EI SEKSIÄ PALKKIOKSI OPETUKSESTA

Hellanmaan osaston perustamispäiväksi on merkitty 11.10.1931. Näyttää siltä, että kaikin puolin on pyritty toimimaan ripeästi, sillä sääntöjen virallinen hyväksyminenkin on tapahtunut jo 20.10.1931. Puheenjohtajana perustavassa kokouksessa on toiminut opettaja Kustaa Kujanpää, joka on valittu myös yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi: "Otettiin keskusteltavaksi kansallisseuran perustaminen ja asiasta keskusteltua päätettiin yksimielisesti perustaa Hellanmaan Kansallisseura. Seuraan kuuluu Hellanmaan äänestysalue Lapualta ja Mettälän äänestysalue Ylistarosta," todetaan perustavan kokouksen pöytäkirjassa.

Jälleen tulee vastaan se tosiasia, että Hellanmaa ja Myllykoski, tässä tapauksessa myös Hööpakka ja Huhtala ovat olleet yhteistyöalue eli pitäjän raja on unohdettu, vaikka se kunnallisvaaleja ajatellen onkin luonnollisesti ollut ehdoton vedenjakaja.

Kansallisseuran johtokuntaan valittiin maanviljelijät J.K. Myllykoski, Iisakki Porola, opettaja Kustaa Kujanpää, maanviljelijät Jaakko Ojanen, Juho Pajula, Jaakko Malkamäki ja Matti Hakala, varalle neidit Maiju Kuivila, Maiju Yli-Kuivila, maanviljelijät Matti Lemponen ja Juho Hautamäki.

Johtokunta valitsi keskuudestaan puheenjohtajaksi Kustaa Kujanpään, varapuheenjohtajaksi Iisakki Porolan, sihteeriksi Juho Pajulan ja rahastonhoitajaksi Jaakko Malkamäen.

Katsaus ensimmäisen vuoden toimintaan osoittaa, että mitään näkyvää ei vielä saatu aikaan, koska perustaminen tapahtui vasta syksyllä. Jäsenluku oli vuoden lopussa 56. Ensimmäisen kokonaisen vuoden 1932 katsauksessa todetaan jäsenmäärän nousseen 64:ään. Vuoden aikana pidettiin jo yksi esitelmätilaisuus ja juhlatilaisuus Hellanmaan koululla. Esitelmiä ja puheita pitivät lehtori Reino Ala-Kulju, asessori K.R.Kares, maanviljelijä Vihtori Kosola, pankinjohtaja Iivari Koivisto ja opettaja Kustaa Kujanpää. Ajan hengen mukaisesti väki oli liikkeellä, sillä tuossa joulukuisessa juhlassa oli yleisöä peräti 500 henkeä. (2)

Tämän aineiston pääasiallisin kerääjä Arvi Pajula on todennut, että toiminta Hellanmaan kansallisseurassa lienee alkuaikoina ollut hiljaista, koska samoihin aikoihin Lapuanliike toimi voimakkaasti jatkuen aina sotien alkamisen lähituntumaan. Sota-aika omalta osaltaan hiljensi poliittista järjestötoimintaa. Vasta 1940-luvun lopulla toiminta virisi uudelleen ja pääasiana osaston piirissä oli vaalityö.

Osaston viettäessä 1981 50-vuotisjuhlaansa luovutettiin puolueen ansiomerkkejä osaston aktiiveille. Nimilista kertoo, ketkä ovat useamman vuosikymmenen aikana olleet toiminnassa vastuullisilla paikoilla. Merkkejä saivat Sanfrid Ala-Hautala, Samuli Pihlaja, Helvi Yli-Kuivila, Veikko Ala-Hautala, Saara Jussila, Toivo Kujanpää, Esko Malkamäki, Arvi Pajula, Jussi Porola, Sanna Porola, Esa Tienhaara, Oiva Toijanniemi ja Esa Yli-Kuivila.

Vuonna 1998 valitun johtokunnan muodostavat: Esko Veikkolainen (pj), Esa Yli-Kuivila (varapj.), Eljas Niemi (siht. ja tal. hoit.), Veikko Ala-Hautala, Anna Kattelus, Heikki Hautala, Jarmo Pukkinen, Heikki Saarenpää, Matti Hakala, Leena Palomäki, Kari Tienhaara ja Martti Herttua.

Harmittaa nuorta miestä pahemman kerran, koska ei valinnut kasvatustieteellistä tiedekuntaa (vai missä opettajaseminaareja nykyään järjestetään) opiskelupaikakseen. Saatana! Pitäisi aina ajatella nenäänsä pidemmälle. Lukio-opettajana olisi saanut pillua kauniilta lukiolaistytöiltä, mikä ei nuorelta mieheltä muuten onnistu lainkaan, kun tytöt haikailevat rikkaiden ja komeiden kolmikymppisten perään. Tyhmästä päästä kärsii koko seksielämä.

Itsekin olen ollut erään opettajani kanssa sängyssä. Syynä tähän tosin oli rakkaus, ei parempien numeroiden tavoittelu. Hän kyllä kerran kysyi, että haluanko ysin vai kympin, sanoin, että haluan sen numeron, minkä olen kokeen perusteella ansainnut. Niin sain ysin, kun kokeesta tuli 9-.

Niin joo, ope oli minua vajaat 34v vanhempi.