Niinpä niin ja varsinkin kummilapseni äiti jaksaa aina välillä muistuttaa, miten kummien on muistettava aina kummilastaan, ja näin olen tehnytkin ja ihan mielelläni muistanutkin kummilastani aina välillä lahjoin ja muutenkin.
HÄN itse ei vaan koskaan muista millään tavoin minua lapsensa kummia joskus vastavuoroisesti.
Mitä mieltä muut olette tästä ?? Esimerkiksi ei edes jouluna muista....t. Maija
HÄN itse ei vaan koskaan muista millään tavoin minua lapsensa kummia joskus vastavuoroisesti.
Mitä mieltä muut olette tästä ?? Esimerkiksi ei edes jouluna muista....t. Maija
Vastaukset 5
Vanhimmat
..kaveriltani, jonka lapsen kummiksi en ikinä haluaisi =(
Ensinnäkin hänellä on tietty ero, kuka kelpaa "kummiksi" ja kuka "tyttö- tai poikakummiksi". Meillä ei ikinä ole ollut moista jaottelua. "Kummien" kuuluu ostaa isoja lahjoja ja "t.- ja p.kummeilta" voidaan hyväksyä hiukan pienempiäkin lahjoja. Kyllä hän itsekin muistaa omia kummilapsiaan ahkerasti, mutta liian materialistista, sanon minä!
Meillä ei hirveästi muisteta lasten kummeja, mutta esim. jouluna kauempana asuvien kummien lapsille lähetetään yleensä lahja. Lähempänä asuville keksitään jotain kivaa pientä, esim. lapset askartelevat itse jotain kummeillensa. Koulu-/tarhakuvat voidaan antaa jne.
Ja kummeille lähetetään tekstiviestillä synttäri- ja nimpparionnittelut kummilapsen nimissä, pienimmän neuvolakuulumiset lähetetään aina kummeillekin tekstarilla yms.
Omasta kummipojastani minulla ei ole yhtäkään kuvaa, jota en itse olisi ottanut. Kummitytöstäni olen saanut kahtena jouluna kunnon kansion/kirjan, jossa on pitkin vuotta otettuja kuvia.
Omalle kummilleni kirjoittelin pienenä kirjeitä.
Mun kummipojan äiti ei soita, lähetä kuvia, piirustuksia... Ostamani vaatteet eivät kelpaa kun ei ole merkkikuteita. Pitäs aina ostaa hirveän kalliita. Yhtenä jouluna tuli oikein pyyntö että älä vaan osta vaatteita. Lahjatkin pitää olla ehdottomasti äidin toiveiden mukaisia. Omaa mielikuvitusta ei siis saa käyttää. Koskaan ei saa kiitosta lahjoista tms. Kertaakaan eivät ole käyneet luonani kylässä. Aina minun pitäisi soittaa, textata, käydä kylässä ym. Ja kaikista eniten ottaa päähän ettei kummipoikani tiedä edes nimeäni. Hän sanoo minua pelkästään kummitädiksi. Eli toisin sanoen minusta ei perheessä takuulla puhuta. Minulla on pojasta vain yksi tarhakuva. Edes yksivuotiskuvaa en saanut.
Kummin tehtävä ei ole ostaa lahjoja kummilapselle vaan rukoilla lapsen puolesta ja huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta yhdessä vanhempien kanssa.
Sinun ei tarvi antaa lapselle materiaalisia lahjoja eikä odottaa kiitollisuutta lahjoista. Lahjat voit jättää ostamatta.
samasta aiheesta joten yleinen juttu taitaa olla. ja tietysti kirpasee kivasti.
meillä on ollut niin kivasti että ollaan ristiin kummeja joten aikanaan sovittiin ettei kummille mitään vaan kummilapselle sitten vaan. tietysti korttia sun muuta sellasta pukkaa ja jouluna kukka muttei sen ihmeempää.
kaikki lapset ei muuten edes tiedä ketkä hänen kummejaan ovat! meillä muksut käyttää kummeistaan usein kummiliitettä nimen perässä varsinkin juuri juhla-aikaan ja sattavat esitellä kavereilleenkin.
Mulla on kolme kummityttöä ja muistan jokaista pitkin vuotta, omalla tavallani. Eikä kenenkään vanhemmat (=äiti) ole "nakuttanut" mulle synttäreistä tai joulusta, vaikken aina juuri niinä päivinä olekkaan muistanut! Kummina olen sitä mieltä, että se, mitä kummi "antaa" kummilapselleen, on se sitten materiaa tai muuta huomioimista, on kummin oma asia eikä "velvollisuus" kummilapsen vanhempia kohtaan!! Itse olen saanut kummilapsieni vanhemmilta jouluisin jotain pientä muistamista ja se on kovasti lämmittänyt mieltä! Joskus on muistettu syntymäpäivänäkin =) Neuvon Sinuakin toimimaan omalla tyylilläsi.. piittaamatta kummilapsesi vanhempien mielipiteistä!!