Kun kuluu useita vuosia, ihmiset muuttuvat. Sitä menneisyyden henkilöä jota kaipaa, ei enää ole olemassa. Jossain vaiheessa täytyy tavallaan luovuttaa ja lokeroida hänet johonkin sisimpään. Ja painaa vetolaatikko kiinni.
Missä menee kaipuun raja?
Anonyymi-ap
4206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi vetolaatikkoon? Miksi se pitäisi enää saadakaan auki? Kirstuun vain ja naulaa kiinni. Liimaa lisäksi.
Missä menee turhien aloitusten hölmöyden raja ??
Jotkut jää sydämeen ja heitä voi kaivata koko elämänsä jollain asteella.
Jokin ihmisessä silti aina säilyy ennallaan.
Itse ajattelin kaivata häntä hautaan asti. Minkäs sitä härkä luonnolleen mahtaa. Kaipaamaan aloitin, kaikki tapahtui hitaasti, koska… no laitoin 1. vaihdetta silmään jossain vaiheessa, ja kun olin valmis, hän oli jo poissa. Ei mitään väliä, mihin kaikki päättyi, kaipaus oli tullut jäädäkseen.
10 vuotta tässä on mennyt, ikää tulee, mutta koska aloitin kaipaamaan en luovuta, ennen kuin saan keskustella hänen kanssaan. Jos keskustelu ei johtaisikaan mihinkään, on hän lämpimänä sydämessä silti loppuun asti. Näin menee minulla. Tiedän itseni. Ei kenenkään muun kohdalla vaan hänen kohdallaan menee näin. Härkä mikä härkä. ❤️