Uskoitko rakkauteen ?

Uskon rakkauteen, Minulla oli ihastus, jonka sain. Yhdessä olemme olleet 45 vuotta

Joka sorttia oli. Henkilö joka rakasti palavasti, mutta minä halusin pois työttömältä kotiseudulta. Oli henkilö jota minä rakastin, mutta hänellä oli varaa valita monesta ja valitsi ihan erilaisen kuin minä. Oli henkilö joka sanoi minua muusakseen, ei koskaan halunnut minua omakseen, mutta unelmoi minusta siitä kun olin 20 v, kuolemaansa asti, soitti vielä kolme päivää ennen kuin olisi loppunsa aavistanut.
Oli henkilö jota rakastin enemmän kuin ketään muuta koskaan olen rakastanut. Tajusin heti ettei hän ollut yhteiselämään juuri minun kanssani sopiva, joten sairastin rakkauden kunnes hälveni. Vieläkin sävähtäisin jos hänet näkisin. Hänkin oli rakastunut minuun, mutta rakkautensa syvyyttä en saanut koskaan tietää.
Järjellä, toki häneen vahvasti vuosien myötä kiintyen valitsin puolison. Onnistuimme täyttämään molempien toiveet, kaikki mitä tahdoimme, toteutui. On vieläkin tunne että tein oikein, Suuren rakkauden perään ei välttämättä kannata sännätä.

Ihastuksia on ollut läjäpäin. Rakkauksia vain yksi.

Uskon siihen mitä itse tunnen, mä koen rakkautta,
rakkaus on ikuinen,
se on raamatussa sanottu,

joskus elämässä vain kohde vaihtuu,

Vaikka olen ollut aviossa vuosikymmeniä, vasta nyt yli 6 kymppisenä leskenä uskon rakkauteen. Kiitos siitä eräälle ihanalle leskinaiselle.

Vataa kyllä kysymykseesi! Nyt olaan pian plus 70v. joten mitään ei kaivata entisiä ihastuksia.rakauksia. Miksi tuhlaa nihin aikaa ja elämää.Ihana utta vuotta 2024.Eläkää tekin vaan ihan tosi elämä livenä.

Rakkaus! Onko koskaan ollut, mitenkään päin? En todellakaan enää tiedä, enkä oikeastaan, kohta seitsemänkymppisenä, niin välitäkkään. Nyt on mukavaa näin ja elän elämää eteenpäin.

Ihastuksia varsinkin nuorempana oli enemmänkin. Joskus tuntuu kun jälkeenpäin ajattelee että olenko edes osannut oikeasti rakastaa tai avata itseni siihen haavoittuvaan asemaan? En tiedä.

Nykyinen tasainen elämä riittää. En kaipaa mitään sen kummempia tunnekuohuja enää.

Kukaan ei tavoitellut minua hillittömästi.

Rakatuminen on kemiaa. Kemia on naamioitu "rakkaudeksi".

En ole oikein koskaan uskonut "rakkauteen". Mikään ei ole niin häilyväistä
kuin tunteet. "Rakkaus" ... hmh ... mitä se on ? En ole tullut tietämään
vieläkään.... Ajattelisin, että se on esim. vanhempien rakkautta lapseen
ja päinvastoin. Sitäkään ei ilmene aina, mikä on surullista-
Muu "rakkaus" on jotain muuta.

En ehkä tiedä edes, mitä koko rakkaus tarkoittaa ja olen aikoinaan kuvitellut rakastuneeni johonkin tyyppiin, mutta aina väärään, josta ei sitten ole mitään järkevää seurannut😂

Tietenki uskon,
rakkaus on sitä
pitää itsestään huolta,
ja kun itse voi hyvin jaksaa pitää huolta muistaki,

rakkaus on pyytetöntä,
ei vaadi eikä o d o t a vastapalveluita,

rakkaus aina asuu ihmisessä itsessään,
jos välittää omasta hyvinvoinnistaan
välittää myös lähimmäisistään,

Oli niitä jotka rakastuivat ja joiden rakkauteen ei voinut vastata sekin antoi paineita . Mutta eräänä päivänä sitten tuli ” hän ” joka oli se oikea.

Uskoin ja 40 vuoden avioliiton jälkeen leskeksi jäätyäni uskon edelleen, koska vielä löytyi uusi rakkaus. Kiitos siitä ihanaiselleni.

Nuorena tein pari vikatikkiä, joita kaduin vuosikymmeniä. Yli viisikymppisenä sain toisen onneksi korjattua.