Tässä on linkki, joka käsittelee aihetta "Naiset armeijassa".
Pyydän lukemaan kaikki viestit, ennen kuin annat kommenttia tähän ketjuun. Toki voit myös antaa kommentteja lukematta kaikkia viestejä. Huomaa myös linkit jossa on alkuperäisiä viestejä.
Näistä asioista en ole koskaan huomannut, että keskustelua olisi käyty.
Sen takia toivon, mahdollisimman paljon vastauksia.
Ja jotta viestiesi löytäminen olisi helpompaa ja vastauksien kirjoittaminen, pyydän vastaamaan tähän "Keskustelua" ketjuun.
(Ylläpidolle: keskustelu on ollut asiallista. Näistä asioista ei ole mielestäni keskusteltu tarpeeksi.)
Tässä linkki.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000008702357
Pyydän lukemaan kaikki viestit, ennen kuin annat kommenttia tähän ketjuun. Toki voit myös antaa kommentteja lukematta kaikkia viestejä. Huomaa myös linkit jossa on alkuperäisiä viestejä.
Näistä asioista en ole koskaan huomannut, että keskustelua olisi käyty.
Sen takia toivon, mahdollisimman paljon vastauksia.
Ja jotta viestiesi löytäminen olisi helpompaa ja vastauksien kirjoittaminen, pyydän vastaamaan tähän "Keskustelua" ketjuun.
(Ylläpidolle: keskustelu on ollut asiallista. Näistä asioista ei ole mielestäni keskusteltu tarpeeksi.)
Tässä linkki.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000008702357
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse olen tällä hetkellä sijoitettuna joukkueen varajohtajaksi. Joukkueeni koostuu joukkueen johtajasta, varajohtajasta. Kahdesta taistelulähetistä ja neljästä ryhmästä. Joissa jokaisessa on ryhmänjohtaja, ryhmänvarajohtaja sekä neljä taistelijaa.
Ryhmissä ei ole erikseen sukupuolikiintiöitä vaan jokainen mies tai nainen täyttää oman paikkansa niin hyvin kuin taitaa. Jokaisen ryhmän on pystyttävä huolehtimaan heille annetuista tehtävistä sillä vahvuudella mikä heillä on.
Minä en lähetä taistelijoitani kuolemaan vaan toteuttamaan operaatioita. HE kaikki ovat saaneet koulutuksen tehtäviin ja minä oletan että he selviytyvät heille annetuista tehtävistä moitteetta. Turha meitä on jakaa miehiksi ja naisiksi tst-tilanteessa, jokainen lenkki on aivan yhtä tärkeä. Ikään sukupuoleen yms seikkoihin katsomatta.
Ensin tahdon heti alkuun kiittää vastauksesta.
"Itse olen tällä hetkellä sijoitettuna joukkueen varajohtajaksi. Joukkueeni koostuu joukkueen johtajasta, varajohtajasta. Kahdesta taistelulähetistä ja neljästä ryhmästä. Joissa jokaisessa on ryhmänjohtaja, ryhmänvarajohtaja sekä neljä taistelijaa."
"Ryhmissä ei ole erikseen sukupuolikiintiöitä vaan jokainen mies tai nainen täyttää oman paikkansa niin hyvin kuin taitaa. Jokaisen ryhmän on pystyttävä huolehtimaan heille annetuista tehtävistä sillä vahvuudella mikä heillä on."
"Minä en lähetä taistelijoitani kuolemaan vaan toteuttamaan operaatioita. HE kaikki ovat saaneet koulutuksen tehtäviin ja minä oletan että he selviytyvät heille annetuista tehtävistä moitteetta. Turha meitä on jakaa miehiksi ja naisiksi tst-tilanteessa, jokainen lenkki on aivan yhtä tärkeä. Ikään sukupuoleen yms seikkoihin katsomatta."
Hyvä että vastasit. Jos jaksat vastata alapuolella oleviin kysymyksiin. Ei ole pakko. Mutta minusta näistä asioista on hyvä keskustella.
Heti alkuun sanon vielä mielipiteeni, että parisuhde on kaiken perusta näille minun kommenteille. Mutta on myös muita asioita.
Ja vielä sellainen asia, että en tule moittimaan vastauksiasi tms. En moiti kenenkään vastauksia. Olen kirjoituksissani tuonut vain oman kantani esille. Samoin jokainen tuo omat kantansa.
Tässä on kysymyksiä.
1. Jos saisit aivan vapaasta tahdosta valita itsellesi sodanaikaisen ryhmän. Olettaen, että miehet sekä naiset olisivat saman kuntoisia. Muodostaisitko oman ryhmäsi
A) Pelkästään miehistä, miksi
B) Pelkästään naisista, miksi
C) Molemmista, miksi?
2. Voisitko kuvitella, että käskisit omaa tyttöystävääsi/vaimoa sodassa? -Kyllä vai ei?
3. Voisitko kuvitella, että käskisit ystäväsi vaimoa sodassa? -Kyllä vai ei?
Tämä on eettinen kysymys.
4. Esimies asemassa ollessasi otatko henkilökohtaisesti vastuun siitä, että jokaisen menehtyneen aviopuolisolle käyt kertomassa henkilökohtaiset surunvalittelut?
1. Sukupuolella ei ole väliä, henkilökohtaiset ominaisuudet ratkaisevat. Toki valitsisin soveliaimmat henkilöt tehtäviin. Huomioon pitäisi ottaa mm. stressinsietokyky, fyysinen kunto, ja toiminta tavat.
2. Kyllä jos hänen sodanajan sijoitus olisi alaisenani
...4? Siihen olisi pyrittävä, mutta sodanajan sijoituksen tuskin mahdollistaa henkilökohtaista visiittiä jokaisen kaatuneen puolison luona. Taistelutilanteesta tuskin saa lomaa vain sen takia.
1. Sukupuolella ei ole väliä, henkilökohtaiset ominaisuudet ratkaisevat. Toki valitsisin soveliaimmat henkilöt tehtäviin. Huomioon pitäisi ottaa mm. stressinsietokyky, fyysinen kunto, ja toiminta tavat.
2. Kyllä jos hänen sodanajan sijoitus olisi alaisenani
...4? Siihen olisi pyrittävä, mutta sodanajan sijoituksen tuskin mahdollistaa henkilökohtaista visiittiä jokaisen kaatuneen puolison luona. Taistelutilanteesta tuskin saa lomaa vain sen takia.
Kiitos vastauksista.
Nämä kysymykset on tarkoitettu kaikille palstalaisille. Vastauksiasi odotellaan.
1. Jos saisit aivan vapaasta tahdosta valita itsellesi sodanaikaisen ryhmän. Olettaen, että miehet sekä naiset olisivat saman kuntoisia. Muodostaisitko oman ryhmäsi
A) Pelkästään miehistä, miksi
B) Pelkästään naisista, miksi
C) Molemmista, miksi?
2. Voisitko kuvitella, että käskisit omaa tyttöystävääsi/vaimoa sodassa? -Kyllä vai ei?
3. Voisitko kuvitella, että käskisit ystäväsi vaimoa sodassa? -Kyllä vai ei?
Tämä on eettinen kysymys.
4. Esimies asemassa ollessasi otatko henkilökohtaisesti vastuun siitä, että jokaisen menehtyneen aviopuolisolle käyt kertomassa henkilökohtaiset surunvalittelut?
Korostan vielä, että kyseessä on gallup. Eli se on tarkoitus, että jokainen vastaa itse eikä kommentoi toisten vastauksia. Ja että kaikki vastaukset olisivat suoraan allekain ilman turhaa rönsyilyä. Niin kuin armeijassa olette tottuneet.
Ja nämä ovat jokaisen mielipiteitä. Aivan niin kuin esimerkiksi EU-gallup. Mielide siitä voi muuttua. Esim. Joskus olisin saattanut vastata siihen (EU-gallup) eritavalla mitä nyt.
Jos joku haluaa kommentoida, niin mielellään kommentti tämän ketjun ensimmäiseen viestiin.
Jaksaisiko/kehtaisiko joku vastata.
Taisi mennä lähes yksikeskusteluksi tämä =)
Vastaan siis itse. Kukin tehköön omat mielipiteensä vastauksista.
1. Jos saisit aivan vapaasta tahdosta valita itsellesi sodanaikaisen ryhmän. Olettaen, että miehet sekä naiset olisivat saman kuntoisia. Muodostaisitko oman ryhmäsi
A) Pelkästään miehistä, miksi
B) Pelkästään naisista, miksi
C) Molemmista, miksi?
- Itse valitsisin ryhmän vapaaehtoisista miehistä, eli A. Miehet tuppaavat tulemaan hyvin keskenään, kun motivaatio on kohdallaan. Samoin kenenkään ei tarvitse olla huolissaan, kerran naisia ei olisi, siitä, että joutuisi omaa tai toisen naista käskyttelemään.
Homma olisi samanlainen kuin miehet yleensä siviilissäkin päättävät keskenään jotakin tehdä. Esimerkiksi jos olemme tuttuperheen kanssa mökillä, niin miehet lähtee hakkaamaan puita ja kalastamaan. Kivahan sitä on siinä samalla turista miesten juttuja.
Mukava on tehdä naisille palvelus ja auttaa.
Kun sitten tällaisia miehiä näine periaatteineen on paljon, on hyvin luonnollista, että syntyy sellaisia miesryhmittymiä, jollainen armeijakin on. Kyllä jos perhe on uhattuna, sitä rupeaa miettimään miesporukalla, miten perheen saa turvattua. Asia lähtee etenemään. Siitä kehkeytyy niinkin iso instituutio kuin armeija.
Tehokas toiminta edellyttää käskyvalta suhteita ja kovia harjoituksia. Suuria pääomia myös on liikenteessä, mies itse rahoittaa toimintansa. Itse olen valmis muiden käskytettäviksi, koska periaatteet on hyvät. Perheen suojeleminen.
2. Voisitko kuvitella, että käskisit omaa tyttöystävääsi/vaimoa sodassa? -Kyllä vai ei?
Tästä ollaan vaimon kanssa juteltu ja tulimme siihen tulokseen että kumpikaan ei sotatilanteessa (eikä myöskään siviilitilanteessa) käskyttele kumpaakaan mihinkään. Tämä on aivan luonnollista. Sotatilanteen ymmärtävä ihminen ymmärtää, että sotatilanteeseen liittyy suuri riski saada luodista. Kuka sitä nyt aviopuolisonsa käskisi vaaratilanteeseen. Ei kukaan.
3. Voisitko kuvitella, että käskisit ystäväsi vaimoa sodassa? -Kyllä vai ei?
- Ystävän kanssa rintamalle lähdetään. Edellisistä vastauksista varmaan hyvin huomaa, että miksi. Eli puolustamaan perhettä.
Voisi ystävä tykätä vähän kyttyrää, jos minä lähettelisin hänen vaimoaan vaaratilanteisiin. Eipä huolta, en lähettele.
Entä sitten naiset. Eivätkö he tekisi mitään.
Varmasti tekisivät. He puolustavat siinä missä mieskin. Se on naisten oma asia. Miehillä ei ole siihen sanavaltaa. Miehet tekee niin kuin miehet tekee ja vaimot tekee niin kuin vaimot tekee. Sotatilanteessa miehet lähtee puolustamaan perhettään. Naiset tekevät sitä mitä naiset haluavat tehdä.
Tämä on eettinen kysymys.
4. Esimies asemassa ollessasi otatko henkilökohtaisesti vastuun siitä, että jokaisen menehtyneen aviopuolisolle käyt kertomassa henkilökohtaiset surunvalittelut?
- Kyllä vastuullinen esimies toiminta tätä edellyttää. Tämä heijastuu myös koulutusvaiheeseen. Kun otetaan vastuu jonkun ihmisen hengestä, on koulutuskin kovaa. Esimiehenhän on tiedettävä tarkasti, mihin tämä ihminen kykenee. On tiedettävä, mitä käskyjä pystyy antamaan. Miten tämä sitten toteutuu armeijassa. Itse tiedätte. Oletteko tyytyväisiä puoleen vuoteen?
Jos tätä siis tosiaan kuvittelen omalle kohdalle, kuka teistä uskaltaa tulla minulle kertomaan, että minun vaimoni erehdyitte käskyttämään tuleen.
Teistä ei kukaan uskalla. Noh. Tämä oli kuvitteellinen tilanne. Ette koskaan moiseen tilanteeseen voi joutua =)
Vaimoni osaa pitää huolen itsestään.
Sinänsä harmi, että armeijan kutsuntaikä on niinkin alhainen kuin 18 vuotta. Monella monella on vielä motivaatio ongelmia. Itse olette armeijatouhun nähneet.
Itselläni ei ole moista huolta. Perheen puolustamiseen motivaatio riittää aina. Ei ole mitään ongelmia.
Eipä minulla muuta. Kiitoksia runsaasta osanotosta keskusteluun.