Ihan kaikkien nuorten valmistumiselle. Ei yksin ylioppilaille. Jos tämä maa yksin siihen nojaa. Niin huonosti käy. Itselläni on kyllä ylioppilaita perheessä. Mutta onneksi myös muun tien valinneita.
Onnittekut tännekkin
Liehake
9587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"VAIN" toisen tien valinneita, onnistunein tuloksin.. ilman äidit onnelliseksi tekevää valkolakkiakin!
Onnea sinulle ja onnea minulle :) Minusta on paras palkinto, mitä voi olla. Lapset ovat ammatissa. (Yrittelijöitä) Eivät istu päivät pitkät kapakoissa. Jos näin surullisesti on joillekkin käynyt? Ei sekään ole syy syyllistää itseään. jokainen ihminen luo itse oman elämänsä. Jos lapsi kasvaessaan on voimakkaampi luonne kuin vanhempansa, niin siinä ei sanat auta.
lapseni luonteet ovat voimakkaampia kuin omani..tai mieheni luonne. Eivät alistu käskytykseen niinkuin minä aikoinani!!! Niinpä, jokainen luo oman elämänsä, mutta äitinä syyllistää itsensä liian helposti!
ihmetellytkin sellaista asiaa, että ylioppilaat saavat niin suuren huomion . Paljon on nuoria, jotka valmistuvat esim. ammattikoulusta ammattiin, niin sitä ei arvosteta, vaikka he ovat saaneet ammatin.
Ylioppilaat vasta pyrkivät ammatilliseen kouluun.
Itselläni toinen lapsi yo ja toinen ammattikoulun käynyt. Molemmat lapset yhtä arvokkaita ja ihania, enkä koskaan vois pitää heitä eriarvoisessa asemassa.
Tuo ylioppilasmyytti kyllä ihmetyttää. Tulee vielä tänä päivänäkin mieleen joku 50-luvulta oleva kotimainen elokuva kotiin saapuneesta ylioppilaasta :=))) Milloin me viisastutaan?
Siinäpä kysymys? Jo tämä foorumi on täynnä akateemisia jotka hakevat toista akateemista? Hakevatko he ehkä sen takia, että saavat puhua illat pitkät kemiasta, fysiikasta, moottoreista, matematiikasta. Humaniikan nyt jotenkin vielä ymmärtää? Eikö ammatti ole ammatti? Kotona otetaan rennosti? Niin minä ainakin haluaisin, tämän päivän työrytmillä. Kotna pitää saada rakastaa, eikä päteä.
Sivistyksestä voi tulla maailmankatsomusta rajoittava pakkomielle,
ja työstä voi tulla jopa mania ;)
Tiedän tapauksen, jossa perheen vanhin poika pääsi ylioppilaaksi. Samana päivänä hänen nuorempi veljensä valmistui puusepäksi ammattikoulusta. Arvatkaa, kenelle oli valmistettu julat ja kuka joutui niissä täydelliseen varjoon?
Entäs jos yo-juhlat on vain tapa?Ennenvanhaan oli harvoilla varaa kouluttaa lapsiaan ylioppolaaksi asti...tai edes keskikoulua.Muistan hyvin,kuinka noukin äidin kanssa puolukoita myyntiin,että saatiin sisarusten lukukausimaksut maksettua syksyisin.Silloin pidettiin arvokkaana hyvää koulutusta.Sen takia kärsittiin jopa suoranaista puutetta ja nälkää.Ymmärrän hyvin meidän aikamme ihmisiä,kun he arvostavat yo-tutkintoa.Mutta!!!Mikä estää luomasta uusia tapoja!Nykyään esim.puusepän ammatti on arvostettu työ,samoin tulee olemaan ihan lähitulevaisuudessa muutkin käsityöammatit ja käytännönläheiset työt.Se perhe,jossa näitä nuoria valmistuu ammattiinsa voi olla rauhallisin mielin:nuori saa töitä...
juhlia,koska kaikkien mielestähän ylioppilas on arvostetumpi kouluasteikko kuin puuseppä.Ei nykyisin ylioppilas ole mikääm ammatti vaan ponnahduslauta tulevaisuuteen.Mutta kyllä se puuseppä on varmaan aikaisemmin omassa leivässä kiinni kuin ei lakin saanut.Arvostavatkohan vanhemmat kuitenkaan sitä ammatin hankkinutta vai onko lakkipäinen tärkeämpi.Varmaan on ylioppilaslakki tärkeämpi kuin ammatti.