Kertoilisiko joku kokemuksiaan labbiksista? Olen nyt kesällä ostamassa koiraa, ja rotu pitäisi valita.
Koira tulisi kotikoiraksi ja lenkkikaveriksi, aika näyttää jos jotain muutkin intoutuisi harrastamaan. koiran tulisi olla melko hiljainen (haukkumisvietti alhainen), sillä naapurissa vauva ja pieniä lapsia.Muutenkin kiltti ja helppo kouluttaa.
Kokemuksia?
Koira tulisi kotikoiraksi ja lenkkikaveriksi, aika näyttää jos jotain muutkin intoutuisi harrastamaan. koiran tulisi olla melko hiljainen (haukkumisvietti alhainen), sillä naapurissa vauva ja pieniä lapsia.Muutenkin kiltti ja helppo kouluttaa.
Kokemuksia?
Vastaukset 17
Vanhimmat
On ainaki tosi hiljanen, ei haukahda ku n. kerran kuukaudessa.. Mut olen kyl törmänny labbiksiin jotka louskuttaa minkä kerkee! Et eroja on.
Ei meidänkään labbisneiti hauku paljon yhtään.
Mukavia lenkkeilykavereita ja ihania seurakoiria!
Itelläni on labbis ja se on täys sekopää!Se puree mua joka päivä eikä usko kun sitä kielletään.Kyllä se osaa kiltistikkin olla mutta se ärsyttää kun joka aamu heti ensimmäiseksi roikkuu koira kädessä kuin mikäki laukku!Voi tietysti olla ettei kaikki pennut oo ihan niin pimahtaneita ku tää mun narttu
Järjestätkö koirallesi mitään virikkeitä tai oletko muuten sen kanssa, esim. koulutat yms..?
Labradori ei kyllä normaalisti käyttäydy tuolla tavalla...
r33tt4, jos se koira puree, niin syynä saattaa olla se, että olet kouluttanut sen huonosti ! (älä ota henkilökohtaisesti)
Niin, voit sinä ostaa labbiksen(meillä on niitä 2.. :)) , mutta muista että se vaatii paljon aikaa ja rahaa! Ajattele ensin että onko sinulla AIKAA sille...
Anteeksi vielä r33tt4 jos mun viesti loukkasi...
r33tt4, jos se koira puree, niin syynä saattaa olla se, että olet kouluttanut sen huonosti ! (älä ota henkilökohtaisesti)
Niin, hepsu, voit sinä ostaa labbiksen(meillä on niitä 2.. :)) , mutta muista että se vaatii paljon aikaa ja rahaa! Ajattele ensin että onko sinulla AIKAA sille...
Anteeksi vielä r33tt4 jos mun viesti loukkasi...
meidän labukka vielä vajaa 10 vuotiaanakin innostuttuaan ottaa minua ranteista hampaillaan kiinni (mitään jälkiä ei jää). Tietysti pentu on innoissaan emäntänsä heräämisestä aamuisin ja voi olla riehakaskin. Rauhoittuu kyllä iän myötä.
Labbis on varsin mainio perhekoira, joka jaksaa kyllä liikkua ja touhuta. Urokset voivat olla enemmän kokeilevaa sorttia, joten suosittelen ensimmäiseksi narttua. Tämähän on kuitenkin vähän mieltymysjuttu.
Koska labbis on noutaja, se vaatii tiettyä ymmärrystä osakseen. Esimerkiksi sen halu kantaa esineitä (kenkiä, sukkia, levyjä, DVD-koteloita,kännykkää...) eikä tällaista toimintaa koskaan tulisi rankaista, vaan kanavoida johonkin positiiviseen ja molemmille mieluisaan juttuun. Tässä varmaan edellisellä kirjoittajalla ollut ongelmia, eivät labukat ole hulluja tai sekopäitä. NOME-koirana labbis on erinomainen! Tuohon lajiin on helppo hurahtaa...
Ei hauku juurikaan ellei kyseistä toimintaa palkita. Rotu on hyvin oppivainen. Käy katsomassa http://www.labradori.fi/ sieltä löytyy kaikenlaista tietoa ja esimerkiksi terveydestä asiaa. Vanhempien tulee olla lonkka- ja silmäkuvattuja.
Onnea tulevan pennun kanssa, olipa se mitä rotua hyvänsä!
kyllähän taas yleistetään.Oma koirani ei kyllä ole mitään esineitä kotona kanniskellut.Pari sohvaa kyllä pisti suihinsa ja mm. yhdestä seinästä puri läpi pentuna.Pureskelut kyllä loppuivat kun hampaat vaihtuivat.
Mulla on ollut labbis (uros) 11 v. Pentuna se oli hirmunen riiviö ja se on labbiksille tyypillistä. Eli pisti aika paljon tavaraa palasiks mutta pahimman "murrosiän" mentyä ohi tuhoominen loppui. Lenkkeillessä veti hihnassa nuorena aika paljon ja isotteli muille uroskoirille. Ei hauku muuten kun jos pihaan tulee joku.
On tosi hyväluontonen, ainut vika on vaan tuo uroskoirien jääräpäisyys eli saattaa koetella hermoja. Lisäksi niillä on jonkin verran "tyyppivikoja" eli meidänkin koira on puolet elämästään kärsinyt furunkuloosista joka on näille tyypillinen sairaus. Lonkkavikoja ja silmäsairauksia esiintyy jonkin verran mut me ollaan säästytty niiltä.
Luin viestistäsi että koirallasi on ollut puolet elämästään furunkuloosia, miten olet hoitanut sitä? Oletko löytänyt mitään keinoa jolla furunkuloosi on pysynyt poissa? Meidänkin labbis on kärsinyt jonkin aikaa kyseisestä sairaudesta ja on syönyt useamman lääkekuurinkin vaivaan. Näillä kuureilla vaiva on pysynyt poissa joskus jopa kuukausia kunnes on taas tullut takaisin. Märkä kurainen keli mielestäni lisää ainakin meillä furunkuloosia, tassujen pesu onkin siis tuttua hommaa. Nyt olen kokeillut auringonhattu uutetta tippoina tassuihin ja se mielestäni on ainakin näin alkuun auttanut vaivaan. Ja kaikenlaisia rasvojakin on kokeiltu. Toinen auttaa toiselle toinen toiselle. Inhottava vaivahan se on, toimeen vain on tultava.
Millainen sairaus se on?
Furunkuloosi on semmoinen sairaus että anturoiden väliin ilmaantuu paiseita jotka ovat kipeitä. Koira usein nuolee niitä ja ne voivat levitä muuallekin kehoon. Mekin jouduttiin pari kertaa käymään elukkalääkärillä joka puhkaisi paiseen kun koira ei kyennyt kävelemään. Se on todella sitkeä, ilmeisesti virusperäinen sairaus johon ei ole 100% parannuskeinoa. Meidän koira söi useita antibioottikuureja, mutta furu tuli takaisin heti kun kuuri loppui. Talvet on helpompia, koska kosteus pahentaa tautia. Furunkuloosi on noutajilla aika yleinen. Ruokavalion kanssa kikkailua voi kokeilla mutta ei sekään auta kaikille.
itselläni on musta, lähes 9-vuotias labbisnarttu. Kiltti ja tottelevainen, älykäs, hyvin leikkisä myös vanhemmiten, mutta itsepäinenkin
(johon olen tyytyväinen, koska en pidä liian kiltistä koirasta). Labbikseni ei kärsi kovinkaan paljon olla yksin, mikä osin johtunee siitä, että on aina saanut olla ihmisen seurassa. labbiksistahan sanotaan, että kärsivät yleisesti eroahdistuksesta. Vaatii paljon huomiota ja rakastaa rapsuttelua, vieressä kyhnäämistä ja sylissä istumista! Lenkkeilyä päivittäin kahdesta kolmeen kertaan ( käy aina kun haluaa takapihalla tarpeillaan) noin kaksi tuntia päivässä keskimäärin. Ei hauku kovinkaan paljon, mitä nyt joskus vieraille kumahtelee, mutta lopettaa heti pyydettäessä. Erinomainen seurakoira, olen tykännyt paljon (mneillä toinen peräkkäinen labbis), voin suositella kaikille ja käy hyvin ensimmäisestä koirasta luonteensa vuoksi. Meidän koira rakastaa kaikkia ihmisiä ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Pitää kuitenkin muistaa, että jokainen koira on yksilö, vaikka rodullisia erityispiirteitä olisikin havaittavissa
Kuvailemasi piirteiden perusteella, pitäisi labbiksen sopia luonteeltaan teille.
Meillä koira ei hauku, muuta kuin jos tuntemattomia tulee pihaan. Pysyy pihassa ilman aitoja, tosin pentu ei opettamatta pysy. Veti älyttömästi nuorempana tyttönä (nyt 8v).
On aika alistuvainen eli ei tule rähinää toisten koirien kanssa. Muutama vuosi sitten meni AINA maihin n. 50 metriä ennen kuin toinen koira tuli vastaan. Rikkoi useita kenkäpareja yksin jäädessään vuosien aikana (nyt ei ehkä vuoteen pariin ole hajonnut yhtään kenkää). Kannattaa muistaa nostaa kengät hattuhyllylle. Nousi aiemmin tiskipöydän reunalle yksin ollessan, voi kiskoa alas yhtä ja toista mukavaa, jopa veitsiä! että varovaisuutta.
Käytetty 4-5-vuotta eläinlääkärillä iho-oireiden vuoksi ja nyt diagnosoitu kipirauhasen vajaatoiminta.
Loppuyhteenvedoksi voisin sanoa, että aivan ihana hauveli luonteeltaan, kuuntelee usein mitä sille puhuu pää kallellaan, ihan kuin ymmärtäisi, vaikka paljon kyllä ymmärtää sanoja. Ainakin kaikki ruokaan ja lenkille lähtöön liittyvät sanat on hyvin hallussa :)
kaikki isot koirathan on pentuina nuorina,ns riiviöitä vai onko nuoria "pentuina" rauhallisia isoja koiria olemassa? labbiksesta ei täysin asiallista koiraa saa, et aina on vähän varresta irti,vaikka ois opaskoiranakin ym. perusluonne on sama, kaikilla lappiksilla miellyttämisen ,leikkimisen halu, ja ystävällisyys.
Hei!
Omat kokemukseni labradoreista ovat olleet positiivisia.
Molemmat tuntemani labrukat ovat olleet terveitä ja todella kilttejä.
Ei purrut tai ärissyt lapsille, vaikka ne sitä korvista vetivätkin ja istuivat sen selässä.
Omani oppi todella helposti kaikenmaailma temppuja aina istumisesta peukalon näyttämiseen, totteleminen olikin sitten vähän toinen juttu, sillä omaa tahtoa löytyy.
Tosin ne ovat aktiivisia koiria, jotka keksivät usein sitä ei-toivottua tekemistä.
Omani oppi itse availemaan ovia, ja sen jälkeen ei herraa paljoa kotona näkynyt.
Labradorista saat varmasti innokkaan lenkkikaverin, joka kiikuttaa sinulle lenkkihihnaa heti aamuksi ja on sitä mieltä, että pitäisi olla menossa jo.
Varoituksena se, että labradori lihoaa jostain syystä todella helposti. Se on tietenkin haitaksi yleiselle terveydelle ja erityisesti nivelille.
Ei siis kannata antaa koiralle ruokaa muuta kuin ruoka-aikoina ja on todellakin syytä huolehtia riittävästä liikunnasta.
On myös syytä olla aliarvioimatta labradoria, sen pehmeästä ja nöyrästä olemuksesta huolimatta. Kiltin olemuksen takana on vahvan tahdon omaava mukavuudenhaluinen sohvanvaltaaja, mutta myös ystävällinen ja rauhallinen koko perheen lemmikki.