Nainen tuossa se nyt on

Anonyymi-ap kirjoitti:

VUOSI 1992 »
NUMERO 18 »
HYPOSPADIA
Hypospadia
LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM

1992;108(18):1594-

Sakari Wikström

KATSAUKSET0 23 (*)
★(*)
★(*)
★(*)
★(*)
☆
Hypospadia on poikien yleisin ulkoisten sukupuolielinten synnynnäinen epämuodostuma. Maassamme todetaan vuosittain noin 100 uutta tapausta. Korjausleikkaus pyritään nykyään tekemään varhain ja yksivaiheisena. Leikkauksessa on tähdättävä paitsi toiminnallisesti myös kosmeettisesti hyvään lopputulokseen. Varsinkin vaikean hypospadian leikkaus on sangen altis komplikaatioille. Hypospadiakirurgian tuleekin olla hyvin perehtynyt eri menetelmiin, ja leikkauksessa on noudatettava huolellista ja pikkutarkkaa tekniikkaa.

Hypospadia eli virtsaputken alahalkio on yleisin poikien ulkoisten sukupuolielinten synnynnäinen epämuodostuma. Suurin osa tapauksista on lieviä (kuva 1), ja tällöin on kyse lähinnä vain kosmeettisesta haitasta. Vaikeammissa muodoissa virtsaputki aukeaa siittimen tyven, kivespussin tai välilihan alueelle. Näihin tapauksiin liittyy myös siittimen ventraalista käyristymistä aiheuttava sidekudoksinen korda. Vaikeammat muodot aiheuttavatkin usein myös huomattavan toiminnallisen haitan.

Tarkkaa arviota hypospadian yleisyydestä ei ole. Aivan lievimmät jäävät usein jopa huomaamatta. Maassamme leikataan kuitenkin vuosittain noin 100 uutta potilasta.

Embryologia
Hypospadia aiheutuu miespuolisten ulkoisten sukupuolielinten vaillinaisesta maskuliinisesta kehityksestä. Ulkoisten sukupuolielinten kehityksen kannalta keskeisiä ovat 5. sikiöviikolla muodostuva genitaalikyhmy sekä parilliset urogenitaalipoimut ja labioskrotaalipullistumat. Genitaalikyhmy ja urogenitaalipoimut muodostavat miespuolisella sikiöllä terskan ja siittimen varren. Peniili uretra muodostuu noin 14. sikiöviikon aikana urogenitaalipoimujen sulkeutuessa keskiviivassa. Terskan kärkeen muodostuu sisäänvetäytymä joka kasvaa proksimaalisuuntaan putkeksi yhtyen peniiliin uretraan. Hypospadia syntyy, mikäli urogenitaalipoimujen sulkeutuminen jää vajaaksi. Myös ventraalisen esinahan eli preputiumin kehitys häiriytyy, jollei virtsaputki saavuta terskan kärkeä. Tällöin esinahka jää siittimen dorsaalipuolelle huppumaiseksi muodostumaksi. Vaikeammissa hypospadioissa esiintyvä korda voi aiheutua ihon, corpus spongiosumin, tunica dartosin tai Buckin faskian häiriytyneestä kehityksestä urogenitaalipoimujen sulkeutumisen keskeytyessä. Myös labioskrotaalipullistumista muodostuvan kivespussin kehitys saattaa vaikeimmissa hypospadioissa häiriytyä niin, että kivespussi jää kaksijakoiseksi.

Perinnöllisyys ja liitännäisepämuodostumat
Hypospadiaa esiintyy myös sitä potevien lähisukulaisilla noin 10–20 %:ssa tapauksista (Bauer ym. 1981). Jos isällä on hypospadia, pojan hypospadiariski on 1.4 % (Angerpointner 1984). Piilokiveksisyyttä esiintyy 10–20 %:lla. Vaikeissa hypospadiamuodoissa, varsinkin jos niihin liittyy piilokiveksisyys, on suoritettava huolellinen sukupuolen määritys heti syntymän jälkeen.

Ylempien virtsateiden epämuodostumia esiintyy hypospadiapotilailla tavallista enemmän. Urografia ja tarvittaessa myös miktiokystografia ovat aiheellisia penoskrotaalisissa, skrotaalisissa ja perineaalisissa hypospadioissa sekä myös, jos suvussa tiedetään esiintyvän virtsateiden epämuodostumia. Monianomaliaoireyhtymissä hypospadia on varsin tavallinen löydös.

Hoito
Hoidon tavoitteena on hyvä kosmeettinen ja toiminnallinen tulos. Siittimen tulisi olla suora myös erektiossa. Rekonstruoidun virtsaputken aukon pitäisi sijaita terskan kärjessä. Virtsasuihkun tulisi olla normaali voimakkuudeltaan ja pysyä yhtenäisenä. Uuden virtsaputken läpimitan olisi samoin oltava normaali, eikä siinä saisi esiintyä ahtaumia, pussimuodostumia, fisteleitä tai meatusstenoosia. Virtsaputki ei saisi myöskään kasvaa karvoja.

Soveliaasta leikkausiästä on esitetty erilaisia mielipiteitä. Nykyään pyritään leikkaus kuitenkin suorittamaan varhain, lievissä tapauksissa 6–12 kuukauden, vaikeammissa 12–18 kuukauden iässä. Virtsanpidätyskyvyn kehittymistä ei siis ole tarpeen odottaa.

Varsinkin anglosaksissa maissa lievien hypospadioiden ja joissakin keskuksissa myös vaikeampien tapausten hoito kuuluu nykyään päiväkirurgian piiriin. Tällöin on kuitenkin oltava valmius vähäistenkin komplikaatioiden päivystysluonteiseen hoitoon. HYKS:n lastenklinikassa potilaat viipyvät lievissä tapauksissa osastolla 5–6 vrk, vaikeammissa noin kaksi viikkoa. Näin meneteltäessä ei potilailla kotiin päästessään ole enää sidoksia eikä katetreja ja vain ani harvoin joudutaan turvautumaan uudelleen sairaalahoitoon.

Leikkausmenetelmät
Leikkausmenetelmiä on kuvattu yli 300. Tavanomaisimmat leikkausmenetelmät ovat sairaalassamme aiemmin olleet lievissä tapauksissa Mathieun plastia (Mathieu 1932) ja vaikeammissa kaksivaiheinen Denis Brownen menetelmä (Browne 1936) (kuva 2).

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä