Toiveammatti

Kävin eilen onnittelemassa ammattiin valmistunutta nuorta.

Kuinka ollakaan, keskustelu kääntyi toiveammatin löytymisen tärkeyteen. Todettiin, että tällä olisi jopa suurehkoa kansantaloudellista merkitystä.

Ammatinvalinnalla voitaisiin vieläkin paremmin löytää se ammatti, jossa ihminen voisi onnellisena kulkea n. 40-vuotista työtaivaltaan.

Monen ihmisen voimathan loppuvat kesken stressaavassa työssä, joka koetaan vaikeaksi ja itsellen sopimattomaksi.

Loppuunpalamiset, jatkuvat sairastelut, sairaseläkkeet j.n.e. ovat seurauksia edellisestä - ainakin osittain.

Oletan, että itse-ja perhemurhatkin ovat pahimmillaan epäonnistumisen seurauksia elämässä.

Kun aikanaan jouduin ammatinvalinnanohjaukseen, juoppo Psykologi istui pöydä toisella puolella, katseli todistustani ja sanoi: "Teistä tehdään hilavitkutinasentaja kun olette niin etevä matematiikassa."

Niin tehtiinkin, jopa primuksena mutta vain vahvan teorian avulla.

Koin ammattini erittäin epäsopivaksi vaikka työssäni hyvin menestyinkin. Loppuunpalaminen ja ennenaikainen sairaseläkekin olivat mielestäni seurauksia.

"Huono pää, sanotte, kyllä sen on varsinkin yksi ja joku toinenkin huomannut"!

18

1074

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kai aika harva ihminen voi sanoa olevansa ”toiveammatissaan”.

      Itse aikoinaan sitä ajautui, sinne, mihin sattui pääsemään, eli tie niin kuin aukeni tiettyyn suuntaan. Ei mitään testejä meikäläisellä ollut. Jotain vaan piti leipänsä eteen tehdä ja siitä se lähti.

      Näin jälkikäteen ajatellen olisinko sitä sitten ollutkaan niin ”onnellinen siinä unelma-ammatissaan”, ehkä se olisi osoittautunut kuplaksi ja en olisi pärjännyt. Oli kai hyvä, että toisin kävi? Eikä nyt niin huonosti käynytkään loppujen lopuksi.

      Ei ole nuorilla helppoa valita, koska harva siinä iässä tietää, mitä haluaa. Onneksi on ammatinvalintatestejä, jotka jotain suuntaa antaa. Mutta silti koulunsa keskenjättäneitä on paljon. ”Ei ole vielä ammattia keksitty, mikä minua kiinnostaisi.” totesi joku.

      Jotain tässä maailmassa on kuitenkin jokaisen tehtävä, vaikka käpyjä keräiltävä.

      Paljon onnea kaikille valmistuneille.

      beataB ( ruusun ojennan...)

      • piikkiruusu

        Meidän nuoruudessa ei muistaakseni puhuttu ammatinvalinnasta tai sen ohjailusta. Sotien jälkeen sitä vaan ajauduttiin eri ammatteihin. Tekemätöntä työtä oli paljon, oli sotakorvaukset, jälleenrakentaminen jne.
        Toisilla oli mahdollisuus opiskeluun, mutta siihen aikaan paljon harvemmalla, kuin nykyään.
        Kyllä tänään on toisin. Monia koulutetaan jopa liikaa ja liian monet päätyy hyvästä koulutuksesta huolimatta työttömyyskortistoihin.
        Onko ihmiset sittenkään tänään onnellisempia, kuin ennen, jolloin kaikkea ei tuotu hopeatarjottimella nokan alle?
        Kysyn vain?


      • beataBarbara*
        piikkiruusu kirjoitti:

        Meidän nuoruudessa ei muistaakseni puhuttu ammatinvalinnasta tai sen ohjailusta. Sotien jälkeen sitä vaan ajauduttiin eri ammatteihin. Tekemätöntä työtä oli paljon, oli sotakorvaukset, jälleenrakentaminen jne.
        Toisilla oli mahdollisuus opiskeluun, mutta siihen aikaan paljon harvemmalla, kuin nykyään.
        Kyllä tänään on toisin. Monia koulutetaan jopa liikaa ja liian monet päätyy hyvästä koulutuksesta huolimatta työttömyyskortistoihin.
        Onko ihmiset sittenkään tänään onnellisempia, kuin ennen, jolloin kaikkea ei tuotu hopeatarjottimella nokan alle?
        Kysyn vain?

        Virta venhettä vie.

        Ihan hyviin satamiin on vienytkin.

        beataB( ”elämälle kiitos"..)


    • annuli1

      Pääsin kahteen oppilaitokseen pääsykokeiden perusteella ja tein väärän valinnan. Menin kustannuksilta edullisempaan opiskelupaikkaan, kuitenkin valmistuttuani oli jatkuvasti opiskeltava pysyäkseen ajantasalla. Jatkuvaa kilpajuoksua tiedon perässä.

      Kannoin huonoa omaatuntoa ja epävarmuutta lasten hoidossa. Olenko huono äiti kun perheen taloudellisen tilanteen vuoksi olin työssä ja apulainen hoiti päivät ja välillä yötkin lapsia.
      Kunnon kansalaisia heistä kaikesta huolimatta on tullut. Olimme ns. menevä pariskunta jo työn vuoksi.
      Sivuun jäänyt koulutus olisi sittenkin ollut luonteelleni sopivampi, mutta hyvä näinkin.

      • Psykologi

        ...ollut huono äiti, jos palkkasit apulaisen hoitamaan lapsiasi. Se on paras mahdollinen vaihtoehto silloin, kun joutuu itse olemaan muualla. Jos lapsesi ovat todellakin saaneet olla hoidossa kotonaan, niin se on moninkertaisesti parempi vaihtoehto kuin päiväkoti. - Lapsilla on tuttu paikka, turvallinen, sama hoitaja. Päiväkoteja puolustetaan nykyisin esim. sosiaalistamisella, mutta turvallisuus on tärkeämää pienelle lapselle kuin puolensa pitämisen taistelu.

        Olen ilmeisen kerettiläinen psykologi, kun paasaan tällaista. Nykyisin tuntuu siltä, että mitä enemmän lapset stressaantuvat, niin sen parempi.


    • san reilusti

      Sano reilusti vain, että edelleen haluat
      kaliffiksi kaliffin paikalle.

      • mummukulta

        Niin se oli ennen, Alalle ajauduttiin, mutta joskus se oli ihan hyväkin ratkaisu. 11vuoden perheenäitiyden jälkeen hakeuduin töihin. Mies vastusti, mutta totesi myöhemmin, että äidin työssäolo talouden kannalta oli välttämätön. Sama pätee nykyperheisiinkin.

        Kuitenkin minun kohdalla asia oli onnekas. Ylenin
        työssäni ja se oli jopa minun luonteelleni sopiva.

        Jäin silti mielelläni varhaiseläkkeelle kun siihen tarjoutui tilaisuus ja työajasta jäi mieluisat muistot.

        Kyllä nykyajan nuorilla on paljon vaikeampaa kaikkine pisteytyksineen. Ihmisen alku saa syntymässä ensimäiset pisteensä ja sitä jatkuu hamaan kuolemaan saakka. Nyt pisteytetään jopa vanhusten sairaudet.

        Kaikista sodista huolimatta, taisimme sittenkin elää onnekasta aikaa.


    • fiiuliN

      En tiedä elinkö "uraputkeni" toiveammatissa, vai kutsumustyössä.

      Sota-aikana saimme evakkoaikana amerikoista vaatteita ja kenkiä, sopimattomia tietenkin.
      Kengille en pystynyt mitään tekemään, ja äitikin, vaikka olikin paljon ommellut, oli kai sodan takia niin masentunut ettei jaksanut kiinnostua vaatteitten korjaamisista käyttökelpoisiksi.

      Mutta minä olin kiinnostunut juuri vaatteista ja 14-15 vuotiaana aloin noista saamistamme hameista ja housuista kyhäämään itselleni jonkunlaisia sopivia asuja.
      Arvaahan sen millaisia niistä tuli, mutta opin vähitellen.

      Ensin työelämään päästyäni menin erääseen suureen kutomoon, mutta ei se ollut minun alaani ollenkaan.
      Lähdin pois ja päädyin miesten pukimotehtaaseen ja siitä jatkui nousu käytännön oppimisen kautta aina ylöspäin.
      Joskus silloin nuorempana teki mieli kaupankin alalle, mutta tilipussi piti edelleenkin kiinni entisessä työssä.

      Sanotaan: ei työ miestä pahenna, ellei mies työtä.

    • eltk

      Joka on päässyt toive ammattiin. minä todella olin niin itsepäinen, että jo pienenä tiesin mitä haluan tehdä. Kävin alani koulun, ja olin ammatissani eläkkeelle asti. On varmaan niin että jos on vain joutunut "ajautunut" määrätylle alalle, työ tuntuu raskaammalta ja ressaantuvalta.Näin ajattelen.

      • beataBarbara*

        Olet varmaan niitä onnellisia, jotka tiesivät, mitä tahtoivat, ja siihen suunnistivat. Se on oikein.

        Kaikkeen tottuu ja työ tekijäänsä neuvoo.

        Loppujen lopuksi viihdyin niin hyvin, etten olisi malttanut eläkkeellekään jäädä. Vaikkei se sitä ollutkaan, josta nuorena ”haaveilin”.


    • Leny

      Ennen kahtakymmentä tuli maalattua keramiikkaa, tasapainotettua rannekellon liipottimia, ommeltua tukinauhaa hihan aukkoihin kamalaa vauhtia. Siiten tuli ylennyt "kellokalleksi". Nämä oli kaikki rahan ansaitsemista. Ai niin ja ennen tätä herneiden poimintaa, sokerijuurikkaan harventamista, kurkun poimintaa. Ja yrittäjänä olemista: mustikoiden ja puolukoiden poimintaa ja myyntiä jälleenmyyjille. Kakskymmentäyksivuotiaasta kolmekymppiseksi kotiäitinä, josta kouluttauduin "kutsumusammattiini", josta täysin palvelleena eläkkeelle. Kyllä NYT pääsee helpolla.

      • señora lyyli

        täällähän löytyy monen sortin taitajaa, on mukava lukkee mite ihmiset on leipänsä tienanneet. olikohan niin että hyö jotka 40 luvulla ammatii halusivat, ei paljo voint itse päättää, näin tahto olla ainaki työväellä.

        olihan jotkuu vanhemmat työväestössäkii niin nykyaikasii että jo tiesivät siihe aikaa,mitä koulutus merkkaa.ja hyö koulutti lapsiaa puutteesta riippumatta.

        minun lähipiirissä työ opittii tekemällä vanhempien ihmisten kanssa, ei ois tult kuulookaa että oisin saant kouluja käydä.
        äitin sano minul ko pyysin päästä kouluun,että meillä ei herroiksi ruveta,pysyhän sie vaa jalat maassa.

        hänen mielestään vaa herraväki koulutti lapsiaa,työläisen ol saatava heti katraansa töihin ja töitä tehhessä tul ammattikii.

        en en ole olt verokirjalla koskaa työssä. karjalassa olin äitin mukana jo viis vuotiaasta lähtien, voip olla aikasemminkin mutta siitä ajasta minul on ensimmäisii muistoja.

        äitin mukana olen navettatyöt oppinu ja siinä olen ammatti ihminen vaikkei siitä ole paperii.
        jalmari anto tunnustuksen monnee kertaa et parempaa työihmistä saap hakkee ko mie oon:)))

        kankgaspuilla oon kutont paljo, mattoo,liinaa ja peitettä. sen opin myös äitiltä.
        minul ko tuli tehtyy niin paljo vuosien saatossa ja eihä sitä kahen ihmisen huushollissa kaikkia tullu piettyy, niin mie kuskasin niitä ain vinnille ko sain valmiiksi.

        navetta,koti,pelto ja metsähommat mie ossaan ko ammatti ihminen ikkää, kaikkia olen tehny vuoskymmenii,mikähän ammattinimi siitä tulis.:))) jalmarin elläissä ammattini oli maanviljelijän vaimo:)))

        minul ei toive ammattii olt nuorna. mutta nyt tällä järellä jos olisin nuor, niin nyt olis toiveammattii vaik kuinka:))

        horttonoomi ainakii,lastentarhan opettaja tai vaikka alaluokkien opettaja. muusikko olis myös yksi ,mandoliinin tai pianon soitto, isossa orkesterissa.:)))

        nuo nyt takkuulla jäävät toiveammatiksi,ehkä sit seuraavas elämäs;)))mistä sitä tietää.

        nuoren aattelin äitin ajatuksin, että ko pääsis emännäks talloo, mie ko oon pien kokonen ja laiha niin en näytä hyvältä työihmiseltä,jote sekkii näytti huonolta.ja ko muutekaa en mikkää ruusu olt niin ei niitä ottajii olt joka oksalla.

        40 luvulla ol kurvikkaat ja pyöreet naiset muotii. nainen ko ol vähä tuhti hänest heti sanottii et siint saap joku mies hyvän työihmisen, vaik saattohan hää olla patalaiska,ei se ulkonäkö ain merkkaa ahkeraa ja sitkeää.

        jote mie vaa elelin ja olin äitin mukana ko hää ol karjakkona. jalmarilla ko poiki kaks lehmää yhtä aikaa ja ol toukotyöt viel meneillää niin hää pyys äitii appuu.sillo mie tulin ens kertaa tähä talloo.

        vuuen kuluttuu äiti oljo saanu minut naitettuu jalmarille. vaik sano jalmari itekin minnuu katselleen. työihmisenä mie olin hänet kuulemma hurmannu ;)).

        mukava noita vanhoja on muistella, ja olen kovin tyytyväinen ko on selvinny näin hvyin ,minul on olt tuurii enenpi ko ällii, muuta ei voi sannoo.
        oikee mukavaa pyhänseutuu toivoo lyyli.


      • MUMMELI1
        señora lyyli kirjoitti:

        täällähän löytyy monen sortin taitajaa, on mukava lukkee mite ihmiset on leipänsä tienanneet. olikohan niin että hyö jotka 40 luvulla ammatii halusivat, ei paljo voint itse päättää, näin tahto olla ainaki työväellä.

        olihan jotkuu vanhemmat työväestössäkii niin nykyaikasii että jo tiesivät siihe aikaa,mitä koulutus merkkaa.ja hyö koulutti lapsiaa puutteesta riippumatta.

        minun lähipiirissä työ opittii tekemällä vanhempien ihmisten kanssa, ei ois tult kuulookaa että oisin saant kouluja käydä.
        äitin sano minul ko pyysin päästä kouluun,että meillä ei herroiksi ruveta,pysyhän sie vaa jalat maassa.

        hänen mielestään vaa herraväki koulutti lapsiaa,työläisen ol saatava heti katraansa töihin ja töitä tehhessä tul ammattikii.

        en en ole olt verokirjalla koskaa työssä. karjalassa olin äitin mukana jo viis vuotiaasta lähtien, voip olla aikasemminkin mutta siitä ajasta minul on ensimmäisii muistoja.

        äitin mukana olen navettatyöt oppinu ja siinä olen ammatti ihminen vaikkei siitä ole paperii.
        jalmari anto tunnustuksen monnee kertaa et parempaa työihmistä saap hakkee ko mie oon:)))

        kankgaspuilla oon kutont paljo, mattoo,liinaa ja peitettä. sen opin myös äitiltä.
        minul ko tuli tehtyy niin paljo vuosien saatossa ja eihä sitä kahen ihmisen huushollissa kaikkia tullu piettyy, niin mie kuskasin niitä ain vinnille ko sain valmiiksi.

        navetta,koti,pelto ja metsähommat mie ossaan ko ammatti ihminen ikkää, kaikkia olen tehny vuoskymmenii,mikähän ammattinimi siitä tulis.:))) jalmarin elläissä ammattini oli maanviljelijän vaimo:)))

        minul ei toive ammattii olt nuorna. mutta nyt tällä järellä jos olisin nuor, niin nyt olis toiveammattii vaik kuinka:))

        horttonoomi ainakii,lastentarhan opettaja tai vaikka alaluokkien opettaja. muusikko olis myös yksi ,mandoliinin tai pianon soitto, isossa orkesterissa.:)))

        nuo nyt takkuulla jäävät toiveammatiksi,ehkä sit seuraavas elämäs;)))mistä sitä tietää.

        nuoren aattelin äitin ajatuksin, että ko pääsis emännäks talloo, mie ko oon pien kokonen ja laiha niin en näytä hyvältä työihmiseltä,jote sekkii näytti huonolta.ja ko muutekaa en mikkää ruusu olt niin ei niitä ottajii olt joka oksalla.

        40 luvulla ol kurvikkaat ja pyöreet naiset muotii. nainen ko ol vähä tuhti hänest heti sanottii et siint saap joku mies hyvän työihmisen, vaik saattohan hää olla patalaiska,ei se ulkonäkö ain merkkaa ahkeraa ja sitkeää.

        jote mie vaa elelin ja olin äitin mukana ko hää ol karjakkona. jalmarilla ko poiki kaks lehmää yhtä aikaa ja ol toukotyöt viel meneillää niin hää pyys äitii appuu.sillo mie tulin ens kertaa tähä talloo.

        vuuen kuluttuu äiti oljo saanu minut naitettuu jalmarille. vaik sano jalmari itekin minnuu katselleen. työihmisenä mie olin hänet kuulemma hurmannu ;)).

        mukava noita vanhoja on muistella, ja olen kovin tyytyväinen ko on selvinny näin hvyin ,minul on olt tuurii enenpi ko ällii, muuta ei voi sannoo.
        oikee mukavaa pyhänseutuu toivoo lyyli.

        Olisihan ihanaa kun pääsisi heti unelma-ammattiin .Toisaalta ihmisen ajatukset muuttuvat ajan myötä ja joku toinen ammatti voisi kiinnostaa enemmän aikuistuttua.Niin usein käy,että nuoruuden haaveet eivät pädekään tosi elämässä.
        Minä itse kouluttauduin aikoinani liike-elämään ja olin vieraalla töisssä ja omissa yrityksissä ja tykkäsin siitä aikani.Mutta kun ajat muuttuvat varsinkin liike-elämässä nopeasti kävi niin että oli paras luopua niistä . Kouluttauduin 39 vuotiaana (opiskelu oli toisaalta mukavaa toisaalta vaikeampaa kuin nuorena)kokonaan toiselle alalle ..sillä hetkellä tuntuvaan unelma-ammattiin ja tykkäsinkin siitä .Kun sitten vammaannuin 10 vuotta myömemmin ,piti sopeutua eläkeläisen "ammattiin " liian nuorena .
        Nyt tämä tuntuu parhaalta vaihto ehdolta ...niin ihminen muuttuu jos tahtoo ja täytyy.


      • Leny

        Jos olis toinen elämä, niin toiveammattini olisivat kukkakauppias tai majatalon pitäjän ammatti.


      • Leny kirjoitti:

        Jos olis toinen elämä, niin toiveammattini olisivat kukkakauppias tai majatalon pitäjän ammatti.

        Ojentaisin Sinulle 7 ruusua ja asettuisinn majataloksi - sydämeesi.


      • Leny
        Ruuneperi kirjoitti:

        Ojentaisin Sinulle 7 ruusua ja asettuisinn majataloksi - sydämeesi.

        Siinä tuli heti ensimmäinen asiakas. Ei huono idea ollutkaan tämä majatalo.


      • pullaulla
        señora lyyli kirjoitti:

        täällähän löytyy monen sortin taitajaa, on mukava lukkee mite ihmiset on leipänsä tienanneet. olikohan niin että hyö jotka 40 luvulla ammatii halusivat, ei paljo voint itse päättää, näin tahto olla ainaki työväellä.

        olihan jotkuu vanhemmat työväestössäkii niin nykyaikasii että jo tiesivät siihe aikaa,mitä koulutus merkkaa.ja hyö koulutti lapsiaa puutteesta riippumatta.

        minun lähipiirissä työ opittii tekemällä vanhempien ihmisten kanssa, ei ois tult kuulookaa että oisin saant kouluja käydä.
        äitin sano minul ko pyysin päästä kouluun,että meillä ei herroiksi ruveta,pysyhän sie vaa jalat maassa.

        hänen mielestään vaa herraväki koulutti lapsiaa,työläisen ol saatava heti katraansa töihin ja töitä tehhessä tul ammattikii.

        en en ole olt verokirjalla koskaa työssä. karjalassa olin äitin mukana jo viis vuotiaasta lähtien, voip olla aikasemminkin mutta siitä ajasta minul on ensimmäisii muistoja.

        äitin mukana olen navettatyöt oppinu ja siinä olen ammatti ihminen vaikkei siitä ole paperii.
        jalmari anto tunnustuksen monnee kertaa et parempaa työihmistä saap hakkee ko mie oon:)))

        kankgaspuilla oon kutont paljo, mattoo,liinaa ja peitettä. sen opin myös äitiltä.
        minul ko tuli tehtyy niin paljo vuosien saatossa ja eihä sitä kahen ihmisen huushollissa kaikkia tullu piettyy, niin mie kuskasin niitä ain vinnille ko sain valmiiksi.

        navetta,koti,pelto ja metsähommat mie ossaan ko ammatti ihminen ikkää, kaikkia olen tehny vuoskymmenii,mikähän ammattinimi siitä tulis.:))) jalmarin elläissä ammattini oli maanviljelijän vaimo:)))

        minul ei toive ammattii olt nuorna. mutta nyt tällä järellä jos olisin nuor, niin nyt olis toiveammattii vaik kuinka:))

        horttonoomi ainakii,lastentarhan opettaja tai vaikka alaluokkien opettaja. muusikko olis myös yksi ,mandoliinin tai pianon soitto, isossa orkesterissa.:)))

        nuo nyt takkuulla jäävät toiveammatiksi,ehkä sit seuraavas elämäs;)))mistä sitä tietää.

        nuoren aattelin äitin ajatuksin, että ko pääsis emännäks talloo, mie ko oon pien kokonen ja laiha niin en näytä hyvältä työihmiseltä,jote sekkii näytti huonolta.ja ko muutekaa en mikkää ruusu olt niin ei niitä ottajii olt joka oksalla.

        40 luvulla ol kurvikkaat ja pyöreet naiset muotii. nainen ko ol vähä tuhti hänest heti sanottii et siint saap joku mies hyvän työihmisen, vaik saattohan hää olla patalaiska,ei se ulkonäkö ain merkkaa ahkeraa ja sitkeää.

        jote mie vaa elelin ja olin äitin mukana ko hää ol karjakkona. jalmarilla ko poiki kaks lehmää yhtä aikaa ja ol toukotyöt viel meneillää niin hää pyys äitii appuu.sillo mie tulin ens kertaa tähä talloo.

        vuuen kuluttuu äiti oljo saanu minut naitettuu jalmarille. vaik sano jalmari itekin minnuu katselleen. työihmisenä mie olin hänet kuulemma hurmannu ;)).

        mukava noita vanhoja on muistella, ja olen kovin tyytyväinen ko on selvinny näin hvyin ,minul on olt tuurii enenpi ko ällii, muuta ei voi sannoo.
        oikee mukavaa pyhänseutuu toivoo lyyli.

        ja kun näitä lyyliä oli sotaaikana meidän rakkaassa Suomenmaassa --näiden avulla sotilaat jaksoivat Rintamallakin paremmin --kiitos lyyli --


    • ullapulla

      tänään sanoi Margon uudessa( se BUMBSI pum )ohjelmassa eräs tutkiProfessori --on jossain kasvatustieteellisessä nytkin opettajana--siis että ihmisen ONNI ei ole mammona vaan se mitä hän saa syslata --tehdä työkseen, se pitää ihmisen "kuulemma "onnellisena . Kun olisikin mahdollista tällainen elämä --olisihan se onnea se.Kyllä nämä tutkiat ovat sitten viisaita:=)

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      144
      8299
    2. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      46
      2268
    3. Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena

      Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja
      Maailman menoa
      26
      2132
    4. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      95
      1728
    5. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      181
      1667
    6. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      32
      1467
    7. Tunnekylmä olet

      En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p
      Ikävä
      108
      1093
    8. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      5
      1019
    9. Oletko miten

      Valmis läheisyyteen?
      Ikävä
      53
      1005
    10. Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme

      Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri
      Ikävä
      28
      870
    Aihe