Mitä mieltä olette SRK:n julkaisemista kirjoista? Onko jokin kirja erityisesti jäänyt mieleen? Mitä kirjaa suosittelisitte epäuskoiselle nuorelle? Entä aikuiselle?
Kertokaa omia kokemuksia ja ajatuksia!
Kertokaa omia kokemuksia ja ajatuksia!
Vanh.lest. kirjat - kokemuksia!?
Kirjatoukka
101627
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Monien tasoa ikävä kyllä heikentää yksisilmäinen ja arvostelukyvytön ote, josta tulee mieleen lähinnä Ceaucescun Romania tai Pohjois-Korean kommunistiset julkaisut. Esimerkiksi tarinakokoelma Joulusta jouluun on malliesimerkki teennäisen hurskastelevasta ja elämälle vieraasta kerronnasta.
Julkaisut ovat kyllä muuttuneet aika paljon siitä Joulusta jouluun -kirjasta, joka omalla tavallaan on aikansa kuva, mutta nykyisin tuntuu ehkä turhan osoittelevalta.
Tunnustan, että aika vähän on tullut SRK:n kaunokirjallisia julkaisuja luettua, mutta vilkaiskaapa vaikka seuraavia Markku Ihosen kirjoittamia juttuja, joissa käsitellään ko. asiaa.
http://www.uta.fi/~tlmaih/Jutut2/leskir98.htm
http://www.uta.fi/~tlmaih/Jutut2/lestkaun.htm
http://www.uta.fi/~tlmaih/Jutut2/uskokirj.htm
Ihosen muitakin kirjoituksia lestadiolaisuudesta kannattaa ehkä vilkaista, jos kiinnostaa.
Olen samaa mieltä, että eräissä, varsinkin vanhemmissa SRK:n julkaisemissa kertomuskirjoissa on kaunisteltua, yksisilmäistä tekstiä joka ei kriittistä lukijaa kosketa. SRK:n seula on tiukka, ettei kukaan pahentuisi. Esimerkiksi huumoria on hyvin vaikea sisällyttää kertomuksiin ilman että joku "tykkää kyttyrää".
Kannattaa silti kokeilla erilaisia kirjoja, esimerkiksi "Käännös oikeaan päin" kirjassa kuvataan melko realistisesti armeijan touhuja ja ainakin itse pystyin samaistumaan päähenkilöön. Sen sijaan vanhojen mummojen ajan kultaamat nuoruusmuistelut hymistelyineen tuntuvat etäisiltä ja puisevilta.
Kirjat on kai suunnattu lähinnä vl-lukijoille tai heidän elämästään kiinnostuneile. Jos lukijalla ei ole mitään kosketuspintaa liikkeeseen, kirja jäänee lukematta.
Kannattaisko tutustua asiaan sen verran, että tietäis, mistä puhuu, ennen kuin laukoo kommentteja julkisesti? Joulusta jouluun on ilmestynyt 1953. Jos et tunne SRK:n tuoreempia julkaisuja, olet melko pitkälti ajastasi jäljessä! Eipä kai mikään mukaan 52 vuotta vanha kirja kovin ajankohtaiselta tunnu tänä päivänä.
Siis kuukausi sitten ilmestynyttä Kaija Määtän kirjaa Minäkö puolikas, joka kertoo nuorten kaksostyttöjen elämästä.
Puolikas on luettu ja ihan mielekkääksi todettu! :-) Harvinainen kirja siinä mielessä ettei ihan samalla teemalla ole tullut toista käteen. Käsittelee kaksosten sidonnaisuutta toisiinsa ja toisaalta irtautumista. Ja toki ihastuminen kyseessä myös - niin kuin useimmissa nuorisokirjoissa. Uskonasiaa käsitellään hyvin vähän, mutta usko elää kuitenkin mukana. Voisi suositella jopa sellaiselle jota usko sinällään ei kiinnosta.
Minä samaistuin tuohon Peilissä kahdet kasvot - nuortenkirjan Ronjaan. Tosi elävää kerrontaa elämän kivuista, uskosta ja epäuskosta, kuolemasta ja rakkaudesta. Toisaalta puhutaan niin paljon uskosta että jos se ei kiinnosta, on vaikeaa lukea moista tekstiä. Usko pinnalla lähes koko ajan. Se kuitenkin on ymmärrettävää koska kirjan päähenkilö tykästynyt epäuskoiseen. Ja isän sairastelun takia kuolemanjälkeinen elämä mietinnässä.
Hyvä kirja jossa jopa seikkailun makua! Voin suositella pojillekin. Elävä usko elämässä mukana mutta ei korostuneesti.
Isän ja pojan välit jännästi mukana tarinassa!
NO peilissä kahdet kasvot, on jäänyt mieleen.
tai ainakin siinä oli siistinnäköset kannet.
Kyllä tykkäsin kattoa sitä mopolla ehtii kirjaaki, kun sen sain. On niitä mulle luettu.
Ja Suojarinteen lapset on mukava. Mulla on se levyinä, ja oon kuunnellut jo monia kertoja sitä. neljä levyä. ja sitte tärkein kirja on tietysti raamattu. Se onki mun lempi kirja. vaikka en osaa lukea nopeasti.
Oletteko lukeneet Anna-Maija Ylimaulan hienon kuvauksen Papintyttö. Suosittelen.