Laskutuspetoskäytäntö

PERUSTEET: (osa 1)

Mikäli nykyistä käytäntöä perustellaan Kustannussäästöillä, kun Poliisien resursseja ei sidota Laskutuspetosten tutkimiseen. On näkemys kuitenkin lyhytnäköinen, koska varoja suunnataan kuitenkin julkisiin virastoihin jotka käsittelevät näitä asioita, kuten Kuluttajansuojavirastoon ilman, että heillä on kuitenkaan mahdollisuus auttaa uhria näissä asioissa. Kun Kuluttajansuoja haluaa riitauttaa Laskutuspetoslaskun, riittää että Laskutuspetoksen toteuttanut yritys toteaa, että Riitaa ei ole, jolloinka Laskun perintä käynnistyy jälleen. Laskun perintä keskeytyy vasta, kun Petosasia on vireillä Käräjäoikeudessa, mihin Laskutuspetoksen uhrit uskaltavat harvoin viedä asiaansa. Yhtä lailla, näihin virastoihin määritettyjä resursseja, voidaan määrittää myös Poliisille Laskutuspetosten tutkintaa varten etenkin koska, Poliisilla on Lainopillinen oikeus myös puuttua asiaan, kun Kuluttajansuojaviranomaisella ei. Mikäli mahdollinen Poliisitutkinta olisi myös pelotteena itse Rikoksentekijää kohtaan, varsinaisten Laskutuspetosten toteutettu määrä myös pieninisi koska Laskutuspetoksen toteuttamiseen liittyvä kynnys nousisi huomattavalla tavalla. Eli peruste, että Poliisi ei kykenisi selviytymään kaikista heille tuoduista rikoksista ei välttämättä pidä paikkansa, sillä Laskutuspetokseen liittyviä rikoksia myös tapahtuisi nykyistä vähemmän, mikäli Poliisilla olisi oikeus tutkia niitä.

Motiivi korostaa Yrityshenkilön Lainopillista asemaa Petoksen uhriin nähden sillä motiivilla, että Petostehtailijat perustaisivat yrityksiä on myös hyvin kyseenalainen. Yritystoiminnan tulisi perustua johonkin muuhun kuin siihen, että Rikolliset saadaan perustamaan yrityksiä sillä motiivilla, että voivat toteuttaa Petoksia korkeammasta asemasta, kuin voisivat Yksityishenkilönä tehdä.

On myös helppo ajatella, että Yritykset menettävät asiakkaita mikäli heidän rutiiniinsa kuuluu Asiakkaittensa pettäminen ja tämän takia niin ei kannata tehdä. Näin ei välttämättä kuitenkaan ole, sillä Yrityskäytäntö tarjoaa monia tapoja kiertää tälläisiä asioita. Yksinkertaisimmillaan voit vaihtaa nimeä. Voit alun perinkin suunnitella ajavasi Yrityksen konkurssiin. Joissakin tapauksissa voit myös vaihtaa asiakaskuntaa vaikka yritystoimintasi pysyisi muutoin samana jolloinka ei ole suurtakaan merkitystä sillä, että olet laajalti pettänyt aiempaa asiakaskuntaasi koska uusi asiakaskuntasi ei tiedä tästä mitään. Yrityksen konkurssiin viemisen jälkeen, et ole myöskään velvollinen toimittamaan asiakkaille palveluita, vaikka he olisivat maksaneet näistä palveluista ym. Yritystoiminnassa on monia tekijöitä, jotka etenkin tietyillä aloilla puoltavat epärehellistä toimintaa, ja nykyinen Laskutuspetoskäytäntö tukee tätä huomattavalla tavalla tuottaen paljon uhreja Suomen Yhteiskuntaan jotka ovat voimattomia toimimaan Rikoksentekijää vastaan, koska eivät ole ymmärtäneet suojautua Laskutuspetoksilta hankkimalla heitä puoltavia todisteita Käräjäoikeutta varten jo etukäteen. Laskutuspetoksiin liittyvä lainsäädäntö tälläisenään, lisää turvattomuutta Asiakkaan kannalta ja korostaa Yritysmaailmassa tapahtuvaa Rikollisuutta huomattavalla tavalla.

Ongelma on erityisen hankala Kaupunkialueilla. Maaseudulla on vähemmän ihmisiä, joten myös ihmisten teot ovat paremmin tiedossa ja se, kuka kukin on. Kaupungissa näin ei ole, ja asiat perustuvat pääasiallisesti olettamuksiin tuntemattomien välillä. Tälläiset olettamukset puoltavat helposti tahoa, joka näyttää hyvältä ja jota ei ole tuomittu koskaan rikollisesta toiminnasta, mutta kuitenkin toteuttaa rikoksia rutiinilla. Etenkin, kun Poliisilla ei ole oikeutta pyytää heitä kuulusteluun rikoksiinsa liittyen: Yrityksen toteuttamat Laskutuspetokset Yksityishenkilöä kohtaan jotka täyttävät "Rikoksen Merkit" mutta eivät läpäise Esitutkintaa koska tulkitaan "Siviili-oikeudellisena Riita-asiana".

Poliisin tietoon voi tulla kymmeniä yksittäisiä rikoksia saman Rikoksentekijän toimesta, mutta silti yhtäkään näistä rikosta ei käsitellä Käräjäoikeudessa ja Poliisilla ei ole oikeutta tutkia asiaa. Joten Rikoksentekijää ei myöskään tuomita, vaikka hän toteuttaisi rikollisuutta täysin avoimesti kymmeniä vuosia, ja kun Rikoksentekijä ilmoittaa julkisesti, että hän "Noudattaa Kaikkia Suomen Lakeja ja Määräyksiä" on tämä tietyllä tapaa kai totta, vaikka hän tekee Laskutuspetoksia rutiinilla ja kun häntä sanoo julkisesti Varkaaksi, voi hän tehdä Rikosilmoituksen Kunnianloukkauksesta ja Väärän Tiedon Levittämisestä, koska Oikeus ei tosiaankaan ole tuominnut häntä Varkaudesta, vaikka hän toteuttaa Laskutuspetoksia täysin avoimesti. Ja nämä Kunnianloukkaus syytteet Poliisin täytyy lain mukaan tutkia ja ikään kuin Puoltaa rikollista, koska virallinen kanta on, ettei hän ole Rikoksia tehnyt vaikka Rikoksista olisi näyttöä laajaltikin niin, että voidaan puhua jopa Rikosvyyhdistä.

Anonyymi00002 kirjoitti:

PERUSTEET: (osa 1)

Mikäli nykyistä käytäntöä perustellaan Kustannussäästöillä, kun Poliisien resursseja ei sidota Laskutuspetosten tutkimiseen. On näkemys kuitenkin lyhytnäköinen, koska varoja suunnataan kuitenkin julkisiin virastoihin jotka käsittelevät näitä asioita, kuten Kuluttajansuojavirastoon ilman, että heillä on kuitenkaan mahdollisuus auttaa uhria näissä asioissa. Kun Kuluttajansuoja haluaa riitauttaa Laskutuspetoslaskun, riittää että Laskutuspetoksen toteuttanut yritys toteaa, että Riitaa ei ole, jolloinka Laskun perintä käynnistyy jälleen. Laskun perintä keskeytyy vasta, kun Petosasia on vireillä Käräjäoikeudessa, mihin Laskutuspetoksen uhrit uskaltavat harvoin viedä asiaansa. Yhtä lailla, näihin virastoihin määritettyjä resursseja, voidaan määrittää myös Poliisille Laskutuspetosten tutkintaa varten etenkin koska, Poliisilla on Lainopillinen oikeus myös puuttua asiaan, kun Kuluttajansuojaviranomaisella ei. Mikäli mahdollinen Poliisitutkinta olisi myös pelotteena itse Rikoksentekijää kohtaan, varsinaisten Laskutuspetosten toteutettu määrä myös pieninisi koska Laskutuspetoksen toteuttamiseen liittyvä kynnys nousisi huomattavalla tavalla. Eli peruste, että Poliisi ei kykenisi selviytymään kaikista heille tuoduista rikoksista ei välttämättä pidä paikkansa, sillä Laskutuspetokseen liittyviä rikoksia myös tapahtuisi nykyistä vähemmän, mikäli Poliisilla olisi oikeus tutkia niitä.

Motiivi korostaa Yrityshenkilön Lainopillista asemaa Petoksen uhriin nähden sillä motiivilla, että Petostehtailijat perustaisivat yrityksiä on myös hyvin kyseenalainen. Yritystoiminnan tulisi perustua johonkin muuhun kuin siihen, että Rikolliset saadaan perustamaan yrityksiä sillä motiivilla, että voivat toteuttaa Petoksia korkeammasta asemasta, kuin voisivat Yksityishenkilönä tehdä.

On myös helppo ajatella, että Yritykset menettävät asiakkaita mikäli heidän rutiiniinsa kuuluu Asiakkaittensa pettäminen ja tämän takia niin ei kannata tehdä. Näin ei välttämättä kuitenkaan ole, sillä Yrityskäytäntö tarjoaa monia tapoja kiertää tälläisiä asioita. Yksinkertaisimmillaan voit vaihtaa nimeä. Voit alun perinkin suunnitella ajavasi Yrityksen konkurssiin. Joissakin tapauksissa voit myös vaihtaa asiakaskuntaa vaikka yritystoimintasi pysyisi muutoin samana jolloinka ei ole suurtakaan merkitystä sillä, että olet laajalti pettänyt aiempaa asiakaskuntaasi koska uusi asiakaskuntasi ei tiedä tästä mitään. Yrityksen konkurssiin viemisen jälkeen, et ole myöskään velvollinen toimittamaan asiakkaille palveluita, vaikka he olisivat maksaneet näistä palveluista ym. Yritystoiminnassa on monia tekijöitä, jotka etenkin tietyillä aloilla puoltavat epärehellistä toimintaa, ja nykyinen Laskutuspetoskäytäntö tukee tätä huomattavalla tavalla tuottaen paljon uhreja Suomen Yhteiskuntaan jotka ovat voimattomia toimimaan Rikoksentekijää vastaan, koska eivät ole ymmärtäneet suojautua Laskutuspetoksilta hankkimalla heitä puoltavia todisteita Käräjäoikeutta varten jo etukäteen. Laskutuspetoksiin liittyvä lainsäädäntö tälläisenään, lisää turvattomuutta Asiakkaan kannalta ja korostaa Yritysmaailmassa tapahtuvaa Rikollisuutta huomattavalla tavalla.

Ongelma on erityisen hankala Kaupunkialueilla. Maaseudulla on vähemmän ihmisiä, joten myös ihmisten teot ovat paremmin tiedossa ja se, kuka kukin on. Kaupungissa näin ei ole, ja asiat perustuvat pääasiallisesti olettamuksiin tuntemattomien välillä. Tälläiset olettamukset puoltavat helposti tahoa, joka näyttää hyvältä ja jota ei ole tuomittu koskaan rikollisesta toiminnasta, mutta kuitenkin toteuttaa rikoksia rutiinilla. Etenkin, kun Poliisilla ei ole oikeutta pyytää heitä kuulusteluun rikoksiinsa liittyen: Yrityksen toteuttamat Laskutuspetokset Yksityishenkilöä kohtaan jotka täyttävät "Rikoksen Merkit" mutta eivät läpäise Esitutkintaa koska tulkitaan "Siviili-oikeudellisena Riita-asiana".

Poliisin tietoon voi tulla kymmeniä yksittäisiä rikoksia saman Rikoksentekijän toimesta, mutta silti yhtäkään näistä rikosta ei käsitellä Käräjäoikeudessa ja Poliisilla ei ole oikeutta tutkia asiaa. Joten Rikoksentekijää ei myöskään tuomita, vaikka hän toteuttaisi rikollisuutta täysin avoimesti kymmeniä vuosia, ja kun Rikoksentekijä ilmoittaa julkisesti, että hän "Noudattaa Kaikkia Suomen Lakeja ja Määräyksiä" on tämä tietyllä tapaa kai totta, vaikka hän tekee Laskutuspetoksia rutiinilla ja kun häntä sanoo julkisesti Varkaaksi, voi hän tehdä Rikosilmoituksen Kunnianloukkauksesta ja Väärän Tiedon Levittämisestä, koska Oikeus ei tosiaankaan ole tuominnut häntä Varkaudesta, vaikka hän toteuttaa Laskutuspetoksia täysin avoimesti. Ja nämä Kunnianloukkaus syytteet Poliisin täytyy lain mukaan tutkia ja ikään kuin Puoltaa rikollista, koska virallinen kanta on, ettei hän ole Rikoksia tehnyt vaikka Rikoksista olisi näyttöä laajaltikin niin, että voidaan puhua jopa Rikosvyyhdistä.

PERUSTEET: (osa 2)

On helppo ymmärtää, miksi tämä on väärin. Ja vaikea ymmärtää, miksi Hallitus on menetellyt tällä tavalla miettiessään asiaan liittyvää Lainsäädäntöä, sekä siihen liittyvää käytäntöä.

Jo se auttaisi, että vaikka Poliisia ei velvoitettaisi tutkimaan Laskutuspetoksia, mutta voisivat edes tutkia niitä jos haluaisivat.

Jos olet sitä mieltä, että Poliisilla tulisi olla oikeus tutkia Laskutuspetoksia. Voit allekirjoittaa tämän aloitteen.


-

Toki voi myös ehdottaa, miten asian voisi muotoilla paremmin.

- Isto Einari Lankinen

"Kilpailu- ja kuluttajavirasto varoittaa maksamasta virolaisfirman lähettämää perintämaksua"

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000712992.html