Onko hyviä nukkumaan laitto rituaaleja. Annanko lapsen itkeä ,jos se nukahtaa siihen.
kuinka nukkumaan
mirkku
241652
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
sängyn viereen ja luet satuja.
Minä en oo ikinä itkettämälä nukuttanut,miltä itsestä tuntuis itkeä itsensä joka ilta uneen.
Kun satu on luettu,voit istua ja itsekses vaikka lukea jotain,on pienen turvallisempaa nukahtaa.
Et kertonut lapsen ikää.
olla vain vieressä, läsnä..Itkemään jättäminen yksin ja valot pois.Siitä voi olla kauaskantoisesti ikävät seurauset lapsen henkiselle kehitykselle.
Lapsilla pakkaa olemaan vilkas mielikuvitus ja mörköjä voi liikkua hyvinkin herkästi ja siksi onkin tärkeää tehdä nukkumaanmenosta mukava hetki.
Päivä on voinut olla kiireinen ja touhua täynnä, mutta illalla lapsi kaipaa aikuista viereen, vaikka lukemaan sadun, iltarukouksen,varpaiden laskutuokio,laulaminen(itse nukutin lapset laulamalla)Joskus lauloin kaksi joskus enemmän..
Jotain säännöllistä joka ilta toistuvaa ja turvallista, minkä lapsi tietää tapahtuvan juuri nukkumaan mennessä.
Yksi lapsi odotti äitinsä laskevan hänen varpaat joka ilta ennen nukkumaanmenoa ja se oli tosi tärkeää..
On ymmärrettävää, että vanhempien aika on rajallista ja itsekin haluais vetäytyä omiin oloihin, ihan rauhassa, mutta helpommalla pääsee, kun antaa sen pienen hetken lapselle joka ilta.
Lapsia pidetään ajantasalla, ja nukkuma-ajan lähestymisestä "varoitellaan " etukäteen. Ennen iltapalaa köllötellään yhdessä sohvalla,ja jutellaan, jaetaan läheisyyttä, iltapalan jälkeen suoraan hammaspesuille sitten "pusi ja hali" ja lapset menevät sänkyihinsä. Isompi (5 v) yleensä lukee hetken, mutta pienempi (2) alkaa nukkumaan...
Jos yöllä tulee itkua, saavat tulla viereen nukkumaan, mutta käytännössä tulevat ehkä kerran kahdessa kuussa...
Ei kai sillä ole niinkään väliä, mistä iltarutiinit muodostuu, vaan sillä, että niitä ylipäätään on. Näin lapsi tietää missä mennään, ja osaa myös itse ennakoida uniajan lähestymisen...
Sama filosofia meidänkin illoissa on. Poika on 1,2vuotta ja menee kauniisti nukkumaan iltarutiinien jälkeen. Pientä itkua ja protestia saa mielestäni olla - äänestä sen kuulee, mikä on itkun syy. En usko, että lapseni saa traumoja toiminnasta - rajat pitää olla, ne luovat turvallisuutta. Emme aio nukuttaa tätä ensimmäistä lastamme, emmekä tuleviakaan. Saamme vielä inttiin mennä kirja kainalossa... (näin karrikoiden).
ainakin olen neljälle lukenut iltasadut,eikä tarvinnut intiin mennä lukemaan.
Miksi ihmeessä te niitä lapsia teette jos jopa iltasadun pienelle lukeminen on liian rasittavaa.
Maailma on muutenkin niin kova paikka,että annettais nyt sitä oman äidin aikaa noille pikkuisille edes nukkumaan mennessä.
Lapset on lapsia ja toimii jokainen
omalla tavallaan.
Ite en ole koskaan lukenut ainuttakaan kirjaa
lapselleni nukkumaan mennessä,
mutta en ole ottanut lasta viereenkään nukkumaan.
Koska ne tottuu siihen ja pyrkii vielä 5 vuotiainakin viereen nukkumaan.
Mulla on 2 vuotias adoptio lapsi ja
ei kertaakaan ole edes pyrkinyt viereen nukkumaan.
Lapset laitetaan nukkumaan ilta pesujen jälkeen
ja jos ei onnistu millään nukahtaminen kannattaa heittää joku lelu sänkyyn ja se sillä leikkii hetken ja nukahtaa.
Itse asun New Yorkissa missä on kova meteli
teitten reunoilla, mutta se tosin riippuu ihan
unen lahjoistakin.
koita saada ne nukkumaan, mutta älä nyt sentään itkien uneen laita, jollei muuta tee kuin kiukuttele niin siinä tapauksessa kannatan.
(älä missään nimessä viereen ala ottamaan)
sun lastasi,jos ei uni tule heitetään joku lelu sänkyyn.
Ei kuule hyvältä kuulosta kun alleviivaat sen,että on adoptiolapsi.Miksi olet adoptioon ryhtynyt kun et tunu edes lapsesta välittävän.
Jotenkin paistoi kylmyys asenteestasi.
Se nyt ei ollut sitä ettenkö välittäisi.
Vaan tarkotuksena oli sanoa että ei
niitä lapsia tarvitse ottaa viereen tai
ei niille myöskään pidä lukea satuja illalla.
Ainakin mun vekara nukahtaa kun saa jonkun lelun
sinne millä hetken leikkiä.
Siinä se väsähtää eikä itke turhia, kun
voi ilosemminkin nukahtaa.
Usko pois vaan. Mä en ehkä olekkaan tavanomainen
MAMMA.
Oon ite aika villi ja punkkari, mutta silti
ihan loistava äiti ilman ylimääräsiä lässytyksiäkin. Mulla ja mun lapsella on aina hauskaa, sitä ei joka perheessä näe :)
että lapsi saa iltasatuhetkestä muutakin kuin sen tarinan.
Lapsi saa siitä tunteen että rakas ihminen on lähellä ja pitää huolen siitä että lapsi on turvassa nukkuessaan,
Lapsi tarvitsee muutakin kuin hauskuutta,lapsi tarvitsee TURVALLISUUTTA.
Miksi sanoit että ei PIDÄ lukea satuja illalla.
Onko se lukeminen sulle rasite?
Mulla on omana kokemuksenani ajalta jolloin lapseni olivat ihan pieniä,että oli mukava yhteinen hetki rauhoittua päivän touhuista pienen sadun parissa.
En ole itsekkään "tavallinen" mamma,sain ekan lapseni 17-vuotiaana ja kaikki oli tehtynä kun olin 25.
En ymmärrä miksi ei todellakaan haluta uhrata 10 minuuttia illasta pienelle lapselle.
Lue pois, ei kukaan sua kiellä.
Sanoinko että kaiken pitäisi olla hauskaa.
Meillä sattuu olemaan aika tiiviit välit mun
pikkusen kanssa että siks kaikki mitä tehään niin
tuntuu ja on hauskaa.
Meihin ei oo oikeen uponnu tuo iltasatujen lukeminen.
Itse asiassa sä kyllä vähän niin kuin kielsit kun kirjoitit "ei pidä lukea satuja"..
Jokainen tehköön siis niitä iltarutiineja mitä parhaalta tuntuu. Ei silti niin, että vanhemmat laiskuuttaan luistaa hommista jotka ei huvita ja yrittää päästä helpolla.
Myös meillä iltasatuilu on sekä vanhempien että lasten mielestä mukavaa! Kannattaa myös tutustua nykykirjoihin, kaikki eivät ole "olipa kerran.." -satuja. Mukaan mahtuu raflaavampiakin tarinoita, vaikkapa sitten punk-vanhemmille sopivia.
No anteeksi jos laitoin silloin että ei pidä lukea, mutta senkin voi ottaa monelta kantaa.
Sama se millaisia kirjoja me luettaisiin,
mutta se ei ole meiän tapa, joten
niitä ei ole edes kaivattu.
En mä sen takia niitä ole jättänyt lukematta että en jaksaisi, vaan yksinkertaisesti ei vaan koskaan
olla aloitettukkaan niitä lukemaan.
Eikä heti tarvitse olla nokka pitkällä selittämässä jostain punkista kun et taida tietää siitä hevonpaskaa. Sitä paitsi ne olipa kerran kirjat on ihan loistavia niin pikkuselle.
tiedät pitäisikö lapsesi saduista kun et ole kokeillutkaan.
Jos kerran mielestäsi nuo olipa kerran kirjat ovat pikkuisille loistavia,niin miksi et suo niitä omalle lapsellesi?
Nyt jos vastaat että ei ole halunnut tai pyytänyt,niin kerron sulle että ensiksikin ei osaa kaivata niitä kun et ole niitä antanut,toiseksi minä en ainakaan ole yhtään sellaista lasta vielä tavannut joka ei olisi tykännyt satuja kuunnella.
että mitä se punk sitte oikein on???
Mie ku en tiiä siitä mittään New Yorkin täti, joten valasekko meitä....täälä nokka pitkällä ootellaan...
punk ollut suosiossa silloin antiikinaikaan kun meikä oli vielä nuori.
On tuolla mammalla oudot jutut,asuu nykissä ja sillä on adoptiolapsi jonka kanssa on aina hauskaa.
Kuka voi hyvällä omallatunnolla sanoa,että lapsenkasvatuksen kuuluu aina olla hauskaa.Tai että se on aina hauskaa.
Ne adoptiovanhemmat jotka tunnen ovat niin kauan lasta odottaneet,että eivät varmasti illalla vain heitä petiin lapselle lelua ja jätä itsekseen nukahtamaan.
Ehkä pitäisi kokeilla kerta kaikki sitä
sanovat.
Katsotaan mitä se pitää niistä.
Se sana hauskaa ei tarkoita nyt mun
ouheissa sitä että aina pitäis nauraa tai
jotain muuta sellaista.
Mutta voi olla hauskaa ilman ilötasatujakin.
Mä jo ilmaisin että kokeilen niitä iltasatuja
ja varmasti tykkääkin niistä, joten lopetetaan se kinaaminen nyt sitten tähän.
Hyvät jatkot vaan kaikille
lapsi tuntee olonsa turvattomaksi jos joutuu yksin itkemään itsensä uneen. eri juttu jos satunnaista kiukuttelua..
varotus ennen nukkuma-ajan tuloa. iltapalalle syöksy sen seurauksena. hammaspesu. luetaan pyydettäessä lyhyt tarina. sänkyyn jossa saa tovin lukea halutessaan jos ei muuten luettu. peitetään ja pussataan. lukemisen voi hoitaa ihan hyvin sohvalla tai missä vaan ei sen takia tarvii raivata tilaa legojen keskelle. meillä isommat tykkää välillä lukea pienemmille.. ekaluokalla oli varsin suosittu toiminta vaikka ihmettelen vieläkin kun itse en pystynyt ollenkaan keskittymään jankkaavaan tavaamiseen!!
Iltapalat ja hampaiden pesut hyvissä ajoin, niin että ne ei mitenkään liity nukkumaanmenoon. Näin lapsi pesee mielellään hamput, kun siitä ei seuraa "rangaistus" = nukkumaan.
En kyllä lasta laittaisi itkien nukkumaan, riippuu iästä. Jos lapsi on isompi, ja kiukuttelee vaan tyyliin "mäenhaluunukkuu" niin siihen voi todeta, että ei tarvitsekaan haluta, eikä tarvitse nukkua, mutta valot sammuu nyt, ja olet hiljaa, koska äiti menee aamulla töihin ja haluaa nukkua.
Meillä 5-v lapsi oppi muutamassa päivässä (sukulaistyttö nukkumassa kesätöiden takia, ravintolatyö) että jos M nukkuu aamulla, niin makkarin ovi kiinni ja telkkaria ei huudateta. Asia selitettiin tytölle muutamaan kertaan juurta myöten, tyttökin oli samaa mieltä, että ei ole kiva jos vaikka äiti huudattaa töllöä keskellä yötä, kun lapsi haluaa nukkua.
Tulipa vilkas keskustelu aiheesta.
Meidän kaksivuotias lapsiparka ei syö makeaa muuten kuin hammastahnan ja SanaSolin muodossa.
Hampaittenpesu on hieno homma, jota hän odottaa jo päivällä. Hän huutaa: 'tahnaa päälle' ja ryntää vessaan.
Pääasia kaiketi on, että lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja saa riittävästi unta.
Meillä kolme lasta, joista vanhinta nukutin joka ilta sylissä muutaman kuukauden ajan sillon kun hän oli pari vuotias. Jo kolme vuotiaana hän meni itse nukkumaan kun luin hänelle iltarukouksen ja annoin kirjoja kateltavaksi...hän lueskeli hetken ja alkoi sitten nukkumaan vaikka muut lapset olivatkin hereillä. Muita lapsia en ole "jaksanut" laiskuuttani nukutella juurikaan, niinpä he sitten kukkuvat ylhäällä niin kauan ku mekin olemme hereillä.
Ai että JO 3-vuotiaana meni itse nukkumaan..?
äiti vei minut ja pikkuvelin lastenhuoneeseen peiteli ja antoi hyvänyön pusut sitten poistuessaan sanoi meille hyvää yötä kauniita unia pusi pusi jos se unohtui niin minä ruikuttin. Minä tuppasin usein valvomaan kymeneen ja pikkuvelin sai nukkuu jo yheksältä mä istuin olkarissa joko äidin tai isän kyljessä isä sai kunnian kantaa minut kymmeneltä sänkyyn ja peitellä hänen ei tarvinnut lausua hyvän yön toivotuksia vain äidin. Iltasatuja ei tarvinnut lukea koska pikkukakkonen oli meille iltasatu sen tulo ajan takia sen näkeminen joka ilta puoli kuudelta niin kuin vanhemmat sen meille sanoi oli riittävä iltasatu. luin ihan itse keksimäni iltarukouksen usein sen jälkeen kun vanhemmat olivat poistuneet se oli talon suojelu rukous joten en nähnyt aaveita huoneessa ja jos kuvitelin mörköi niin huusin salaa kouspasteri joka pelotti aaveet pois.
Kun iltapäivällä äiskä laittoi pikkusysterin päiväunille (ihan pieni vauva) Kello oli kaksi. Puoli kolmen maissa äiti tuli lukeen akkaria, istuttiin sängyn reunalla. Äiti luki, seurasin kuvia. Sitten keitettiin munkkikahvit. Kauhea kahvinryystäjä jo viisvuotiaana. Sitten sain lähteä hetkeksi leikkipuistoon (melkein takapihalla)
Tällainen rutiini meillä.