Nainen tuossa se nyt on

VUOSI 1992 »
NUMERO 18 »
HYPOSPADIA
Hypospadia
LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM

1992;108(18):1594-

Sakari Wikström

KATSAUKSET0 23 (*)
★(*)
★(*)
★(*)
★(*)
☆
Hypospadia on poikien yleisin ulkoisten sukupuolielinten synnynnäinen epämuodostuma. Maassamme todetaan vuosittain noin 100 uutta tapausta. Korjausleikkaus pyritään nykyään tekemään varhain ja yksivaiheisena. Leikkauksessa on tähdättävä paitsi toiminnallisesti myös kosmeettisesti hyvään lopputulokseen. Varsinkin vaikean hypospadian leikkaus on sangen altis komplikaatioille. Hypospadiakirurgian tuleekin olla hyvin perehtynyt eri menetelmiin, ja leikkauksessa on noudatettava huolellista ja pikkutarkkaa tekniikkaa.

Hypospadia eli virtsaputken alahalkio on yleisin poikien ulkoisten sukupuolielinten synnynnäinen epämuodostuma. Suurin osa tapauksista on lieviä (kuva 1), ja tällöin on kyse lähinnä vain kosmeettisesta haitasta. Vaikeammissa muodoissa virtsaputki aukeaa siittimen tyven, kivespussin tai välilihan alueelle. Näihin tapauksiin liittyy myös siittimen ventraalista käyristymistä aiheuttava sidekudoksinen korda. Vaikeammat muodot aiheuttavatkin usein myös huomattavan toiminnallisen haitan.

Tarkkaa arviota hypospadian yleisyydestä ei ole. Aivan lievimmät jäävät usein jopa huomaamatta. Maassamme leikataan kuitenkin vuosittain noin 100 uutta potilasta.

Embryologia
Hypospadia aiheutuu miespuolisten ulkoisten sukupuolielinten vaillinaisesta maskuliinisesta kehityksestä. Ulkoisten sukupuolielinten kehityksen kannalta keskeisiä ovat 5. sikiöviikolla muodostuva genitaalikyhmy sekä parilliset urogenitaalipoimut ja labioskrotaalipullistumat. Genitaalikyhmy ja urogenitaalipoimut muodostavat miespuolisella sikiöllä terskan ja siittimen varren. Peniili uretra muodostuu noin 14. sikiöviikon aikana urogenitaalipoimujen sulkeutuessa keskiviivassa. Terskan kärkeen muodostuu sisäänvetäytymä joka kasvaa proksimaalisuuntaan putkeksi yhtyen peniiliin uretraan. Hypospadia syntyy, mikäli urogenitaalipoimujen sulkeutuminen jää vajaaksi. Myös ventraalisen esinahan eli preputiumin kehitys häiriytyy, jollei virtsaputki saavuta terskan kärkeä. Tällöin esinahka jää siittimen dorsaalipuolelle huppumaiseksi muodostumaksi. Vaikeammissa hypospadioissa esiintyvä korda voi aiheutua ihon, corpus spongiosumin, tunica dartosin tai Buckin faskian häiriytyneestä kehityksestä urogenitaalipoimujen sulkeutumisen keskeytyessä. Myös labioskrotaalipullistumista muodostuvan kivespussin kehitys saattaa vaikeimmissa hypospadioissa häiriytyä niin, että kivespussi jää kaksijakoiseksi.

Perinnöllisyys ja liitännäisepämuodostumat
Hypospadiaa esiintyy myös sitä potevien lähisukulaisilla noin 10–20 %:ssa tapauksista (Bauer ym. 1981). Jos isällä on hypospadia, pojan hypospadiariski on 1.4 % (Angerpointner 1984). Piilokiveksisyyttä esiintyy 10–20 %:lla. Vaikeissa hypospadiamuodoissa, varsinkin jos niihin liittyy piilokiveksisyys, on suoritettava huolellinen sukupuolen määritys heti syntymän jälkeen.

Ylempien virtsateiden epämuodostumia esiintyy hypospadiapotilailla tavallista enemmän. Urografia ja tarvittaessa myös miktiokystografia ovat aiheellisia penoskrotaalisissa, skrotaalisissa ja perineaalisissa hypospadioissa sekä myös, jos suvussa tiedetään esiintyvän virtsateiden epämuodostumia. Monianomaliaoireyhtymissä hypospadia on varsin tavallinen löydös.

Hoito
Hoidon tavoitteena on hyvä kosmeettinen ja toiminnallinen tulos. Siittimen tulisi olla suora myös erektiossa. Rekonstruoidun virtsaputken aukon pitäisi sijaita terskan kärjessä. Virtsasuihkun tulisi olla normaali voimakkuudeltaan ja pysyä yhtenäisenä. Uuden virtsaputken läpimitan olisi samoin oltava normaali, eikä siinä saisi esiintyä ahtaumia, pussimuodostumia, fisteleitä tai meatusstenoosia. Virtsaputki ei saisi myöskään kasvaa karvoja.

Soveliaasta leikkausiästä on esitetty erilaisia mielipiteitä. Nykyään pyritään leikkaus kuitenkin suorittamaan varhain, lievissä tapauksissa 6–12 kuukauden, vaikeammissa 12–18 kuukauden iässä. Virtsanpidätyskyvyn kehittymistä ei siis ole tarpeen odottaa.

Varsinkin anglosaksissa maissa lievien hypospadioiden ja joissakin keskuksissa myös vaikeampien tapausten hoito kuuluu nykyään päiväkirurgian piiriin. Tällöin on kuitenkin oltava valmius vähäistenkin komplikaatioiden päivystysluonteiseen hoitoon. HYKS:n lastenklinikassa potilaat viipyvät lievissä tapauksissa osastolla 5–6 vrk, vaikeammissa noin kaksi viikkoa. Näin meneteltäessä ei potilailla kotiin päästessään ole enää sidoksia eikä katetreja ja vain ani harvoin joudutaan turvautumaan uudelleen sairaalahoitoon.

Leikkausmenetelmät
Leikkausmenetelmiä on kuvattu yli 300. Tavanomaisimmat leikkausmenetelmät ovat sairaalassamme aiemmin olleet lievissä tapauksissa Mathieun plastia (Mathieu 1932) ja vaikeammissa kaksivaiheinen Denis Brownen menetelmä (Browne 1936) (kuva 2).
8506
1Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Joo

1Äänestä

Kyllä

1Äänestä

Olet kyllä varmasti huomionhakuisin mitä löytyy! Jäänyt jotenkin lapsen tasolle!

Äänestä

Kiitos ..

1Äänestä

Niin, että mikä tuossa lääketieteellisen aikakausikirja Duodecimin hypospadiaa käsittelevässä artikkelissa oikein on? Jäi nyt vähän epäselväksi täällä kaikille mitä halusit sanoa.

Äänestä

AIIII!Kun aloin lukemaan hoin koko matkan AIIII,AI!
Voi sinua raasua kun olet tuon joutunut käymään läpi...en toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään noin kivuliaan kuuloista vaivaa ja vielä syntymästä asti....VOIMIA MIES!
Lohdutukseksi sanon että oikeasti rakastunut tukee sinua kaikessa ,jopa tässäkin asiassa!!!
💙

Äänestä

Joo.

Äänestä

Hoitajana näkee erilaisia, mutta niihin suhtautuu ammatillisesti.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

VUOSI 1992 »
NUMERO 18 »
HYPOSPADIA
Hypospadia
LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM

1992;108(18):1594-

Sakari Wikström

KATSAUKSET0 23 (*)
★(*)
★(*)
★(*)
★(*)
☆
Hypospadia on poikien yleisin ulkoisten sukupuolielinten synnynnäinen epämuodostuma. Maassamme todetaan vuosittain noin 100 uutta tapausta. Korjausleikkaus pyritään nykyään tekemään varhain ja yksivaiheisena. Leikkauksessa on tähdättävä paitsi toiminnallisesti myös kosmeettisesti hyvään lopputulokseen. Varsinkin vaikean hypospadian leikkaus on sangen altis komplikaatioille. Hypospadiakirurgian tuleekin olla hyvin perehtynyt eri menetelmiin, ja leikkauksessa on noudatettava huolellista ja pikkutarkkaa tekniikkaa.

Hypospadia eli virtsaputken alahalkio on yleisin poikien ulkoisten sukupuolielinten synnynnäinen epämuodostuma. Suurin osa tapauksista on lieviä (kuva 1), ja tällöin on kyse lähinnä vain kosmeettisesta haitasta. Vaikeammissa muodoissa virtsaputki aukeaa siittimen tyven, kivespussin tai välilihan alueelle. Näihin tapauksiin liittyy myös siittimen ventraalista käyristymistä aiheuttava sidekudoksinen korda. Vaikeammat muodot aiheuttavatkin usein myös huomattavan toiminnallisen haitan.

Tarkkaa arviota hypospadian yleisyydestä ei ole. Aivan lievimmät jäävät usein jopa huomaamatta. Maassamme leikataan kuitenkin vuosittain noin 100 uutta potilasta.

Embryologia
Hypospadia aiheutuu miespuolisten ulkoisten sukupuolielinten vaillinaisesta maskuliinisesta kehityksestä. Ulkoisten sukupuolielinten kehityksen kannalta keskeisiä ovat 5. sikiöviikolla muodostuva genitaalikyhmy sekä parilliset urogenitaalipoimut ja labioskrotaalipullistumat. Genitaalikyhmy ja urogenitaalipoimut muodostavat miespuolisella sikiöllä terskan ja siittimen varren. Peniili uretra muodostuu noin 14. sikiöviikon aikana urogenitaalipoimujen sulkeutuessa keskiviivassa. Terskan kärkeen muodostuu sisäänvetäytymä joka kasvaa proksimaalisuuntaan putkeksi yhtyen peniiliin uretraan. Hypospadia syntyy, mikäli urogenitaalipoimujen sulkeutuminen jää vajaaksi. Myös ventraalisen esinahan eli preputiumin kehitys häiriytyy, jollei virtsaputki saavuta terskan kärkeä. Tällöin esinahka jää siittimen dorsaalipuolelle huppumaiseksi muodostumaksi. Vaikeammissa hypospadioissa esiintyvä korda voi aiheutua ihon, corpus spongiosumin, tunica dartosin tai Buckin faskian häiriytyneestä kehityksestä urogenitaalipoimujen sulkeutumisen keskeytyessä. Myös labioskrotaalipullistumista muodostuvan kivespussin kehitys saattaa vaikeimmissa hypospadioissa häiriytyä niin, että kivespussi jää kaksijakoiseksi.

Perinnöllisyys ja liitännäisepämuodostumat
Hypospadiaa esiintyy myös sitä potevien lähisukulaisilla noin 10–20 %:ssa tapauksista (Bauer ym. 1981). Jos isällä on hypospadia, pojan hypospadiariski on 1.4 % (Angerpointner 1984). Piilokiveksisyyttä esiintyy 10–20 %:lla. Vaikeissa hypospadiamuodoissa, varsinkin jos niihin liittyy piilokiveksisyys, on suoritettava huolellinen sukupuolen määritys heti syntymän jälkeen.

Ylempien virtsateiden epämuodostumia esiintyy hypospadiapotilailla tavallista enemmän. Urografia ja tarvittaessa myös miktiokystografia ovat aiheellisia penoskrotaalisissa, skrotaalisissa ja perineaalisissa hypospadioissa sekä myös, jos suvussa tiedetään esiintyvän virtsateiden epämuodostumia. Monianomaliaoireyhtymissä hypospadia on varsin tavallinen löydös.

Hoito
Hoidon tavoitteena on hyvä kosmeettinen ja toiminnallinen tulos. Siittimen tulisi olla suora myös erektiossa. Rekonstruoidun virtsaputken aukon pitäisi sijaita terskan kärjessä. Virtsasuihkun tulisi olla normaali voimakkuudeltaan ja pysyä yhtenäisenä. Uuden virtsaputken läpimitan olisi samoin oltava normaali, eikä siinä saisi esiintyä ahtaumia, pussimuodostumia, fisteleitä tai meatusstenoosia. Virtsaputki ei saisi myöskään kasvaa karvoja.

Soveliaasta leikkausiästä on esitetty erilaisia mielipiteitä. Nykyään pyritään leikkaus kuitenkin suorittamaan varhain, lievissä tapauksissa 6–12 kuukauden, vaikeammissa 12–18 kuukauden iässä. Virtsanpidätyskyvyn kehittymistä ei siis ole tarpeen odottaa.

Varsinkin anglosaksissa maissa lievien hypospadioiden ja joissakin keskuksissa myös vaikeampien tapausten hoito kuuluu nykyään päiväkirurgian piiriin. Tällöin on kuitenkin oltava valmius vähäistenkin komplikaatioiden päivystysluonteiseen hoitoon. HYKS:n lastenklinikassa potilaat viipyvät lievissä tapauksissa osastolla 5–6 vrk, vaikeammissa noin kaksi viikkoa. Näin meneteltäessä ei potilailla kotiin päästessään ole enää sidoksia eikä katetreja ja vain ani harvoin joudutaan turvautumaan uudelleen sairaalahoitoon.

Leikkausmenetelmät
Leikkausmenetelmiä on kuvattu yli 300. Tavanomaisimmat leikkausmenetelmät ovat sairaalassamme aiemmin olleet lievissä tapauksissa Mathieun plastia (Mathieu 1932) ja vaikeammissa kaksivaiheinen Denis Brownen menetelmä (Browne 1936) (kuva 2).

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu