Eli tilanne olisi tämä:
Olemme avopariskunta ja lapsi alle 2kk. Isyyttä ei vielä tunnustettu. Haluaisin päästä huonosta suhteesta pois, mutta mies uhkailee, että vie oikeuteen lapsen huoltajuudesta jos erotaan. Hänellä perhe ja sukulaiset tukena minulla ei ketään. Itse olen muuttanut uudelle paikkakunnalle miehen perässä ja täällä ei ketään tuttuja. Olen masentunut ja minulla on paha olla. Miehen perhe arvostelee kaikessa ja lapsenhoito pitäisi tehdä heidän mukaan. En uskalla vastaankaan sanoa, koska silloin koko perhe käy minua vastaan. Mies uhannut viedä lapsen mennessään jos erotaan, eli mukaani en saisi pienokaista ja miehellä perhe tukena asiassa.
Mitä minä uskallan tehdä, pienoista en haluaisi menettää, joten kestänkö vain tässä suhteessa niin pitkään, että lapsi osaa itse sanoa kumman mukaan haluaa..
Olemme avopariskunta ja lapsi alle 2kk. Isyyttä ei vielä tunnustettu. Haluaisin päästä huonosta suhteesta pois, mutta mies uhkailee, että vie oikeuteen lapsen huoltajuudesta jos erotaan. Hänellä perhe ja sukulaiset tukena minulla ei ketään. Itse olen muuttanut uudelle paikkakunnalle miehen perässä ja täällä ei ketään tuttuja. Olen masentunut ja minulla on paha olla. Miehen perhe arvostelee kaikessa ja lapsenhoito pitäisi tehdä heidän mukaan. En uskalla vastaankaan sanoa, koska silloin koko perhe käy minua vastaan. Mies uhannut viedä lapsen mennessään jos erotaan, eli mukaani en saisi pienokaista ja miehellä perhe tukena asiassa.
Mitä minä uskallan tehdä, pienoista en haluaisi menettää, joten kestänkö vain tässä suhteessa niin pitkään, että lapsi osaa itse sanoa kumman mukaan haluaa..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei kukaan voi lasta ottaa noin vain äidiltä. Jos suhde ahdistaa voit toki muuttaa toiselle paikkakunnalle. Lapsen asioista ei voi ainakaan isän perhe ja suku päättää. Voit yrittää sopia jonkinlaisen tapaamispaperin mutta ei noin pientä voida erottaa äidistä ilman pätevää syytä. Tunnustuskin vielä kesken. Onko lapsen isä mainittu syntymätodistuksessa? Jos on niin silloin tietysti asiat voivat mutkistua.
Mutta yritä keskustella ensin ja jos se ei auta niin kyllä luulisi apua löytyvän viranomaisilta ja sosiaalista. Riippuen tietysti tilanteesta.
Jaksamista sinulle ja pikkuiselle! Toivotaan että asiat järjestyy!
Vain aniharvoin oikeus määrää alle kolmevuotiaan eroon äidistä,silloin pitää olla sinulla todella isot ongelmat että niin käy.
Mies yrittää kiristää sinua jatkamaan huonoa suhdetta pelottelemalla että vie lapsen.Ole rauhallisin mielin.
Enpä usko, että sinulta sylivauvaa viedään. Kuten jo joku muukin sanoi, kyllä silloin sinulla pitäisi olla alkoholi- tai mielenterveysongelmia. Joten jos sinun on noin paha olla, on paras ottaa ainakin väliaika tuohon teidän suhteeseen. Soitapa maanantaina vaikka perheneuvolaan, ja aloitat siitä, että käyt hiukan juttelemassa itseksesi.
Muista kuitenkin, jos ero tulee, että annat isän olla lapsen elämässä paljon mukana jo ihan pienenä, jotta heille kehittyy kunnon isä-lapsi-suhde. Nimittäin se, että isä ei ole hyvä avo/aviomies, ei tarkoita, etteikö hänestä hyvä isä tulisi.
Olen hengessä mukana taistelussasi. Tiedän kokemuksesta, millaista on, kun yhtäkkiä ulkopuoliset (miehen suku) alkavat määräillä pienen lapsen hoidosta ja kasvatuksesta ja äidille ei anneta tilaa kasvaa itse äidiksi! Toivottavasti elämänne järjestyy!
Aloita nyt ihan oikeasti siitä, että käyt juttelemassa perheneuvolassa, jos vaikka saisit mukaasi joitain eväitä, joilla se ero vältettäisiinkin vielä! Ja jos se ei onnistu, niin ainakin neuvoja siitä, miten nyt eteenpäin. Tsemppiä!
Vaikka itse kannatan yhteishuoltajuutta, voisi olla nyt tässä tilanteessa paikallaan, että et suostu siihen. Tehän olette avopari ja isyys on vielä tunnustamatta, joten sopimusta ei vielä ole tehty?
Tämä neuvo nyt tähän tulehtuneeseen tilanteeseen, mieti sitä. Haluan kuitenkin yhä painottaa, että kun saatte käytännön asiat kuntoon, muista, että lapsella on oikeus myös isäänsä! Eli älä sitten käytä väärin sitä virallista asemaasi yksinhuoltajana, vaan nouset riitojen yläpuolelle ja ajattelet lapsen parasta. Lapsi tarvitsee myös isän.
Eli meillä välillä menee hyvin ja välillä todella huonosti. Haluan vielä yrittää miehen kanssa. Onhan se parempi, että lapsi saa kasvaa molempien kanssa. Isyyden tunnustus on pian ja ristiäisetkin aivan kohta (lapsi saa miehen sukunimen). Jos tässä nyt sitten vielä kuljetaankin yhteistä polkua ja myöhemmin tuleekin tilanne ettei enää yksinkertaisesti jaksa niin onko kaikki enää niin helppoa.. Eli voisiko silloin olla mahdollista, että mies saa lapsen. En todellakaan ole sulkemassa miestä pois lapsen elämästä jos ero sattuisi tapahtumaan. Mutten todellakaan halua pienokaista menettää.. Haluan vain tietää, että minullakin on mahdollisuus tässä tilanteessa..
Huh! Tunteet on yhtä hullunmyllyä...
yhteishuoltajuutta. Sukunimi on silti kahdella ipanalla sama kuin isällä. Ero, kun tuli minä nappasin tavarat ja lapset kantoon, ei sen kummempaa. Yritti hän riihetä samoilla sanoilla kuin miehesi, mutta kun tarjosin lapsia, ota ja hoida paremmin kuin minä. Etsi hoitopaikat jne. niin loppui lapsien vonkaaminen. Elatusmaksuista tuli tietysti riitaa ja ne meni käräjien kautta. Yksinhuoltajuus sinulle on yksi hyvä vaihtoehto. Ei se nimi mitään paina vaan huoltajuus.
Ja lisää: jos olet alkoholisoituvan, aggressivisen ihmisen kanssa tekemisissä, mieti kaksi kertaa kannattaako yrittää yhdessä. Se kun yleensä menee vuosi vuodelta pahemmaksi, lupauksista huolimatta.
Jos isyyttä ei kerran ole tunnustettu, niin kiellä kokonaan isyydentunnustus, koska ei sinun pakko ole antaa lapsen isän tunnustaa isyyttään.
Sillä sinä pääset koko uhkailusta eroon, kunnes olet saanut selvitettyä tunteesi miestäsi kohtaan. Ja näin tuolla miehellä ja hänen suvullaan ei oo sanaa sanottavana mitä lapsesi kanssa teet ja minne asumaan jäät.
Tuossa on totta vain toinen puoli. Isyyden selvityksestä voi sanoa lastenvalvojalle, ettei halua isyyttä selvitettävän. Asia kuitenkin mutkistuu, jos lapsen isä menee lastenvalvojalle ja haluaa tunnustaa isyytensä äidin selvittämättäjättämispyynnöstä huolimatta. Tässä tapauksessa lapsen isyys tulee selvittää.
Kun luin kirjoituksesi se tuntui olevan kuin omasta elämästäni repäisty tarina. Minulla ja miehelläni tuli ero odottaessani lastamme. Raskausaika ja sitä seuranneet puoli vuotta olivat yhtä helvettiä, koska hän onnistui pelottelemaan minut uhkauksillaan jo ennen kuin lapsi oli syntynyt. Äitiydenonnen olen saavuttanut vasta nyt kun lapsi on vuoden ikäinen. Lapsi on minulla ja isällä on laissa säädetyt tapaamisoikeudet.
Mutta Sinulle minä haluan sanoa oikeastaan tuon saman mitä muutkin ovat kirjoittaneet: pientä lasta ei viedä äidiltään, ellei syyt ole todella vakavat. Jouduin itse ottamaan selvää monelta eri taholta millaisista syistä lapsi voidaan viedä äidiltä. Olin todella paniikissa. Minulla ei ole mielenterveysongelmia, minulla on asunto, en käytä alkoholia, kaikki on ok, MUTTA vaikka jotakin noista mainituista ongelmista lapsen äidillä olisikin niin siitä huolimatta äitiä tuetaan lapsen hoidossa sosiaaliviranomaisten taholta niin pitkälle kuin se vain on mahdollista.
Tiedän tuon tunteen mikä sinussa velloo, koska pienen lapsen äitinä tunteet ovat pinnassa. Olen surullinen ja äkäinen siitä mitä olet joutunut kokemaan. Mutta todellakin; LAKI ON SINUN PUOLELLASI. Sinun miesystäväsi ja hänen sukulaisensa ... heillä ei ole MITÄÄN mahdollisuuksia viedä lasta sinulta. SE ON VARMA ASIA. He voivat valehdella, tehdä mitä tahansa, mutta he kuluttavat turhaan energiaansa tekemällä sinun elämästäsi helvetin.
Tämä on niin helppo sanoa, mutta sanon kuitenkin; jätä ihmeessä se mies ja muuta paikkaan, jossa sinulla on sosiaalinen turvaverkostosi. Sinä pärjäät lapsen kanssa erinomaisesti - olen täysin vakuuttunut siitä. Ja jos tarvitset apua, niin pienen lapsen äiti saa sitä helposti tarvittaessa.
Siihen, että annat millään verukkeella lapsen asumaan isän luokse tällaisessa tapauksessa. Silloin teet omastasi ja lapsesi elämästä loputtoman helvetin.