Kunhan höpisen...

On niin surullinen ja yksinäinen olo. Kun on sairas eikä ole edes voimia ylläpitää ihmissuhteita. Eihän se auta että tänne itkee... Mut onhan sekin jotain et kuvittelee hetken aikaa että joku voisi lukea ja ymmärtää. Ja jos niin, niin mitä sitten? Aurinko nousee ja aurinko laskee... Ja sitten jotkut ampuvat raketteja ja ovat hetken iloisia. Nauttivat juhlajuomia ja syövät nakkeja ja perunamuusia. Soittavat ehkä mummulle uudenvuodenpäivänä ja alkavat stressaamaan tulevaa työviikkoa. Sellasta...

Taidanpa siirtyä tiskaamaan astiat että pysyn kasassa tämänkin päivän. :D

25

612

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      On muitakin samassa tilanteessa. Kuten minä. En vain ajattele sitä yksinäisyyttä. Keksin jotain tekemistä.

      • Anonyymi

        Joskus se yksinäisyys tuntuu, ja jopa häiritsee olemista, vaikka kuinka olisi ajattelematta sitä.
        Kun sairastuu niin, ettei enää pääse osallistumaan ja osalliseksi asioihin, menoihin ja rientoihin, niin aika yksin jää.
        Sitä ei edes tajua, ennen kuin se osuu omalle kohdalle.
        Yksinkin keksii kotonakin tekemistä, mutta ei mikään korvaa sosiaalista elämää ja ihmisten kanssa puuhastelua.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Joskus se yksinäisyys tuntuu, ja jopa häiritsee olemista, vaikka kuinka olisi ajattelematta sitä.
        Kun sairastuu niin, ettei enää pääse osallistumaan ja osalliseksi asioihin, menoihin ja rientoihin, niin aika yksin jää.
        Sitä ei edes tajua, ennen kuin se osuu omalle kohdalle.
        Yksinkin keksii kotonakin tekemistä, mutta ei mikään korvaa sosiaalista elämää ja ihmisten kanssa puuhastelua.

        Todellakin, todellakin... Kaikki eivät pysty osallistumaan, menemään ja tekemään. Sitä eivät ymmärrä ne joilla on vähemmän rajoitteita. Mikä on luonnollista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joskus se yksinäisyys tuntuu, ja jopa häiritsee olemista, vaikka kuinka olisi ajattelematta sitä.
        Kun sairastuu niin, ettei enää pääse osallistumaan ja osalliseksi asioihin, menoihin ja rientoihin, niin aika yksin jää.
        Sitä ei edes tajua, ennen kuin se osuu omalle kohdalle.
        Yksinkin keksii kotonakin tekemistä, mutta ei mikään korvaa sosiaalista elämää ja ihmisten kanssa puuhastelua.

        En sanonut että se korvaisi ihmissuhteita. Miten sen voi ymmärtää noin väärin. Ja mitä järkeä rypeä surkeudessa. Yritin lohduttaa tuolla viestillä. Enpä yritä enää.


      • kärsimyskukka
        Anonyymi kirjoitti:

        En sanonut että se korvaisi ihmissuhteita. Miten sen voi ymmärtää noin väärin. Ja mitä järkeä rypeä surkeudessa. Yritin lohduttaa tuolla viestillä. Enpä yritä enää.

        Minä ymmärsin. Älä suotta harmistu, meistä jokaisella on vaan omat kipukohdat ja erilainen sielunmaisema ja reagoidaan sitten niin eri tavoin... Ja näin kasvottomasti kirjoitellen ei mene viesti aina ihan maaliin silleen että ajatukset kohtaisivat täydellisesti.

        Kaikesta huolimatta, hyvää uutta vuotta teille ihan jokaiselle! Tuokoon se tullessaan jotain kaunista ja onnellista.


      • Anonyymi
        kärsimyskukka kirjoitti:

        Minä ymmärsin. Älä suotta harmistu, meistä jokaisella on vaan omat kipukohdat ja erilainen sielunmaisema ja reagoidaan sitten niin eri tavoin... Ja näin kasvottomasti kirjoitellen ei mene viesti aina ihan maaliin silleen että ajatukset kohtaisivat täydellisesti.

        Kaikesta huolimatta, hyvää uutta vuotta teille ihan jokaiselle! Tuokoon se tullessaan jotain kaunista ja onnellista.

        Kiitos, sullekin hyvää uutta vuotta!


    • Anonyymi

      Kyllä joku lukee ja ymmärtää, minäkin.

      • Tästä jo tuli parempi mieli. Kiitos.


    • No tuli ne tiskit ainakin hoidettua. Nyt teen öljyhoitoa ärtyneille kasvoille ja toivon ettei tule jotain allergista reaktiota (epätoivo pistää yrittämään kaikenlaista). Elämä, tragikoomista hommaa. Vielä jaksaa naurattaakin. Ainakin välillä.

    • Anonyymi

      Itse jos olo tuntuu yksinäiselle, annan ahdistuksen tulla eli otan vastaan ja eipä kauaa mene kun jo helpottaa. Täällä kirjoittelu auttaa myös.

      • Mielenkiintoista. Olen kyllä tosiaan kuullut että ahdistukseen auttaisi tämmöinen siedätys, että uskon kyllä. Tosi hyvä että pystyt itse helpottamaan oloasi. :)


      • Anonyymi

        Ihan totta, moni yrittää kynsin hampain estää ahdistusta , parempi kun istuu sohvaan tukevasti ja antaa sen tulla ja hengitteleee ilmaa nenän kautta sisään ja suun kautta ulos , hitaassa tahdissa . Se on hyvä keino. Se kun yrittää tehdä koko ajan jotakin ettei ahdistus vaan tulis päälle koska se kun kopplattu autonomisen hermosysteemiä ja itse sitä ei voi ohjata. Kun ottaa vastaan sen niin meneekin aika äkkiä miedommaksi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan totta, moni yrittää kynsin hampain estää ahdistusta , parempi kun istuu sohvaan tukevasti ja antaa sen tulla ja hengitteleee ilmaa nenän kautta sisään ja suun kautta ulos , hitaassa tahdissa . Se on hyvä keino. Se kun yrittää tehdä koko ajan jotakin ettei ahdistus vaan tulis päälle koska se kun kopplattu autonomisen hermosysteemiä ja itse sitä ei voi ohjata. Kun ottaa vastaan sen niin meneekin aika äkkiä miedommaksi

        Tosi hyvä pointti!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ihan totta, moni yrittää kynsin hampain estää ahdistusta , parempi kun istuu sohvaan tukevasti ja antaa sen tulla ja hengitteleee ilmaa nenän kautta sisään ja suun kautta ulos , hitaassa tahdissa . Se on hyvä keino. Se kun yrittää tehdä koko ajan jotakin ettei ahdistus vaan tulis päälle koska se kun kopplattu autonomisen hermosysteemiä ja itse sitä ei voi ohjata. Kun ottaa vastaan sen niin meneekin aika äkkiä miedommaksi

        Tää on hyvä muistutus asiasta! Kiitos, pitää koittaa muistaa harjoittaa tätä.


    • Anonyymi

      Olen ehkä väärä ihminen sanomaan, olen perheellinen, mutta sairastan vakavaa mielenterveysongelmaa. Olen hyvin yksinäinen usein, koska sairaus tekee sellaisen ihme "kuplan", eikä kukaan ymmärrä. Et ole todellakaan ainoa, joka kärsii yksinäisyydestä. Tsemppiä sulle ja hyvää uuttavuotta.

      • Voi että... Samoin tsemppiä, ja onnea uuteen vuoteen ja kaikkea kaunista sinulle!


    • Anonyymi

      Tulinpa tähän ketjuun avautumaan yksinäisyydestä ja sairastumisesta. Sairastui liikehäiriösairauteen joka vei minulta työkyvyn. Olin ollut pitkään masennuksen partaalla ennen tätä ja hanat aukesivat diagnoosin jälkeen. Nyt olen siis myöskin vakavasti masentunut. Pikkuhiljaa kaikki sosiaaliset kontaktit jäivät pois ja olin niin katkera että poistin kaikki sometilini. Nyt näen että ne joita luulin ystävikseni eivät ole rinnallani kun sitä tarvitsin. Onneksi minulla on mies ja lapsia, mutta olen menettänyt toivoni toimia enää työelämässä ja se tekee minut katkeraksi. Ennen sain voimaa ihmisistä ympärilläni, nyt koen vihaa muita ihmisiä kohtaan jotka elävät elämäänsä eteenpäin ja minun elämäni oli ikään kuin tässä. Neurologinen sairaus rajoittaa elämääni esim. niin etten voi enää ajaa autoa, päätetyöskentely ei onnistu enkä pysty katsomaan televisiosta liikkuvaa kuvaa. Sykettä nostattava liikunta pahentaa lihashäiriö oireita. Tuntuu että elämäni on varastettu.

      • Anonyymi

        Ymmärrän tosi hyvin miltä sinusta tuntuu tuon katkeruuden osalta, mutta en tunne sairauttasi. Itse katkeroiduin työuupumuksen ja masennuksen jälkeen, kun tajusin että urani on ohi ja työ oli ollut tosi tärkeä osa elämääni.
        Käyn kyllä nytkin töissä, mutta masentaa ajatus että tätä samaa vielä 20 vuotta koska muuhun en enää ikinä pysty. Vapaa-ajalla olen täysin aloitekyvytön kotitöitä ja pakollisia pihatöitä lukuun ottamatta. Makaan vaan sängyssä peiton alla ja aktivoidun ainoastaan tekemään jonkun kotityön tai käyn auttamassa iäkkäitä vanhempiani. Minulle on tarjottu vaihtelua työkuvaan, mutta itse koen etten pysty siihenkään enää ja ei kukaan edes tiedä kuinka syvissä vesissä uin. Suihkussa käyntikin vaatii hirveää ponnistelua. Ihmisten tapaaminen ja puhuminen on vaikeaa, kun en jaksa esittää ja en voi kuitenkaan kertoa puolitutuille kuinka väsynyt olen kaikkeen. Viime vuosi oli kuormittava läheistenkin sairastelun takia ja paljon kodin töitä jäi minun vastuulle.


      • Tunnen myötätuntoa sinua kohtaan. Kunpa voisin auttaa. Ymmärrän mitä se on, kun sairaus (sairaudet) rajoittaa aika lailla kaikessa. Tilanne on tietysti erityisen brutaali kun muutos on tuore, kun on sitä ennen pystynyt tekemään kaikenlaista ja yhtäkkiä tulee muutos... Toivon että vielä jaksaisit sinniä eteenpäin niin, että jonakin päivänä huomaat että pystytkin tekemään asioita, ja että myös niitä kestäviä ihmissuhteita löytyisi. Tässä hetkessä se tuntuu varmasti mahdottomalta ja ehkä vituttaa kuullakin tällaista puhetta... Mutta en puhu mitenkään yläpuolelta. Olen itse rukoillut kuolemaa vuosikausia että kärsimys loppuisi ja vihdoin saisin vaan levätä. Olen päätynyt siihen kliseiseen päätelmään, että riittää kun selviää tästä päivästä. Mennään tämä päivä nyt ja sillä hyvä. Sinulla on toki omat ajatuksesi ja omat polkusi... Toivon siulle todella valoa pimeyteen kaikesta huolimatta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärrän tosi hyvin miltä sinusta tuntuu tuon katkeruuden osalta, mutta en tunne sairauttasi. Itse katkeroiduin työuupumuksen ja masennuksen jälkeen, kun tajusin että urani on ohi ja työ oli ollut tosi tärkeä osa elämääni.
        Käyn kyllä nytkin töissä, mutta masentaa ajatus että tätä samaa vielä 20 vuotta koska muuhun en enää ikinä pysty. Vapaa-ajalla olen täysin aloitekyvytön kotitöitä ja pakollisia pihatöitä lukuun ottamatta. Makaan vaan sängyssä peiton alla ja aktivoidun ainoastaan tekemään jonkun kotityön tai käyn auttamassa iäkkäitä vanhempiani. Minulle on tarjottu vaihtelua työkuvaan, mutta itse koen etten pysty siihenkään enää ja ei kukaan edes tiedä kuinka syvissä vesissä uin. Suihkussa käyntikin vaatii hirveää ponnistelua. Ihmisten tapaaminen ja puhuminen on vaikeaa, kun en jaksa esittää ja en voi kuitenkaan kertoa puolitutuille kuinka väsynyt olen kaikkeen. Viime vuosi oli kuormittava läheistenkin sairastelun takia ja paljon kodin töitä jäi minun vastuulle.

        Olen pahoillani sinunkin puolestasi... Kuulostaa siltä että olet edelleen uupunut etkä ole toipunut, vaikka suoritatkin pakkomoodilla. Myös sinua tahtoisin auttaa jos vaan voisin... Voi itku.


    • Anonyymi

      Jos voit tiskata niin voisit vaikka tanssia kiirtania, nimittäin se toisi sinut henkiselle tielle, jossa yksinäisyys vähenee koska tunnet olevasi yhteydessä korkeimpaan tietoisuuteen ja samalla saat johdatusta. Meditaaatio syventää vielä yhteyttä henkisyyteen, kun ihminen ei ole vain fyysinen ja psyykkinen olento. Toisten auttaminen myös vaikka netissä kohottaa omaaakin oloa jo karmallisestikin.

      Kiirtan tanssi; ison varpaan kärjellä kosketellaan lattiaa tanssiessa, joka rauhoittaa. Sitä varpaan pistettä käyttävät myos vyohyketerapeutit. Lisäksi mantran laulaminen ja sen merkityksen ajattelu rauhoittaa.

      https://www.youtube.com/watch?v=5j7cPuwvUrQ.

      • Tanssiminen sinänsä on ihan kivaa silloin kun hapet riittää ja selkä kestää. Yksinäisen nyt vaan on pakko tiskata jos ei palkkaa kotiapua. Mihin ei ole varaa.

        Kiitos vinkistä, mutta tällainen henkisyys ei kuitenkaan ole minun juttuni. Haen johdatukseni kristittyjen Jumalalta. Ja mikään korkeampi voima ei lopulta varsinaisesti korvaa henkistä yhteyttä toiseen ihmiseen, vaikka hengellisyys onkin osa ihmisyyttä. Ei taida olla kulttuuria, jossa ei olisi haettu yhteyttä jonkinlaiseen henkeen/henkiin, voimaan tai jumaluuksiin...


      • Anonyymi

        Höpö


    • Päivän höpinät... :)

      Olen yllättynyt ja kiitollinen siitä että sain myönteisen työkyvyttömyyseläkepäätöksen. Luulin ettei näin "nuori" ihminen pääse eläkkeelle kuin pää kainalossa. Kiitän Jumalaa. Edes jokin helpotus tähän tilanteeseen. Ehkäpä asioilla on kuitenkin jokin tarkoitus.

      Tällä hetkellä voimat ja aika menee siihen kun yritän pysyä hapessa ja saada kodin pakolliset asiat hoidettua. Kuitenkin tekis mieli mennä kansalaisopiston luennoille joita tässä kevään aikana tulee, aiheena mm. kansanusko. Myöhemmin keväällä olis luentoa jopa kotitarvekanojen pidosta. :D Se olis kiinnostavaa, joskin on epätodennäköistä että pystyisin koskaan mitään kanoja pitämään. Naapuritkaan ei ehkä diggais jos pistäisin farmin takapihalle. Pihan koirat tietty vois digata. Tai no ei sittenkään ehkä nuo rotan kokoiset... Kanat varmaan näyttäs niille kaapin paikan. :D Jooh...

      Ja siis, ettei tulisi väärinkäsityksiä, niin olen koirien ystävä. Vielä jokunen vuosi sitten meinasin hankkia oman karvakorvan, mutta se kariutui, ja hyvä niin sillä nyt ei olis voimia hoitaa ystävää hyvin.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Vuonna 2026 jää entistä vähemmän rahaa käteen palkansaajille

      Työttömyysvakuutusmaksu nousee 0,3 prosenttia. Työeläkemaksu nousee 7,15 prosentista 7,3 prosenttiin. Työmarkkinajärjest
      Maailman menoa
      116
      7133
    2. Suomen kansa puhunut: Purra huonoimpia ministereitä

      Kouluarvosanalla 6–, eli samaa tasoa mitä Purran oikeakin koulutodistus. Epäpätevyys on tullut huomattua Suomen talouden
      Maailman menoa
      494
      5271
    3. Mitä aiot tehdä uudenvuoden aattona

      Mitä olet suunnitellut tekeväsi uudenvuoden aattona ja aiotko ensi vuonna tehdä jotain muutoksia tai uudenvuoden lupauks
      Sinkut
      146
      3240
    4. Joulun ruokajonoissa entistä enemmän avuntarvitsijoita - Mitä ajatuksia tämä herättää?

      Räppärit Mikael Gabriel, VilleGalle ja Jare Brand jakoivat ruokaa ja pehmeitäkin paketteja vähävaraisille jouluaattoa ed
      Maailman menoa
      215
      2621
    5. Marin sitä, Marin tätä, yhyy yhyy, persut jaksaa vollottaa

      On nuo persut kyllä surkeaa porukkaa. Edelleen itkevät jonkun Marinin perään, vaikka itse ovat tuhonneet Suomen kansan t
      Maailman menoa
      38
      2307
    6. Pituuden mittaaminen

      Ihmisen pituuden mittaaminen ja puolikkaat senttimetrit. Kuuluuko ne puolikkaatkin sentit tai millit teistä ilmoittaa m
      Sinkut
      43
      1272
    7. En tiedä enää

      Pitäiskö mun koittaa vältellä sua vai mitä? Oon välillä ollut hieman mustasukkainen, myönnän. En ymmärrä miksi en saa su
      Ikävä
      77
      1232
    8. Varsinainen vetonaula tämä Pyhäjärven keskustelupalsta

      Lisää kummasti muuttohaluja, kun lukee tätä foorumia. Tosin väärään suuntaan. Marraskuuhun mennessä tämä vähäinenkin vä
      Pyhäjärvi
      68
      1168
    9. Muistattekos kuinka persujen Salainen Akentti kävi Putinin leirillä

      Hakemassa jamesbondimaista vakoiluoppia paikan päällä Venäjällä? Siitä ei edes Suomea suojeleva viranomainen saanut puhu
      Maailman menoa
      11
      1159
    10. Mitäköhän vuosi

      2026 tuo tullessaan?
      Ikävä
      111
      1133
    Aihe