hei,
otsikkoni mukaisesti olen kadoksissa.
elämäni on mennyt sekavaksi, oudoksi. olisi niin paljon kerrottavaa, etten tiedä mistä aloitan.
jos kertoisin aluksi taustoja, jotta mahdollinen ymmärtäminen olisi mahdollista. olen naimisissa ja minulla kaksi lasta.mieheni on väkivaltainen, ja kerran hän jopa koitti ajaa päälleni humalassa ollessaan.annoin anteeksi. olen antanut anteeksi kaikki ne pahat asiat mitä hän minulle tehnyt.
minä petän miestäni. viimeksi perjantaina harrastin seksiä vieraan miehen kanssa, kotiin tullessani olin normaali, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. se ei merkannut minulle mitään sen pahempaa kuin että saimpa vierasta.
en koe edes pettäväni, vain ainoastaan silloin kun kondomia en käytä, saan pelätä tauteja, ja testeissä käydä. luojan kiitoksi vielä olleet puhtaat näytteet.
lapseni.......rakastan lapsiani, ovat he ihania aina joskus, mutta yleensä kun eivät ole. väsyn heidän ikuisiin kiusantekoihin (lapseni on 4v ja 2½v). te ette rakkaat ihmiset ymmärrä, lapseni rikkovat kaiken!!kaikkiin he käyvät käsiksi, äsken kyytiä sai kukkani sekä eräs esine, joita keräilen. räjähdin siitä totaalisesti. läimäytin lapsiani, annon tukkapöllyä. vaikka he itkivät en saanut hillittyä itseäni, vaan teloin heidät kaappiin ja huusin "tuhmille lapsille käy näin, miksi ette vain antaneet olla tavaroitten paikallaan?"jätin lapset tupakanajaksi kaappiin, ja kun tulin takaisin, käskin heidän jäädä keskenään huoneeseen. kyllähän he itkivät. sillä hetkellä en tuntenut tekeväni väärin, vaikka poikani huutaa missä isi on, vastasin hänelle "isi on poissa, kapakassa!!"
luoja ihmiset. olen niin paska ihminen.miksi en voi hillitä itseäni?miksi raivostun?
olen vain niin väsynyt koko parisuhteeseen ja lasten kiusantekoihin, etten jaksa välittää teenkö oikein vain väärin.neuvolassa ollessa kerroin hoitajalle, että tyttöni itkee monta tuntia päivässä, hän kysyi minulta "kuinka suhtaudut siihen", vastasin etät koitan keksiä muuta tekemistä tms.. mutta todellisuus on se, että huudqan lapselleni, "pidä jo turpa kiinni, äiti ei jaksa enää kuunnella!"
tunnen epäonnistuvani kasvatuksessa, vaikka olen kuria pitänyt ei tottelevaisuutta löydy.
vuosi sitten viiltelin itseäni, kun oli yhtä vaikeaa lasten kanssa. arvet on vieläkin käsissä. jotenkin tunnen että minulle tekisi hyvä tuntea taas veitseä iholla. saada arvet muistoksi siitä, kuinka huono j a heikko ihminen olen.
ulkoapäin oeln ns.normaali
olen kaunis ja ´hymyilevä ihminen, olen myös mukava, päällisin puolin siis onnellisen öidin näköinen, mutta sisälläni...ette voi uskoa kuinka vaikeaa tämä on. haluaisin olla täydellinen äiti pitkine hermoineen.mutta ei niin ei. auttajalle menemisessä minulla ylpeys edessä. ai niin, olen lasteni kanssa kotona, en käy töissä. mutta onneksi mieheni suo minulle kapakkareissut..mutta toisaalta, miksi hän päästää minut!!minä paska kuitenkin petän.
minulla ei ole enää mitään arvoa, tunnen itseni niin kadonneeksi. olen menettänyt itsestäni JOTAIN.mutta mikä se on,mitä?
tiedän että saan kirjoituksestani nagatiivia kommentteja, mutta sama se mulle, koska ansaitsen ne. auttakaa rakkaat ihmiset kuinka saada pidettyä hermot kurissa!en todellakaan halua vahingoittaa lapsiani, mutta en vain voi mitään.
neuvokaa, auttakaa..haluan olla parempi äiti.
otsikkoni mukaisesti olen kadoksissa.
elämäni on mennyt sekavaksi, oudoksi. olisi niin paljon kerrottavaa, etten tiedä mistä aloitan.
jos kertoisin aluksi taustoja, jotta mahdollinen ymmärtäminen olisi mahdollista. olen naimisissa ja minulla kaksi lasta.mieheni on väkivaltainen, ja kerran hän jopa koitti ajaa päälleni humalassa ollessaan.annoin anteeksi. olen antanut anteeksi kaikki ne pahat asiat mitä hän minulle tehnyt.
minä petän miestäni. viimeksi perjantaina harrastin seksiä vieraan miehen kanssa, kotiin tullessani olin normaali, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. se ei merkannut minulle mitään sen pahempaa kuin että saimpa vierasta.
en koe edes pettäväni, vain ainoastaan silloin kun kondomia en käytä, saan pelätä tauteja, ja testeissä käydä. luojan kiitoksi vielä olleet puhtaat näytteet.
lapseni.......rakastan lapsiani, ovat he ihania aina joskus, mutta yleensä kun eivät ole. väsyn heidän ikuisiin kiusantekoihin (lapseni on 4v ja 2½v). te ette rakkaat ihmiset ymmärrä, lapseni rikkovat kaiken!!kaikkiin he käyvät käsiksi, äsken kyytiä sai kukkani sekä eräs esine, joita keräilen. räjähdin siitä totaalisesti. läimäytin lapsiani, annon tukkapöllyä. vaikka he itkivät en saanut hillittyä itseäni, vaan teloin heidät kaappiin ja huusin "tuhmille lapsille käy näin, miksi ette vain antaneet olla tavaroitten paikallaan?"jätin lapset tupakanajaksi kaappiin, ja kun tulin takaisin, käskin heidän jäädä keskenään huoneeseen. kyllähän he itkivät. sillä hetkellä en tuntenut tekeväni väärin, vaikka poikani huutaa missä isi on, vastasin hänelle "isi on poissa, kapakassa!!"
luoja ihmiset. olen niin paska ihminen.miksi en voi hillitä itseäni?miksi raivostun?
olen vain niin väsynyt koko parisuhteeseen ja lasten kiusantekoihin, etten jaksa välittää teenkö oikein vain väärin.neuvolassa ollessa kerroin hoitajalle, että tyttöni itkee monta tuntia päivässä, hän kysyi minulta "kuinka suhtaudut siihen", vastasin etät koitan keksiä muuta tekemistä tms.. mutta todellisuus on se, että huudqan lapselleni, "pidä jo turpa kiinni, äiti ei jaksa enää kuunnella!"
tunnen epäonnistuvani kasvatuksessa, vaikka olen kuria pitänyt ei tottelevaisuutta löydy.
vuosi sitten viiltelin itseäni, kun oli yhtä vaikeaa lasten kanssa. arvet on vieläkin käsissä. jotenkin tunnen että minulle tekisi hyvä tuntea taas veitseä iholla. saada arvet muistoksi siitä, kuinka huono j a heikko ihminen olen.
ulkoapäin oeln ns.normaali
olen kaunis ja ´hymyilevä ihminen, olen myös mukava, päällisin puolin siis onnellisen öidin näköinen, mutta sisälläni...ette voi uskoa kuinka vaikeaa tämä on. haluaisin olla täydellinen äiti pitkine hermoineen.mutta ei niin ei. auttajalle menemisessä minulla ylpeys edessä. ai niin, olen lasteni kanssa kotona, en käy töissä. mutta onneksi mieheni suo minulle kapakkareissut..mutta toisaalta, miksi hän päästää minut!!minä paska kuitenkin petän.
minulla ei ole enää mitään arvoa, tunnen itseni niin kadonneeksi. olen menettänyt itsestäni JOTAIN.mutta mikä se on,mitä?
tiedän että saan kirjoituksestani nagatiivia kommentteja, mutta sama se mulle, koska ansaitsen ne. auttakaa rakkaat ihmiset kuinka saada pidettyä hermot kurissa!en todellakaan halua vahingoittaa lapsiani, mutta en vain voi mitään.
neuvokaa, auttakaa..haluan olla parempi äiti.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Vievät usein meiltä äideiltä voimat.
Sinä olet aika nuori äiti ja lapsesi vielä pieniä.Vaikka parisuhteesi olisi kunnossa, kokisit silti luultavasti väsymistä ja riittämättömyyden tunteita lapsiasi kohtaan.
Koska olet kotona lasten kanssa,juuri tuollaiset hermon menettämiset korostuvat ja lisäksi väkivaltaisuuden piirteet tulevat esiin.Näin sinullakin on siis käynyt.Tarvitsisit kuitenkin muutakin taukoa lapsistasi kuin kapakkareissut.Ja kuitenkin tuo pettäminen on omiaan lisäämään pahaa oloa elämääsi ja luultavasti vaikuttaa suhteesi lapsiinkin.
Miten jaatte miehesi kanssa lastenhoitoa? Olisihan tärkeää,että yhdessä puhuisitte sinunkin jaksamisestasi ja hengähdystauoistasi.
Oletko kuitenkin menossa töihin kun nuorin lapsesi täyttää 3v? Jollet, niin joku kurssi tai opiskelu toisi mukavaa vaihtelua äidin tehtäviisi.
Jäisi turhat huudot ja varsinkin fyysiset kuritukset vähemmälle ja jaksaisit toivottavasti paremmin lastesi kanssa.
Eikä sinun kannata täydellisyyteen pyrkiä, joskus hermot menevät herkemmin ja joskus taas eivät.Kukaan meistä äideistä ei ole täydellinen, eikä sellainen äiti ole sitäpaitsi edes kivakaan.
Tuohon itsesi viiltelyyn sanoisin,että puhu vaikka neuvolassa tai soita auttavaan puhelimeen, jos häpeät heti puhua siitä suoraan.
Apua voit todella saada,ei sellaisen asian kanssa saa jäädä yksin.
Ja voit vastata näihin kysymyksiin.uskoisin,että muutkin äidit voivat antaa rohkaisevia neuvoja.
enhän voi tietää, mutta auttaisiko nyt ensinnäkin ero tuosta miehestä? itsetuntosi tuntuu olevan täysin nolla ja hakkaava, haukkuva mies ei sitä ainakaan kohota. et ole sen arvoinen että miehesi kuuluisi hakata sinua!! miksi alistut siis siihen? ansaitsen parempaa.
olet kotona pienten lasten kanssa, olet väsynyt. nyt jo toimintasi on aika hurjaa lapsia kohtaan, joten tee äkkiä jotain. ennenkuin vahingoitat lapsiasi todella pahasti, tai entäs jos teet jotain peruuttamatonta...olet jo niin väsynyt että haluat vahingoittaa itseäsi. älä tee sitä lastesi tähden. en osaa sinua neuvoa, muuta kuin hae apua. olisiko tilapäinen lastenhoitoapu paikallaan? saisit omaa aikaa.
ainakin se että älä jää tuohon ihmissuhteeseen enää!
VOIMIA sinulle!
Hei,
Se on kammottavaa, että tulee tehtyä lasilleen pahaa. Olen itse ollut pari kertaa hiuskarvan varassa. Siksi tiedän, mistä puhut. Mun tilanne parani erolla. Jätin mieheni ja hain apua perheneuvolasta. Soitto kuntasi/kaupunkisi perheneuvolaan jo selvittää jotakin. Se on perheneuvola, ei "paikka jossa epäonnistuneet äidit käyvä haukuttavana ja viimeinenkin itsetunnon hiven menee". Ne auttavat ja kuuntelevat, minut ne tädit pelastivat. USko mua. Mulla on korkeakoulututkinto ja silti olin niin heikoilla, tarkoitan, ettei se taustoista ole kiinni. Pikkuisen nöyryyttä ja apua hakemaan. Lapset ovat niin tärkeitä ja sinäkin olet. Miehesi on aikuinen ja hoitakoon itsensä.
Apua täytyy tosiaan hakea kun on vaikeaa. Meillä on hyvä perhe, mutta minulla ei pallo vaan kestäny vaan masennuin.Apua hain ja sain. Nyt kaikki hyvin! Eli tosiaan keskusteluapua ja mahdollista lääkitystä hakemaan. Ja kotiin voi saada myös kodinhoitajaa.Me saatiin kun en päässyt enää sängystä ylös masennukseni takia.
Kannattaisi ehkä harkita eroa miehestä? Turvakoti tms tarpeen vaatiessa?
Vaikuttaa siltä, että purat kiukkuasi lapsiin aivan suotta. Eihän tietenkään tuonikäisten lapsien enää pitäisi tonkia kukkapurkkeja, meilläkin tyttö sai näpeilleen, jos veti hyllyiltä alas tavaraa.
Lapset saattavat oireilla teidän tilanteestanne, jos mies käy kapakassa, ja jättää sinut yksin lasten kanssa. Aika ei vaan riitä, ja tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Pitäisi tiskata ja imuroida, ja vielä viettää lapsien kanssa laatuaikaa...
Yh-elämä ei ole helppoa, mutta onpahan yksi lapsi vähemmän.
ensiksi ota ero miehestäsi,ei ole sinulle hyväksi eikä lapsillesi moinen käytös,väkavaltaisuus on lapsille kammottava asia...älä tee itsellesi pahaa,äläkä lapsillesi.eivät lapsesi ole ongelmiesi syy vaan ihan jokin muu,muista että heistä pitäisi kasvaa tasapainoisia aikuisia.sinun pitää NYT hakea apua jostain muualta että tilanteesi helpottuisi,neuvolassa varmasti ymmärretään!!!
koitahan jaksaa...
jätä nyt heti se ukkos, ei kenenkään tarvi kestää tollaista. hanki oma elämä jo lastes takia. pyydä jostai apua lastenhoitoon, kysy vaik perhetyöntekijää. muuten tulet hulluksi enemmän ja saatat tehdä jotai kamalaa lapsilles ja itselles. järki käteen nainen!!
MOI!
MÄ LUIN JUTTUS,JA MULLE TULI TODELLA PAHA MIELI. MÄ OLEN ITSE SORTUNUT JOSKUS MYÖS HUUTAMAAN LAPSELLENI(9KK)JA SEN JÄLKEEN MULLA ON OLLUT TOSI HUONO OMATUNTO!MUTTA VÄKIVALTAAN EN OLE VIELÄ SORTUNUT...OLIS KIVA JUTELLA SUN KANSSA ASIASTA,JA KIRJOTELLA..SAISIT VÄHÄN PURKAA ITSEÄS,JA KERTOA MULLE MIKÄ PAINAA!MUTTA ENSI TÖIKSES,HEITÄ SE UKKO PIHALLE!JOS HALUAT KIRJOTELLA NETIN KAUTTA,NIIN ILMOTA TÄNNE SIVULLE,NIIN LAITAN OSOTETTA SULLE:) YRITÄ JAKSAA!!!!!!!
Ensinnäkin ylpeys on nyt nieltävä ja haettava ulkopuolista apua. Itse sain parasta keskusteluapua oman kuntani mielenterveyshoitajalta ja parhaat lääkkeet psykiatrilta. Tarvitset ainakin keskusteluapua ja mahdollisesti myös masennuslääkityksen (auttaa hyvin tuollaiseen tilanteeseen, kokemusta on!!)
Sinulle sopivan keskusteluavun löytyminen voi kestää hetken, sillä kaikilla ei synkkaa ja asioista ei tykkää puhua kaikille.Mutta kun hyvän ammattiauttaja löytää, se on todella arvokasta ja kannattaa vähän etsiä sitä oikeaa auttajaa!
Miehesi pettäminen sinun kannattaa lopettaa, sillä se vain kuluttaa sinun ennestään heikkoja voimavarojasi.
Mutta lastesi ja itsesi tähden soita heti aamulla omaan terveyskeskukseesi ja tilaa mielenterveyshoitajalta aika. Tai soita mielenterveystoimistoon tai perheneuvolaan.Kaikista löytyy hyviä auttajia. SINÄ TARVITSET NYT APUA! Ja vaikket itsesi tähden, on sinun tehtävä se lastesi tähden! Ja muuten: lapsesi kuulostavat ihan tavallisilta. Meillä ainakin hajoo tavaroita tuon tuostakin,mutta olen taas terve kiitos hyvän keskusteluavun ja lääkityksen, joten ei hermot enää mee. Ja lapset saavat kasvaa tasapainoisiksi.
Kirjoittelepa tänne kuulumisia!
Muistan sinua iltarukouksessa!
ensinäkin olet itsekin huomannut että on jotain vialla...miehesi väkivaltaisuus on tehnut sinusta hermoraunion ja ehkä myös sinusta väkivaltaisen???mutta jo se että kirjotiti tänne niin kertoo sinusta sen että olet hyvä äiti,joka tarvitsisi apua,mutta ei uskalla hakea!!!mieti mitä olet kokenut..sinun täytyy olla vahva ihminen,niin vahva että uskallat hakea apua enne kuin on liian myöhäistä...lapsesi takia..mieti tulevaisuutta eikö olisi ihan kun olet saanut asiasi kuntoon ja hermort löysättyä,kuin ihana olisi nauttia äitiydestä...sinun kannattaisi jättää sinun miehesi...see taitaa olla suurin syy tähän kaikkeen...ja irtosuhteet myös,keskity avun hakemiseen ja lapsiisi....elämä hymyilee viellä sinulekin joa vain annat sen tapahtua!!!voimia sinulle!!
Neuvoni, otat sitten vaarin tai et:
Olen vanhempi sinua melkein puolella, elämässä on sattunut kaikenlaista.
Et ole onnellinen ja jokaisen oikeus on olla onnellinen ja pyrkiä ainakin siihen että muuttaa elämässä sellaisia asioita joihin ei ole tyytyväinen.
Ensin täytyy alkoholin poistua kuviosta ja sitten miehen, jos on väkivaltainen selvispäitenkin. Sen jälkeen saat kyllä omat asiasi järjestykseen, toki tietysti on parempi jos yhdessä koska teillä noita tenavia on!
Lapset kärsivät aina erossa, oli se ero minkälainen tahansa!
Ja syrjähypyt eivät auta mitään, päinvastoin, tuovat kärsimystä kaikille. Tietääkö miehesi tuon, että käyt vieraissa vai hyväksyykö hän sen?
Teillä on pahoinpitelyn ja syrjähyppyjen jälkeen todella paljon korjattavaa jos te vain haluatte jatkaa elämäänne yhdessä, mutta sekin voi onnistua jos todella rakastaa toista ja perhettään.
Työtä se teettää ja pitkään jos haluaa ehjän ja ihanan perheen taas kokoon ja siihen tarvitaan molempien halu ja kaikenkestävä ymmärrys!
Oireina voi olla mm.
-unettomuus tai liiallinen nukkuminen
-ruokahalun muutokset, lahtuminen tai lihominen
-väsymys, uupuneisuus
-fyysinen lamaantuneisuus tai kiihtyneisyys
keskittymiskyvyn, muistin tai päättäväisyyden heikentyminen
-alemmuuden tai syyllisyyden tunteet
-mielihyvän (esim.lapset,kirjat,seksi) menettäminen
-kuolemanajatukset tai-toiveet
Käy lukemassa enemmän netistä.
Masennus on sairaus siinä missä muutkin sairaudet. menet terveyskeskuslääkärille ja puhut olotiloistasi (ei tarvitse ihan niitä yksityiskohtia kertoa, jos ei halua) ja saat heti reseptin lääkkeeseen. Ja jos haluat/tarvitset niin pääset puhumaan jollekkin henkilölle säännöllisesti.
Meillä mies masentui. Emme olisi itse sitä edes tunnistaneet masennukseksi jos ulkopuoliset eivät olisi tuleet ehdottamaan masennusta. Meille vain iski kriisi. Parisuhde meni päin helvettiä, lapset kärsi ja me itse myös. Luulin, että mieheni on kyllästynyt perhe-elämään koska häntä ei voinut toisinaan piippiäkään kiinnstaa perhe-elämä.Hän oli täydellinen isä "silloin kun oli sillä päällä", mutta kun hän oli sillä toisella tuulella niin hän oli ärtynyt ja pienikin väärä sana tai lause laukaisi ilmi riidan eikä mies osallistunut mihinkään...haukkui, oli välinpitämätön meitä kaikkia muita kohtaa, mikään ei kiinostanut...vaikka itkien pyysin, että sovitaan jo niin sain kuulla vain "painu helvettiin". Parisuhde oli yhtä ala- ja ylämäkeä...
No... mies meni sitten lääkäriin, koska sukulaiseni epäili masennusta ja minä sitten puhuin miehelleni...
Lääkityksen alettua tuntui, että kaikki vain paheni, mutta viikkojen kuluessa parempaan suuhtaan ollaan menossa. Nyt jo suuri osa päivistä on hyviä:)
Lääkäri antoi myös unilääkkeitä. Että jos sustakin tuntuu, et vain pyörit sängyssä... apua on saatavilla kaikkeen ja kaikenlasta...
Eikä mielialalääkkeet ole hävättävä asia. Meistä todella useat syö niitä jossain vaiheessa elämää!
todellakin sinun täytyy hakea apua!puhu neuvolassa asiat niin kuin ne ovat.muutoin vielä pahin mahdollinen tapahtuu ja satutat joko itseäsi tai lapsiasi.olet todellakin masentunut ja siihen saa apua.ensimmäinen askel on jo otettu kun uskallat tänne kirjoittaa...mutta kuitenkin ammattiauttajat ovat nyt tarpeen.ei muuta kuin voimia sinulle!
Oma käyttäytyminen ja agressiivisuus heijastuu lapsiin.Hae apua ja kerro kuinka vaikeaa sinulla on.Hae töitä,niin pääset irtautumaan kotoa ja saat lapsesi hoitoon, jossa heilläkin on tekemistä.Jätä miehesi, et tarvitse tuollaista miestä.
Todella hurjaa luettavaa tekstisi. Lapsiesi takia rukoilen; keskitä hetkeksi voimasi heidän hyvinvoinnin ajatteluun. Mieti miltä tuntuu noin pienistä lapsista kasvaa keskellä väkivaltaa, alkoholismia, arvaamattomuutta ja luoja ties mitä!
Lapsiesi tähden sinun ON HAETTAVA APUA! Apua antavia tahoja on täällä lueteltu useita, oli niin kiltti ja valitse niistä jokin, mikä tahansa ja anna lapsille sekä itsellesi tulevaisuus!
Seuraavan kerran kun miehesi pahoinpitelee menet lähimpään perhesuojelu keskuksee tai vastaavaa tai soitat poliisille jotta he vie teidät turvakotiin! Siellä saat järkeä päähäsi lähteä suhteesta!!
EI SINULLA OLE MUUTA VSIHTOEHTOA!!