Ahdistus ja miten siitä pääsee eroon?

en siis sano että kokonaan täytyisi eroon päästä. olen siis 13.v ja äskeinen yläkouluun vaihto on ollut painajaista. joka aamu herään sam kipu vatsassa ja itken koko aamun. kokko päivän toivon vain pääseväni kotiin. Kunnon kavereita ei ole monta. ja niidenkin kanssa on ongelmia. pikku hiljaa työnnän heitä pois ja välttelen vapaa-ajalla yhdessä oloa. keksin aina jonkun tekosyyn miksi en voi olla. (useimmiten perhekiireet) Ensin työnsin saman ikäisen koulukaverini vain "koulukaverin" tasolle ja nyt ei tunnu hyvältä enää eden kymmenen vuoden aikaisen parhaan ystäväni kanssa. (Asuu naapurissa) Olen käynyt koulupsykologilla ja katsonut omahoito-ohjelmia netistä mutta mikään ei tunnu auttavan. Pelottaa että kavereiden jälkeen työnnän tärkeimmätkin ulos. eli vanhemmat ja rakkaat. en usko että ikinä löytäisin poikaystävää joka huolisi tällaisen mielenterveys ongelmaiset pikku pillittäjän. Mieluiten oleskelen päivän kotona konella pelaten ja vilkuilen kelloa ajtellen miten vähän minulla on aikaa ennen kuin tytyy lähteä taas pois. Menen aina mahdollisimman myöhään nukkumaan jonka tiedän lisäävän harmia mutta en voi sille mitään koska en haua aamun tulevan niin nopeasti. Viikonloput ovat oikeastaan ainoat ajat jolloin saan kunnolla nukuttua.

nyt jos on samallaista kokemusta niin laittakaa neuvoja. eihän tässä jaksa kohta elää.