Se on vaa kumma juttu ku ei voida ymmärtää sellasta yksinkertasta asiaa että loppupelissä me ollaan täällä jokainen omillamme ja pelataan niillä korteilla mitkä ollaan saatu. Eli paljon on kiinni tuurista, mutta me eletään lumminki kaikki täällä samassa maailmassa ja saman auringon alla eikä varmasti pärjätä jos ruvetaan aina ja joka paikassa miettimään mitä muut on meistä mieltä ja säälimään itteämme. Jos etsii ystäviä ja haluaa hyväksynnän muilta, niin olis syytä alottaa katsomalla peiliin ja päästä sen tyypin kanssa sinuiks kuka sieltä peilistä kyylää takasin. Jos se on se tyyppi siellä peilissä sen näkönen että se kattoo tyyliin että kuka hiton idiootti sä oot niin se on aika turha kuvitella että kukaa muukaa aattelis yhtää eri tavalla. Eli unohtakaa ne hiton roolinne ja olkaa omat ittenne ni sitte alkaa todennäkösesti respectiiä herumaan muualtakin.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Samaa olen täällä ajatellut myös. Joskus se vaan on vähän vaikeaa, minulle ainakin.Mutta tuo olisi se perussääntö, hyväksy itsesi ;D
se ei olekaan omasta asenteesta kiinni vaan jostain muusta? miettikääs sitä!
Sehän on kato tässä se homman idis. Eli kun sä hyväksyt ittes niin se näkyy susta automaattisesti ulospäin ja sä tietämättäs silloin tavallaat jaat positiivisuutta muillekin kun se hohtaa susta. No joo saattaa kuulostaa joltai henkimaailman jutuilta mut niin se vaa on. Tiedän kokemuksesta.
Tuo oman itsensä kanssa sinuiksi tuleminen vaan vaatii yleensä aikaa. Pidän itse itsensä hyväksymistä erittäin tärkeänä. Jos olet sopusoinnussa itsesi kanssa, niin muutkin näkevät sinut mukavana ihmisenä. Jos emme olet sinut itsemme kanssa, olemme epäaitoja, koska yritämme olla jotain muuta kuin oikesti olemme tai olemme alakuloisia, koska olemme ehkä erilaisia. Totuus on, että jokainen meistä on erilainen. Tietynlaiseen muottiin olisi kiva mahtua, mutta ei ole tarkoitettu, että me ihmiset olisimme kaikki samasta muotista väännettyjä. Tulisi ymmärtää olla semmoinen kuin on. Kahtsele itseäsi ja ajattele realistisesti millainen olet. Ole ylpeä hyvistä puolistasi ja ymmärrä, että joihinkin seikkoihin ei voi vaikuttaa, ne on opittava hyväksymään. Uskalla olla juuri sellainen kuin sinulle on luontevaa. Pieniä tapoja voi kuitenkin aina opetella, vaikka ne eivät olisikaan ominaisia vielä.
Aina pitää muistaa kumminki et sama juttu voi kääntyä itseä vastaan, eli pitää oppia myös hyväksymää muut sellasina kun ne on. Ja sen kun oppii ni sen jälkeen voi sanoa että elämä hymyilee, koska silloin oma ajatusmaailma on balanssissa ja arvot kohdallaan. Jos kaikki maailman ihmiset oppis nää kaks perusjuttua ni tää maailma olis pirun paljon parempi paikka elää meille kaikille.
Hehe no helppohan se on sanoa.
Mutta tekoihin tuskin kykenee korkeintaan joka toinen.
Kukaan ei oo täydellinen... Mutta ei se sitä tarkota että ei vois edes yrittää... Luovuttaminen on luuserien hommaa.