Tämä on runoketju

Tätä onkin odotettu 😊 Toivottavasti saadaan paljon riimiä ketjuun.

Hänen älynsä oli terävä mutta luonteensa viileä kuin tiiliseinä

Toinen oli kaunis kuin maalaus kadotin hänet etäisyyksiin

Kolmas, haavainen toive tulevaisuuteen

rakkaus joka kuumentaa ytimiä myöten

Pimeys.
Tyhjyys.
Niitä oli elämäni ennen sinua.
Valoa ja lämpöä.
Toit elämääni,
Vaikeimmillakin hetkillä.

Vaikka et sitä ehkä osannut arvatakaan.
Sillä et sinä ollut minun.
Enkä minä sinun. Osa elämää.

Silti en ole varma.
Tuleeko meistä mitään?
Mutta kiitollinen
olen jokaisesta hetkestä.
Jokaisesta kohtaamisesta
Jokaisesta valonsäteestä,
Joka sinusta osui minuun.
Kiitos, että olet.

Odotan naista,
joka tulee käsi kädessä syreenin kukkien kanssa.
Odotan naista.

Katson sinua silmiin ja kun katsot takaisin, se vie minut avaruuden tanssiin. Ylläni kaareutuu tuikkiva, huimaava melodia kuin ääretön holvikirkko. Kaikki mitä sanot, lämmittää minua, taipuu säikeinä pääni läpi, minua puoleesi vetäen. Hetken saan aistia sinut lähelläni; johonkin villaiseen uppoan, hitaasti, ajan reunalla. Läheisyys laajenee minussa pienin pisaroin. Olen avuton tavalla joka tekee minut vapaaksi, niinkuin näkisin kevään hiirenkorvan ensimmäistä kertaa ja tuntisin sen ainutkertaisen voiman. Voiman joka saa asfalttikuoren murtumaan. Sitä minä pelkään, ja sitä minä odotan.

Puusta tipahtaneet lesborunot ilman sääntöjä.

Olet imperfekti unelmieni aallokossa.
Ja preesens kun sanani raatelevat sinua paikassa josta et mitään tiedä.
Sinun on syytä olla kiitollinen.
Toteutan kaiken mitä kerjäsit.

Tukkani muistutti afgaaninvinttikoiraa sinä loskaisena kevättalven iltapäivänä,
kun astuin kohtaloni linja-autoon.

Tietämättömyyttäni luulin olevani matkalla hammaslääkäriin.

Siitä on kauan.
Kännykkä oli vasta pilke insinöörin silmäkulmassa.

Mielessäni pyöri huolia,
katselin ikkunasta harmaata maailmaa.

Neljännellä pysäkillä kyytiin nousi puolituttu nainen
ja istuutui vastapäätä.
Sinivihreissä silmissä kysymys.

Emme puhuneet ennen kuin jotain meni rikki
ja linja-auto pysähtyi maantielle.
Pitkäksi aikaa.

Olin mielestäni jo vanha kuin Metusalem,
vaikka olin paljon nuorempi kuin nyt.

Silti tiesin jo silloin,
että elämä kosii vain kerran.

Joten vastasin myöntävästi.

Hänen ilkeytensä pohjaton kaivo.
Ikuinen halveksuntani on sitä mahtavampi.
Oikeudenmukaisuus ei tule koskaan toteutumaan,
mutta karma asettelee jo juoksulenkkareitaan lähtöviivalle.
Se pyrkii kohti tasapainoa.

Kylmä tuuli puhaltaa housujeni läpi
Reidet jo aivan jäässä
Niin kaunista, mutta kolkkoa
Kukaan ei jaksa nostaa katsetta ja hymyillä
Olenko ainoa?

Kuljenko ohitsesi
Huomaatko minua
Hymyilisitkö, jos näkisit

Sormuksia sormissa
Kauniissa silmissä valo ja pilke
Unohtumattomia muistikuvia menneisyydestä
Sielu muistaa paremmin

Jäänkö lopulta yksin?

Vautsi! Nyt on kyllä ollu osaavia runoilijasirkkoja ja riimiriittoja liikenteessä 👍🏻😊 Mie ainaki tykkään.

Rakastaa tulla rakastetuksi
en tiedä
eikä minulla ole yhdeksää elämää aikaa
odottaa yhteistä kieltä syntyväksi
pienentyä hiljentyä kysellä kelpaanko kokonaisena
kulmikkaana tai haavoittuneena
niin kuin ihminen on tarkoitettu toiselle

Kohdallasi sydän hiljenee, katsoo vaivihkaa päin
en tiedä mitä odottaa
sinulla on vaikutusvaltaa
enemmän kuin muilla
valovoimaa, lempeyttä kilometrien päähän enemmän
kuin viime kesällä ja sadalla hameenhelmalla.

Jäitkö kiinni katseeseen
Jumituitko tunteeseen
Saiko hymyyn suusi sun
Sydämeesi pamppailun
Tekikö se perhoset
Vatsanpohjaan melkoiset.

Onko eron kyyneleet
Poskillesi valuneet
Koitko kerran ikävän
Kun näit toisen lähtevän
Painoiko se pääsi sun
Niinkuin painoi pääni mun
Veti ryhdin kumaraan
Kiskoi mielen matalaan.

Mallistosta poistuva tuote
Heikoimmillaan ihminen
Ruusun piikki ja nuupahtanut nuppu

Miksi se ei auennut?
Miksi saatana se ei auennut!
Miksi joku ei repinyt sitä auki?
Miksi!

Maitokärry ja Apu- lehti
Tietääkö joku mitä ne on?
Entä moottorisaha?
Tiedättekö sen?
Osaako joku vielä kaataa tuon pihan puun

Eilinen, viime vuotinen, viime vuosikymmen
Vai oliko se tuhat
Se vuosituhat!

Kansan suoja
Toivo toivottoman, missä olet?
No, tule jo sitten ja loista tässä kaupungissa
Mitä sinä enää odotat?

Tuhannet vuodet ja helvetin pitkä odotus
Sun vertaista ei oo!
Mutta tule jo
Tule vielä, kun muisti toimii!

Mallistosta poistuva tuote

Kiitos, yksi mallistosta poistuva tuote

Kiitos näkemiin lesboarkkityyppien ankea ahdas laari.

sanojeni kalpeat hahmot
ovat nähneet ikäväni lävitse
jossa hiukseni kasvavat ulos kaapista

Ladellako sanoja kauniita riviin,
Laittaako mukaan sen tunteen?
Tunteitta ilman sanojen kauneus,
Tunteetonta luettavaa, pelkkä tyhjyys.
Liitän mukaan sen tunteen,
Sanoilla kohdistan sun sydämeen.

Kaipuu saa minut taas kiukkuiseksi.
Ajattelemaan epäreiluja sinusta,
päättämään taas kerran, 
että nyt keskityn
vain itseeni ja perheeseeni.

Sitten.
Kanssasi olen taas sulaa vahaa,
sisäistä hehkua ja onnellista hymyä.
Vaikka en edes tiedä haluanko.
Ilmeisesti ajatuksiltani ei kysytä.

Pinnalta olen etäinen ja viileä
ja puhun ihaillen ystävästäni.
Toivon että näet lävitseni.

Kiitos kun soitit.

Oot ihana.
Kun me istutaan bussissa vierekkäin,
se on runo itsessään.
Kun kävelen sun kanssa kaupasta kotiin,
koko katu laulaa.
Kun aamulla herään ja näen sut,
tuntuu kuin omistaisin Euroopan.
Oot niin ihana.

Syvältä merestä nousi aalto
ja laiturille istahtanut nainen hukkui.
Sellainen sattuma.
Se olisi voinut tapahtua kenelle tahansa.
Se olisi voinut tapahtua sinulle.
Se tapahtui minulle.

A_P
Jos kävit täällä
eksyit tekstiriveille ja hait kaltaistasi

tiedoksi, olin
etsimässä vain sinun valoasi
kehoasi omallani
jotta tiedät että olevasi muistijälki mielessäni

Hyökyaaltoa vastaan rätillä
Sen hohtavaa pintaa ja pohjaa syvää
Kuin kaste se kastui heti
Ei auttanut aika ei peti

Juoksin sen pitkillä aalloilla
Niillä laineilla jotka lauloi
Rutistin rätin ja itkin
En koskaan kehoasi pitkin

Viimein aalto vei pohjaan
Sen pyörre ja huuhtovat veet
Näin jäin minä sielusi sohjaan
Sen pyörteissä hukkuvan teet

Kaunis nainen halkaisee kävelyllään aukion kahtia.
Sisällä rakennuksessa hän nousee hissillä viidenteen kerrokseen
ja astuu sisään huoneeseen,
jonka ikkunoissa on pakkasen piirtämiä tähtiä.
Naisen povitaskussa on itsetunto.
Sen voi vetää esiin
ja tarkastella päivänvalossa.
Naisella on eväänä granaattiomena-passion smoothie
ja tieto,
että tämäkin päivä tulee olemaan yhtä hyvä eilinen.
Nainen on katseen kohteena.
Minä katson häntä
ja näen kuinka kovaa se kaikki huutaa.

🦇
Nainen jokainen
Ensiksi kynnet poltti
Toiseksi rakkautta oppi
Kolmannen Nainen sanon jo laulaen

Työtä työtä työtä

Neljänneksi nainen.
Jokaisen ja kaiken edestä
Yksi kaikkien puolesta.
Kaikki yhden puolesta.

Harvoin on onni myötä

Työtä työtä työtä

🦇

Sinä olit kaunis, erottuva lajike
säteilit pehmeää energiaa ympärillesi.
Vain julma pila
harmaiden ja kovien tätien joukossa.
Kerro, olitko totta alkuunkaan.

Mitä kuuluu, kysyt.

...Ajatllelen sinua lakkaamatta, ikävöin, haaveilen, odotan yhteydenottoa, muistelen yhteisiä hetkiä. Vieressäsi haluaisin vain koskettaa sinua. Mietin mihin kutsuisin sinua jotta voisimme tavata...

Ihan hyvää, vastaan.

Eromme jälkeen olen usein itkenyt itseni uneen ja kysyn mielessäni, että miten tässä näin kävi? Kunpa kaikki vaan palaisi ennalleen ja olisin taas sinun.

Simsalabim
toivomustani ei kuultu
menit ja katosit
todennäköisesti jonkun toisen syliin

Saatana.

Tahtoisin pidellä käsiäsi omissani. Hipaisen käsivartta ohimennen.
Tahtoisin upottaa sormeni hiuksiisi ja kaulaasi koskettaa. Korjaan hiussuortuvan otsaltasi.
Tahtoisin antaa katseen sinussa ja silmissäsi vaeltaa. Lasken katseeni sivuun ja huolehdin, etten ala tuijottaa.
Tahtoisin pysähtyä halaukseen ja ottaa syleilyyn asumaan. Halaan kuin ystävää halataan.
Tahtoisin kertoa miten kauniilta näytät kun tavataan. Hymyilen ja sanon, ihana nähdä taas.

Älkää viitsikö pilata runoketjua seuranhaulla.

Uneni suurin lintu ja poikasesi

Niin se valtava ja uljas kotka
Sinä joka pesiydyit ulko-oveni eteen
Sinä, jonka viimein häädin pois, kun en ollut valmis
Valmis sinuun ja pesääsi, ei
En päästämään teitä omaanikaan

Tulit ja tahdoit kodin
Antaa kaiken ja saada
Kerroin, että siipirikko ei lennä
Haavoitettua et voi valjastaa
Se täytyy hoitaa kuntoon ja vahvistaa
Antaa aikaa ja odottaa
Kärsivällisyyttä sinulla ei ollut
Haavoituit itse odotuksiisi ja lensit pois

Teit uuden pesän ja tulit onnettomaksi
Niin teit! Teit sen heti!
Näin sen silmistäsi ja tunsin tuskasi
Tunnen sinut vieläkin
Minulle et voi valehdella!
Vieläkin huudat öisin, tunnen sen ja sinut
Tunnen sielusi!
Etkö ymmärrä?

Muistan lämpösi ja vahvuutesi
Ylväät sulkasi ja kauniin herkkyytesi
Sen miten vahva olet vaaleanpunaisessa pilvessäsi
Muistan katseesi puheen ja pyyntösi rakkauteen
Muistan sinut, tulen muistamaan aina

Nyt, kun omat siipeni ovat jälleen vahvat
Sulkani ehjät ja pystyn lentämään
Kun pesäni on korjattu ja taittuu vaaleanpunaiseen
Muistan sinut ja toivon, että et hajonnut liikaa
Vaikka käänsitkin selkäsi
Hyökkäsit salaisin asein ja vaalit kostoa
Silti muistan ja tunnen tuskasi yhä

Pyydän, älä hajota itseäsi enempää.

Vähän vaikea löytää ketään, kun kaikki haaveilee vaan jostain exsistään😏 Tai tunteet vielä päällä