Yamaha R-N800A A+B kaiutinparit käytössä yhtäaikaa, mitä tapahtuu?

Toisaalta, hyvin suunniteltu vahvistin antaa tyypillisesti enemmän tehoa kun kuormitusimpedanssi putoaa esim. kahdeksasta ohmista neljään. En tunne aloittajan kaiuttimia, mutta jos A-liitäntään kytkee kahdeksanohmiset samoin kuin B-liitäntään ja sitten kytkee päälle molemmat, vahvistin luultavasti antaa neljän ohmin kuormaan enemmän tehoa kuin kahdeksaan.

Se, onko tällainen kytkentä järkevää tai tarpeellista, on toinen kysymys. Voi ollakin, jos toinen pari soi toisessa huoneessa. Äänentoiston laatumielessä tämä tuskin on järkevä toteutustapa yhden huoneen sisällä. Voi tulla vähintäänkin erikoinen stereokuva.

Mitä tulee kaapeleiden poikkipinta-alavaatimukseen, niin se kasvaa kaapelin pidentyessä sekä toisaalta kuormitusimpedanssin pienentyessä.

Jos kaiuttimet ovat kahdeksanohmiset, niin jo 1,5 neliömillisillä voi tehdä 16 metrin vedon, jos mini-impedanssi on 6 ohmia. Tällöin taajuusvasteen poikkeamat ovat alle 0,5 dB. Lähde: Pekka Tuomela, ”Rakenna Hifikaiuttimet” vuodelta 1992.

2,0-neliöinen Supra Ply on hyvä kaapeli. Sen resistanssi on pieni, ja etenkin induktanssi on sitä. Siitä on myös paksumpi, 3,4-neliöinen versio olemassa. Sillä tekee sujuvasti niin pitkän vedon, että on vaikeaa kuvitella kotona tilanne, missä se ei riittäisi.

1,5-neliöisen kaapelin resistanssi meno-paluuna, kun sen pituus on 10 metriä, on 0,224 ohmia, jos kuparin ominaisvastus on 0,0168 ohmia/metri/neliömillimetri. 2-neliöisellä vastaava luku on 0,168 ohmia.
2,5-neliöisellä 0,1344 ohmia.
3,4-neliöisellä 0,0988 ohmia.

Nämät eivät ole kovin suuria lukuja, mutta 10 metrin vedon tekisin paksummalla siksi, että 0,224 ohmia sarjavastusta heikentää vaimennuskerrointa, mikä taas huonontaa vahvistimen kontrollia etenkin bassoelementistä.

Tavanomaisen rakenteen kaapelissa induktanssi yleensä suurenee poikkipinta-alan kasvaessa, mikä teoriassa ei ole hyvä asia. Ply:n rakenne on ”2 littanaa johtoa vastakkain”, mikä pienentää induktanssia.

T: Virittelijä