Olen nyt saanut niin erilaisia tulkintoja tulevasta että huhhuh! On sanottu että pitäisi hetken vielä jaksaa niin, mies palaa kyllä, sitten toinen ennustus kertoi että kun lapsi uinuu sylissäni olen todella onnellinen. Jossain ennustuksessa väitettiin että uusi mies ei toisi minulle niinkään onnea, vaan jo olemassa oleva mies on se oikea, mutta pitää vielä hetken odottaa, paluu yhteen on kivikkoinen mutta rakkaus palkitaan. Joku näki että Mies palaa takaisin, mutta en olemyöhemmin suhteeseemmetyytyväinen ja löydän lohduttajan vielä tämän vuoden puolella. Myös sellainen tulkinta oli että löydän uuden rakkaan ja ex tulee ruinaamaan takaisin, mutta minun ei pitäisi edes säälistä häntä tavata, koska olen rakkaani jo löytänyt... Mikähän on sitten se varma tulkinta... Ihan mielenkiinnolla odotan...
En enää tidä mitä uskoa...
Annika
9654
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kannattaa uskoa horoskooppeihin ja selvännäkijöihin ja kaikkeen muuhunkin huuhaahan. Usko pois!
Usko itseesi ja sydämeesi. Se kertoo sinulle oikeat ratkaisut. Lämmöllä Saara
Ihmettelen...
Kuuntele tosiaan sisintäsi...
On kyllä itsekin tullut kokeiluvaiheessa
useampaa testattua, mutta kaikki ovat
olleet perusasiasta samaa mieltä.
Tapahtuma-ajankohdat ovat heittäneet.
Mielenkiinnolla odotan itsekin tulevia???
Uskon siihen, että on ihmisiä, joille on suotu ennalta näkemisen taito. Toiset näkevät ennustettavan sen hetkisiä tunteita ja tunnelmia. Toiset menneitä, toiset tulevia, toiset sekaisin molempia. On myös taidoiltaan erilaisia näkijöitä. Aina ei mene oikein, mutta kuitenkin he tekevät näkemistä rakkaudesta ihmisiin. Tämä on oma mielikuvani asioista, näkijät oikokoon, jos meni pahasti pieleen.
Itsekin olen kysynyt monelta näkijältä. Joitain tunnelmia on sattunut nappiin, toiset ovat menneet ihan metsään. Se vain ihmetyttää mistä johtuu, kun usea näkijä on nähnyt, että erään miehen kanssa olisi paljonkin yhteistä, jopa pysyvä suhde ja kuitenkin tämä valitsi toisin. Mikään ei ulkoisesti muuttunut valinta tilannetta ennen.
Saaralle: Uskoa saa itseensä ja sydämeensä, mutta paljonpa auttaa, kun se toinen valitsee toisin.
Kerran jo sinulle sanoinkin, että anna asioiden mennä omalla painollaan. Ei tuulimyllyjä vastaan kannata taistella. Jos suhde palautuu rakastamaasi mieheen niin ok , jos ei, niin sinun ja hänen elämänsä ei ollutkaan tarkoitettu yhteiseksi. Ja vielä yksi asia, ei täältä kannata kysellä miltään näkijöiltä neuvoja, kun ei täällä sellaisia ole, sen olet ilmeisesti jo huomannutkin. Täällä on vaan hyvän tahtoisia arvailijoita, jotka kuluttavat aikaansa leikkimällä netissä näkijää kun ei ole ilmeisesti mitään muutakaan ajankulua.
En yksinkertaisesti jaksa enää! Sattuu tää yksinäisyys. Mikään ei huvita ja sydän itkee ikävää. Odotanko ihan turhaan että jostain ilmestisi minullekkin jotain. Olen vaan niin peloissani ja en oikein uskalla ryhtyä mihinkään uuteenkaan. en edes usko voivani rakastaa ketään enää, koska tunnen sydämeni kuuluvan silti exälle. Miksi musta tuntuu ettei hän ole onnellinen vaikka niin väittääkin? Tahtoisin hänen palaavan. Väkisin en häntä takaisin saa, mutta toivon silti... ehkä olen tyhmä, mutta tunteilleni en voi mitään! 6,5 vuodessa hänestä silti tuli osa elämääni enkä ole kokonainen ilman häntä! Helvetti kun elämän pitää olla tällaista! Miten voinkaan unohtaa hänet kun tytär muistuttaa hänestä ja sisälläni kasvaa toinen hänen omansa... ehkä aika sitten parantaa haavat... Pakko sada hermolomaa ja päästä lähimpien luo. Miten käy siis työni suhteen? Pomoni, joka on exäni äiti, ei oikein hyvällä katsoisi sairaslomaa, vaikka olemmekin hyvissä väleissä ja hän tukee minua aivan loistavasti muuten. Hänen mielestään pitäisi keskittyä töihin ja lapsiin, mutta kun voimat ei riitä! Kaikki läheiseni ja parhaimmat ystäväni asuvat silti toisella paikkakunnalla... Auttaisiko jos vaan "pakenisin" sinne vähäksi aikaa tät kaikkea? tiedän että olen täällä ruikuttanut jo ihan tarpeeksi ja ketään ei enää jaksa innostaa, mutta olen hajoamassa!
Moikka!
Joo ota pieni "aikalisä" ja kävääse tuttujes luona. Pienen sairasloman oton paikka selvästi. Tiedän vaikka kuinka monta jotka on ottanu sairaslomaa kun parisuhteessa on alkanu sutimaan! Ja teki niille hyvää vähän rauhoottuu kauempana ja keleilla että mitäs hemmettiä. Kyllä se anoppi ymmärtää kun sanot että nyt tarviit aikalisän.
Rt todellakaan oo yksin, sulla on kohtalontovereita ennmmän kuin arvaatkaan ja tosi moni niistä on päässy henkisesti jaloilleen karuistakin parisuhdekolauksista ja nyt tuntuu jotta niitä ei kaada enää mikään!
Nuo erilaiset tulkinnat mitä olet saanut ovat takuulla hämmentäviä. MUTTA myös samalla osoituksia siitä, että sinulla on yllättävän monta ovea auki. Juuri tällä hetkellä et näe omia mahdollisuuksiasi kun sinulla monta asiaa mietittävänä. Näet vai sen yhden mahdollisuuden josta itsepintaisesti haluat pitää kiinni, koska olet toistellut sitä itsellesi niin kauan, että olet alkanut pitää sitä "ainoana mahdollisuutena". Ja tietysti tämä tilanteesi ja olosuhteet tällä hetkellä ovat vaikuttaneet siihen, että ajattelet että "näin kai siinä sitten on hyvä toimia".
Ystävällisesti kehotan että käväiset "omiesi" siis omien tuttujesi luona. Sen jälkeen helpottaisi. Tulet pärjäämään pitkällä tähtäyksellä....ja paremminkin kuin pelkästään pärjäämään...olemaan "veijarimaisen" onnellinen Annika!
Kiitos vastauksestasi! Kyllä kai se päivä paistaa tänne risukasaankin vielä... Ehkä suljen uudet mahdollisuudet pois,koska pelkään uusia juttuja ja että tulisin taas petetyksi. Mutta pitää vain katsoa mitä tuleva tuo... Hyvää kesää sinulle! Ja myös muillekkin vastanneille!