En ole normaali

En käy muilla kuin ikävällä

Anonyymi00002 kirjoitti:

En käy muilla kuin ikävällä

Ei kannata käydä täälläkään. Säästyt stressiltä ja ahdistukselta kun et käy.

Niin siis onko tuo sinun oma määritelmäsi ns. normaalista vai sinun oma ihanteesi ns. normaalista? Ne on kaksi eri asiaa ja niiden kahden väärin tulkinta on syy noin 70%:iin maamme masennus/ahdistusdiagnooseista.

Jaaha👩

En tiedä mikä on keskiluokkaisen suomalaisen ihanne normaalista. Tai oikeammin sanottuna se ei kiinnosta, on vain yksittäisten ihmisten ihanteita ja heidän kuvitelmiaan näennäisistä yleisistä ihanteista, juuri niitä joita he tavoittelevat. Joten missä on todellisuus? Tai oikeammin, kuka päättää mikä on juuri sinun todellisuutesi?

Pitääkö itkeä vai nauraa

Oman todellisuutesi saat valita itse, niin sen tiedon varjolla on hyvä miettiä mikä on se todellisuus, jonka puitteissa harkitse vaikkapa oman elämänsä päättämistä.

randombypasser kirjoitti:

Oman todellisuutesi saat valita itse, niin sen tiedon varjolla on hyvä miettiä mikä on se todellisuus, jonka puitteissa harkitse vaikkapa oman elämänsä päättämistä.

Se on kummallinen ja salakavala tuo masennus. Sivusta vaan tähän kommentoin. Masennus aiheuttaa itsessään juuri noita ajatuksia, ja tunteita. Ne eivät ole tavallaan enää valinnaisia, kun puhutaan masennuksesta. Toinen juttu on se, miten hankalaa niitä on muiden kuulla, nähdä kohdata, aiheuttaa lisää niistä hiljaa olemista, pahaa oloa ja masennusta. Itse vakavan masennuksen läpi käyneenä, oli vaikeinta, kun päivittäin ajattelin lopullisia päätelmiä, mutta voinut sanoa niistä saati puhua missään mitään, sillä olisi joku pehmustettu häkki heilahtanut nopeaan. Se ei olisi auttanut mitenkään, että olisi menettänyt toisten hallintaan viimeisetkin oman elämän hallinnan kokemukselliset rippeet. Vaikea aihe, juuri sen takia, että piristymiskehoitukset eivät järkipuheen ohella auta, saati toimi, sillä masennus on se syy, ei ajattelun ongelma. Joskus vaikeinta on olla tekemättä mitään, ja kuunnella, koska monesti näissä asioissa ihmiset kokevat jättävänsä jonkun joko heitteille, jos eivät tee mitään, taikka kokevat, että toinen vain kuluttaa turhaan, ja jauhaa samaa, tekemättä mitään ja turhautuvat. No, sehän on juuri sitä masennusta, ja moni asia masennuksessa ruokkii sitä masennusta lisää. Masennus ei ole tahdon alainen, mutta ihmistä joka on masentunut kohdellaan, kuin se olisi sitä hänelle. Salakavala pirulainen koko masennus.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Se on kummallinen ja salakavala tuo masennus. Sivusta vaan tähän kommentoin. Masennus aiheuttaa itsessään juuri noita ajatuksia, ja tunteita. Ne eivät ole tavallaan enää valinnaisia, kun puhutaan masennuksesta. Toinen juttu on se, miten hankalaa niitä on muiden kuulla, nähdä kohdata, aiheuttaa lisää niistä hiljaa olemista, pahaa oloa ja masennusta. Itse vakavan masennuksen läpi käyneenä, oli vaikeinta, kun päivittäin ajattelin lopullisia päätelmiä, mutta voinut sanoa niistä saati puhua missään mitään, sillä olisi joku pehmustettu häkki heilahtanut nopeaan. Se ei olisi auttanut mitenkään, että olisi menettänyt toisten hallintaan viimeisetkin oman elämän hallinnan kokemukselliset rippeet. Vaikea aihe, juuri sen takia, että piristymiskehoitukset eivät järkipuheen ohella auta, saati toimi, sillä masennus on se syy, ei ajattelun ongelma. Joskus vaikeinta on olla tekemättä mitään, ja kuunnella, koska monesti näissä asioissa ihmiset kokevat jättävänsä jonkun joko heitteille, jos eivät tee mitään, taikka kokevat, että toinen vain kuluttaa turhaan, ja jauhaa samaa, tekemättä mitään ja turhautuvat. No, sehän on juuri sitä masennusta, ja moni asia masennuksessa ruokkii sitä masennusta lisää. Masennus ei ole tahdon alainen, mutta ihmistä joka on masentunut kohdellaan, kuin se olisi sitä hänelle. Salakavala pirulainen koko masennus.

Tuo on kyllä naulan kantaan, että joku pöpilä ei auta masentunutta kyllä lainkaan. Seuraavaksi olet sähkötettävänä.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Se on kummallinen ja salakavala tuo masennus. Sivusta vaan tähän kommentoin. Masennus aiheuttaa itsessään juuri noita ajatuksia, ja tunteita. Ne eivät ole tavallaan enää valinnaisia, kun puhutaan masennuksesta. Toinen juttu on se, miten hankalaa niitä on muiden kuulla, nähdä kohdata, aiheuttaa lisää niistä hiljaa olemista, pahaa oloa ja masennusta. Itse vakavan masennuksen läpi käyneenä, oli vaikeinta, kun päivittäin ajattelin lopullisia päätelmiä, mutta voinut sanoa niistä saati puhua missään mitään, sillä olisi joku pehmustettu häkki heilahtanut nopeaan. Se ei olisi auttanut mitenkään, että olisi menettänyt toisten hallintaan viimeisetkin oman elämän hallinnan kokemukselliset rippeet. Vaikea aihe, juuri sen takia, että piristymiskehoitukset eivät järkipuheen ohella auta, saati toimi, sillä masennus on se syy, ei ajattelun ongelma. Joskus vaikeinta on olla tekemättä mitään, ja kuunnella, koska monesti näissä asioissa ihmiset kokevat jättävänsä jonkun joko heitteille, jos eivät tee mitään, taikka kokevat, että toinen vain kuluttaa turhaan, ja jauhaa samaa, tekemättä mitään ja turhautuvat. No, sehän on juuri sitä masennusta, ja moni asia masennuksessa ruokkii sitä masennusta lisää. Masennus ei ole tahdon alainen, mutta ihmistä joka on masentunut kohdellaan, kuin se olisi sitä hänelle. Salakavala pirulainen koko masennus.

Tyydyn tähän kommentoimaan, kuten niin monesti aiemminkin, että ihmisen toiminnan takana on liki poikkeuksetta yksi ketju, joka on todennettu tieteellisesti (psykologia ei ole tiede) useissa tutkimuksissa.
Tapahtuma - Ajatus - (tunne)Reaktio - Toiminta

Jos pysähdyt miettimään, mille kohtaa masennus tuolla janalla osuu, niin ajattelusi siitä onko masennus syy vai seuraus voi muuttua.

randombypasser kirjoitti:

Tyydyn tähän kommentoimaan, kuten niin monesti aiemminkin, että ihmisen toiminnan takana on liki poikkeuksetta yksi ketju, joka on todennettu tieteellisesti (psykologia ei ole tiede) useissa tutkimuksissa.
Tapahtuma - Ajatus - (tunne)Reaktio - Toiminta

Jos pysähdyt miettimään, mille kohtaa masennus tuolla janalla osuu, niin ajattelusi siitä onko masennus syy vai seuraus voi muuttua.

Niin. En usko psykologiaan tieteenä itsekään. Ja tarvittaisiin uusi termistö monille asioille. Kärsimys on kärsimystä, ja joskus asiat ovat monimutkaisia. Uskoisin sen olevan seurausta, mutta samallahan voi muuttua syyksi. Elämä on sekavaa, harvoin niin yksioikoista. En kuitenkaan koe, että mikään olisi selittämätöntä, tai että ihmisen mieli olisi millään lailla käsittämätön tai sekaisin. Kaikelle on syynsä.
Ehkä mietin enemmänkin vain sitä, miten olisi hyvä vastata vakavasti masentuneelle, nyt jos ei sen parempaa termistöä ole. Ja uskoisin, että se on sama, kuin kenelle tahansa. Eli, kuulla toista, mitä se toinen tarvitsee tai kaipaa, voidakseen paremmin. Ihminen yleensä itse tietää aina, jos saa asiaa miettiä. Ja olla tuputtamatta omiaan. Yksi iso vika ihmisissä on se, että monesti kun olisivat siinä asemassa, että pyrkisivät antamaan jotakin toiselle, niin saattaakin käydä niin päin, että asettuvatkin pyytämään omaan tarpeeseen itselle. Esimerkiksi omaan huoleensa helpotusta. Kunhan mietin. Kaikenlaisia.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Niin. En usko psykologiaan tieteenä itsekään. Ja tarvittaisiin uusi termistö monille asioille. Kärsimys on kärsimystä, ja joskus asiat ovat monimutkaisia. Uskoisin sen olevan seurausta, mutta samallahan voi muuttua syyksi. Elämä on sekavaa, harvoin niin yksioikoista. En kuitenkaan koe, että mikään olisi selittämätöntä, tai että ihmisen mieli olisi millään lailla käsittämätön tai sekaisin. Kaikelle on syynsä.
Ehkä mietin enemmänkin vain sitä, miten olisi hyvä vastata vakavasti masentuneelle, nyt jos ei sen parempaa termistöä ole. Ja uskoisin, että se on sama, kuin kenelle tahansa. Eli, kuulla toista, mitä se toinen tarvitsee tai kaipaa, voidakseen paremmin. Ihminen yleensä itse tietää aina, jos saa asiaa miettiä. Ja olla tuputtamatta omiaan. Yksi iso vika ihmisissä on se, että monesti kun olisivat siinä asemassa, että pyrkisivät antamaan jotakin toiselle, niin saattaakin käydä niin päin, että asettuvatkin pyytämään omaan tarpeeseen itselle. Esimerkiksi omaan huoleensa helpotusta. Kunhan mietin. Kaikenlaisia.

No klassisesti masennus on määritelty esim. niin, että se on ajatelun negatiivisen kierteen lopputulos. Mikä on melkein oikein, koska negatiivisen ajattelukierteen aivan viimeinen lopputulos on oma kuolema itse aiheutettuna, olkoonkin että se masennus on siinä mukana.

Masennus itsessään ei voi olla syy, koska koko ketju pitäisi kääntää ympäri ja se on loogisesta vinkkelistä sama kuin että syntyisi maailman kuolemalla ensin ja nuorenemalla sitten hiljalleen munasoluksi saakka. Mutta masennus helposti pahenee, juurikin edelllä mainitun ajattelun negatiivisen kierteen vuoksi, tehostusefekti ja toimii huomattavan tehokkaasti.

Omasta mielestäni masentuneelle ei tarvitse miettiä sanomisistaan muuta kuin sen miten asiansa esittää. Edellä olevan keskustelumme voisi aivan hyvin esittää masentuneelle, mutta lause- ja sanamuotoja olisi hyvä hiukan viilata, poistaa kaikki ehdottomuus ja ohjailu, jättää jäljelle vain tilaa miettiä toisen sanomisia, toisen ajatuksia, saada masentunut itse ajattelemaan, kuuntelemaan toisen kertomusta siitä, että "minusta tuntuu", "minä ajattelen siitä näin", "minä koen sen noin" ja niin edelleen. Ja sitten jättää toinen rauhaan, toivottavasti ajattelemaan.

No sepä .. Tai se outo tai outous kaivetaan esiin 🤣