Luinpa urjalalaisen opettaja-toimittaja-kirjailijan viimeisimmän tuotoksen "Kunnan ja vähän muittenkin kanssa elämässä ja tekemässä". Puuttumatta sen kummemmin kirjan omituiseen nimeen jäi päällimmäiseksi ajatukseksi, että miten joku voi päästää käsistään kirjoitusvirheitä vilisevän kirjan. Mutta mahdollistahan se on, kun kirjoittaja itse omistaa kustantamonsa.
Kukaan ei liene tarkistanut kirjan tekstiä ennen sen julkistamista. Liki joka sivulla on harmittavan paljon kirjoitus-/lyöntivirheitä. Aleksandr Solzenitsyn kääntyisi haudassaan, jos näkisi nimensä kirjoitusasun. Ruotsin Norrtälje oli väännetty muotoon Nordtelje. Luulisi kirjoittajan myös tietävän, että pisteen jälkeen uusi virke aloitetaan isolla alkukirjaimella. Ym.
Virheillä ei liene väliä, kun kirja on kai tarkoitettu dokumentiksi lapsille ja lastenlapsille ja seuraaville sukupolville kertomaan esi-isän saavutuksista.
Kukaan ei liene tarkistanut kirjan tekstiä ennen sen julkistamista. Liki joka sivulla on harmittavan paljon kirjoitus-/lyöntivirheitä. Aleksandr Solzenitsyn kääntyisi haudassaan, jos näkisi nimensä kirjoitusasun. Ruotsin Norrtälje oli väännetty muotoon Nordtelje. Luulisi kirjoittajan myös tietävän, että pisteen jälkeen uusi virke aloitetaan isolla alkukirjaimella. Ym.
Virheillä ei liene väliä, kun kirja on kai tarkoitettu dokumentiksi lapsille ja lastenlapsille ja seuraaville sukupolville kertomaan esi-isän saavutuksista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
>>Virheillä ei liene väliä, kun kirja on kai tarkoitettu dokumentiksi lapsille ja lastenlapsille ja seuraaville sukupolville kertomaan esi-isän saavutuksista.<<
No jaa. Tuskinpa jälkipolvetkaan innostuvat lukemaan luokattoman huonosti kirjoitettua kirjaa. Teos päätynee Unohdettujen Omakustanteiden hautuumaalle.
Pirhosen kirjoja on sillä hautuumaalla jo aika monta, kokonainen hyllyllinen ja kaikki yhtä huonoja tekeleitä. Virheitä vilisee!!!