Kunhan höpisen...

Joskus se yksinäisyys tuntuu, ja jopa häiritsee olemista, vaikka kuinka olisi ajattelematta sitä.
Kun sairastuu niin, ettei enää pääse osallistumaan ja osalliseksi asioihin, menoihin ja rientoihin, niin aika yksin jää.
Sitä ei edes tajua, ennen kuin se osuu omalle kohdalle.
Yksinkin keksii kotonakin tekemistä, mutta ei mikään korvaa sosiaalista elämää ja ihmisten kanssa puuhastelua.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus se yksinäisyys tuntuu, ja jopa häiritsee olemista, vaikka kuinka olisi ajattelematta sitä.
Kun sairastuu niin, ettei enää pääse osallistumaan ja osalliseksi asioihin, menoihin ja rientoihin, niin aika yksin jää.
Sitä ei edes tajua, ennen kuin se osuu omalle kohdalle.
Yksinkin keksii kotonakin tekemistä, mutta ei mikään korvaa sosiaalista elämää ja ihmisten kanssa puuhastelua.

Lue lisää

Todellakin, todellakin... Kaikki eivät pysty osallistumaan, menemään ja tekemään. Sitä eivät ymmärrä ne joilla on vähemmän rajoitteita. Mikä on luonnollista.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus se yksinäisyys tuntuu, ja jopa häiritsee olemista, vaikka kuinka olisi ajattelematta sitä.
Kun sairastuu niin, ettei enää pääse osallistumaan ja osalliseksi asioihin, menoihin ja rientoihin, niin aika yksin jää.
Sitä ei edes tajua, ennen kuin se osuu omalle kohdalle.
Yksinkin keksii kotonakin tekemistä, mutta ei mikään korvaa sosiaalista elämää ja ihmisten kanssa puuhastelua.

Lue lisää

En sanonut että se korvaisi ihmissuhteita. Miten sen voi ymmärtää noin väärin. Ja mitä järkeä rypeä surkeudessa. Yritin lohduttaa tuolla viestillä. Enpä yritä enää.

Anonyymi kirjoitti:

En sanonut että se korvaisi ihmissuhteita. Miten sen voi ymmärtää noin väärin. Ja mitä järkeä rypeä surkeudessa. Yritin lohduttaa tuolla viestillä. Enpä yritä enää.

Minä ymmärsin. Älä suotta harmistu, meistä jokaisella on vaan omat kipukohdat ja erilainen sielunmaisema ja reagoidaan sitten niin eri tavoin... Ja näin kasvottomasti kirjoitellen ei mene viesti aina ihan maaliin silleen että ajatukset kohtaisivat täydellisesti.

Kaikesta huolimatta, hyvää uutta vuotta teille ihan jokaiselle! Tuokoon se tullessaan jotain kaunista ja onnellista.

kärsimyskukka kirjoitti:

Minä ymmärsin. Älä suotta harmistu, meistä jokaisella on vaan omat kipukohdat ja erilainen sielunmaisema ja reagoidaan sitten niin eri tavoin... Ja näin kasvottomasti kirjoitellen ei mene viesti aina ihan maaliin silleen että ajatukset kohtaisivat täydellisesti.

Kaikesta huolimatta, hyvää uutta vuotta teille ihan jokaiselle! Tuokoon se tullessaan jotain kaunista ja onnellista.

Lue lisää

Kiitos, sullekin hyvää uutta vuotta!

Tästä jo tuli parempi mieli. Kiitos.

Mielenkiintoista. Olen kyllä tosiaan kuullut että ahdistukseen auttaisi tämmöinen siedätys, että uskon kyllä. Tosi hyvä että pystyt itse helpottamaan oloasi. :)

Ihan totta, moni yrittää kynsin hampain estää ahdistusta , parempi kun istuu sohvaan tukevasti ja antaa sen tulla ja hengitteleee ilmaa nenän kautta sisään ja suun kautta ulos , hitaassa tahdissa . Se on hyvä keino. Se kun yrittää tehdä koko ajan jotakin ettei ahdistus vaan tulis päälle koska se kun kopplattu autonomisen hermosysteemiä ja itse sitä ei voi ohjata. Kun ottaa vastaan sen niin meneekin aika äkkiä miedommaksi

Anonyymi kirjoitti:

Ihan totta, moni yrittää kynsin hampain estää ahdistusta , parempi kun istuu sohvaan tukevasti ja antaa sen tulla ja hengitteleee ilmaa nenän kautta sisään ja suun kautta ulos , hitaassa tahdissa . Se on hyvä keino. Se kun yrittää tehdä koko ajan jotakin ettei ahdistus vaan tulis päälle koska se kun kopplattu autonomisen hermosysteemiä ja itse sitä ei voi ohjata. Kun ottaa vastaan sen niin meneekin aika äkkiä miedommaksi

Lue lisää

Tosi hyvä pointti!

Anonyymi kirjoitti:

Ihan totta, moni yrittää kynsin hampain estää ahdistusta , parempi kun istuu sohvaan tukevasti ja antaa sen tulla ja hengitteleee ilmaa nenän kautta sisään ja suun kautta ulos , hitaassa tahdissa . Se on hyvä keino. Se kun yrittää tehdä koko ajan jotakin ettei ahdistus vaan tulis päälle koska se kun kopplattu autonomisen hermosysteemiä ja itse sitä ei voi ohjata. Kun ottaa vastaan sen niin meneekin aika äkkiä miedommaksi

Lue lisää

Tää on hyvä muistutus asiasta! Kiitos, pitää koittaa muistaa harjoittaa tätä.

Voi että... Samoin tsemppiä, ja onnea uuteen vuoteen ja kaikkea kaunista sinulle!

Ymmärrän tosi hyvin miltä sinusta tuntuu tuon katkeruuden osalta, mutta en tunne sairauttasi. Itse katkeroiduin työuupumuksen ja masennuksen jälkeen, kun tajusin että urani on ohi ja työ oli ollut tosi tärkeä osa elämääni.
Käyn kyllä nytkin töissä, mutta masentaa ajatus että tätä samaa vielä 20 vuotta koska muuhun en enää ikinä pysty. Vapaa-ajalla olen täysin aloitekyvytön kotitöitä ja pakollisia pihatöitä lukuun ottamatta. Makaan vaan sängyssä peiton alla ja aktivoidun ainoastaan tekemään jonkun kotityön tai käyn auttamassa iäkkäitä vanhempiani. Minulle on tarjottu vaihtelua työkuvaan, mutta itse koen etten pysty siihenkään enää ja ei kukaan edes tiedä kuinka syvissä vesissä uin. Suihkussa käyntikin vaatii hirveää ponnistelua. Ihmisten tapaaminen ja puhuminen on vaikeaa, kun en jaksa esittää ja en voi kuitenkaan kertoa puolitutuille kuinka väsynyt olen kaikkeen. Viime vuosi oli kuormittava läheistenkin sairastelun takia ja paljon kodin töitä jäi minun vastuulle.

Tunnen myötätuntoa sinua kohtaan. Kunpa voisin auttaa. Ymmärrän mitä se on, kun sairaus (sairaudet) rajoittaa aika lailla kaikessa. Tilanne on tietysti erityisen brutaali kun muutos on tuore, kun on sitä ennen pystynyt tekemään kaikenlaista ja yhtäkkiä tulee muutos... Toivon että vielä jaksaisit sinniä eteenpäin niin, että jonakin päivänä huomaat että pystytkin tekemään asioita, ja että myös niitä kestäviä ihmissuhteita löytyisi. Tässä hetkessä se tuntuu varmasti mahdottomalta ja ehkä vituttaa kuullakin tällaista puhetta... Mutta en puhu mitenkään yläpuolelta. Olen itse rukoillut kuolemaa vuosikausia että kärsimys loppuisi ja vihdoin saisin vaan levätä. Olen päätynyt siihen kliseiseen päätelmään, että riittää kun selviää tästä päivästä. Mennään tämä päivä nyt ja sillä hyvä. Sinulla on toki omat ajatuksesi ja omat polkusi... Toivon siulle todella valoa pimeyteen kaikesta huolimatta.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän tosi hyvin miltä sinusta tuntuu tuon katkeruuden osalta, mutta en tunne sairauttasi. Itse katkeroiduin työuupumuksen ja masennuksen jälkeen, kun tajusin että urani on ohi ja työ oli ollut tosi tärkeä osa elämääni.
Käyn kyllä nytkin töissä, mutta masentaa ajatus että tätä samaa vielä 20 vuotta koska muuhun en enää ikinä pysty. Vapaa-ajalla olen täysin aloitekyvytön kotitöitä ja pakollisia pihatöitä lukuun ottamatta. Makaan vaan sängyssä peiton alla ja aktivoidun ainoastaan tekemään jonkun kotityön tai käyn auttamassa iäkkäitä vanhempiani. Minulle on tarjottu vaihtelua työkuvaan, mutta itse koen etten pysty siihenkään enää ja ei kukaan edes tiedä kuinka syvissä vesissä uin. Suihkussa käyntikin vaatii hirveää ponnistelua. Ihmisten tapaaminen ja puhuminen on vaikeaa, kun en jaksa esittää ja en voi kuitenkaan kertoa puolitutuille kuinka väsynyt olen kaikkeen. Viime vuosi oli kuormittava läheistenkin sairastelun takia ja paljon kodin töitä jäi minun vastuulle.

Lue lisää

Olen pahoillani sinunkin puolestasi... Kuulostaa siltä että olet edelleen uupunut etkä ole toipunut, vaikka suoritatkin pakkomoodilla. Myös sinua tahtoisin auttaa jos vaan voisin... Voi itku.

Tanssiminen sinänsä on ihan kivaa silloin kun hapet riittää ja selkä kestää. Yksinäisen nyt vaan on pakko tiskata jos ei palkkaa kotiapua. Mihin ei ole varaa.

Kiitos vinkistä, mutta tällainen henkisyys ei kuitenkaan ole minun juttuni. Haen johdatukseni kristittyjen Jumalalta. Ja mikään korkeampi voima ei lopulta varsinaisesti korvaa henkistä yhteyttä toiseen ihmiseen, vaikka hengellisyys onkin osa ihmisyyttä. Ei taida olla kulttuuria, jossa ei olisi haettu yhteyttä jonkinlaiseen henkeen/henkiin, voimaan tai jumaluuksiin...

Höpö