Tämä ei tapahtunut Kankaanpäässä, vaan mm laamanni joka asioita tuntematta vai tämän konkurssiin oli

Tämä ei tapahtunut Kankaanpäässä, vaan mm laamanni joka asioita tuntematta vai tämän konkurssiin oli Kankaanpäästä mahtisukua. Samoin Kankaanpäähän liittyi konkurssipesän hoitajajuristi, jolle riitti mikä tahansa teko tai yritys saada pikkuisen rahaa isän yhtiön riekaleista.

Meidän sukumme yritti. Se oli säälimätöntä aikaa 1991 - 92 kun korko oli kuukaudessa 10% eli vuositasolla 120%. Kiinni pankkiin oli isällä talot, huvilat ja aivan kaikki. Isän veli takasi omalla omaisuudellaan 700 000 markan lainaa. Armoa tuntematta yli kolmekymmentä työntekijää lensi pankin asettaman uuden johdon päätöksellä ulos. Lukkoon lyötiin valmis varasto ulosottoleimoilla, jolle oli ostajat valmiina. Samoin raaka-aine ja puolivalmisteet puskettiin ulos homehtumaan ja lahoamaan.
Lopulta 1993 KOP koputti isän talon pakkohuutokaupassa itselleen 30% todellisuushinnasta. Sen siis huusi apulaisjohtajalleen paikallisesti pankki. Samalla meni upea huvila noin 20% todelliseen hintaan. Isän veli oli pakkohuutokaupassa. Ei tappanut itseään kuten isäni teki.
Puoli vuotta itsemurhan jälkeen alioikeudessa konkurssipesän hoitaja todisti, että oli tapahtunut erehdys. Ei olisi tarvittu konkurssia, vaan lainojen järjestelyt. Yhtiö oli vankalla pohjalla, velkaa ei tunnuslukujen valossa ollut liikaa. Sedän lainaa ei olisi pitänyt vetää 30 vuorokauden maksumenettelyyn. Se olisi voinut vapaavuoden jälkeen lyhentyä uuden suunnitelman mukaan.
Karpo luki paperit. Ei tehnyt tästä juuri ohjelmaa vaan liitti sen laajemmin niiden tuhansien vastaavien tapahtumien nimilistaan.
Meillä ihannoidaan tämän hirvittävän murhe- ja taloustragedian aikaansaajia. Mauno Koivistolle patsaita ja itkuhymnejä! Esko Ahoa pidetään "talouden suurasiantuntijana", Iiro Viinasta yhä tituleerataan "lamavuosien todelliseksi voittajaksi", Rolf Kullberg sai melkein jumalallisen maineen Koiviston hännysläjänä Suomen Pankin johtajana.