Joskus olen täällä palstalla käynyt mutta aika paljon täällä puhutaan vain pahaa ihmisistä.
Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa jotain hyvää:
Noin kaksikymmentä vuotta sitten tapasin ensimmäisessä työpaikassani(olin silloin 17-vuotias) erään Armas-nimisen henkilön, joka oli kyseisessä isossa musiikkiliikkeessä pianonvirittäjänä. Hän jäi mieleeni tunnollisena, ahkerana, ystävällisenä ja kaikinpuolin sympaattisena ihmisenä, jolla oli aina aikaa vaihtaa muutama sana ja jollain tavalla hän pystyi välittämään hyvää elämänasennetta myös ympäristöönsä.
Kirjoitin tämän siksi, että tuo muisto on elänyt mielessäni kaikki nämä vuodet ja olen kiitollinen vieläkin siitä, että aikoinaan sain tutustua Armakseen. Toivottavasti hänellä on nykyään asiat hyvin.
xxxxxxxxx
Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa jotain hyvää:
Noin kaksikymmentä vuotta sitten tapasin ensimmäisessä työpaikassani(olin silloin 17-vuotias) erään Armas-nimisen henkilön, joka oli kyseisessä isossa musiikkiliikkeessä pianonvirittäjänä. Hän jäi mieleeni tunnollisena, ahkerana, ystävällisenä ja kaikinpuolin sympaattisena ihmisenä, jolla oli aina aikaa vaihtaa muutama sana ja jollain tavalla hän pystyi välittämään hyvää elämänasennetta myös ympäristöönsä.
Kirjoitin tämän siksi, että tuo muisto on elänyt mielessäni kaikki nämä vuodet ja olen kiitollinen vieläkin siitä, että aikoinaan sain tutustua Armakseen. Toivottavasti hänellä on nykyään asiat hyvin.
xxxxxxxxx
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ruotsissa asustelee virittelee pianoita ja tekee musiikkia.
Kertokaa mistä johtuu se romaniaksentti ja puhetapa, jota on turhankin helppo imitoida?
Ei mun pitäny tähän kohtaan mitään kirjoittaa, vaan piti tehdä uusi avaus. No, kai sen tästäkin näkee.
Tämän otsikon alle kyllä minulla olisikin eräs muistelo tuolta alkoholisteille tarkoitetusta kuntoutuskeskuksesta. Olin tietysti itse asiakkaana (kuinkas muuten) ja samaan aikaan siellä eräs romani mies oli työharjoittelussa.
Päällisin puolin hänellä näytti olevan hyvin vähäpätöinen tehtävä : olla asiakkaiden seurassa, läsnä.
Hän kuljetti akustista kitaraa mukanaan ja tapaili sointuja sieltä täältä puhuessaan tai ollessaan ihan vaiti. Tuo vähäpätöiseltä tuntuva ei ollutkaan vähäpätöistä vaan kauniita ja rauhoittavia sointuja kuunnellessa levoton sielu rauhoittui ja rentoutui.
Minua on sitten turha lyödä alkoholismilla, se ei satu.
Kyllä minä sen useimmin matkitun nuotin yhdistän tuonne Itä-Suomeen. Äänessä oleva erikoinen ja tunnistettava sointi, kajetto (tällä ei sitten ole mitään tekemistä kaaje-sanan kanssa, vaan tarkoittaa resonanssia), on toki opittu ympäristöstä, eikä mikään fysikaalinen ominaisuus. Eivätkä kaikki puhu sillä tavalla, mutta ainakin tuo sointi tuo ääneen voimaa ja kuuluvuutta, ja siitähän me pidämme :)
Sellainen pehmeä s on myös hyvin suosittu, oletko huomannut? Se kyllä taitaa olla enemmän yhdistelmä sekä fysiologiaa että opittua tapaa puhua.
Mutta eikö olekin hauskaa, että tällainenkin murre on olemassa?!
Niin kuin ovat kyllä muutkin murteet.
Ja nyt kun oikein muistelen tarkkaan, niin sanat ovatkin osin tuolta itä-suomesta päin.
jotakuta alkoholismilla löisi, varsinkin siinä vaiheessa kun joku haluaa parantua. Se ei ole leikin asia, ja kaikkia alkoholista kuntoutuvia pitää tukea aina kun voi.