystä ja sen ymmärrystä ei ole.
Vähälevikkisen kirjallisuuden tuki on mitättömän pieni, mutta merkitys suuri.

Pohjanmaan murteella se on "Oori runolle". Pohjanmaalainen kävi
stadissa ja kertoi käyneensä Oorissa.