Eikä käännä ympäri kelloa. Et tarkoittanut loukata. Sen tiedän. En minäkään. Olet mennyt eteenpäin mielessäni jo lukemattomia kertoja ja olen aina jättänyt jäähyväiset. En silti ikinä nähnyt loppua. Se on uskomatonta, mutta totta.
Nyt kun se on tapahtunut, en sano mitään. Koska se ei muuta mitään. En ole katkera, ehkä surumielinen, mutta samalla valoisa. Olen rakennettu niin, että uskon hyvään tulevaisuuteen. Siihen, että asiat menee miinkuin on tarkoitettu. Yksi ovi sulkeutuu sen sadannen kerran.
Pahoin pelkään, jokin jäävuori minussa silti sulaa. Toivon ja pelkään. Että se vesi vyöryy vielä patojen yli, kun näen sen, minkä olen todeksi tiennyt.
https://youtu.be/a2_ss9y-VjE?si=b2OuA8UQFxUBtn5O
Nyt kun se on tapahtunut, en sano mitään. Koska se ei muuta mitään. En ole katkera, ehkä surumielinen, mutta samalla valoisa. Olen rakennettu niin, että uskon hyvään tulevaisuuteen. Siihen, että asiat menee miinkuin on tarkoitettu. Yksi ovi sulkeutuu sen sadannen kerran.
Pahoin pelkään, jokin jäävuori minussa silti sulaa. Toivon ja pelkään. Että se vesi vyöryy vielä patojen yli, kun näen sen, minkä olen todeksi tiennyt.
https://youtu.be/a2_ss9y-VjE?si=b2OuA8UQFxUBtn5O
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mee novellipalstalle.
Mene sinä lukemaan New Age- sivuja. Hymy
😍😋😍😋😍😋😍😋😍
😋 Nymfomaani -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Kauniisti kirjoitettu. Sielukas kappale. Välittyy syvä rakkaus. Ehkä hän ei uskalla enää antaa sinulle mahdollisuutta, koska ei halua tulla hyljätyksi. Oletko torjunut tai antanut epäselviä vihjeitä?
En saa unta. En usko, että ehdimme rakkauteen saakka, koska silloin täytyy tuntea toinen perinpohjin. Näin luulen. Syvää tunnetta kyllä. Ehkä olet oikeassa, ehkä syy on jokin muu. En ole varsinaisesti hyljännyt, koska emme koskaan olleet yhdessä. Hän kyllä työnsi pois ja minä yritin lähteä. Hylättiin puolin ja toisin tavallaan. Kai se hylkäämisestä käy, että lähdin. En ole varsinaisesti koskaan torjunut, vaikka asian saattoi niin käsittää. Esitin näkökantani ehkä hyökkäävään sävyyn, mutta torjuminen ei ollut tarkoitukseni. Minä vain mielestäni kerroin totuuden. Outoahan tämä kaikki on, mutta outo olen minäkin. Todella outo. En siksi, että tunnen mitä tunnen. Vaan siksi että toimin niinkuin toimin.
Miten se loppui?
Hiljaisuuteen.
Ei hiljaisuus ole mikään loppu. Ei siihen tarvita kuin yksi pieni, heiveröinen ääni, jommalta kummalta.
Tuossa oli aloitus aloitteen vaikeudesta. Jos niitä on jo jonkun tehnyt, voi olla uskon puute. Pitkä aika ja hiljaisuus tekee tehtävänsä.
Niin, minä juuri tuon aloituksen aloitteen tekemisen vaikeudesta teinkin... Se tuntuu olevan mahdotonta minulle. Sinä sentään ilmeisesti olet saanut aloitteen tehtyä. Olisiko mahdollista, että toinen osapuoli on hitaasti lämpenevää/avautuvaa tyyppiä? Sellaisessa tapauksessa uskoa venytetään kyllä, mutta se voi olla sen arvoista.
Juu, aloite ei ole ongelma paitsi että uskon yhä sen olevan miehen tehtävä. Olen itse hitaasti lämpiävä, joten yleensä olen sen toisen asemassa. Sen sijaan sen aloitteen ja lämpenemisen jälkeen on vaikeaa, kun asioiden pitäisi alkaa syventyä. Minun on vaikea kestää epävarmuutta siitä hetkestä, kun jotakin on alkanut kehittyä siihen hetkeen, kun tiedän, missä mennään. On tässä ollut huomattavaakin eroa eri suhteissa, mutta usein näin. Asioista pitäisi pystyä puhumaan.
Mitä nyt on tapahtunut?
En tiedä. Sanoppa sinä.
Aloittajalta kysyn, kun tuossa lukee nyt kun se on tapahtunut. Että mikä
Kun ei ole mitään, mikä voisi muuttaa mennyttä. Eikä ole mitään epäselvää.
Puistoon piti mennä, enpä mennytkään,ei tullut.
Aika ja paikka oli väärä...uutena vuotena oli.........