Onko käytännössä mahdollista, että henkilö on uskomassa yleisestä saarnasta noin yhden viikon mutta menettää uskonsa, kun ei kykene hankkimaan tukea eikä uutta synninpäästöä, ei ripittäytyä, vaikka se olisi suurin halu joka sisällä on mutta ihmispelko estää tilanteen?
Tämän uskonmenetyksen jälkeen henkilö kokee kuinka ilkeät ja pahat ja hirvittävät ajatukset tunkevat läpi sydämen ja elävä Jumala katoaa kokonaan mielestä. Onko tällöin todennäköistä että Jumala on pysyvästi hyljännyt tämän henkilön?
Entä onko käytännössä mitään tehtävissä jos ujo henkilö ei kuuntele edes PH:n neuvoja eikä yksinkertaisesti uskalla lähestyä ketään vl:a, tilanteessa jossa ainoa halu olis lähestyä uskovaista mutta se ei vaan ole uskalluksen rajoissa mahdollista?
Onko oletettavaa, että Jumala on em. tilanteessa antanut kyseisen henkilön lopullisesti paatua syntiensä vuoksi?
Tämän uskonmenetyksen jälkeen henkilö kokee kuinka ilkeät ja pahat ja hirvittävät ajatukset tunkevat läpi sydämen ja elävä Jumala katoaa kokonaan mielestä. Onko tällöin todennäköistä että Jumala on pysyvästi hyljännyt tämän henkilön?
Entä onko käytännössä mitään tehtävissä jos ujo henkilö ei kuuntele edes PH:n neuvoja eikä yksinkertaisesti uskalla lähestyä ketään vl:a, tilanteessa jossa ainoa halu olis lähestyä uskovaista mutta se ei vaan ole uskalluksen rajoissa mahdollista?
Onko oletettavaa, että Jumala on em. tilanteessa antanut kyseisen henkilön lopullisesti paatua syntiensä vuoksi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jumala näkee kyllä sydämen halun eli sen, haluaako ihminen todella säilyä uskomassa, ja pystyy tekemään ihmeitä. Ujokin ihminen saa voimat evankeliumin pyytämiseen - tai sitten lähelle ohjataan toinen ihminen joka saarnaa vaikka pyytämättä!
Kyllä ujokin voi säilyä uskomassa. Ainakin omasta kokemuksesta tiedän että ujo ihminen voi löytää sellaisen luotettavan ihmisen jonka kanssa pystyy puhumaan. Ihmehän se on, mutta Jumalalla on siihen mahdollisuudet.
Kyse on siitä että jos on sydämessä halu uskomiseen, ei ujokaan lähde syyttelemään Jumalaa ujoudestaan tms, vaan rukouksin lähestyy ja pyytää apua. Ja Jumalalla on mahdollisuudet auttaa.
Sairaudet on taas sitten eri asia jossain mielessä. Eli liialliseen ihmispelkoon voi saada lääke- yms.hoitoa.
Mutta kenenkään sydämeen ei voi ihmiset nähdä, vain Jumala. Eli on vaikeaa sanoa onko mainitsemassasi tilanteessa kyse todellisesta halusta säilyä uskomassa - vai onko sydän kuitenkin luopunut jostain syystä Jumalasta. Jumala ei hylkää omaansa, ihminen hylkää Jumalansa.
käytännössä saada katumuksen ja parannuksen armoa, vai kääntääkö Jumala katseensa pois kun kerran on hyljännyt hänet?
armo, on mahdollinen tässä ajassa:
"Sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi (taas Biblia) eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt"(Luuk.15:24).
Ja vielä: ”Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne , jotka KUULLESSAAN SANAN OTTAVAT SEN ILOLLA VASTAA, mutta joilla ei ole juurta: AINOASTAAN AJAKSI HE USKOVAT (Luuk.8:13).
Et selittäis tota Luuk 8:13?
taitaa olla selkeämpi nykykielen johdosta: 13. Kalliolle pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuullessaan ottavat sen iloiten vastaan mutta uskovat vain hetken aikaa. Heillä ei ole juurta, ja niin he koetukseen joutuessaan luopuvat.
Ajattelen, että "juuri" tarkoittaa sanaa, että kysymys olisi sananjuuresta (seurakunnasta), jonka yhteydestä ja hoidosta uskovainen on jäänyt pois, jolloin ei ole päässyt juurtumaan, vaan kuolee ravinnonpuutteeseen (kun ei ole multaa).
vaikka tuo henkilö, sinä itse tai joku muu, ei pystynytkään anteeksi anomaan.
Jos käy vl seuroissa viikon tai minkä ajan hyvänsä, ei se tarkoita, että on uskomassa.
Jos tuo henkilö, jo Jumalan lapsi kasteen armosta, haluaa palata kasteessa saamaansa autuuteen, niin kyllä hän uskookin, mutta hänen pitää vain uudistua siinä eli ottaa parannuksen armo henkilökohtaisesti uskolla vastaan.
Jumala voi tehdä uskon eläväksi, mutta se ei tule automaattisesti seuroissa istumalla vaan meissä sisäisesti Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Eli kun uskoo, niin sitten seuroissa käymällä, saa uskolleen vahvistusta ja saamme siellä laittaa syntien kuormia pois.
Usko tulee kuulosta, mutta sen kuulonkin vaikuttaa meissä Jumala sanansa ja Pyhän Henkensä kautta.
Ensinnäkin se, että ihminen tulee Jumalan sanan kuuloon, on jo Jumalan työtä.
Ei usko ole siis joku ihmisteko vaan Jumalan vaikutusta meissä.
Ei ole helppoa mennä vieraaseen joukkoon eikä seuroihin parannusta tekemään. Mutta Taivaan Isä antaa siihen voiman ja johdattaa siinä. Meillä tarvitsee olla vain Jumalan valmistama sydän vastaanottamaan evankeliumi eli syntien anteeksiantamus omalle kohdallemme.
Ihminen ei varmasti tiedä tuossa vaiheessa vielä miten syntinen ihminen onkaan eikä tunne kuinka ilkeitä ajatuksia tms. sydämestä lähtee, sellaiset kaikki selviävät sitten pikkuhiljaa, vastasyntynyt eli ylhäältä uudestisyntynyt" ei voi vielä sellaisia ymmärtää.
Parannuksen voi tehdä aivan kahdenkeskenkin jonkun kristityn välityksellä.On monia kristittyjä, jotka eivät ole koskaan istuneet seurapenkissä, jotkut kuuntelevat seuroja puhelimella esim. kotona tai sairaalassa, vanhainkodissa.
Ei varmasti tarvitse mennä parannusta tekemään seurakunnan eteen, sellaista vaatimusta ei todellakaan ole.
Tottakai kuka tahansa ihminen voi paatua, vaikka sellainen, joka on ikänsä kristillisyyttä seurannut.
Kuule, moni ihminen on istunut vuosikausia seuroissa tai tuonut vain puolisoansa tms. ja tehnyt parannuksen vasta kymmenienkin vuosien päästä.
Ei voida sanoa mitään oikeata reittiä eikä aikaa Jumalan luo, sillä Hän johdattaa viisaudessaan jokaista eri teitä.
Taivaan Isä kyllä antaa armonsa ajallaan, riittää että olemme vastaanottavaiset.
Ja sitten onko tuo VL se paikka, jossa tämä henkilö haluaisi sen parannuksen tehdä?
Minut Jumala johdatti esikoislestadiolaisten seuroihin. Minuakin jännitti hirveästi, mutta saarnaaja saarnasi minulle kaikki syntini anteeksi kahden kesken, pienessä huoneessa.
Saarnaammehan ne anteeksi puolisonikin kanssa toisillemme syntejämme Jeesuksen nimessä ja veressä.
Kannattaa rukoilla Jumalaa tässä asiassa. Minäkin ja puolisoni rukoilimme. Sekin oli Jumalan työtä meissä. Meille tuli hätä sielumme tilasta, tunsimme joutuvamme helvettiin siinä tilassa.
Jumala on armollinen jokaiselle, joka kääntyy väärältä tieltään. Älä siis hätäile vaan anna Jumalan toimia.
Jokaiselle uskovaiselle ovat tuttuja ne ajatukset, että olenkohan enää uskomassakaan kun ajatuksetkin ovat tällaisia.
Jokainen saa rohkaistua uskomaan juuri omalle paikalleen, juuri sellaisena kuin on.