Veroista asiaa

1990-luvulla verohallinto aloitti tiedottamisensa suuresta verovajeesta. Menetykset olivat vuositasolla 30 miljardia markkaa. Kun siirryttiin euroon, ei ollut tapahtunut volyymimuutosta vaan esitettiin menetysten olevan 5 miljardia euroa. Tein laskelman, jolla osoitin, etteivät luvut voi olla oikeat vaan suuresti liioitellut. Sain KRP:n talousrikostutkijat vihaisiksi ja he luokittelivat minut samanlaiseksi verorikolliseksi kuin veropetosten tekijät ovat. Kansanedustaja Bernerin koolle kutsuman keskustelutilaisuuden jälkeen vihanpito loppui.

Nyt verottaja esittää, että ”vuonna 2021 Suomessa oli arviolta jopa yli 7000 yritystä, jotka harjoittivat elinkeinotoimintaa, mutta eivät kuuluneet arvonlisävero-, työnantaja- tai ennakkoperintärekisteriin.” Sen vuoksi ”valtio menettää vuosittain 90–120 miljoonaa euroa verotuloja”. Laskinpa mielenkiinnosta kuinka hyvin luvut vastaavat omaa elämänkokemustani yrittämisestä.

Kokonaan pimeästi toimivien yritysten keskimääräisen myynnin tulisi olla 70.000 euroa, jotta keskimääräiseen verovajeeseen, noin 16.500 euroa tultaisiin. Maksamatta jäisi arvonlisäveroja noin 11.000 euroa ja ansiotuloveroja 5.500 euroa. Lisäksi maksamatta jäisivät yrittäjäeläkemaksut noin 7000 euroa.

Tuo keskiarvo vaikuttaa korkealta. Tuolla myynnillä ei vielä palkattaisi työntekijää kuin satunnaisiin töihin. Pimeällä kotiparturilla tuskin on 6000 euron myyntituloja kuukaudessa etenkin kun pimeät taksat ovat alemmat kuin kaikki velvoitteet toteuttavilla yrittäjillä.

Pimeäkin yritys maksaa hankinnoistaan arvonlisäveroja. Sillä sekin tarvitsee työkaluja, puhelimen, tietokoneen ja tietoliikenteen, matkakuluja ja erilaisia tarvikkeita. Kotona tehtävä pimeä työ aiheuttaa sähkö- ja tilakustannuksia. Laskelmassa olen arvioinut niiden määräksi 20 %, mikä on varovainen arvio.
Toiminnan kulujen, arvonlisäveron ja eläkemaksujen jälkeen verotettava ansiotulo olisi noin 3000 euroa kuukaudessa – siis alle suomalaisen keskipalkan.

Pimeistä yrittäjistä joka seitsemäs on selvityksen mukaan eläkeläinen, joten he eivät maksa YEL-maksua, mutta toisaalta tällainen eläkeläinen maksaa veroja enemmän kuin muut yrittäjät.
Osa pimeistä yrityksistä johtuu yrittäjän menettämistä luottotiedoista, ulosotosta ja liiketoimintakiellosta. Verottaja vaatii ennakkoperintärekisteriin kuulumattoman yrityksen myyntilaskuista pidätettäväksi 13 %:n ennakkoveron, mikä tekee yrittämisen aika lailla mahdottomaksi. Vastaahan se 65 %:n voittoa liikevaihdosta eli määrän, johon Nokiakaan ei parhaina vuosinaan päässyt. Mikä olisi tällaisen yrittäjän vaihtoehto? Kituuttaa pienillä työttömyyspäivärahoilla? Muuttaa Viroon?

Verohallinnon ratkaisu tähän asiaan on tavanomainen: kielletään käteiskauppa kokonaan joillakin toimialoilla. Eli kun 1 % kaikista yrityksistä on valvonnan ulkopuolella, kaikki muut 99 % kärsikööt.

Se olisi päänavaus käteisen rahan totaalikiellolle, joka olisi alku fasitiselle valvontayhteiskunnalle, joka ei enää toimi. Sitä paitsi, miten valvottaisiin käteiskauppaa? Jokaiseen parturiin valtion valvontakamerat? Myös kotipartureille? Tai poliisit parturin ovelle vaatimaan kuitin kaikilta ovesta tulleilta, joiden hiukset näyttävät leikatuilta?

Olen esittänyt arvonlisäverovelvollisuuden alarajaksi 60.000 euroa, joten näyttäisi siltä, että puolet yrityksistä jäisi tuon rajan alle. Eli mikä on verovilppi: noudattaa eurooppalaista alv-rajaa vai Suomen poikkeuksellisen alhaista 15.000 euron rajaa. Eli tässä laki on enemmän pielessä kuin vilpillisten yrittäjien toiminta.

Verottajaa ei sen sijaan kiinnosta suurten yritysten verokikkailut. Esimerkiksi sähkönsiirron hintatason pilviin korottanut Caruna aiheutti ulkomaisella korkokikkailulla toissa vuonna 25 miljoonan euron verovajeen.

Jos jotain todellista haluttaisiin tehdä, yksinyrittäjien ja mikroyritysten byrokratiaa karsittaisiin kovalla kädellä ja työvoiman palkkaamisen tiukkaa sääntelyä kevennettäisiin mikroyrityksissä. Eikä meillä kansakuntana edes ole muuta vaihtoehtoa. Siitä laajemmin erikseen.