On sanottu ettei se ole yksinäinen joka yksin on yksinäinen vaan joka joukossa on yksinäinen se on yksinäinen.
Huomaan äkkiä olevani yksin.
Elämä on ajautunut tähän.
Ei ulkonaista hätää vaan olen autiolla saarella ilman venettä vain ajatukset seuranani. Miten minä tästä pääsen irti?
Huomaan äkkiä olevani yksin.
Elämä on ajautunut tähän.
Ei ulkonaista hätää vaan olen autiolla saarella ilman venettä vain ajatukset seuranani. Miten minä tästä pääsen irti?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voitko kertoa tarkemmin? Mitä sulle on oikeen tapahtunut? Oletko menettänyt rakkaimpasi?
Ei mitään sellaista. Tunnetasolla vain koen että ympärilläni on vesi joka puolella enkä voi sitä ylittää. Minä uskon että jos ulottuisin koskettamaan jotakin mutta minulla ei ole ketään sellaista.
Joskus kohtaa toisen. On kuin yhtä.
Jompi kumpi lähtee kuitenkin ensin.
Toinen on edelleen yksin kuin saari.
Se on ihmisen elo.
Miten osasit kirjoittaa näin. Olet varmaan itsekin kokenut? Kerro enemmän.
Mitä jos vaan olisit avoimena? Joku ehkä koskettaisikin sinua?
aivan yksinkertaisia asioita: että joku hieroisi hartioitaani, hipaisisi tukkaani, löisi olalle ystävällisesti. Jos ajattelen vielä läheisempää kosketusta osaisin sitä arvostaa.
Tuohon voi sanoa, ettet ole ainoa, joka tuollaista kokee.
On epäilemättä ihmisiä, joilla on samanlainen kaipuun ja jotak eivät ole sinun laillasi saaneet siihen vastausta.
Kirjoittelehan tänne lisää saareltasi; ehkä salmi sinun saaresi ja muiden saarten välillä kapenee.
Minä taas koen välillä elämäni sellaiseksi, että vaikka olisi vene ja airotkin, niin ei ole saarta, mihin soutaa.
Oletko katsonut "Selviytyjät" ja "Robinson" -ohjelmia, missä rakennetaan milloin mistäkin apuvälineitä? Jos olet henkisesti nyt aivan autiolla saarella ilman venettä, niin mieti, mistä kaikesta voisit rakentaa "veneen" ja päästä ihmisten luo? Se ei ole mahdotonta lainkaan! Ole vain oma itsesi ja samalla kiinnostunut aidosti muista ihmisistä! Seuraa mitä maailmalla tapahtuu, puhu, naura, itke heidän kanssaan. Saat pikkuhiljaa ystäviä, jos olet kiinnostunut muistakin kuin itsestäsi... Yksinäinen nimittäin tarkkailee usein liikaa itseään vaikka pitäisi unohtaa itseään ja avata silmänsä "maailmalle".
Joskus voi tosin olla niinkin, että ihmisen on hyvä olla yksin, ainoastaan omien ajatuksiensa kanssa - jos on hukannut itsensä täysin maailman pyörityksessä. Silloin yksinäisyys auttaa löytämään sen, minkä olet jossain vaiheessa kadottanut, auttaa löytämään takaisin ihmisen omaan ytimeensä. Sekin on seikkailumatka sisimpään. Mutta se voi tietenkin tuntua pelottavaltakin, jos ei ole tottunut olemaan yksin omien ajatustensa kanssa.
Mieti, mihin kategoriaan kuulut? Olisiko aika avautua ulospäin, vai olisiko aika löytää ihan oma itsesi - ilman ulkopuolisia vaikutteita?
Kun olet päässyt selvyyteen, ala rakentamaan - joko se vene, että pääset ihmisten luo, tai sitten rakennat itsellesi mukavan mökin sinne autiolle saarelle, missä tutustut ja ystävyystyt itseesi ja huomaat, että oletkin mielenkiintoinen tyyppi!
Vieläkö olet siellä? Vilkuta merkiksi!
Yllätyin kun näin moni on huomannut minut. Minua on se jo nyt auttanut. En tiedä miten pääsen täältä pois. Voisin täällä ollakin jos olisit sinäkin. Minä yritän vilkuttaa.
Kiitos! Yritän soutaa nopeammin.
Tavoitan joskus katseen.
Tunnustelen mielessäni, haluaisinko koskettaa häntä , ottaisinko häntä kädestä, silittäisinkö pään paljasta paikkaa.
Nauttisinko kahden olosta ilman sanoja, kainalossa, harteillani turvallinen käsivarsi.
Poistuva hahmonsa miellyttää.
Olisiko jotain voinut alkaa.
Kuin ohi vilahtanut veneilijä siellä sinun saaressasi.
vilkutellaan!