Tunteiden palaamisesta lääkevieroituksessa

Kun on ollut pitkään lääkittynä vahvoillakin lääkkeillä, en koe että voi välttämättä sanoa, että "tunteet palaavat". Enemmänkin ihminen on ollut lääkkeenkäytön aikana koukutettuna voimakkaisiin pillereihin jotka ovat esim sedatoineet ihmistä, muuttaneet hänen aivotoimintaansa, kenties lamanneet hänen hermostoaan. Vieroituksessa näistä kemikaaleista aivot ikäänkuin "rakentavat itseään" uudelleen kun keho muodostaa uuden homeostaasin. Uuden tilan. Lääkkeiden JÄLKEISEN tilan joka voi olla monintavoin erilainen tila mihin on tottunut.

tunne-elämän nyanssit muovautuvat lääkkeillä. Itse muistan kuinka koin ennen lääkkeitä paljon mielenkiintoisempia tunteita. Tunteita on hankala pukea sanoiksi mutta ne olivat jotain mielenkiintoisia mielikuvia, jänniä tunnelmia ja tunteita. Kaikkia näitä tunnereaktioita lääkitys muutti ja laimensi.

Jotkut tunnereaktiot voivat vaimeta esim kyky itkeä ja tuntea joitakin tunteita. Kun vuosia nämä tunnereaktiot vaimenevat, ihminen muuttuu aikojen saatossa, hänen aivonsa muovautuvat toisenlaisiksi. Ihminen ei ole enää sama vedettyään vuosia kaikkia näitä aineita.

Esim seksuaalisen puolen häiriötkin. Jos olet vuosia kärsinyt jo lääkkeiden aikana seksuaalihäiriöistä, voit täysin unohtaa sen kropassasi millaisia nämä tunteet on kropassa etenkin jos seksi on jäänyt täysin pois.

Vieroitus alkaa hiljalleen lisätä erinäisiä tunnekokemuksia kun lääkkeiden vaikutus katoaa mutta se ihminen mikä sieltä lääkkeiden alta herää voi olla hyvin erilainen ihminen sedatiivien ja pitkäaikaispsyykenlääkkeiden jälkeen. Osa tunnekokemuksista voi olla tutumpia, mutta se elämä mitä lääkkeiden jälkeen on, se on ihan uutta. Itse koen että olen menettänyt jotain lääkkeiden seurauksena siitä millaista oli olla ihminen.

Itselläni mikään ei tunnu oikein enää samalta psykiatriakoktailien jälkeen. Kuin eläisin ihan eri maailmassa missä elin ennen lääkkeitä minä aikana tunteet tuntui jotenkin aidommilta ennen. Tuo maailma ja elämä on muisto vain. Psykiatrian koktailien jälkeen nämä sanat kuvaisivat olotilaani: hukassa, hämillään, derealisaation kokemus, vierauden tunne omaan elämäänsä ja tunteisiinsa, suru siitä millaiseksi elämä meni lääkkeiden seurauksena ja sen tajuaminen ja sureminen.