Teollisuusliiton vastuuttomat poliittiset työtaistelutoimet uhka SSAB:n tulevaisuudelle Raahessa

AY:liike on todella kallis yhtälö Suomen yrityksille,toveri ajattelu on sitä Venäjän "hyvinvoinnin"lotikkaa.

Töihin saa mennä. Ei ole pakko lakkoilla. Myös ylitöitä saa tehdä. Hakaniemi ei voi niitää estää. Se on laki ja järjestys. Hullut lakkoilkoot. Se lisää vastakkainasettelua. Vasemmisto yllyttää kapinaan.

Ainut keino turvata vähäosaisten palvelut on karsia valtion menoja yli 10 miljardia. Velaksi ei voi elää. Sen tietää erkkikin. Ei Suomessa jätetä ketään pulaan. Siitä kohkaaminen on vain vasemmistolaisten tapa yllyttää kapinaan. Se ei lisää muuta kuin ahdistusta ja mielenterveysongelmia. Muista vuodet 1918, 1992 ja 2018, mitä pahaa vasemmistolaiset saivat joukkovoimalla pullistelemalla aikaan.

Miehet vaihtuu, mutta Teollisuusliiton ja Paperiliiton toimintatavat eivät ole muuttuneet. Ei välitetä sopimisesta. Kolmikanta ei kiinnosta. Uhkaillaan ja kiristetään. Rettelöidään.

1990-luvun alussa tehtiin yhteiskuntasopimus, jossa SAK oli mukana. Teollisuusliiton edeltäjä Metalliliitto Lundhin johdolla ja Paperiliitto Mäen johdolla eivät siihen tietoisesti lähteneet, minkä takia Suomi joutui devalvoimaan ja yhteiskunta ajautui valtavaan lamaan. Rettelöijät pullistelivat silloin eivätkä välittäneet koko kansan edusta.

Milloin rettelöijät viisastuvat ja lopettavat yhteiskunnan kurmuuttamisen?

Tässä dokumenttia 1990-luvun tapahtumista:

"AHO palaa lama-aikaan tänään perjantaina julkaistavassa kirjassaan 1991 – Mustien joutsenten vuosi.

Hallituksensa säästötoimien vuoksi kansan epäsuosioon ajautunut ex-pääministeri avaa siinä lamavuosien päätöksenteon taustoja ja tulee samalla kumonneeksi monia aikaan liittyviä sitkeitä väitteitä.

Eniten Ahoa on jäänyt lamasta kaivelemaan juuri yhteiskuntasopimuksen kariutuminen.

Kalevi Sorsan johdolla neuvotellussa sopimuksessa oli tarkoitus toteuttaa sisäinen devalvaatio ja sitoutua kustannusten alentamiseen niin, että se olisi ratkaissut sekä viennin, velkaantuneen kotimarkkinasektorin että julkisen talouden ongelmia.

– Nyt on pyrittävä kunnolliseen ratkaisuun, sopimukseen, joka alentaa kustannuksia. Palkkalinjana se tarkoittaa nolla miinus lomarahat vuosille 1992 ja 1993. Jos sellaista sopimusta ei synny, budjetti on pakko tehdä kovimman jälkeen. Myös devalvaatio on siinä tapauksessa lähellä. Muuten ei selvitä, nuori pääministeri merkitsi päiväkirjaansa 8. elokuuta 1991.

TYÖNTEKIJÄJÄRJESTÖT eivät sopimisesta innostuneet. Ne tyrmäsivät kaikki hallituksen kaavailemat säästötoimet eivätkä pyynnöstä huolimatta esittäneet omiaan.

Vaikka kaikki myönsivät kansantalouden romahduksen ja siitä seuraavan julkisen talouden ahdingon, kukaan ei halunnut hyväksyä pienintäkään puuttumista oman jäsenkuntansa etuihin.

Viimein 19. lokakuuta yöllä puristettiin sovittelijaksi suostuneen Sorsan johdolla sopimus, jonka kustannusvaikutus olisi vastannut hallituksen tavoittelemaa 7,5 prosentin tasoa. Se olisi saatu laskemalla vakuutetun TEL-maksua neljä prosenttia sekä tulojen alennuksella, joka olisi vastannut 60 prosenttia lomarahasta.

Työantajajärjestöt ja SAK:n Lauri Ihalainen hyväksyivät ratkaisun, mutta Paperiliiton Antero Mäki ja Metalliliiton Pehr-Erik Lundh sanoivat kiertelemättä haluavansa devalvaation.

– ­Meidät on valittu nostamaan palkkoja, ei laskemaan niitä, Aho kertoo ay-johtajien sanoneen."

Paperiliitto ja Metalliliitto ajoivat Suomen syvään lamaan 1990-luvulla. Nyt Teollisuusliiton johto jatkaa samaa paskaa kiukuttelullaan. Poliittisista lakoista ei ole mitään hyötyä, vain haittaa. Siitä ei Teollisuusliiton johto välitä.