LFF:n jäsenyhdistysten selvitys tulevaisuuden vaihtoehdoista 2024

Raportti on nyt valmis. Yhteenvedossa sanotaan seuraavaa:

Raportissa korostetaan kolmea selvää trendiä, jotka ajan myötä ovat vahvistuneet evankelisluterilaisuudessa:
1. Liberaliteologia
2. Virkakysymys
3. Maallistuminen

Samalla raportissa kuvataan kolmea ongelma-aluetta, joita LFF on kohdannut pyrkiessään toimimaan Raamattuun uskovana konservatiivisena herätysliikkeenä EVL:n sisällä.
1. Oppikysymykset
2. Tilanne niiden osalta, jotka eivät kuulu EVL:ään
3. Sakramenttien hoitaminen erityisjärjestelyin

Raportissa selitetään myös, miten LFF on organisoitunut ja miten jäsenyhdistykset ovat valmistautuneet toimimaan itsenäisinä seurakuntina, vaikka ne ovat kuuluneet EVL:ään. Tällainen valmistautuminen on tapahtunut vähitellen luonnollisen kehityksen myötä useiden vuosien aikana. Tässä suhteessa LFF:n käytännöllisenä haasteena ei olisi järjestää uudelleen seurakuntatoimintaansa tai perustaa itsenäisiä luterilaisia seurakuntia, vaikka se vaatisikin ponnisteluja. Raportissa kuvataan myös niitä muutoksia, jotka olisi tehtävä LFF:ssa, mikäli jäsenyhdistykset päättäisivät irtaantua EVL:stä. Ennen kaikkea kyse on seurakuntien valmiudesta hoitaa sakramentteja ja toimia kirkollisissa toimituksissa. Myös kysymys siitä, missä määrin halutaan käyttää LFF ry:tä tietyissä keskitetyissä toiminnoissa, tulee ajankohtaiseksi. Lopullinen päätös tullee perustumaan oppikysymyksiin, tunnustuksellisiin näkökohtiin ja asenteellisiin seikkoihin. Siksi työryhmä on lähettänyt kirjeen Porvoon hiippakunnan tuomiokapitulille ja tuonut esiin ne haasteet, joita LFF nyt näkee. Vastauskirje sisältyy tähän raporttiin. Sen perusteella voimme todeta, että EVL:ssä toimiminen ei tule helpottumaan. Tuomiokapituli esittää selvät linjaukset virkakysymyksessä ja kysymyksessä samaa sukupuolta olevien avioliitosta. Kysymyksissä ehtoollisesta ja konfirmaatiosta on kuitenkin mahdollisuus yhteistyöhön. EVL ei todennäköisesti tule antamaan mahdollisuutta pappisvihkimykseen sellaisille teologeille, jotka omaavat perinteisen virkakäsityksen. Kuitenkin keskinäisissä keskusteluissa piispan ja paikallisten kirkkoherran kanssa käsiteltiin mahdollisuutta, jonka kirkkolaki sallii kirkkoherralle, kun on kyse omien ehtoollismessuja järjestämisestä. Tällaisen ehtoollismessun toimittajana voi olla kirkkoherran luvalla Inkerin evankelisluterilaisen kirkon pappisdiakoni. Keskusteluissa EVL:n kanssa kävi ilmi, että kyseinen malli olisi toteutettavissa EVL:n puolelta. Yhteistyö EVL:n kanssa koskien ehtoollismessuja rukoushuoneella ja sakramenttien hoitamista, auttaisi ratkaisemaan monia kiistakysymyksiä LFF:ssä. Toimintamalli antaisi mahdollisuuden rukoushuoneyhdistyksille ja niiden jäsenille toimia edelleen EVL:n herätysliikkeenä ilman raskaita päätöksiä, jotka aiheuttaisivat hajaannusta. Toimintamalli antaisi tilaa erilaisille näkemyksille EVL:ään kuulumisen suhteen. Kysymys EVL:n jäsenyydestä on henkilökohtainen asia, joka ei tarvitse eikä saisi vaikuttaa yhteisöllisyyteen rukoushuoneyhdistyksissä.

Kyselyt, jotka on tehty osassa rukoushuoneyhdistyksistä, osoittavat erilaisia näkemyksiä siitä, mihin suuntaan herätysliikkeen tulisi mennä suhteessa EVL:ään. Jotkut yhdistyksen jäsenet kannattavat itsenäistymistä lähitulevaisuudessa, kun taas toiset suhtautuvat varovaisemmin. Kaikissa yhdistyksissä on kuitenkin paljon jäseniä, jotka suhtautuvat epäröivästi EVL:stä irtaantumiseen, täysin tai osittain.

Vaihtoehto 1 on malli, joka voisi yhdistää erilaiset näkemykset suhteessa EVL:ään tulevaisuudessa. Malli mahdollistaa sen, että sekä ne, jotka päättävät erota EVL:stä että ne, jotka haluavat pysyä sen jäseninä, voivat yhdessä pitää hengellistä yhteyttä, johon myös ehtoollinen sisältyy. Jos rukoushuoneyhdistykset valitsevat eri tavalla vaihtoehto 1:n ja vaihtoehto 2;n välillä, niin se saattaa johtaa todelliseen haasteeseen LFF:n yhtenäisyyden takia. Esimerkiksi kesäseurojen ehtoollismessu muodostuisivat haasteeksi.