onko k-luotto myynyt velat vai antanut toimeksiannon?

Kotokaupunginkin suurin perintätoimisto jossa tuttu sattuu olemaan töissä ja tiesi kertoakin, yhdistyi toisen kanssa ja muuttivat koko nimenkin. Työni puoleen mitä olen ymmärtänyt taas erään toisen muutoksista niin on myyty koko toiminta velkakantoineen ulkomaiselle yritykselle. Eli onko sitten syystä tai toisesta jotakin laajemmastakin perintätoimistojen toiminnanmuutoksesta kysymys...

No, liiketoimintaahan sekin on vaikka jakaakin mielipiteitä melkotavalla, siten toimitaan kuin se kannattavinta on. Ja oli nyt nimi mikä hyvänsä niin eipä tuo velallisen asemaa pahemmin muuta, ainut vain että ulkomaisen firman kanssa tietysti sopiminen voi olla vähän hankalampaa ja jo olemassaolevat mahdolliset maksusuunnitelmat edellisen yrityksen kanssa tietty sulautumisten ja myyntien kautta voivat raueta mutta eipä tuo nyt muita muutoksia juurikaan tee.

Ehkä nyt tietysti uusi firma tai suurempi muutos voi sen tehdä että alkuun hieman tehostetummin saatetaan velallista muistuttaa saatavista. Ainakin muutokset annetaan tiedoksi.

Kylmä rahahan siinä tietenkin puhuu kuten oli nyt toimijataho kuka hyvänsä velkomisessa, eli maksamalla pysyy firma tyytyväisenä oli mikä hyvänsä.

Instrumin kotisivulta ilmenee että niinpäs näyttää olevan, siis osto ja myyntitoiminta on kyseessä.

Ihmettelenpä vain että miten moisten klikkiytymien kanssa neuvotellaan. Ulkomaiset omistussuhteet ovat kovin monimutkaiset. Luin jostain kansallisesta tavoiteluettelosta että velkojen osto- ja myyntitoiminta pitäisi kieltää. Mielestäni ehdottomasti näin on.
Ihmettelenpä missä määrin kukaan tavallinen velkaneuvoja pystyy neuvottelemaan tuollaisten monsterien kanssa. Siinä tulee helposti mentyä yli siitä mistä on aita matalin, eli suostuttua/ja ehdotettua velalliselle turhan pitkiä maksuohjelmia, pidempiä kuin laki vaatii.

"Purchased Debt
As an alternative to using Intrum Justitia for the collection of written-off consumer receivables via conventional outsourcing assignments, companies can sell their receivables to Intrum Justitia. This is often an alternative for clients looking for a quick and easy way to realize the hidden value of their written-off receivables and thereby accelerate cash flows."

Bell kirjoitti:

Instrumin kotisivulta ilmenee että niinpäs näyttää olevan, siis osto ja myyntitoiminta on kyseessä.

Ihmettelenpä vain että miten moisten klikkiytymien kanssa neuvotellaan. Ulkomaiset omistussuhteet ovat kovin monimutkaiset. Luin jostain kansallisesta tavoiteluettelosta että velkojen osto- ja myyntitoiminta pitäisi kieltää. Mielestäni ehdottomasti näin on.
Ihmettelenpä missä määrin kukaan tavallinen velkaneuvoja pystyy neuvottelemaan tuollaisten monsterien kanssa. Siinä tulee helposti mentyä yli siitä mistä on aita matalin, eli suostuttua/ja ehdotettua velalliselle turhan pitkiä maksuohjelmia, pidempiä kuin laki vaatii.

"Purchased Debt
As an alternative to using Intrum Justitia for the collection of written-off consumer receivables via conventional outsourcing assignments, companies can sell their receivables to Intrum Justitia. This is often an alternative for clients looking for a quick and easy way to realize the hidden value of their written-off receivables and thereby accelerate cash flows."

Ihan niinkuin tuossa jo joku kuviot tietävä kirjoittikin: liiketoiminnastahan tässä kyse on puhtaimmillaan. Kuten muissakin yrityksissä niin kannattavuuttaparantavia yhteenliittymiä ja ulkomaillekin myyntiä tehdään kun sen kerran laki ja eu:kin sallii.

Kylmästi ilmaisten eihän sillä mitään merkitystä olekaan miten helppoa tai vaikeaa velkaneuvojan tai muun selvittäjätahon on asiaa hoitaa. Sehän on sanomattakin selvää vaikka epäeettiseltä voi tuntuakin että se miten jonkun ulkopuolisen tahon asioidenhoidolle käy ei ole sanottavaa.

Onhan nyt maalaisjärjelläkin jo asia selkeä eli eipä se yhtä helppoa ole asioita hoitaa ulkomaille myydyn firman kanssa kuin kotosuomalaisen. Paljonhan noita puheita on mikä olisi sallittua ja mikä kiellettyä mutta tuskinpa mitään konkreettista tehdään kun ei ole tähänkään asti. Lähinnä ne nyt ovat arvostelevia mietintöjä ja kommentointeja tilanteen eettisestä puolesta ilman mitään sen suurempaa painoarvoa.

reka kirjoitti:

Ihan niinkuin tuossa jo joku kuviot tietävä kirjoittikin: liiketoiminnastahan tässä kyse on puhtaimmillaan. Kuten muissakin yrityksissä niin kannattavuuttaparantavia yhteenliittymiä ja ulkomaillekin myyntiä tehdään kun sen kerran laki ja eu:kin sallii.

Kylmästi ilmaisten eihän sillä mitään merkitystä olekaan miten helppoa tai vaikeaa velkaneuvojan tai muun selvittäjätahon on asiaa hoitaa. Sehän on sanomattakin selvää vaikka epäeettiseltä voi tuntuakin että se miten jonkun ulkopuolisen tahon asioidenhoidolle käy ei ole sanottavaa.

Onhan nyt maalaisjärjelläkin jo asia selkeä eli eipä se yhtä helppoa ole asioita hoitaa ulkomaille myydyn firman kanssa kuin kotosuomalaisen. Paljonhan noita puheita on mikä olisi sallittua ja mikä kiellettyä mutta tuskinpa mitään konkreettista tehdään kun ei ole tähänkään asti. Lähinnä ne nyt ovat arvostelevia mietintöjä ja kommentointeja tilanteen eettisestä puolesta ilman mitään sen suurempaa painoarvoa.

Ei lisättävää kommentteihin muuta kuin että ainut omasta mielestäni melko epäeettinen perintään meno oli aikanaan kun pankit ensin tuputtivat "hyville kanta-asiakkaille" lainoja. Ja aika pian takaisinmaksun epäonnistuttua laman ym. laskun myötä sitten melko pikaiseen myivät ison osan perintätoimistoille ja näistäkin osa kulkeutui ulkomaille perittäväksi. Kanta-asiakkuus on näemmä aika veteenpiirretty viiva joskus.

Kyllä itsekin pidän joitakin etenkin perintäkuluja vähän kohtuuttomina varsinkin isoissa summissa. Tähän puoleen töissä törmää aika useasti. Ja kyllä sen itsekin huomaa että pieni kynänheilautus tuo unohtuneeseen parkkisakkoonkin melkoisen määrän ilmaa päälle. Joskus kun niitä on perintään ehtinyt livahtaa. Kyllä kummasti laittaa vähän tehostetusti katselemaan että hoitaa omat laskunsa kunnolla.