NOJATUOLI !

Taas kerran puhtaalta pöydältä, on tullut tavaksi sunnuntaisin uusi ketju aloittaa.
Pitänee toivottaa hyvää vaalipäivää ja sitten illalla jännitys huipentuu, minkälainen kaksikko Mäntyniemeen hakee.
Vaikka presidentti arvojohtaja onkin, voi arvojohtajakin hyvin tai huonosti johtaa, keulakuvahan hän on.

On vähän vaikea aloitella kirjoittamaan, kun niin paljon on noita kelvottomia aiheita nojatuolissa, näin on huomioitu, mutta yritys hyväkymmenen, totuushan on se, että koskaan ei kaikille hyvä ole.
Olen melkein joka ketjuun tuon arjesta keskustelun tuonut esille, että arkea on jokapäiväinen tekeminen, tekipä mitä tahansa.
Höpsön nimenkin olen saanut, mutta en siitä säikähdä, johan vähän höpsö olenkin, vaikka vielä nämä jokapäiväiset asiat saankin hoidettua.

Sodan pelkoa on naapurimaassa keskusteluissa ja varmaan Ruotsille aika outokin asia, sodassa eivät ole aikoihin olleet, pelko varmaan on aiheellista, mutta liikaa ei sitä pitäisi lietsoa.
Suomessa olemme tottuneet pieneen pelkoon aina, on niin arvaamaton tuo itä-naapuri, mutta haluaisin, että sotaan ei maassamme tarvitsisi koskaan joutua, se on kaikille raskas koettelemus.
Yhden sota-ajan läpi käyneenä, voin vai ristiä käteni ja toivoa, että ei koskaan enää.
Olin vajaa kaksi vuotias, kun sota alkoi, pelätä en osannut silloin, mutta kasvaessani ja ympäristön pelon aistien, pelko myös minuun tarttui.
Puutteen jouduin kokemaan, kuten moni muukin ja se pelko on seurannut jatkuvana, sillä uhkan tunne on aina ilmassa.

Ikävästi aloitin tämän ketjun, mutta ei päätä voi pensaaseen laittaa, uhkia sodan olemassa olemisesta media joka päivä jostain päin tiedottaa, toivoa toki on, että järki ja kokemukset saisivat uhkat väistymään.
Nyt tämän tapaista arjen ajattelua, tulkaa omia ajatuksia kirjoittamaan. iloiset asiat tervetulleita;)

247

2541

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Vaalipäivä. Vieläkin srvon ketä äänestän mutta taidan jättää väliin. Ei ole yhtään kunnon ehdokasta. Joko hölösuu S tai homo H voitaa, kumpikin yhtä huono vaihtoehto.

      • Anonyymi

        Entäs Mikkelin poika (mies), jolla on jo Päämaja siellä, kuten Mannerheimillä aikoinaan.

        Ajattelin tänään käydä raapustaa hänen numeronsa. Olisi jo tarpeeksi ikääkin, eikä mikään ylimielinen pojanhuitukka.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Entäs Mikkelin poika (mies), jolla on jo Päämaja siellä, kuten Mannerheimillä aikoinaan.

        Ajattelin tänään käydä raapustaa hänen numeronsa. Olisi jo tarpeeksi ikääkin, eikä mikään ylimielinen pojanhuitukka.

        Hän ei tule pääsemään edes toiselle kierrokselle, harmi.Pitää valita kahdesta huonosta:(


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hän ei tule pääsemään edes toiselle kierrokselle, harmi.Pitää valita kahdesta huonosta:(

        Ei nyt oteta turhia huolia, kyllä kansa tietää! Hyvät ehdokkaat, paras voittakoon.
        Ja eiköhän homma hoidu keneltä heistä tahansa, joka siihen pestiin valitaan.

        "Antaapa ukon olla järvessä, eikö tuo opi uimaan", sano tervolainenkin.
        (Kasvantaväärät leuvat)
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei nyt oteta turhia huolia, kyllä kansa tietää! Hyvät ehdokkaat, paras voittakoon.
        Ja eiköhän homma hoidu keneltä heistä tahansa, joka siihen pestiin valitaan.

        "Antaapa ukon olla järvessä, eikö tuo opi uimaan", sano tervolainenkin.
        (Kasvantaväärät leuvat)
        Mkr.

        Ei se vaan ihan sama kuka presidenttinä on. Halosen kaudet oli valtava takapakki Suomen turvallisuudelle. Kyllä presidentin täytyy kaikessa asettaa Suomi etusijalle.
        Ei tuo homouskaan mikään iso plussa ole eikä tuo että päästäisi kaikki halukkaatloisumaan Suomeen kuten vihreät ja vasemmisto,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se vaan ihan sama kuka presidenttinä on. Halosen kaudet oli valtava takapakki Suomen turvallisuudelle. Kyllä presidentin täytyy kaikessa asettaa Suomi etusijalle.
        Ei tuo homouskaan mikään iso plussa ole eikä tuo että päästäisi kaikki halukkaatloisumaan Suomeen kuten vihreät ja vasemmisto,

        Presidentti ei vastaa sisäpolitiikasta. Ei uusi presidentti pysty muuttamaan maahanmuuttoa tai parantamaan työllisyyttä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Presidentti ei vastaa sisäpolitiikasta. Ei uusi presidentti pysty muuttamaan maahanmuuttoa tai parantamaan työllisyyttä.

        Miksi ne vaalikamppanjoissaan kuitenkin puhui sisäpolitiikan asioista?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi ne vaalikamppanjoissaan kuitenkin puhui sisäpolitiikan asioista?

        Sitähän kriitikot ihmettelevät. Koska aletaan puhua ulkopolitiikasta, joka on presidentin mandaatti?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitähän kriitikot ihmettelevät. Koska aletaan puhua ulkopolitiikasta, joka on presidentin mandaatti?

        Niinhän sen pitäisi olla, muuta jokainen sitä omaa puoluettaan vaan mainostaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinhän sen pitäisi olla, muuta jokainen sitä omaa puoluettaan vaan mainostaa.

        Haluammeko vihreän presidentin?


      • Anonyymi
        UUSI

        🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑

        😍 ­­N­y­m­f­­­o­­­m­­­a­­­a­­n­i -> https://ye.pe/finngirl21#18237007

        🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞


    • Sunnuntai-iltaa@

      Eilen tämä mummo oli kontallaan lumihagessa. Unohdin ottaa autosta kävelysauvat kun lähdin kävelemään lumista polkua pitkin kohti mökin pirttiä. Hupsis, tupsahdin hankeen. En päässyt jaloilleni joten lähdin konttaamaan eteenpäin. Kahviterassilla oli potkuri jota kohti etenin.

      No, se potkuri ei kovin hyvin hangessa edennyt, mutta toimi rollaattorina ja pääsin pirttiin.

      Olin aamupäivällä siivonnut parvekkeen lumesta, tarkoituksenamme on istua aurinkoisina päivinä siellä. Ajoin mökille hakemaan kahta muhevaa taljaa pyllynalusiksi. Lumessa konttaamisen jälkeen päätin, että odotan keväämmälle ennen kuin mökkipolkuja taas kuljen.

      Tänään päivällä laitoin linnuille siemeniä, ja asetuin ikkunan lähelle niitä bongailemaan.
      Tunnin päivystin ja sain kolmisen kymmentä talitiaishavaintoa ja kaksi harakkaa, jotka uskaltautuivat mukaan kekketeihin.

      Nyt illalla saamme jännittää pressavaalien tulosta. Tein jo pientä naposteltavaa TV-illan istujaisiimme.

      Lukiessani ketjun viestejä tulin siihen tulokseen, että moni ei edes tiedä mitä virkaa presitentti hoitaa.

      No, katsotaan kuinka ehdokkaille käy.

      • Anonyymi

        Sinä et tiedä edes, mitä näissä vaaleissa valitaan.Se on presiDentti!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sinä et tiedä edes, mitä näissä vaaleissa valitaan.Se on presiDentti!

        Noinko osui ja upposi?


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Noinko osui ja upposi?

        Saatiin siis kaksi presitenttikantitaattiia, Tuppi ja Pekka. Kuka sitä niin vaikeita sanoja ossoo etes , sannoo.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Saatiin siis kaksi presitenttikantitaattiia, Tuppi ja Pekka. Kuka sitä niin vaikeita sanoja ossoo etes , sannoo.

        Niin d ja t niin samankuuloiset. Kovin tarkkaan ei oikolukijakaan lukenut oli näet toinenkin eriskummajainen tekstissäni... "kekketeihin" suomeksi kekkereihin ; ))

        Yritin lukea moraaliketjua, oli liian vaikeaa meikäläiselle ymmärtää edes sanojen tarkoituksia.

        Tämä oman elämän kertominen ei tarvitse sivistyssanoja, niitä en edes osaa kirjoittaa.

        Olen onnellinen, että molemmat poikani eivät perineet lukivammaani. Esikoisen työ on pitkälle kirjoittamista. Näkyi hän olevan eilen yhden pressakanditaatin vaalivalvojaisissa kommentaattorina.

        Hyvin presidenttiehdokkaani pärjäsi, ei kun äänestämään nousuviikolla.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Niin d ja t niin samankuuloiset. Kovin tarkkaan ei oikolukijakaan lukenut oli näet toinenkin eriskummajainen tekstissäni... "kekketeihin" suomeksi kekkereihin ; ))

        Yritin lukea moraaliketjua, oli liian vaikeaa meikäläiselle ymmärtää edes sanojen tarkoituksia.

        Tämä oman elämän kertominen ei tarvitse sivistyssanoja, niitä en edes osaa kirjoittaa.

        Olen onnellinen, että molemmat poikani eivät perineet lukivammaani. Esikoisen työ on pitkälle kirjoittamista. Näkyi hän olevan eilen yhden pressakanditaatin vaalivalvojaisissa kommentaattorina.

        Hyvin presidenttiehdokkaani pärjäsi, ei kun äänestämään nousuviikolla.

        "Näkyi hän olevan eilen yhden pressakanditaatin vaalivalvojaisissa kommentaattorina."

        Niin hän tuo näkyi Mika Aaltolan porukoissa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Näkyi hän olevan eilen yhden pressakanditaatin vaalivalvojaisissa kommentaattorina."

        Niin hän tuo näkyi Mika Aaltolan porukoissa.

        Loppuillasta näkyi olevan myös Stubbin vaalivalvojaisissa ; )


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Loppuillasta näkyi olevan myös Stubbin vaalivalvojaisissa ; )

        Minun poika on leikannut Niinistön kaimalta umpisuolen, hän nääs tienaa leipänsä veitsellä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minun poika on leikannut Niinistön kaimalta umpisuolen, hän nääs tienaa leipänsä veitsellä.

        Niinkö minun poikani tekee työtä kynällä.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Niin d ja t niin samankuuloiset. Kovin tarkkaan ei oikolukijakaan lukenut oli näet toinenkin eriskummajainen tekstissäni... "kekketeihin" suomeksi kekkereihin ; ))

        Yritin lukea moraaliketjua, oli liian vaikeaa meikäläiselle ymmärtää edes sanojen tarkoituksia.

        Tämä oman elämän kertominen ei tarvitse sivistyssanoja, niitä en edes osaa kirjoittaa.

        Olen onnellinen, että molemmat poikani eivät perineet lukivammaani. Esikoisen työ on pitkälle kirjoittamista. Näkyi hän olevan eilen yhden pressakanditaatin vaalivalvojaisissa kommentaattorina.

        Hyvin presidenttiehdokkaani pärjäsi, ei kun äänestämään nousuviikolla.

        "Yritin lukea moraaliketjua, oli liian vaikeaa meikäläiselle ymmärtää edes sanojen tarkoituksia."

        Epäilemättä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Yritin lukea moraaliketjua, oli liian vaikeaa meikäläiselle ymmärtää edes sanojen tarkoituksia."

        Epäilemättä.

        Komppaan korppista tuossa asiassa.


    • Anonyymi

      Vaalihumu on nyt laantunut, kun tapahtui juuri niin kuin kaikki olivat arvelleetkin, eli Haavisto ja Stubb toiselle kierrokselle.
      Ei ollut niin jännää, kuin joskus ennen. Piti ihan surffailla muilla kanavilla, kun oli vähän puuduttavaa se ihana samanmielisyys, joka vallitsi kaikkialla.
      Se mikä on varmaa nyt jo näitten välivaalien jälkeen, että uuden presidentin puoliso on ulkomaalaissyntyinen, mutta Suomen kansalalnen ja suomen kieltä taitava.
      Nyt vielä kahden viikon pinnistys, ja sitten tämä on ohi.
      Sitten voimmekin ruveta seuraamaan Usan presidentinvaaleja, ja niissä onkin luvassa monenlaisia käänteitä, siellä ei olla turhan kohteliaita.
      Hyvää yötä.
      Mkr.

      • Huomenta päivää, nyt on saatu selville kaksi ehdokasta presidentiksi, eipä taida helppoa ratkaisua monellakaan.
        Minulle ei vaikea ole päättää, mutta päätöksen jätän kertomatta.
        Kuusi vuotta on pitkä aika ja siinä ehtii jo miettiä jopa katua päätöstään, toivon kuitenkin, että asiat hyvin sujuvat ja rauha kaikilla tavoin yllä pysyisi.
        Jatkuvasti tulee mieleen tarvitaanko joka alan tutkijoita pohtimaan sitä miten olisi, jos toisin menisi, luulisi säästöjä näissäkin asioissa olevan.
        Äänestäjiltä vaaditaan viisautta selvitä näistä monenkirjavista selittelijöiltä joka asian kohdalla, joka gallupin selvittelijöistä, kuitenkin se oma ymmärrys päällimmäisenä pitäisi olla.
        No kunhan ihmettelen minäkin, itse yritän päätöstäni muokata oman näköiseksi.
        Tuo Amerikan äänestys vaikuttaa paljon koko maailman eloon, toivottavasti kuitenkin osaavat viisaasti valita.

        Tuota lumen luontia ei minulla ole, siitä hyvät nuo lasit, kesällä liian kuumaksi parveke kyllä muuttuu, mutta kaihtimia lasienkin eteen voi laittaa.
        Keväällä on mukava istua ja aurinkoa ihailla, kun kuumuus ei kiusana, mutta kesällä ei juurikaan istuskelusta voi nauttia, lämpö 40 astetta .

        Nyt sitten ei lähipäivinä kuule muuta mediasta kuin vaalituloksia ja niiden selityksiä ja arvailuja mitä nyt tulee tapahtumaan, voisi pienempikin riittää, kaksi ehdokasta, heistä kansalaisten tahdon mukaisesti toinen valitaan ja piste.
        Suljen radion ja televisiosta surfailen maksullisilla kanavoilla, oma äänestyspäätös on selvä.


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Huomenta päivää, nyt on saatu selville kaksi ehdokasta presidentiksi, eipä taida helppoa ratkaisua monellakaan.
        Minulle ei vaikea ole päättää, mutta päätöksen jätän kertomatta.
        Kuusi vuotta on pitkä aika ja siinä ehtii jo miettiä jopa katua päätöstään, toivon kuitenkin, että asiat hyvin sujuvat ja rauha kaikilla tavoin yllä pysyisi.
        Jatkuvasti tulee mieleen tarvitaanko joka alan tutkijoita pohtimaan sitä miten olisi, jos toisin menisi, luulisi säästöjä näissäkin asioissa olevan.
        Äänestäjiltä vaaditaan viisautta selvitä näistä monenkirjavista selittelijöiltä joka asian kohdalla, joka gallupin selvittelijöistä, kuitenkin se oma ymmärrys päällimmäisenä pitäisi olla.
        No kunhan ihmettelen minäkin, itse yritän päätöstäni muokata oman näköiseksi.
        Tuo Amerikan äänestys vaikuttaa paljon koko maailman eloon, toivottavasti kuitenkin osaavat viisaasti valita.

        Tuota lumen luontia ei minulla ole, siitä hyvät nuo lasit, kesällä liian kuumaksi parveke kyllä muuttuu, mutta kaihtimia lasienkin eteen voi laittaa.
        Keväällä on mukava istua ja aurinkoa ihailla, kun kuumuus ei kiusana, mutta kesällä ei juurikaan istuskelusta voi nauttia, lämpö 40 astetta .

        Nyt sitten ei lähipäivinä kuule muuta mediasta kuin vaalituloksia ja niiden selityksiä ja arvailuja mitä nyt tulee tapahtumaan, voisi pienempikin riittää, kaksi ehdokasta, heistä kansalaisten tahdon mukaisesti toinen valitaan ja piste.
        Suljen radion ja televisiosta surfailen maksullisilla kanavoilla, oma äänestyspäätös on selvä.

        Surffailin minäkin vähän ja luin mm. ilmoituksen, että La Dolce Vita on vielä pari päivää Areenassa. Kun en ole sitä nähnyt, päätin katsoa tämän kulttuuripläjäyksen.
        No, muutama hetki riitti. Ei millään jaksa tällaista "hurjaa elämää" seurata. Olenko tullut vanhaksi? Jatkan kuitenkin päiväunien jälkeen.
        Kiinnostaa muuten tämän filmin naisten asut, Vyötärö kiristetty ampiaisvyötäröksi, ja muistan omasta nuoruudestanikin sen liivin, jolla vyötärö muotoiltiin. Hoikka piti olla, kapeissa hameissa ei päässyt kunnolla edes portaita, ja kengissä piti olla ainakin 5 cm korot, mieluummin 7 cm.
        Vajosin muisteloihin.

        Lueskelin noita muita ketjuja ja aloin ihmetellä, mikä ihmisiä oikein vaivaa.
        Nyt ollaan kynsimässä Stubbin perhettä, ja kertomassa valheita Stubbista itsestään. Mikä nyt on!?
        Vaalitaistelu on alkanut kahden ehdokkaan välillä, eikä varmastikaan voitto tule toista osallistujaa halveksimalla.
        Toivottavasti tämä on ohimenevää, ehkä persujen on vaikea opetella häviämään demokraattisessa yhteiskunnassa. 50% äänestäjistä on nyt ymmällään.

        Nyt on kuulemma niin liukasta, että on viisainta pysyä kotosalla. Ihan teeveessä asti varoitettiin jäisistä kulkuväylistä.
        Korppis jo oli möyrinyt lumihangessa, kun meni jalat alta. Varoittava esimerkki itsekullekin.
        Hyvää päivänjatkoa.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Surffailin minäkin vähän ja luin mm. ilmoituksen, että La Dolce Vita on vielä pari päivää Areenassa. Kun en ole sitä nähnyt, päätin katsoa tämän kulttuuripläjäyksen.
        No, muutama hetki riitti. Ei millään jaksa tällaista "hurjaa elämää" seurata. Olenko tullut vanhaksi? Jatkan kuitenkin päiväunien jälkeen.
        Kiinnostaa muuten tämän filmin naisten asut, Vyötärö kiristetty ampiaisvyötäröksi, ja muistan omasta nuoruudestanikin sen liivin, jolla vyötärö muotoiltiin. Hoikka piti olla, kapeissa hameissa ei päässyt kunnolla edes portaita, ja kengissä piti olla ainakin 5 cm korot, mieluummin 7 cm.
        Vajosin muisteloihin.

        Lueskelin noita muita ketjuja ja aloin ihmetellä, mikä ihmisiä oikein vaivaa.
        Nyt ollaan kynsimässä Stubbin perhettä, ja kertomassa valheita Stubbista itsestään. Mikä nyt on!?
        Vaalitaistelu on alkanut kahden ehdokkaan välillä, eikä varmastikaan voitto tule toista osallistujaa halveksimalla.
        Toivottavasti tämä on ohimenevää, ehkä persujen on vaikea opetella häviämään demokraattisessa yhteiskunnassa. 50% äänestäjistä on nyt ymmällään.

        Nyt on kuulemma niin liukasta, että on viisainta pysyä kotosalla. Ihan teeveessä asti varoitettiin jäisistä kulkuväylistä.
        Korppis jo oli möyrinyt lumihangessa, kun meni jalat alta. Varoittava esimerkki itsekullekin.
        Hyvää päivänjatkoa.
        Mkr.

        ”kertomassa Stubbista valheita” ???
        Kuka tietää mikä on valhetta ja mikä ei? Minä en ainakaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Surffailin minäkin vähän ja luin mm. ilmoituksen, että La Dolce Vita on vielä pari päivää Areenassa. Kun en ole sitä nähnyt, päätin katsoa tämän kulttuuripläjäyksen.
        No, muutama hetki riitti. Ei millään jaksa tällaista "hurjaa elämää" seurata. Olenko tullut vanhaksi? Jatkan kuitenkin päiväunien jälkeen.
        Kiinnostaa muuten tämän filmin naisten asut, Vyötärö kiristetty ampiaisvyötäröksi, ja muistan omasta nuoruudestanikin sen liivin, jolla vyötärö muotoiltiin. Hoikka piti olla, kapeissa hameissa ei päässyt kunnolla edes portaita, ja kengissä piti olla ainakin 5 cm korot, mieluummin 7 cm.
        Vajosin muisteloihin.

        Lueskelin noita muita ketjuja ja aloin ihmetellä, mikä ihmisiä oikein vaivaa.
        Nyt ollaan kynsimässä Stubbin perhettä, ja kertomassa valheita Stubbista itsestään. Mikä nyt on!?
        Vaalitaistelu on alkanut kahden ehdokkaan välillä, eikä varmastikaan voitto tule toista osallistujaa halveksimalla.
        Toivottavasti tämä on ohimenevää, ehkä persujen on vaikea opetella häviämään demokraattisessa yhteiskunnassa. 50% äänestäjistä on nyt ymmällään.

        Nyt on kuulemma niin liukasta, että on viisainta pysyä kotosalla. Ihan teeveessä asti varoitettiin jäisistä kulkuväylistä.
        Korppis jo oli möyrinyt lumihangessa, kun meni jalat alta. Varoittava esimerkki itsekullekin.
        Hyvää päivänjatkoa.
        Mkr.

        Johan on ukolla taas puheet ja kuvana oikein rintava sel-la!


    • Tuli sitten eilen käytyä äänestämässä. Niinhän tuo lopputulos oli, kun etukäteen ajateltiin.
      Kaipa sitä toisella kierroksellakin täytyy käydä, vaikkei noista kumpikaan ole minun ykkössuosikkejani.

      Lenseää keliä tänään. Kävin auton ovien tiivisteet voitelemassa, jotta pääsee sisään pakkasellakin.
      Tarkistin samalla öljytason, kun poika ei muistanut oliko katsonut syksyllä.

      Koirankarvatuppoja pitkin käytäviä. Eipä tuo rappukäytävä ole oikea paikka koiran turkin hoitoon.

      • Anonyymi

        Huomenta ja mukavaa tiistaipäivää, laulamisen vuoro tänään.
        Nollakeli ja nyt on kieli keskellä suuta asteltava, hiekotus on käynnissä ehkä sitä löytyy sepelit jalkojen alle;)
        Olen yrittänyt toista pakkasta saada tyhjentymään, vielä muutama mansikka rasia sieltä löytyy, olen aina helmikuulla saanut pakastimisen tarpeet yhteen pakkaseen, melkein onnistuu nytkin.
        Vielä omenalohkoja ja kukkakaaleja muutama rasia, sitten onkin ulkomaalaisiin turvauduttava jos tarvetta ilmenee.
        Uusia perunoita liian vähän pakastin, enää muutama pussi on ja voiperuna maistuu niin hyvältä;)

        Nyt on alkanut kahdenkeskeiset presidenttien keskustelut ja eroja jo löytyi, nyt läheiset joutuvat myös seulottavaksi, se on ikävää.
        Yhden ehdokkaan taidot ja tiedot on kyseessä, ei sukuselvitykset, toivottavasti vain ehdokkaan mielipiteet tulevat keskustelun aiheeksi.
        Äänestämässä käyn, ainoa tapa saada jotenkin oman näköistä suuntaa ehkä näkyviin.

        Onhan hyvä, että vielä muistetaan nuo pukeutumisen suunnat nuoruuden ajoilta mkr.
        Minäkin muistan nuo kenkien korot ja kärjetkin, olivat hyvin kapeat, jalkoja muokkasivat huonoon suuntaan.
        Nilkka muuten pääsi kauniisti korkokengillä esille, sain minäkin jopa kiitosta kauniista nilkoista, edes jostakin;)
        Vyötärö on jäänyt unholaan, farkkujen ansiosta kaikilta naisilta ja myös noiden liivien vaikutus oli mittava, mutta tuli tilalle vapaa elo ei pakkopuristusta.
        Kokoni oli vaatteiden kohdalla 38, nyt hieman isompi ;)D, mutta elämä sujuu kuitenkin.

        Korpikirjailija mainitsi tuon moraaliketjun vaikeine sanoineen, olen samoilla linjoilla, hyvin on pystyttävä keskittymään lukemiseen, että pysyy mukana.
        Sivistyssanat on hyvä osata, mutta ei niitä tehostamismielessä tule käyttää, koska kaikilla ne eivät hallussa ole ja vastike löytyy useammalle suomenkielessä.

        Jäämme nyt sitten seuraamaan sortuuko ehdokkaat kovin paljon toisiaan moittimaan, sekään ei hyvien tapojen mukaista olisi.
        Varovaisesti liikkuen ulkoilemaan, ken siihen kykenee, kävelysauvat minullakin mukana, helpottamaan liikkumista ja turvanakin.
        Unohdin kirjautua, muisti joskus pätkii Sel-laltakin, en muuten meinaa tottua tähän nykyiseen nimimerkkiini ollenkaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta ja mukavaa tiistaipäivää, laulamisen vuoro tänään.
        Nollakeli ja nyt on kieli keskellä suuta asteltava, hiekotus on käynnissä ehkä sitä löytyy sepelit jalkojen alle;)
        Olen yrittänyt toista pakkasta saada tyhjentymään, vielä muutama mansikka rasia sieltä löytyy, olen aina helmikuulla saanut pakastimisen tarpeet yhteen pakkaseen, melkein onnistuu nytkin.
        Vielä omenalohkoja ja kukkakaaleja muutama rasia, sitten onkin ulkomaalaisiin turvauduttava jos tarvetta ilmenee.
        Uusia perunoita liian vähän pakastin, enää muutama pussi on ja voiperuna maistuu niin hyvältä;)

        Nyt on alkanut kahdenkeskeiset presidenttien keskustelut ja eroja jo löytyi, nyt läheiset joutuvat myös seulottavaksi, se on ikävää.
        Yhden ehdokkaan taidot ja tiedot on kyseessä, ei sukuselvitykset, toivottavasti vain ehdokkaan mielipiteet tulevat keskustelun aiheeksi.
        Äänestämässä käyn, ainoa tapa saada jotenkin oman näköistä suuntaa ehkä näkyviin.

        Onhan hyvä, että vielä muistetaan nuo pukeutumisen suunnat nuoruuden ajoilta mkr.
        Minäkin muistan nuo kenkien korot ja kärjetkin, olivat hyvin kapeat, jalkoja muokkasivat huonoon suuntaan.
        Nilkka muuten pääsi kauniisti korkokengillä esille, sain minäkin jopa kiitosta kauniista nilkoista, edes jostakin;)
        Vyötärö on jäänyt unholaan, farkkujen ansiosta kaikilta naisilta ja myös noiden liivien vaikutus oli mittava, mutta tuli tilalle vapaa elo ei pakkopuristusta.
        Kokoni oli vaatteiden kohdalla 38, nyt hieman isompi ;)D, mutta elämä sujuu kuitenkin.

        Korpikirjailija mainitsi tuon moraaliketjun vaikeine sanoineen, olen samoilla linjoilla, hyvin on pystyttävä keskittymään lukemiseen, että pysyy mukana.
        Sivistyssanat on hyvä osata, mutta ei niitä tehostamismielessä tule käyttää, koska kaikilla ne eivät hallussa ole ja vastike löytyy useammalle suomenkielessä.

        Jäämme nyt sitten seuraamaan sortuuko ehdokkaat kovin paljon toisiaan moittimaan, sekään ei hyvien tapojen mukaista olisi.
        Varovaisesti liikkuen ulkoilemaan, ken siihen kykenee, kävelysauvat minullakin mukana, helpottamaan liikkumista ja turvanakin.
        Unohdin kirjautua, muisti joskus pätkii Sel-laltakin, en muuten meinaa tottua tähän nykyiseen nimimerkkiini ollenkaan.

        Vaalitaisto pysyy varmasti rauhallisena ja järkevänä, En usko, että kumpikaan ehdokas ryhtyisi loanheittoon, tai sallisi kampanjaväkensä siihen lähtevän.
        Näistä vaaleista ei toivottavasti jää kenellekään mitään hampaankoloon.

        Lentokeli taitaa olla koko maassa. Ensiapuasemat täydessä valmiudessa. Vein eilen illalla roskapussin roskikseen. Kaikki taidot käytössä, etten tupsahtaisi nurin! Ajattelin, että se on nyt fifti-sixti, löydänkö itseni lonkka murtuneena Punaisesta Rististä, vai pääsenkö kotisohvalle turvaan. Kotisohva voitti. johon rämähdin kiittimet ristissä.
        Varotan kaikkia!

        Sain viestin Postilta, joka kertoi parannuksesta postinkulkuun. Nyt minulla on vastaisuudessa ilo hakea mahdolliset postipakettini uudesta osoitteesta, eli entinen, kulkuväyläni varrella sijaitseva Ärrä ei enää toimita postia, vaan on mentävä muutaman kilometrin päähän, jonne ei edes mene suoraa bussia,. On vaihdettava toiseen bussiin puolivälissä matkan, ja sitten käveltävä ylämäkeen perille. joten pidetäänpä mielessä nyt, että mitään ei mistään verkkokaupasta sitten enää tilata. Onneksi en ole kovin usein sitä harrastanutkaan.
        Aina tulee mieleeni 1890-luvun postikortit, joissa sukulaiset ilmoittelivat asioitaan, mm. mummuni kertoi tulevansa huomenna puolenpäivän junalla, tulkaa vastaan. Eli ilmoitti edellisenä päivänä postikortilla tulostaan. Jäisi kyllä nyt 120 v, myöhemmin yksin junalaiturille Kortti olisi perillä viikon päästä.
        Ei kaikki todellakaan ole paremmin kuin vanhoina hyvinä aikoina.
        Olen aika pahalla päällä.

        Minulle tulee siivooja tänään. Joku virkistys wanhalle tiedossa. :))
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta ja mukavaa tiistaipäivää, laulamisen vuoro tänään.
        Nollakeli ja nyt on kieli keskellä suuta asteltava, hiekotus on käynnissä ehkä sitä löytyy sepelit jalkojen alle;)
        Olen yrittänyt toista pakkasta saada tyhjentymään, vielä muutama mansikka rasia sieltä löytyy, olen aina helmikuulla saanut pakastimisen tarpeet yhteen pakkaseen, melkein onnistuu nytkin.
        Vielä omenalohkoja ja kukkakaaleja muutama rasia, sitten onkin ulkomaalaisiin turvauduttava jos tarvetta ilmenee.
        Uusia perunoita liian vähän pakastin, enää muutama pussi on ja voiperuna maistuu niin hyvältä;)

        Nyt on alkanut kahdenkeskeiset presidenttien keskustelut ja eroja jo löytyi, nyt läheiset joutuvat myös seulottavaksi, se on ikävää.
        Yhden ehdokkaan taidot ja tiedot on kyseessä, ei sukuselvitykset, toivottavasti vain ehdokkaan mielipiteet tulevat keskustelun aiheeksi.
        Äänestämässä käyn, ainoa tapa saada jotenkin oman näköistä suuntaa ehkä näkyviin.

        Onhan hyvä, että vielä muistetaan nuo pukeutumisen suunnat nuoruuden ajoilta mkr.
        Minäkin muistan nuo kenkien korot ja kärjetkin, olivat hyvin kapeat, jalkoja muokkasivat huonoon suuntaan.
        Nilkka muuten pääsi kauniisti korkokengillä esille, sain minäkin jopa kiitosta kauniista nilkoista, edes jostakin;)
        Vyötärö on jäänyt unholaan, farkkujen ansiosta kaikilta naisilta ja myös noiden liivien vaikutus oli mittava, mutta tuli tilalle vapaa elo ei pakkopuristusta.
        Kokoni oli vaatteiden kohdalla 38, nyt hieman isompi ;)D, mutta elämä sujuu kuitenkin.

        Korpikirjailija mainitsi tuon moraaliketjun vaikeine sanoineen, olen samoilla linjoilla, hyvin on pystyttävä keskittymään lukemiseen, että pysyy mukana.
        Sivistyssanat on hyvä osata, mutta ei niitä tehostamismielessä tule käyttää, koska kaikilla ne eivät hallussa ole ja vastike löytyy useammalle suomenkielessä.

        Jäämme nyt sitten seuraamaan sortuuko ehdokkaat kovin paljon toisiaan moittimaan, sekään ei hyvien tapojen mukaista olisi.
        Varovaisesti liikkuen ulkoilemaan, ken siihen kykenee, kävelysauvat minullakin mukana, helpottamaan liikkumista ja turvanakin.
        Unohdin kirjautua, muisti joskus pätkii Sel-laltakin, en muuten meinaa tottua tähän nykyiseen nimimerkkiini ollenkaan.

        Kyllä presidentin puolisolla on aina ollut suuri merkitys, Ovat olleet kansan isänä ja äitinä. Nyt tulee kaksi isää tai ulkomaalainen , suomea osaamaton äiti. Eiheistä ole pakko tykätä kuten ei kummsstakaan presidentti ehdokkaastakaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä presidentin puolisolla on aina ollut suuri merkitys, Ovat olleet kansan isänä ja äitinä. Nyt tulee kaksi isää tai ulkomaalainen , suomea osaamaton äiti. Eiheistä ole pakko tykätä kuten ei kummsstakaan presidentti ehdokkaastakaan.

        Kyllä rva Stubb keskusteli vaalivalvojaisissa suomeksi haastattelijan kanssa.
        Hän on Suomen kansalainen. Netistä löytyy tietoja varmasti.
        Mkr.


    • Keskipäivää aurinkoisesta Korvesa@

      Eilen ruokaostoskeikalla ollessani poikkesin kirpputorille, etsin pieniä posliini esineitä tauluuni. Löysin kaksi koiraa ja yhden kissan. Tänään jatkan pienien esineisen metsästystä.

      Vaikka voisinhan toki istua parvekkeella aurinkoa ottamassa, no katsotaan ehkä kerkiän kumpaakin.

      Faceeni tulee muistoja. Eilen 12-vuotta sitten ollut kuva kasvoistani lumisen kuusenoksien välissä. Kuvassa luki kuusi. Se oli Niinistön kamppania numero 12-vuotta sitten.

      Lisäsin kuvaan numeron 10. ja Haaviston nimen. Latasin sen instaan ja faceen.

      Pressavaaleja varjostaa lakkosuma, ikävää, mutta näin eläkeläisenä ja entisenä lakkovahtina huokaisesen mitäpä se hyvejää.

    • Anonyymi

      Keskiviikkoa vasten yöllä on tulossa saderintama, ainakin paikoin. Toivotaan, että vain pieniä kuuroja sataisi.

      • Huomenta, lunta ei vielä ainakaan ole tullut ja kaunista päivää säätiedotus lupaili., joten pelottelua lumen tulosta nyt ainakin sivuutettiin, toki talvea elämme, vielä sopii lunta ja pakkastakin.
        Eilen lenteli taivaalla kone, joka kierteli ja kaarteli, radio kertoi, että amerikkalainen tiedustelukone oli, tähän on tultu.
        Katselin eilen presidentti ehdokkaiden keskustelua, jäi korvaan miten Haavisto vastaisi puhelimeen, jos Putin soittaisi, Stupp ei .
        Itse ajattelen, että jo kohteliaisuus vaatisi vastaamaan ja voisihan se soitto olla aloite sovun hierontaan, koskaan ei tiedä mitä langan toisessa päässä mietitään.
        Heikko on ehkä ajatukseni ja toiveeni, mutta pienikin ele on hyväksi käytettävä, no tosin soittoa sieltä päin tuskin tulee.

        Väsymistä kirjoitteluun tuntuu olevan ilmassa, no eipä tuo minunkaan intoni suureksi ole tullut, onko jo aika hellittää ?
        Eihän minulla mitään taitoa olekaan ja se vähäkin taitaa häipyä, ihan itseni vuoksi olen aivojani yrittänyt elossa pitää, ympärillä pakostakin huomaa miten periksi antaminen vaikuttaa.
        Ehkä olen vähän myös itsepäinen, se on pakko myöntää.
        Ehkä sekin, että asun senioritaloa vastapäätä ja väkisin joudun havaintoja tekemä, taloon tullaan kävelykuntoisena ja eipä aikaakaan, kun rollaattori mukana kulkee.
        Tarttuuko tauti siis myös tällä tapaa, hyvä apuväline liikkumiseen on, mutta viimeiseen asti yritän ilman pärjätä.
        On myös toisenlaisia esimerkkejä sinnikkyydestä, ystävätär jo 95 täyttänyt, käy joka päivä kaupassa, tosin rollaattorin kanssa, kertoili, että vaikka maitopurkin hakee, että liikkuminen säilyy, ihailtavaa tekemistä.
        Minulta on jäänyt lenkkeily kokonaan, ajattelen kevään tullen sitten taas aloitan, pahoin pelkään, ei onnistu.
        Mukavuuden haluinen olen ja se lähteminen helppo siirtää seuraavaan päivään, näin itseäni narraan.

        Eipä löydy ajatusta mistä juttua voisi jatkaa, huono merkki sekin.
        Tavallaan sanainen arkkuni avautuu, kun koneelle istahdan, nykyisin pakottamalla saan jotain höpinää aikaiseksi, ehkä ei tarvitsekaan.
        Onko tämä jo luopumisen merkkejä?

        Tänään kuitenkin kortin peluuseen, jospa se onnistuisi, vuoroni on viedä kahvileipää omenapiirakan tekaisen.
        Äänestäminen taas alkaa ja se on käytävä tekemässä, huomiseksi jää.
        Hyvää tammikuun viimeistä päivää, nyt sekin on ohitse ja karkauskuukausi edessä.


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Huomenta, lunta ei vielä ainakaan ole tullut ja kaunista päivää säätiedotus lupaili., joten pelottelua lumen tulosta nyt ainakin sivuutettiin, toki talvea elämme, vielä sopii lunta ja pakkastakin.
        Eilen lenteli taivaalla kone, joka kierteli ja kaarteli, radio kertoi, että amerikkalainen tiedustelukone oli, tähän on tultu.
        Katselin eilen presidentti ehdokkaiden keskustelua, jäi korvaan miten Haavisto vastaisi puhelimeen, jos Putin soittaisi, Stupp ei .
        Itse ajattelen, että jo kohteliaisuus vaatisi vastaamaan ja voisihan se soitto olla aloite sovun hierontaan, koskaan ei tiedä mitä langan toisessa päässä mietitään.
        Heikko on ehkä ajatukseni ja toiveeni, mutta pienikin ele on hyväksi käytettävä, no tosin soittoa sieltä päin tuskin tulee.

        Väsymistä kirjoitteluun tuntuu olevan ilmassa, no eipä tuo minunkaan intoni suureksi ole tullut, onko jo aika hellittää ?
        Eihän minulla mitään taitoa olekaan ja se vähäkin taitaa häipyä, ihan itseni vuoksi olen aivojani yrittänyt elossa pitää, ympärillä pakostakin huomaa miten periksi antaminen vaikuttaa.
        Ehkä olen vähän myös itsepäinen, se on pakko myöntää.
        Ehkä sekin, että asun senioritaloa vastapäätä ja väkisin joudun havaintoja tekemä, taloon tullaan kävelykuntoisena ja eipä aikaakaan, kun rollaattori mukana kulkee.
        Tarttuuko tauti siis myös tällä tapaa, hyvä apuväline liikkumiseen on, mutta viimeiseen asti yritän ilman pärjätä.
        On myös toisenlaisia esimerkkejä sinnikkyydestä, ystävätär jo 95 täyttänyt, käy joka päivä kaupassa, tosin rollaattorin kanssa, kertoili, että vaikka maitopurkin hakee, että liikkuminen säilyy, ihailtavaa tekemistä.
        Minulta on jäänyt lenkkeily kokonaan, ajattelen kevään tullen sitten taas aloitan, pahoin pelkään, ei onnistu.
        Mukavuuden haluinen olen ja se lähteminen helppo siirtää seuraavaan päivään, näin itseäni narraan.

        Eipä löydy ajatusta mistä juttua voisi jatkaa, huono merkki sekin.
        Tavallaan sanainen arkkuni avautuu, kun koneelle istahdan, nykyisin pakottamalla saan jotain höpinää aikaiseksi, ehkä ei tarvitsekaan.
        Onko tämä jo luopumisen merkkejä?

        Tänään kuitenkin kortin peluuseen, jospa se onnistuisi, vuoroni on viedä kahvileipää omenapiirakan tekaisen.
        Äänestäminen taas alkaa ja se on käytävä tekemässä, huomiseksi jää.
        Hyvää tammikuun viimeistä päivää, nyt sekin on ohitse ja karkauskuukausi edessä.

        Kauanko jo olemme jutustelleet tällä palstalla? Vuodet ovat jättäneet jälkensä, Annammeko ikävuosillemme periksi?
        Sel-lakin miettii aamunavauksessaan, pitäisikö tässä jo ruveta hellittämään. Minäkin olen pannut merkille, että osallistujien joukko on alkanut harventua. Eikö enää innostuta?
        Ehkäpä olemme huomanneet, että olemme jo kirjoitelleet samoista aiheista aikaisemmin, mutta kysyn, emmekö voi toistaa ajatuksiamme.

        Minä seurasin illalla kahden ehdokkaan keskustelua, ja olen Stubbin kanssa samaa mieltä, että ehdokkaiden välinen vaalikamppailu on ollut rauhallista ja sivistynyttä. Jokaisen ajatukset on kuultu ilman sarvia ja hampaita. Jokainen on pitänyt mielessään, että vaalikamppailun jälkeen nämä samat henkilöt tulevat olemaan työtovereita keskenään eduskuntatyössä ja hallituksessa, ja presidentin on pystyttävä yhteistyöhön jokaisen kanssa myös virkaansa astumisen jälkeen.
        Aina tulee uusi päivä ja uudet asiat.

        Suomi pysähtyy lakkojen vuoksi. Lapsenlapsi tulee käymään tyttärensä kanssa iltapäivällä, koska joutuu pitämään vapaapäivän päiväkodin lakon takia. Toivottavasti olisi sellainen sää, että voisimme tehdä lumiukon.
        Lakot ovat näinä aikoina lyhyitä ja pituus päätetty etukäteen Toista oli vuosikymmenet sitten, jolloin koko yhteiskunta saattoi pysähtyä viikoiksi, kuten v 1956, jolloin yleislakon aikana ei tapahtunut juuri mitään.
        Minun työpaikkani ei ollut lakossa, joten tulipa käveltyä kilometrikaupalla työhön ja takaisin, ja kaveri, jonka kanssa seurustelin noina aikoina, käveli vielä iltaisin 7 km suuntaansa minua tapaamaan, hyvänen aika, rakkaus voittaa kaiken, sohjoiset ja märät kadutkin. :))
        Mkr.


    • Anonyymi

      Minäkin muistan hyvin lakon v -56. Muistaakseni kävin koulua, eli että opettajat eivät olisi olleet lakossa. Oli oudon hiljaista, kun kävelin kouluun, niin kotimme lähellä ollut kenkätehdas oli lakossa ja sen aiheuttama hurina puuttui. Koulunikin oli vain noin kilometrin päässä kotoa, eli Päämajan koulu.

      Nyt lakko on määrätty kahdeksi päiväksi, osittain vain yhdeksi päiväksi. Ei ainakaan minua haittaa, ostan viikon ruuat kerrallaan, eli ei kauppojen tarvitse olla joka päivä auki. Verkosta tilaan, eli kauppareissut ovat historiaa, en uskalla tuonne liukkauteen mennäkään. Rollaattoria ei ole, sen avulla ehkä uskaltaisin. Tuskin jaksaisin sitä bussiin nostaa kaupassa itse käydäkseni.

      Mira

    • Minäkin laitoin merkille Sel-la tuon alakuloisen sävyn kirjoituksessasi.
      No kaikki päivät eivät tietenkään ole samanlaisia.
      Mainitsit tuon kunnon muutoksen, kun naapuritalon väkeä olet katsonut.
      Käväisi mielessä, että jos on joutunut kotoaan muuttamaan johonkin palveluyksikköön, pelkkä muutos voi kuntoa romahduttaa.
      Viimeisen avomieheni täti, joka eli 102-vuotiaaksi, oli vain vähän aikaa hoidossa ennen täältä erkaatuessaan.
      Asui yksin. Vietti 100-vuotispäiviään aiemman kotikuntansa Karjalatalolla ja väkeä oli ja täti jaksoi hyvin seurustella.
      Niin on monenlaista elämää täällä maan päällä.

      Minun aikanani oltiin myös lakossa. Itselläni oli sellainen työalue, joka rajattiin lakon ulkopuolelle. Joten olin normaalisti töissä.
      Kauppiaat kuulemma mahdollisuuksien mukaan yrittävät pitää kauppoja auki.
      Minua ei haittaa vaikka kiinnikin olisivat.

      Katselin myös tuota presidenttikeskustelua.
      Stubbhan jo silloin ensimmäisen äänestyksen jälkeen omille joukoilleen puhuessaan, sanoi että jatketaan asialinjalla ja sivistyneesti.
      Jossain kohtaa kertoi, että joku ulkomailta oli ihmetellyt, että vieläkö on sellainen maa, jossa noin fiksusti keskustellen asioista puhutaan.

      Pitänee pieni lenkki käydä kiepsatamassa ennen La Promesaa.

      • Anonyymi

        Katson minäkin Promesaa ja ihmettelen, onko siihen useampia käsikirjoittajia, joilla on asioista toisistaan poikkeavat käsitykset.
        Eniten kummastuttaa hovimestarityrannin muodonmuutos. Myös taloudenhoitajan viikkokausia kestänyt raskaus aiheuttaa päänvaivaa. Käsikirjoittajat eivät ilmeisesti tiedä, mihin tulokas joutuu, joten raskaus kestää ilman laskettua aikaa.
        Myös paronin perinnönjako tuottaa ongelmia.
        Taloon tulee uusia nuoria naisia, joista ei sen kummempaa draamaa saada aikaan, toisiinsa rakastuneet Manuel ja Jana teitittelevät toisiaan yhä.
        Mutta hauska kuunnella espanjan kieltä.
        Mkr.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Katson minäkin Promesaa ja ihmettelen, onko siihen useampia käsikirjoittajia, joilla on asioista toisistaan poikkeavat käsitykset.
        Eniten kummastuttaa hovimestarityrannin muodonmuutos. Myös taloudenhoitajan viikkokausia kestänyt raskaus aiheuttaa päänvaivaa. Käsikirjoittajat eivät ilmeisesti tiedä, mihin tulokas joutuu, joten raskaus kestää ilman laskettua aikaa.
        Myös paronin perinnönjako tuottaa ongelmia.
        Taloon tulee uusia nuoria naisia, joista ei sen kummempaa draamaa saada aikaan, toisiinsa rakastuneet Manuel ja Jana teitittelevät toisiaan yhä.
        Mutta hauska kuunnella espanjan kieltä.
        Mkr.

        Minä olen epäillyt, että se muodonmuutos on teeskentylyä.
        Pitkissä sarjoissahan on aina tuota, ettei aikajana kulje niinkuin luulisi.
        Emmerdalea, jota katson, lapsetkin kasvavat kovin eri tahtiin.
        Tuo teitittely oli ennen ihan tavallista.
        Lapsetkin teitittelivät vanhempiaan.
        Kielen kääntäjä ei mielestäni ole oikein ajan tasalla. Vaikka en Espanjaa ymmärräkään, niin käännöksessä on sellaista kieltä ja sanontoja joita ei varmaan tuossa ajassa käytetty.


      • Anonyymi
        Eliaana kirjoitti:

        Minä olen epäillyt, että se muodonmuutos on teeskentylyä.
        Pitkissä sarjoissahan on aina tuota, ettei aikajana kulje niinkuin luulisi.
        Emmerdalea, jota katson, lapsetkin kasvavat kovin eri tahtiin.
        Tuo teitittely oli ennen ihan tavallista.
        Lapsetkin teitittelivät vanhempiaan.
        Kielen kääntäjä ei mielestäni ole oikein ajan tasalla. Vaikka en Espanjaa ymmärräkään, niin käännöksessä on sellaista kieltä ja sanontoja joita ei varmaan tuossa ajassa käytetty.

        Olen huomannut saman. Oli käännökseen livahtanut joku nykyaikaiken slogan, iskulause.
        Ja varsinkin, jos se laitetaan markiisin tai markiisittaren sanomaksi on se hupaisaa.
        Toki varmaan iskulauseita on tuohonkin aikaan ollut, mutta kielellisesti vanhempaa.


    • Tihkusade eikä pääkallokeli estäneet toista äänestyskertaani, oli rollaattoreilla saapuneita, piikkikengillä ja sauvoin varustautuneita. Jonossa joku harmitteli, kun joutuu äänestämään ruton ja koleran välillä. Ei kai ehdokkailla suurtakaan eroa ole tärkeimmän tehtävän eli ulkopolitiikan hoidon suhteen, varsinkin kun Suomi on jo Natossa. He ovat julkisuuden henkilöitä, perheet on esitelty, yksityisasiatkin nousevat esille. Niistäkin pitäisi voida keskustella kunnioittavasti eikä käyttää lyömäaseena.

      Yleislakko ei jäänyt mieleen, olin pieni alakoululainen eikä politiikka muutenkaan ollut kotona juurikaan esillä. Koskaan en ole mitään hamstrannut lakkojen tai koronan varalta, aina olen tavalla tai toisella töihin päässyt, kimppakyytejä järjesteltiin ja kotona on ruokaa riittänyt, samoin kauppojen hyllyissä, nykyisin en käy muutenkaan kuin kerran viikossa kaupassa.

      Olipa romanttinen juttu Makriinalla, tosirakkautta pitkä jalkapatikka rakastettua tapaamaan. Pitkänpuoleisia saattomatkoja pakkasessa muistan jo rusettiluisteluista, pojan piti vielä kotiinsa tarpoa kirkonkyln toiseen pähän , kun tyttö oli saateltu turvallisesti kotiportille.Tanssireissuilla oli jo sitten ajokkeja, mopoja ja autojakin. Minun kättäni tultiin pyytämään moottoripyörällä 400 kilometrin päästä, tokihan vastaus oli varmistettu. Tämän Kawasaki 350:n kyydissä monta vuotta surinasussuna istuin. Kivat seikkailut, vauhdin hurma vielä muistoissa, tyylikäs kirkkaankeltaisen kypärän kruunaama ajoasuni valokuvissa herättää lastenlastenkin kunnioituksen. Jossain vaiheessa myöhemmin ajelin aikani sktootterilla, ehkä joku kolmipyöräinen ”vanhusmopo” on vielä tulevaisuudessa käytössä. Polkupyörästä pidän ja vielä uskallan ajaa, ystävällä on kolmipyöräinen ja hän on siihen tyytyväinen,

      Kaikkea hyvää, virkeää mieltä!

    • Iltapäivää@

      Taitaa lakkosuma jäädä pressavaalien pimentoon. Ei ainakaan täällä korvessa ole nähtävissä lakkointoilijoita. Onkohan tuo edes järkevää lakkoilla tässä maailman tilanteessa. Taitaa kiihkoilu koskea vain ammattiliittojen pomoja, mutta perässä hiihtäjiäkin riittää.

      Kävin ostamassa useamman päivän einekset. Innostuin tekemään kaalikäärylöitä, ne muhivat nyt uunissa. Lohifile pitää vielä kraavata. Kanaa myös ostin, joten pärjäämme näillä vaikka kaupat olisi kiinni pitempäänkin.

      Välillä tänne kirjoittelu tökkii. Liekö tämä maailman tilanne joka masentaa, mutta yritetään jaksaa pitää hyvää mieltä yllä.

      • Anonyymi

        En kehta enää mennä äänestämään: Stubbii, AS ei enää estä mikää nousemasta presidenttien joukkoon vaikka väliin jätänkin.
        - arriparri.
        Ei se ainakaa pyydä anteeksi kun istuu valtionaisten- ja miesten pöytään.


    • Eipä juuri kiinnosta vaalit eikä lakot.
      Katsoin eilen vaalikeskustelun, sitä samaa.
      Jokainen on omasta mielestään oikeassa, minäkin, mutta en sano missä asiassa olen oikeassa, ainakin omasta mielestäni :D

      • Huomenta räntäsateisesta Savosta, hanget mataloituu ja likaisuus niiden päälle lisääntyy, ei ole silmiä häikäiseviä puhtaan valkoisia hankia.
        Vieläpä tilanne voi muuttua ja puhdasta luntakin saamme, mielialaa laskee tämä sään ankeus.
        Omenapiirakka ei oikein mieleiseni tullut, kun siitä mainitsin pelikavereille, kilpaa rupesivat kehumaan ja niin helpolla se mieli kirkastuu;)
        Yllyttelin syömään rasiat tyhjiksi ja niinpä uskoivat ja pellillinen piirakkaa katosi.
        Hyvää teki myös tyhjänpäiväinen nauraminen.

        Katselin minäkin Areenalta viisi jaksoa yhteen pätkään La Promesaa ja eihän se kaikin osin totuudelta vaikuta, mielikuvitusta onkin, ristiriitainen on tuo piikojen halveksinta ja kuitenkin heidän omat tilat ja vuoteet ovat yliammutun siistejä ja mukavia.
        Lähempänä nykypäivää kaiketi ovat.
        Sen verran juonta on, että pitää nähdä miten asiat kehittyy.

        Tuo senioritalo mistä kerroin on omatoimisille eläjille, ei siis palvelutalo sinänsä, mutta turvajutut on huomioitu ja enimmäkseen eläkeikäisille tarkoitettu.
        Eilen piipahdin kälyni luona ja vein vuosikerran Eeva lehteä eteisen penkille, kun pois mennessä katsoin lehdet oli kadonneet.
        En ole kuullut voisiko palvelutaloihin viedä kuvalehtiä, saattaisi olla piristävää saada lukemista, heille joilla vielä kykyä ja halua lueskella..
        Onko siinäkin joku riski tautien mukana kulkeutumiseen ?

        Lakkopäivä, kauppaan on kyllä mentävä, kun en ennakoinut asiaa, olisi pitänyt.
        Kertoivat käytävillä olevan tavaraa, varauduttu kuljetusten puuttumiseen ja pyhä tulossa, tavarat voivat puutteellisesti valikoitavia.
        Toisaalta päivän ja tai parin lakot ei kauppaa tyhjennä ainakaan noita isompia.
        Äänestyksen samalla teen, joten asian perästä ihan oikeasti menen, mutta ostan mitä löydän, sillä nyt jääkaappi tyhjältä näyttää.
        Huomenna sitten vain joitakin paikallisautoja kulkee ja uimahallit on kiinni, samoin päiväkodit ainakin osittain.
        En usko kovin isoja harmeja muutaman päivän lakot tekevän, mutta onhan se pienikin haitta tarvitsevalle harmillista.
        Oikeus on myös työtätekevien mieltään osittaa, heikennykset ei mieltä nosta kenellekään.
        Toivoisi liian jyrkkien toimenpiteiden kaikille edullisempaa olla päästä yhteisesti sovittujen sääntöihin.

        Ehkä nämä levottomuudet ja niiden esiintuomiset myös mieltä koskettaa ja radion aukaisun jo mielellään unohtaisi, aina samaa jauhantaa.
        Pitää keksiä jotain kivaa tekemistä, musiikin kuunteleminen aina mielen rauhoittaa, kun löytää oman tyylinsä mukaista.
        Torstai on toivoa täynnä, sanotaan, ehkä tämäkin päivä sitä on, katsellaan.


      • Mikä sinua kiinnostaa?

        No, täällä on kirjoitettu jostain Tv.n ohjelmasta, josta moni on kiinnostunut, en ole yhtään jaksoa katsonut, joten sellainen ei minua kiinnosta.

        Tänään keramiikkaa. Toivottavasti opiston aulassa on äänestysmahdollisuus niin saa senkin velvollisuuden tehtyä.

        Keli on Korvessa nuoskainen, liukkaudesta kävellessä ei pahemmin kokemuksia koska liikun autolla. Autotiet liukkaita, mutta tuon tietäen ajan hiljaa.

        Eiliset käälikääryleet olivat ihania. Kyllä se niin on, että kun viitsii nähdä vaivaa saa hyvää aikaan.

        Lakko ei näy mitenkään eläkeläisen arjessa. Päivän lehdessä oli edullisia ruokatarjouksia, no, ainut mitä joudun kaupasta hakemaan on leivinpaperi.

        Torstaita kaikille ; ))


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Mikä sinua kiinnostaa?

        No, täällä on kirjoitettu jostain Tv.n ohjelmasta, josta moni on kiinnostunut, en ole yhtään jaksoa katsonut, joten sellainen ei minua kiinnosta.

        Tänään keramiikkaa. Toivottavasti opiston aulassa on äänestysmahdollisuus niin saa senkin velvollisuuden tehtyä.

        Keli on Korvessa nuoskainen, liukkaudesta kävellessä ei pahemmin kokemuksia koska liikun autolla. Autotiet liukkaita, mutta tuon tietäen ajan hiljaa.

        Eiliset käälikääryleet olivat ihania. Kyllä se niin on, että kun viitsii nähdä vaivaa saa hyvää aikaan.

        Lakko ei näy mitenkään eläkeläisen arjessa. Päivän lehdessä oli edullisia ruokatarjouksia, no, ainut mitä joudun kaupasta hakemaan on leivinpaperi.

        Torstaita kaikille ; ))

        No kaikkia ei ehkä kiinnosta että söit eilisiä kaalilääryleitä ja on tuossa edellä paljon muustakin juteltu kuin tv sarjasta. Jos ei jokin kiinnosta, sen voi ohittaa eikä tarvitse ottaa tuota EVVK asennetta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No kaikkia ei ehkä kiinnosta että söit eilisiä kaalilääryleitä ja on tuossa edellä paljon muustakin juteltu kuin tv sarjasta. Jos ei jokin kiinnosta, sen voi ohittaa eikä tarvitse ottaa tuota EVVK asennetta.

        Kommenttini ei ollut sinulle vaan Liekolle, joka kertoi, että vaalit ja lakot ei kiinnosta.


    • Anonyymi

      Iltapäivää ! On ilmoja pidellyt. Liukkaudesta ei täällä päästä eroon. Ilman piikkikenkiä ei ulos ole asiaa ja kun jään päällä on vielä vettä niin jopas haastetta riittää.
      Piti tänään käydä katsomassa entisiä työkavereita kierrätyspisteessä, mutta en lähtenyt kastelemaan itseäni kun vielä sadettakin on tarjolla.

      Jotenkin tuntuu, että yleinen ilmapiiri on lannistunut ja tylsä. Mitähän meiltä puuttuu ?
      Lapsille yritän aina opettaa, että tylsyyttäkin täytyy kestää, se kuuluu elämään.
      Nyt täytyy jo muistuttaa itseäkin siitä.
      Minulla on tietysti erityinen ilonaihe tämä terveyden kohentuminen. Nyt kun pienin lapsenlapsi oli täällä, huomasin, että tuon sairauden aikana mummouteni oli lähes kadonnut. En jaksanut olla kontaktissa, en leikkiä enkä liikkua kun hengästyin, oli hankalaa päästä lattialta ylös jos sinne joutui menemään, käsien vapinan vuoksi minusta ei ollut askartelemaan eikä pelaamaan.
      Aivan uskomatonta, että nuo oireet ovat täysin poissa. Ainakin tällä hetkellä. Tietysti tämän ikäisellä voi olla jo monta aikapommia muhimassa elimistössä, mutta ilo on otettava irti silloin kun sitä on tarjolla..))

      Tämä pikkuneiti on perheen nuorimpana oppinut selviytymään seuraamalla vanhempia sisaruksia, lukemaankin oppinut jo ja viimeksi hänellä oli tekeillä "maailman tylsin satukirja"..)) Tikkukirjaimin tekstattuja sivuja taitaa jo olla kymmenkunta. Näköjään kuusivuotiaskin pystyy itseironiaan, vai raatorealismiinko tuo kirjan nimi viittaa..))

      Yleisen voinnin kohennettua olen itsekin saanut taas kirjoista kiinni. Mietin jopa paluuta tuttuun kirjapiiriini, vaikka näyttää siltä, että sekin on muuttanut muotoaan. Ennen se oli sitoutuneiden ja samanhenkisten kohtaamispaikka, mutta muuttui jo "minun aikanani" käväisijöiden, testaajien läpikulkupaikaksi.

      Joskus tuntuu, että myös näillä Suom24-ikäpalstoilla on näkyvissä sama ilmiö. Ja kun sitoutuneet ja käväisijät ovat jollakin tavoin eri lajia, entisenkaltaista harmoniaa on vaikea tavoittaa. Näin ainakin itse koen ja korostan, kuten täällä on moneen kertaan todettu, että palsta, myös nojatuoli on kaikille avoin kirjoitusalusta ja jos/kun suurin osa haluaa sen sellaisena pitää niin siihen pitää tyytyä. "Palstalla palstan tavalla, tai palstalta pois" voisi kai tuttua kliseetä mukaillen todeta...))
      Kai tuo tottuminen uuteen kuvioon, uusiin ihmisiin on elinikäinen haaste meille, minulle ainakin.
      Hyvä kun muistutit musiikista, Sel-la. Kyllä se eräänlaista ensiapua on minullekin silloin kun paha kierre mielessä saa vallan.
      Ja Sjephan (tulikohan etunimi oikein?) Hauser, josta sain sinulta Sel-la, vihiä, on pelastanut minut monesti. Erityinen suosikkini Chardas, yhdessä Carone Campellin (viulu) kanssa on uskomaton esitys. Taiteilijoita Jumalan armosta, kuten ennen sanottiin.

      Toivon Sel-la, että pieni väsymisen hetkesi menee ohi - kuten niin monet muutkin hetket ovat menneet. Ainakaan itse en jaksaisi pysyä mukana, ellen kokisi jatkuvuutta ja sitä tuttuutta mitä toiset kirjoittajat tänne omalla panoksellaan antavat.
      Siis kaikki kirjoittajat ja lukijat myös. Yhdessä täällä ollaan, eikö ?

      Olisi sääli tuhlata sitä pääomaa mitä meillä kaikilla on hallussa ja vaikka joskus iskee väsymys, se väistyy, tulee uutta sisältöä. Vaikka niitä omia tarinoita - niitähän meillä kaikilla on loputtomasti, ilmojen ja siivouksien lisäksi..))
      Pieni elämä voi olla suurta ja merkityksellistä, ainakin yhteenlaskettuna..))
      hyvää torstaipäivää !
      demeter1

      • Vaikka olen jo joutunut tyytymään kirjoitusvirheisiin omalla kohdallani, nimet pitäisi aina kirjoittaa oikein: tuo Hauserin kanssa soittanut viulisti oli Caroline Campbell...
        Huolimaton minä.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Vaikka olen jo joutunut tyytymään kirjoitusvirheisiin omalla kohdallani, nimet pitäisi aina kirjoittaa oikein: tuo Hauserin kanssa soittanut viulisti oli Caroline Campbell...
        Huolimaton minä.

        Nuo vieraskieliset nimet ovat kompastuskivi hajamieliselle. Vaikka kuinka lukisi huolellisesti, niin sitten kirjoitus tökkii ja rupeaa miettimään, montako koota tai teetä siis olikaan, vai oliko ne sittenkin cee ja dee. Älä sure, D!

        Kävin eläkeläiskerhossa henkeni kaupalla liukkailla kaduilla, jotka olivat veden ja jään peittämät, hiekoitussorat uponneet sohjoon ja jäätyneet. Menomatka meni sujuvasti, mutta paluubussia ei tullut, vaikka odottelin 2 vuoroa. Taksi piti tilata, kun ajattelin, että halvempi se kuitenkin on kuin lonkkamurtuma liukkaalla kotimatkalla. Kävin ennakkoäänestämässä, ja ihan samalta tuntuu. kuin monesta muustakin, että hankalaa oli valinta.

        En enää muista missä ketjussa eilen mainitsin murrepakinan kissan lääkitsemisestä, mutta se löytyy netistä osoitteella "kui katille anneta pilleri". Suosittelen sitä mielenvirkistyksen vuoksi, vaikka ei lääkittävää kattia omistaisi- Tiedoksi ihan vaan.

        Ruokapuolesta harvemmin keskustelen, koska taloudenhoitotaitoni eivät lähimainkaan yllä samaan kuin monella muulla palstalaisella. Mutta nyt on pakko kertoa, että olen viikkokausia haaveillut merimiespihvistä, ja nyt meinaan sitä viikonlopuksi hauduttaa padallisen. :)
        Jaaha, ja nyt meni Promeesa ohi silmien, kun hairahduin avaamaan koneen väärään aikaan. Onneksi on Areena.
        Kaikkea hyvää, toivoo Mkr.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Nuo vieraskieliset nimet ovat kompastuskivi hajamieliselle. Vaikka kuinka lukisi huolellisesti, niin sitten kirjoitus tökkii ja rupeaa miettimään, montako koota tai teetä siis olikaan, vai oliko ne sittenkin cee ja dee. Älä sure, D!

        Kävin eläkeläiskerhossa henkeni kaupalla liukkailla kaduilla, jotka olivat veden ja jään peittämät, hiekoitussorat uponneet sohjoon ja jäätyneet. Menomatka meni sujuvasti, mutta paluubussia ei tullut, vaikka odottelin 2 vuoroa. Taksi piti tilata, kun ajattelin, että halvempi se kuitenkin on kuin lonkkamurtuma liukkaalla kotimatkalla. Kävin ennakkoäänestämässä, ja ihan samalta tuntuu. kuin monesta muustakin, että hankalaa oli valinta.

        En enää muista missä ketjussa eilen mainitsin murrepakinan kissan lääkitsemisestä, mutta se löytyy netistä osoitteella "kui katille anneta pilleri". Suosittelen sitä mielenvirkistyksen vuoksi, vaikka ei lääkittävää kattia omistaisi- Tiedoksi ihan vaan.

        Ruokapuolesta harvemmin keskustelen, koska taloudenhoitotaitoni eivät lähimainkaan yllä samaan kuin monella muulla palstalaisella. Mutta nyt on pakko kertoa, että olen viikkokausia haaveillut merimiespihvistä, ja nyt meinaan sitä viikonlopuksi hauduttaa padallisen. :)
        Jaaha, ja nyt meni Promeesa ohi silmien, kun hairahduin avaamaan koneen väärään aikaan. Onneksi on Areena.
        Kaikkea hyvää, toivoo Mkr.

        No sinua Makriina ei juuri saa kirjoitusvirheistä kiinni, älä yritä..))
        Saisinpa minäkin intoa ruuan laittoon. Vähän on into laantunut, kun tämä nykysuuntaus on sellainen, että yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta ja niinkin, että tämän päivän suosikki ei välttämättä ole sitä seuraavalla kerralla..))
        Sanotaan myös, että me ikääntyneet olemme jo menettäneet niitä makunystyröitä (?) niin paljon, ettei ruoka enää maistu niin hyvin kuin aikaisemmin. Tai sitten tämä koskee vain minua.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        No sinua Makriina ei juuri saa kirjoitusvirheistä kiinni, älä yritä..))
        Saisinpa minäkin intoa ruuan laittoon. Vähän on into laantunut, kun tämä nykysuuntaus on sellainen, että yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta ja niinkin, että tämän päivän suosikki ei välttämättä ole sitä seuraavalla kerralla..))
        Sanotaan myös, että me ikääntyneet olemme jo menettäneet niitä makunystyröitä (?) niin paljon, ettei ruoka enää maistu niin hyvin kuin aikaisemmin. Tai sitten tämä koskee vain minua.

        Ainakin omaan ruokahaluuni ja maun tuntemuksiin on vaikuttanut paljon se, että mieheni ei ole enää kanssani syömässä. Enää letut eivät maistu kuten ennen.

        Mira


    • Sain valmiiksi ja mukaani ensimmäisen talosarjani keramiikkalautasen. Tein toisen odottamaan raakapolttoa. Ensimmäinen lautanen on ruskealla pohjalla, toinen punaisella. Pienempi sinisellä pohjalla. Teen vielä muutaman lisää.

      No, kaalikääryleitä syötiin tänäänkin,
      hyviä olivat ; ))

      • Aamupäivää, kaunis päivä on valennut, tuuli tyyntynyt, yöllä puhalteli melkoisesti.
        Istuin eilen telkkarin ääressä, vaalitentin jälkeen nukkumaan asettauduin, en jaksanut enää uutisia katsella.
        Alkaa jo väsyttää nämä toistetut jutut ja samojen kasvojen katselu, eikös ole vaalikone sun muuta, josta voi epävarmat ehdokkaiden taidot tentata.
        No minä olen oikeuteni suorittanut, äänet on annettu molemmissa vaaleissa ja uskonpa näiden ehdokkaidenkin kätensä ristivän, kun on ohi tämä vaalihuuma.
        Onnistuminen tai epäonni, asia on kuitenkin loppuun käsitelty, Purralle myötätuntoa antoi Stubb, itsehän sinne on tämäkin ministeri pyrkinyt.
        Isot on palkat, kyllä siinä pientä tuskaakin voi kärsiä ja kokeilla toisten pussista vähätkin ottaa.
        Miloinkohan hallitus ja eduskunta talkoisiin ryhtyvät ja osan palkkaansa veropottiin antaa?
        No sepä siitä, olen opetellut pienellä pärjäämään, en enää suuria toivokaan/tarvitse.

        Eikö olekin ihana tämä Hauser, on toinen nuori, nimeä en muista, mutta saman tyylin ottanut kuin Hauserkin, viulua soittaa yhtä antaumuksella kuin Hauser selloaan.
        Mukaansa tempaavasti kumpikin zella pau, zella paun ilmoille juoksuttaa.
        Hauser usein paljain jaloin tuolla Fasen keloissa soittaa, milloin minkin kohteen edessä, äitiään halailee ja perhe on varmaan tärkeä.
        Minun mielikappaleeni kuulostaa niin mukaansa tempaavalta, kun sellon kielet soittaa kappaletta Keinu kanssani.
        Kuuntelen paljon noita facen keloja joita voi itse siirrellä ja monenmoista saa esille, nyt siellä on Turkkilainen sarja esitteenä, nimi Verikukkija, näin olen ymmärtänyt, en vaan tiedä tuleeko se joltain kanavalta katsottavaksi, varmaan mielenkiintoinen on.
        On mukava kuulla, että kuntosi on kohentunut demeter, kevät edessä ja se lisää elämisen iloa ja kunnon kohotusta.
        Kyllä se niin on, kun koneelle istahdan aamulla tunti hyvin nopeaan pyörähtää, niin paljon jopa asia tietoa tulee tarjolle.
        Tämä kirjoittelu sitten omia ajatuksia ilmoille lennättää, ei varmaan niin suuren suurta esiin tule, mutta se arki minun elämässä on keskeinen juttu.
        Lukiessa teidän toisten mietteitä, tunnen kuin mukana kulkisin;)

        Kielet ei minulle ole vähääkään tuttuja ja näiden puute sitten virheitä pakkaa viesteihini, mutta uskon kuitenkin jollakin tapaa toisten selvän saavan ja ärtymyksen toivon sivuitse menevän.
        Kyllä ne tapaamiset ovat tärkeitä, minäkin aina vaan mukaan haluan, vaikka vaikeutta aina enenemissä määrin tuottaa tuo liikkuminen.
        Eilen kävin kaupassa, vähän nolona kuljin, kun olisi aikaa muinakin päivinä käydä kuin mielenosoituspäivänä,
        Jääkaappini vaan oli juuri nyt täyttämistä vaille ja olihan tuo äänestäminenkin yksi syy lähteä.
        Posti oli kiinni ja kärrejä ei kukaan tuonut, kun oli lopussa, mutta hyvin meni, tulomatkalla monta kertaa pysähtelin, kun voimat meinasi loppua.
        Voitto oli kuitenkin minun;)

        Korppis jaksaa harrastaa, no niin minäkin, tosin aika arkista on minun tapani, ei mitään erikoista, sukkia ja sukkia, ostin taas lisää lankoja.
        Joulun jälkeen olen neulonut kolmet miesten sukat ja muutaman pienen virkkaus työn tehnyt, kai ne jollekin sitten kelpaa, minä en niitä tarvitse.
        Tekisi mieli jotain isompaa aloittaa, mutta en tarvitse mitään on vaikea löytää tehtävää.

        Olisi kaunis päivä lähteä vaikka apteekkiin jotakin puutetta silläkin alueella, saapa nähdä miten käy.
        Näin tänä aamuna mietteet kulki, ei varmaan mitään mieltä piristävää kuitenkaan, mutta oma mieleni jo parempi, aurinko sen aikaan saa.


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Aamupäivää, kaunis päivä on valennut, tuuli tyyntynyt, yöllä puhalteli melkoisesti.
        Istuin eilen telkkarin ääressä, vaalitentin jälkeen nukkumaan asettauduin, en jaksanut enää uutisia katsella.
        Alkaa jo väsyttää nämä toistetut jutut ja samojen kasvojen katselu, eikös ole vaalikone sun muuta, josta voi epävarmat ehdokkaiden taidot tentata.
        No minä olen oikeuteni suorittanut, äänet on annettu molemmissa vaaleissa ja uskonpa näiden ehdokkaidenkin kätensä ristivän, kun on ohi tämä vaalihuuma.
        Onnistuminen tai epäonni, asia on kuitenkin loppuun käsitelty, Purralle myötätuntoa antoi Stubb, itsehän sinne on tämäkin ministeri pyrkinyt.
        Isot on palkat, kyllä siinä pientä tuskaakin voi kärsiä ja kokeilla toisten pussista vähätkin ottaa.
        Miloinkohan hallitus ja eduskunta talkoisiin ryhtyvät ja osan palkkaansa veropottiin antaa?
        No sepä siitä, olen opetellut pienellä pärjäämään, en enää suuria toivokaan/tarvitse.

        Eikö olekin ihana tämä Hauser, on toinen nuori, nimeä en muista, mutta saman tyylin ottanut kuin Hauserkin, viulua soittaa yhtä antaumuksella kuin Hauser selloaan.
        Mukaansa tempaavasti kumpikin zella pau, zella paun ilmoille juoksuttaa.
        Hauser usein paljain jaloin tuolla Fasen keloissa soittaa, milloin minkin kohteen edessä, äitiään halailee ja perhe on varmaan tärkeä.
        Minun mielikappaleeni kuulostaa niin mukaansa tempaavalta, kun sellon kielet soittaa kappaletta Keinu kanssani.
        Kuuntelen paljon noita facen keloja joita voi itse siirrellä ja monenmoista saa esille, nyt siellä on Turkkilainen sarja esitteenä, nimi Verikukkija, näin olen ymmärtänyt, en vaan tiedä tuleeko se joltain kanavalta katsottavaksi, varmaan mielenkiintoinen on.
        On mukava kuulla, että kuntosi on kohentunut demeter, kevät edessä ja se lisää elämisen iloa ja kunnon kohotusta.
        Kyllä se niin on, kun koneelle istahdan aamulla tunti hyvin nopeaan pyörähtää, niin paljon jopa asia tietoa tulee tarjolle.
        Tämä kirjoittelu sitten omia ajatuksia ilmoille lennättää, ei varmaan niin suuren suurta esiin tule, mutta se arki minun elämässä on keskeinen juttu.
        Lukiessa teidän toisten mietteitä, tunnen kuin mukana kulkisin;)

        Kielet ei minulle ole vähääkään tuttuja ja näiden puute sitten virheitä pakkaa viesteihini, mutta uskon kuitenkin jollakin tapaa toisten selvän saavan ja ärtymyksen toivon sivuitse menevän.
        Kyllä ne tapaamiset ovat tärkeitä, minäkin aina vaan mukaan haluan, vaikka vaikeutta aina enenemissä määrin tuottaa tuo liikkuminen.
        Eilen kävin kaupassa, vähän nolona kuljin, kun olisi aikaa muinakin päivinä käydä kuin mielenosoituspäivänä,
        Jääkaappini vaan oli juuri nyt täyttämistä vaille ja olihan tuo äänestäminenkin yksi syy lähteä.
        Posti oli kiinni ja kärrejä ei kukaan tuonut, kun oli lopussa, mutta hyvin meni, tulomatkalla monta kertaa pysähtelin, kun voimat meinasi loppua.
        Voitto oli kuitenkin minun;)

        Korppis jaksaa harrastaa, no niin minäkin, tosin aika arkista on minun tapani, ei mitään erikoista, sukkia ja sukkia, ostin taas lisää lankoja.
        Joulun jälkeen olen neulonut kolmet miesten sukat ja muutaman pienen virkkaus työn tehnyt, kai ne jollekin sitten kelpaa, minä en niitä tarvitse.
        Tekisi mieli jotain isompaa aloittaa, mutta en tarvitse mitään on vaikea löytää tehtävää.

        Olisi kaunis päivä lähteä vaikka apteekkiin jotakin puutetta silläkin alueella, saapa nähdä miten käy.
        Näin tänä aamuna mietteet kulki, ei varmaan mitään mieltä piristävää kuitenkaan, mutta oma mieleni jo parempi, aurinko sen aikaan saa.

        Kenen pussista Purra on jotain ottanut, sinunko? Eläkkeet nousi juuri huomattavasti, sinunkin!
        Nykyinen hallitus yrittää korjata edellisen hallituksen tuhoja , siksi pitää säästää .. Nyt on huonot taloussuhdanteet, ei riitä verovaroja mällättäväksi, kyllä työnteon pitää olla ensisijainen tulon saantikeino.
        Purra on demokraattisesti valittu ja ministerien palkka kuuluu hänelle siinä missä vademmistolaisille ministereille.


      • Sel-la kirjoitti:

        Aamupäivää, kaunis päivä on valennut, tuuli tyyntynyt, yöllä puhalteli melkoisesti.
        Istuin eilen telkkarin ääressä, vaalitentin jälkeen nukkumaan asettauduin, en jaksanut enää uutisia katsella.
        Alkaa jo väsyttää nämä toistetut jutut ja samojen kasvojen katselu, eikös ole vaalikone sun muuta, josta voi epävarmat ehdokkaiden taidot tentata.
        No minä olen oikeuteni suorittanut, äänet on annettu molemmissa vaaleissa ja uskonpa näiden ehdokkaidenkin kätensä ristivän, kun on ohi tämä vaalihuuma.
        Onnistuminen tai epäonni, asia on kuitenkin loppuun käsitelty, Purralle myötätuntoa antoi Stubb, itsehän sinne on tämäkin ministeri pyrkinyt.
        Isot on palkat, kyllä siinä pientä tuskaakin voi kärsiä ja kokeilla toisten pussista vähätkin ottaa.
        Miloinkohan hallitus ja eduskunta talkoisiin ryhtyvät ja osan palkkaansa veropottiin antaa?
        No sepä siitä, olen opetellut pienellä pärjäämään, en enää suuria toivokaan/tarvitse.

        Eikö olekin ihana tämä Hauser, on toinen nuori, nimeä en muista, mutta saman tyylin ottanut kuin Hauserkin, viulua soittaa yhtä antaumuksella kuin Hauser selloaan.
        Mukaansa tempaavasti kumpikin zella pau, zella paun ilmoille juoksuttaa.
        Hauser usein paljain jaloin tuolla Fasen keloissa soittaa, milloin minkin kohteen edessä, äitiään halailee ja perhe on varmaan tärkeä.
        Minun mielikappaleeni kuulostaa niin mukaansa tempaavalta, kun sellon kielet soittaa kappaletta Keinu kanssani.
        Kuuntelen paljon noita facen keloja joita voi itse siirrellä ja monenmoista saa esille, nyt siellä on Turkkilainen sarja esitteenä, nimi Verikukkija, näin olen ymmärtänyt, en vaan tiedä tuleeko se joltain kanavalta katsottavaksi, varmaan mielenkiintoinen on.
        On mukava kuulla, että kuntosi on kohentunut demeter, kevät edessä ja se lisää elämisen iloa ja kunnon kohotusta.
        Kyllä se niin on, kun koneelle istahdan aamulla tunti hyvin nopeaan pyörähtää, niin paljon jopa asia tietoa tulee tarjolle.
        Tämä kirjoittelu sitten omia ajatuksia ilmoille lennättää, ei varmaan niin suuren suurta esiin tule, mutta se arki minun elämässä on keskeinen juttu.
        Lukiessa teidän toisten mietteitä, tunnen kuin mukana kulkisin;)

        Kielet ei minulle ole vähääkään tuttuja ja näiden puute sitten virheitä pakkaa viesteihini, mutta uskon kuitenkin jollakin tapaa toisten selvän saavan ja ärtymyksen toivon sivuitse menevän.
        Kyllä ne tapaamiset ovat tärkeitä, minäkin aina vaan mukaan haluan, vaikka vaikeutta aina enenemissä määrin tuottaa tuo liikkuminen.
        Eilen kävin kaupassa, vähän nolona kuljin, kun olisi aikaa muinakin päivinä käydä kuin mielenosoituspäivänä,
        Jääkaappini vaan oli juuri nyt täyttämistä vaille ja olihan tuo äänestäminenkin yksi syy lähteä.
        Posti oli kiinni ja kärrejä ei kukaan tuonut, kun oli lopussa, mutta hyvin meni, tulomatkalla monta kertaa pysähtelin, kun voimat meinasi loppua.
        Voitto oli kuitenkin minun;)

        Korppis jaksaa harrastaa, no niin minäkin, tosin aika arkista on minun tapani, ei mitään erikoista, sukkia ja sukkia, ostin taas lisää lankoja.
        Joulun jälkeen olen neulonut kolmet miesten sukat ja muutaman pienen virkkaus työn tehnyt, kai ne jollekin sitten kelpaa, minä en niitä tarvitse.
        Tekisi mieli jotain isompaa aloittaa, mutta en tarvitse mitään on vaikea löytää tehtävää.

        Olisi kaunis päivä lähteä vaikka apteekkiin jotakin puutetta silläkin alueella, saapa nähdä miten käy.
        Näin tänä aamuna mietteet kulki, ei varmaan mitään mieltä piristävää kuitenkaan, mutta oma mieleni jo parempi, aurinko sen aikaan saa.

        Helmikuun 2@

        Yöllä tuuli ja pyrytti, heräsin, oli vilpoisaa, ikkuna oli avautunut itsestään. No, olipa ainakin raikasta, suljin ikkunan.

        Pistin kahvinkeittimen päälle ja vilkaisin etupihalle. Huoltofirma ei ole tänään tullut lumitöihin, ilmeisesti lakon vuoksi.

        Lähdin hakemaan lehteä, oven ulkopuoli oli lumen peitossa ja lumi oli nietostunut rappuittemme eteen. Ei kun lumitöihin.

        Puiden kaato projektin vastustamisemme on ollut kolmelle osakkaalle jatkuvan kiusanteon aihe.

        Joku heistä kolaa aikaisin aamulla kolmen autotallin ja postilaatikoiden edustan ja harjaa postilaatikon päällyset.

        Tulos on huvittavan näköistä.
        Meidän postilaatikon pääĺlä oli tänä aamuna noin kolmenkymmenen sentin lumitötterö, kun taas muiden laatikot oli harjattu. Kola oli pyyhkinyt somasti siten, että meidän postilaatikon edustalla oli lumikinos.

        Kukaan ei ole vielä kolannut portin edestä lumikinosta. No, onneksi minun ei tarvitse tänään ajaa ulos pihasta.

        Aurinko paistaa komeasti, taidan mennä parvekkeelle auringon ottoon karvataljojen alle ; ))

        No, lakon tarpeellisuudesta puheen ollen luin juuri Korven Sanomista yhdestä uudesta konkurssista.


      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Helmikuun 2@

        Yöllä tuuli ja pyrytti, heräsin, oli vilpoisaa, ikkuna oli avautunut itsestään. No, olipa ainakin raikasta, suljin ikkunan.

        Pistin kahvinkeittimen päälle ja vilkaisin etupihalle. Huoltofirma ei ole tänään tullut lumitöihin, ilmeisesti lakon vuoksi.

        Lähdin hakemaan lehteä, oven ulkopuoli oli lumen peitossa ja lumi oli nietostunut rappuittemme eteen. Ei kun lumitöihin.

        Puiden kaato projektin vastustamisemme on ollut kolmelle osakkaalle jatkuvan kiusanteon aihe.

        Joku heistä kolaa aikaisin aamulla kolmen autotallin ja postilaatikoiden edustan ja harjaa postilaatikon päällyset.

        Tulos on huvittavan näköistä.
        Meidän postilaatikon pääĺlä oli tänä aamuna noin kolmenkymmenen sentin lumitötterö, kun taas muiden laatikot oli harjattu. Kola oli pyyhkinyt somasti siten, että meidän postilaatikon edustalla oli lumikinos.

        Kukaan ei ole vielä kolannut portin edestä lumikinosta. No, onneksi minun ei tarvitse tänään ajaa ulos pihasta.

        Aurinko paistaa komeasti, taidan mennä parvekkeelle auringon ottoon karvataljojen alle ; ))

        No, lakon tarpeellisuudesta puheen ollen luin juuri Korven Sanomista yhdestä uudesta konkurssista.

        Eikö ole kurja olla noin syrjitty vuokralainen?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eikö ole kurja olla noin syrjitty vuokralainen?

        Kumppanini omistaa tämän osakkeen. Toimin hänen toiveittensa mukaan ja olen siksi joutunut, kuten totesit kolmen osakkaan epäsuosioon. Eivät he osaa kommunikoida kuin suomeksi joten olen välikäsi. Kumppanini kanssa koemme tilanteen hupaisana ja olemme sopineet, että minä leikisti kannan paskakuorman.

        Mutta ole huoleti, rahalla saa ja hevosella pääsee.


      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Kumppanini omistaa tämän osakkeen. Toimin hänen toiveittensa mukaan ja olen siksi joutunut, kuten totesit kolmen osakkaan epäsuosioon. Eivät he osaa kommunikoida kuin suomeksi joten olen välikäsi. Kumppanini kanssa koemme tilanteen hupaisana ja olemme sopineet, että minä leikisti kannan paskakuorman.

        Mutta ole huoleti, rahalla saa ja hevosella pääsee.

        Rahakas ostaisi ok talon, niin pääsisi eroon kenkkumaisista rivariosakkaista. Oma tupa, oma lupa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kenen pussista Purra on jotain ottanut, sinunko? Eläkkeet nousi juuri huomattavasti, sinunkin!
        Nykyinen hallitus yrittää korjata edellisen hallituksen tuhoja , siksi pitää säästää .. Nyt on huonot taloussuhdanteet, ei riitä verovaroja mällättäväksi, kyllä työnteon pitää olla ensisijainen tulon saantikeino.
        Purra on demokraattisesti valittu ja ministerien palkka kuuluu hänelle siinä missä vademmistolaisille ministereille.

        Palkat ovat päättymätön puheenaihe. Oikeastaan sitä tulisi välttää, kuten rahankäytöstä puhumisesta yleensäkin. Se on tunteita kuohuttavaa. Joskus se vaan putkahtaa pinnalle.
        Vai onko tässä lakossa edes puhe palkoista?
        Minulle on punaisena vaatteena hyvinvointialueiden johtoportaiden palkat, jotka ovat korkeammat kuin ministereillä.
        Minä muistan sen aina, kun puhutaan hoitoon pääsyn vaikeuksista. Mitä he palkkansa eteen tekevät siellä!

        Sauli Niinistön eläke tulee kuulemma olemaan n. 6 000e/kk. Ajattelen, että "rikkaalle kokoomuslaiselle" se ei ole kovinkaan korkea kuukausitulo, vaikka me palstalaiseläkeläiset tuskin pääsemme parhaimmillaankin kolmasosaan tuosta summasta.

        Minä olen ikäni kituuttanut pienillä rahoilla, ja siksi on ollut ihmeellistä seurata, kuinka moniin asioihin on valtio rahaa lainannut. Mietin, miten itse olisin selvinnyt, jos olisin palkkani lisäksi lainannut toisen mokoman maksuihini ja hankitoihini, ja ottanut pikavippejä korkojen maksuun.
        Pankrutissa olisin, ja yhteiskunnan elättinä. Onneksi tein kahta työtä ja selvisin veloistani, jotka jouduin ottamaan. - Nyt ei enää iltatöitä mistään saisi.

        Useinhan kerrotaan slouganina, että kun tuotantolaitoksessa alkaa mennä huonosti ja kuluissa on säästettävä, sanotaan irti siivooja. Vertauskuvallisesti ajatellen näin taas tunnutaan toimittavan.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rahakas ostaisi ok talon, niin pääsisi eroon kenkkumaisista rivariosakkaista. Oma tupa, oma lupa.

        Miksi pitäisi muuttaa pois?
        Se on ihan verrattavissa koulukiusattuun, joka siirretään toiseen kouluun, että kiusaajat pääsevät tasapainoon.
        Demokratiassa jokaisella on mielipiteenvapaus, kuten on todettu palstallakin.

        Minä en nyt muista tätä Korppiksen tilanteen alkua, pihapuista oli kysymys.
        Meidän taloyhtiössämme ainakin tapahtui kerran, että erään pihakoivun juuret alkoivat nostaa talon kulmaa, jolloin taloyhtiön hallitus päätti, että asukkaan vastustuksesta huolimatta koivu on kaadettava, kuten hänen sisäpihallaan kasvavat terijoen salavatkin, jotka olivat lahoja ja pudottivat oksiaan tuulessa.
        Taloyhtiö olisi saattanut joutua ikävän remontin maksumieheksi, jos olisi annettu puiden olla. Mutta emme me naapurit ruvenneet asukasta häiriköimään, emmekä vaikeuttaneet hänen elämäänsä.
        Mkr.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miksi pitäisi muuttaa pois?
        Se on ihan verrattavissa koulukiusattuun, joka siirretään toiseen kouluun, että kiusaajat pääsevät tasapainoon.
        Demokratiassa jokaisella on mielipiteenvapaus, kuten on todettu palstallakin.

        Minä en nyt muista tätä Korppiksen tilanteen alkua, pihapuista oli kysymys.
        Meidän taloyhtiössämme ainakin tapahtui kerran, että erään pihakoivun juuret alkoivat nostaa talon kulmaa, jolloin taloyhtiön hallitus päätti, että asukkaan vastustuksesta huolimatta koivu on kaadettava, kuten hänen sisäpihallaan kasvavat terijoen salavatkin, jotka olivat lahoja ja pudottivat oksiaan tuulessa.
        Taloyhtiö olisi saattanut joutua ikävän remontin maksumieheksi, jos olisi annettu puiden olla. Mutta emme me naapurit ruvenneet asukasta häiriköimään, emmekä vaikeuttaneet hänen elämäänsä.
        Mkr.

        Asumme talon päätyhuoneistossa. Toinen pääty talon asunnoista on vieläkin runsaiden puiden ja pensaiden ympäröimä.

        Puolisoni oli Hollannissa kun tämä puushow alkoi. Hän tykkää puista ja pensaista. Hän oli järkyttynyt kun ilman hänen kanssaan keskustelua kaadettiin puut hänen piha-alueeltaan. Minua ei kuunneltu, olinhan vain vuokralainen.

        Emme me muuta, tämä on meidän koti.



        Hauska sattuma, traktori kävi äskeen pihalla auraamassa lumia. Se ei kuitenkaan poistanut noin metrin leveää ja puolimetriä korkeaa lumikinosta postilaatikkomme edestä. No syykin lie koska traktori oli kuukausi sitten kolhinut yhtä kolmikon postilaatikkoa. Se korjattiin huoltofirman puolesta. Meidänkin postilaatikko sai osuman, mutta sitä ei ole korjattu.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Rahakas ostaisi ok talon, niin pääsisi eroon kenkkumaisista rivariosakkaista. Oma tupa, oma lupa.

        Minulla on se rantatontti ja mökki, jossa elän kesäisin. Oma tupa oma lupa. Puutkin kaadetaan jos ne ovat vaarassa kaatua.

        Puolisini möi korpimökkinsä pari vuotta sitten. Tontti oli täynnä puita. Kuulimme, että nykyinen omistaja on kaatanut kaikki puut, sitä näkyä ei puolisoni halua nähdä.


      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Asumme talon päätyhuoneistossa. Toinen pääty talon asunnoista on vieläkin runsaiden puiden ja pensaiden ympäröimä.

        Puolisoni oli Hollannissa kun tämä puushow alkoi. Hän tykkää puista ja pensaista. Hän oli järkyttynyt kun ilman hänen kanssaan keskustelua kaadettiin puut hänen piha-alueeltaan. Minua ei kuunneltu, olinhan vain vuokralainen.

        Emme me muuta, tämä on meidän koti.



        Hauska sattuma, traktori kävi äskeen pihalla auraamassa lumia. Se ei kuitenkaan poistanut noin metrin leveää ja puolimetriä korkeaa lumikinosta postilaatikkomme edestä. No syykin lie koska traktori oli kuukausi sitten kolhinut yhtä kolmikon postilaatikkoa. Se korjattiin huoltofirman puolesta. Meidänkin postilaatikko sai osuman, mutta sitä ei ole korjattu.

        Mksi ihmiset ylipäätään kotoaan muuttavat? Jotkut haluaa pienemmän asunnon kun lapset lähtee. Jotkut ei jaksa hoitaa isoa pihaa. Jotkut haluaa vanhasta uuteen ja hienoon. Jotkut muuttaa kun asunto myydään alta. Kotihan se aina on , missä asuukin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mksi ihmiset ylipäätään kotoaan muuttavat? Jotkut haluaa pienemmän asunnon kun lapset lähtee. Jotkut ei jaksa hoitaa isoa pihaa. Jotkut haluaa vanhasta uuteen ja hienoon. Jotkut muuttaa kun asunto myydään alta. Kotihan se aina on , missä asuukin.

        Tämä asunto on tosiaan iso ja voisipa jopa tarvita remppaakin, noiden mittapuiden mukaan voisi olla jonkun mielestä jopa myyntikypsä. Kuitenkin sijainti on hyvä ja kaksi kerrosta antaa molemmille mahdollisuuden yksityisyyteen.


      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Tämä asunto on tosiaan iso ja voisipa jopa tarvita remppaakin, noiden mittapuiden mukaan voisi olla jonkun mielestä jopa myyntikypsä. Kuitenkin sijainti on hyvä ja kaksi kerrosta antaa molemmille mahdollisuuden yksityisyyteen.

        Heheheheee, varman saat valtakirjan myyntiinkin! Harvapa täällä vuokrakämppäänsä on ennen myynytkään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Heheheheee, varman saat valtakirjan myyntiinkin! Harvapa täällä vuokrakämppäänsä on ennen myynytkään.

        Heh...niin heh...ehkäpä saankin heh heh...


      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Asumme talon päätyhuoneistossa. Toinen pääty talon asunnoista on vieläkin runsaiden puiden ja pensaiden ympäröimä.

        Puolisoni oli Hollannissa kun tämä puushow alkoi. Hän tykkää puista ja pensaista. Hän oli järkyttynyt kun ilman hänen kanssaan keskustelua kaadettiin puut hänen piha-alueeltaan. Minua ei kuunneltu, olinhan vain vuokralainen.

        Emme me muuta, tämä on meidän koti.



        Hauska sattuma, traktori kävi äskeen pihalla auraamassa lumia. Se ei kuitenkaan poistanut noin metrin leveää ja puolimetriä korkeaa lumikinosta postilaatikkomme edestä. No syykin lie koska traktori oli kuukausi sitten kolhinut yhtä kolmikon postilaatikkoa. Se korjattiin huoltofirman puolesta. Meidänkin postilaatikko sai osuman, mutta sitä ei ole korjattu.

        Eikö miehesi voi valittaa syrjinnästä taloyhtiön hallitukseen? Hän maksaa lumenajosta saman kuin muutkin osakkaat.
        Mkr.


      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Tämä asunto on tosiaan iso ja voisipa jopa tarvita remppaakin, noiden mittapuiden mukaan voisi olla jonkun mielestä jopa myyntikypsä. Kuitenkin sijainti on hyvä ja kaksi kerrosta antaa molemmille mahdollisuuden yksityisyyteen.

        Männä vuosina täällä kirjoitteli huumorintajuinen frouva. Käytti nimimerkkiä Ylikypsä...Hurskainen tässä muistelee.

        Onkohan hän vielä vahvuudessamme?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Männä vuosina täällä kirjoitteli huumorintajuinen frouva. Käytti nimimerkkiä Ylikypsä...Hurskainen tässä muistelee.

        Onkohan hän vielä vahvuudessamme?

        Hyvä nimmari on jäänyt mieleen.
        Moni vanha tuttu on jäänyt pois.
        Terveisiä minultakin.
        Mkr.


    • Hienoa, kun on valonaika pidentynyt.
      Huomenissa aion mennä ennakkoäänestämään. Kumpikaan ei ole ykkössuosikkini,
      mutta menen kuitenkin.

      Eilen kävelylenkillä tein tuttavuutta fasaanin kanssa.
      Fasaani seisoi kävelytien penkalla, lähestyin hiljaa. Olin metrin parin päässä, lähti kävelemään vierelläni.
      Noin 10 metrin päästä erkani puiden sekaan rauhallisesti.

      Sain hienoja videonpätkiä Malesiasta.
      Nuoret siellä viidakossa kulkevat, Kanjonin yli riippusilta, mua ei saisi semmoselle millään. No hyvä, kun viihtyvät.

      Olkaamme tyytyväisiä täällä lämpimissä kodeissamme, joissa niin monet mukavuudetkin ovat, on se sitten, oma, vuokralla tai kaverin.
      Miksi tähän Sel-lan ketjuun pitää aina tuota nälvimistä tuoda.

      Illanrauhaa !

    • Anonyymi

      Menin lääkäriin miesten virtsankarkailun takia. Mutta kun ulostekin tulee kuin vauvaikäisellä miten sattuu.

      Syynä tähän kaatuminen pyöräilyonnettomuuden yhteydessä.


      - Lääkkeet jo on; leikkauksellakaan ei apua saada totesi lääkäri.

      • Lumisateisesta Savosta taas huomenet, pakkasta ei ole ja aurinkoa päivän mittaan ilmestyväksi odottelen.
        Ano 11,15 enhän sanonut ettei palkka hänelle kuulu, totta kai, vaikea on vaan ymmärtää, että noita heikennyksiä työelämän piiriin suunnitellaan, talkoissa olisi oltava kaikkien, se siitä.

        Taloyhtiöiden asioista on puhetta ollut, minulla ei mitään harmia pääosin, nyt kuitenkin lenkkisaunassa käynti jäi väliin.
        Meillä vaihtui isännöitsijä ja uudet saunavuorolistat toi ilmoitus taululle.
        Lenkkisaunan kohdalle oli tullut muutos, olikin tiistaille (keskiviikkoisin ollut ) muutettu ja miehet ensin, sitten naiset.
        Naapuri soitti ja kyseli miksi en tullut saunaan, sanoin, että otan selvää mihin aikaan saunaan parhaiten sopisi, kun tuo muutos on tapahtunut, hän ihmettelemään mikä muutos, kerroin lapusta ilmoitustaululla,
        Hän siihen, että saunavuorot on ennallaan, no minulla on tapana vilkaista taululle onko jotain uutta tullut, kukaan toinen ei muutosta ollut huomannut.
        Asiat on ennallaan, minä vain liian tarkkaan ilmoitustaulua lueskelen ja viesteihin uskon, virhe sattunut isännöin puolella.

        Koti on koti, olisipa minkälainen tahansa, minäkin tämän opin, kun pari vuotta sitten muutto ruljansin tein.
        Asuntoni ei mennyt kaupaksi ja eläke ei riittänyt kahta asuntoa pitää, joten muutin takasin ja se oppi siitä oli, että tämä nykyinen on hyvä kotinani elämän loppuun.
        Kiitollisin mielin takaisin muuttoa ajattelin, miksi höyrähdinkään, saattoi hymyilyä herättää, kun mummon tavaroita edestakaisin siirrettiin, mutta nyt on hyvä.

        Uskon rouva Ylikypsän ja Ylikypsän asustavan edelleen Valkeakoskella, yhteyksiä ei enää aikoihin ole pidetty, joskus useinkin.
        Niin moni on jo rajan taakse siirtynyt, emmehän voi tietääkään kaikesta, muistot kuitenkin tapaamisista on mielessä, niin paljon hauskuutta niihin aikoihin mahtui.

        Tuo Korpikirjailijan talon asukkaiden toiminta lapselliselta kuulostaa, voihan nolon ilmeen tällä toiminnalla ympärillekin jakavat.
        Kyllä ne asiat olisi hoidettava niin, että kaikkia kuunnellaan ja sitten enemmistö asian voittaa.

        Jospa jätän tähän ja oikeaa elämää alan elämään, sitä kodin hoitoa ja ruokapolitiikkaa, sekin liittyy jollakin tapaa politiikkaan;)D
        Radiosta kuuluu" Puhu hiljaa rakkaudesta" eläkäämme niin, rakastaen toisiamme, hyväksyen ja kunnioittaen.


    • Anonyymi

      Aamupäivää ! Sitä oikeaa elämää tässä minunkin täytyy opetella. Vähän ymmällä olen sen kanssa. Yöllä näin unenkin, joka kuvasti samaa: epätietoisuutta siitä, miten tästä jatketaan kun (yllättäen) sain entistä toimintakykyä takaisin.

      Tietysti ihmistä - näinkin vanhana - tarvitaan aina, ellei muuhun niin olemaan muistuksena siitä, että näin meille kaikille käy ennen pitkää: voimat vähenevät, elämä autioituu ympärillä ja kiinnostuksen kohteetkin muuttuvat, vähenevät.
      Näin siis minulla.
      Tietysti meillä on toisenlaisiakin esimerkkejä, täälläkin, ja he taas
      välittävät uskoa siihen, että vanhuus ei välttämättä muuta elämänsisältöä paljonkaan, ainakaan huonompaan suuntaan. Hyvä he!

      Kohtuuden nimissä on tietysti minunkin nähtävä, että yhä vielä olen lukuun otettava ainakin läheisteni keskellä, voin olla apuna lasten kanssa, olla osana sitä verkostoa, joka harvenneenakin on olemassa, voimavarana omassa arjessa. Joskus se ilmenee vain muistamisena tai yhteydenottona - osallisuutena kuitenkin.

      Ja aina löytyy riittävästi näitä ilon ja murheen aiheita: uusi vauva, uusi kuolemantapaus. Niitäkin on nyt ollut: serkun vaimo olisi täyttänyt 90 tämän kuun lopulla, uusi vauva syntyi viikko sitten.
      Tänään saan vieraan: väki aktivoituu kun on tullut tietoon, että jäin henkiin..))

      Tuo asuminen tulee monelle ajankohtaiseksi tässä iässä: missä viettää loppuelämänsä ?
      Itse kuvittelen viettäväni täällä omassa kodissani vaikka tämä talvi on osoittanut, ettei pärjääminen täällä ole välttämättä ihan selvää. Lumentulo on ollut eräänlainen painajainen kun itse ei ole jaksanut eikä avun saaminen ole ihan yksinkertaista.
      Pojat tietysti auttavat viime kädessä, onneksi asuvat verrattain lähellä.
      Mutta kuten monet täällä ovat kertoneet, itse tahtoo pärjätä niin pitkään kuin mahdollista.
      Olen huomannut, että miehet antavat helpommin periksi, jäävät palveltaviksi. Näin ainakin omat tuttuni. Välillä on surullista nähdä tuon entisen tilan romahtaminen, sekä fyysisen- että henkisen. Se voi tietysti ennen pitkää koskea itseä, mistä tietää ?
      Ja niinkin, ettei se oma arvio toisen tilasta ole välttämättä oikea, eihän toisen pään sisään voi, eikä sovi mennä.
      Kun vain osaisi luontevasti suhtautua siihen, että toinen ei muista keskusteluja, eikä sitoumuksia, puhuu samat jutut moneen kertaan, (kuten epäilen itsekin välillä takeväni..))).
      Eilen kävin äänestämässä, vaikka intoa siihen ei oikein ollut. Täytyy kai vain ajatella,
      että "kansa" saa sellaisen presidentin kuin se ansaitsee.
      Innokkaasti "kansa" tuota äänioikeuttaan käyttää, kerrotaan...
      Hyvää lauantaipäivää kaikille,
      demeter1

      • Anonyymi

        Samoja juttuja jotkut täälläkin kertailee, hohhoijjaaa!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samoja juttuja jotkut täälläkin kertailee, hohhoijjaaa!

        Onko noin, Ano 10.53 ? Minä taas en koe noin ollenkaan - tai sitten en vain muista, että tuo on jo kerrottu - koskee siis itseänikin..))
        demeter1


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samoja juttuja jotkut täälläkin kertailee, hohhoijjaaa!

        Minäkin kirjoitan, että hohhoijjaaa ja
        lisäten siihen, että miksi luet tätä ketjua, jos se sinulle
        on "hohhoijjaaa".

        Täällä on monta muutakin ketjua luettavaksi sinulle.

        Minä olen sellainen "hohhoijjaaa", että luen tätä ketjua mielelläni.


    • :)
      Hohhoijjaa on iskenyt taas!
      Minäkin lueskelen mielelläni näitä arkielämän bloggauksia.

      Dalajoen alavirrassa (joki ei mutkittele tällä kohtaa, mutta kauempana keskivirrassa olevat saaret antavat vaikutelman kapeikosta joka sitten laajenee lahdenpoukamaksi tulvaniityn jäätyä kokonaan veden peittoon, kun vesivoimala rakennettiin.

      Hiekkapohja ja tumma vesi joka tulee virtaa alas Norjan rajan tuntureilta.

      Hyvää lauantaita kaikille! (Tänään tuuli on laantunut, aurinko pilkistelee ja plussaa muutama aste. Euroviisukarsinnat alkaa tänään.)

      • Mikä on tänäpäivänä hyvin ja miten osaisi tsemppiä itseään päivinä kun tuntuu, että tuulee vastaan.

        Tällaisia pohdiskeluja syntyi Demen kommentista.

        Vastuun jako arjen päätöksissä on vuosien varrella pyllähtänyt parisuhteessamme up and down. Ennen kumppanini johti ja toimi, se oli ihana vaihe elämässäni. minun ei tarvinnut huolehtia mistään.
        Olin kantanut kokonaisvastuuta lapsistani avioeroni jälkeen.
        Lapset aikuistuivat ja pärjäsivät. Olin vapaa toteuttamaan itseäni. Matkailu oli meidän molempien intohimo. Kumppanini suunnitteli ja tilasi matkat, minä pakkasin laukkuni ja mentiin.

        Nyt olen taas veturi, joka huolehtii arjesta. Meillä on kotityöt jaettu, mutta ottaen huomioon ikäeromme jako on realistinen esim. minä teen ruoat, kumppanini siivoaa keittiön. Kuten edellisistä kommenteistani kävi ilmi lumityöt siltä osin mitkä eivät kuulu traktorimiehelle on minun töitäni.

        Olen perusluonteeltani vastuuntuntoinen, rehellinen ja huolehtiva. Olen tyytyväinen elämääni, mutta luonnollisesti jokaisen elämään kuuluvat myös vastamäet.

        Nyt lähden piisipuuron keittoon, tarkistan jääkaapin puutteet ja kipasen kaupassa.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Mikä on tänäpäivänä hyvin ja miten osaisi tsemppiä itseään päivinä kun tuntuu, että tuulee vastaan.

        Tällaisia pohdiskeluja syntyi Demen kommentista.

        Vastuun jako arjen päätöksissä on vuosien varrella pyllähtänyt parisuhteessamme up and down. Ennen kumppanini johti ja toimi, se oli ihana vaihe elämässäni. minun ei tarvinnut huolehtia mistään.
        Olin kantanut kokonaisvastuuta lapsistani avioeroni jälkeen.
        Lapset aikuistuivat ja pärjäsivät. Olin vapaa toteuttamaan itseäni. Matkailu oli meidän molempien intohimo. Kumppanini suunnitteli ja tilasi matkat, minä pakkasin laukkuni ja mentiin.

        Nyt olen taas veturi, joka huolehtii arjesta. Meillä on kotityöt jaettu, mutta ottaen huomioon ikäeromme jako on realistinen esim. minä teen ruoat, kumppanini siivoaa keittiön. Kuten edellisistä kommenteistani kävi ilmi lumityöt siltä osin mitkä eivät kuulu traktorimiehelle on minun töitäni.

        Olen perusluonteeltani vastuuntuntoinen, rehellinen ja huolehtiva. Olen tyytyväinen elämääni, mutta luonnollisesti jokaisen elämään kuuluvat myös vastamäet.

        Nyt lähden piisipuuron keittoon, tarkistan jääkaapin puutteet ja kipasen kaupassa.

        Kyllä meillä matkat suunniteltiin aina yhdessä, kuten muutkin kaikki asiat. Vaikka mieheni maksoi ne paljon isompipalkkaisena, sain valita matkakohteita ja mitä niissä tehtiin. Aika paljon huusholli oli minun vastuulla, koska mies teki uraa, minulla oli osapäivätyö ja hoidin lapset kotona kouluikään. Onneksi saan leskeneläkettä oman pienen eläkkeen lisäksi ja asun omassa velattomassa kerrostalo osakkeessa, ei ole pihatöitä eikä kunnossa pidon huolia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä meillä matkat suunniteltiin aina yhdessä, kuten muutkin kaikki asiat. Vaikka mieheni maksoi ne paljon isompipalkkaisena, sain valita matkakohteita ja mitä niissä tehtiin. Aika paljon huusholli oli minun vastuulla, koska mies teki uraa, minulla oli osapäivätyö ja hoidin lapset kotona kouluikään. Onneksi saan leskeneläkettä oman pienen eläkkeen lisäksi ja asun omassa velattomassa kerrostalo osakkeessa, ei ole pihatöitä eikä kunnossa pidon huolia.

        No, tuo mitä kerroit yhdessä suunnitelusta, on itsestään selvyys, mutta asian ydin oli kuinka onnellinen olin kun vetovastuu elämästä ei kokoaikaisesti ollut hartioillani.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        No, tuo mitä kerroit yhdessä suunnitelusta, on itsestään selvyys, mutta asian ydin oli kuinka onnellinen olin kun vetovastuu elämästä ei kokoaikaisesti ollut hartioillani.

        Kyllä sinä sanoit että kumppanisi suunnitteli ja tilasi matkat. Mitä itsensä toteuttamista sellainen on🤣


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä sinä sanoit että kumppanisi suunnitteli ja tilasi matkat. Mitä itsensä toteuttamista sellainen on🤣

        Kerropa miten toteutat nykyisin itseäsi ja
        miten toteutit itseäsi kun puolisosi vielä eli?

        Lauantai-illan lempiohjelmamme on hengaillaan.

        10 pisteen vastauksen tein eka matkan päätepisteestä Singaporesta.
        Joensuu aukesi 6 pisteen jälkeen ja Dublin 8 pisteen kohdalla.

        Hyvää yötä 😴


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä sinä sanoit että kumppanisi suunnitteli ja tilasi matkat. Mitä itsensä toteuttamista sellainen on🤣

        Olet varmaan perheetön, tai sitten elät liitossa, missä jokainen perheenjäsen hoitaa omat asiansa, eikä kukaan puutu toisen tekemiseen, saati, että yhdessä suunnittelisitte hankintoja tai matkoja.
        On kuitenkin pareja, joilla on yhteiset ajatukset, menot ja suunnitelmat, joiden toteuttamisen toinen osapuoli hoitaa.
        Ilman päivittelyä.


    • Anonyymi

      Tänään harmaa mutta lauha keskitalven päivä. Ensviikko jo paljon kylmempää.
      Auringonnousu kuitenkin toistaiseksi aikaisempaan matkalla. Hyvä niin. Ei noita pimeitä kuukausia perä jälkeen muuten jaksaisikaan.

    • Anonyymi

      Vältin kaupassakäynnin tältä päivältä kun toin tarpeeksi ostin syötävää kamaa täksi päiväksi.
      Olisi pitänyt edes se kilometri lyyhätä hidasta vauhtiaan keppien kanssa.
      Voinhan edes jalkaterii koukistella satoi kertoi selällä makuulla, ikäänkuin kuin lohdutustekona.

      Jotka voitte ihmiset; syökää rautapitoisii tuotteita. Niit saa jokaisesta marketistakin.
      Auttaa siihen jaksamiseen. Jälkituote on tummaa. Siitä tiedätte, että rautaa on tullut nautituksi.

      • Anonyymi

        En ollut viikolla kaupassa, joten en nähnyt, miten lakkopäivään suhtauduttiin. Takavuosina vastaanvanlainen työnseisaus olisi tyhjentänyt kauppojen hyllyt. Olen omin silmin nähnyt, miten kauhea hamstraamisvimma on iskenyt asiakkaisiin, on ostettu monen viikon tarpeet kaiken varalta.
        Kuitenkin olemme eläneet suurimman osan elämästämme aikana, jolloin kaupat olivat kiinni jokaisena pyhäpäivänä, pankit kaksi päivää peräkkäin, postit ja muut virastot samoin.
        Osattiin varata tarpeeksi monta ateriaa viikonlopuksi, mutta ei kuitenkaan ylenpalttisesti.
        Miten nyt?
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ollut viikolla kaupassa, joten en nähnyt, miten lakkopäivään suhtauduttiin. Takavuosina vastaanvanlainen työnseisaus olisi tyhjentänyt kauppojen hyllyt. Olen omin silmin nähnyt, miten kauhea hamstraamisvimma on iskenyt asiakkaisiin, on ostettu monen viikon tarpeet kaiken varalta.
        Kuitenkin olemme eläneet suurimman osan elämästämme aikana, jolloin kaupat olivat kiinni jokaisena pyhäpäivänä, pankit kaksi päivää peräkkäin, postit ja muut virastot samoin.
        Osattiin varata tarpeeksi monta ateriaa viikonlopuksi, mutta ei kuitenkaan ylenpalttisesti.
        Miten nyt?
        Mkr.

        Ihan normaalisti oli kaupat auki to , pe ja la. Hyllyt täynnä kaikkea. vain harvat hamstrasi ja niitäkin katsottiin säälien. Ei ennenkään lakot ole kaupan hyllyjä tyhjentäneet, vain joku laji on voinut loppua tilapäisesti kun typerykset hamstraa. Sitten ne syö niitä ruokia viikkotolkulla, ne ruuat vanhenee käsiin ja tulee persnettoa.Sodallakon pelotellaan, pitäis koko ajan olla monen päivän vedet ja sapuskat.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ihan normaalisti oli kaupat auki to , pe ja la. Hyllyt täynnä kaikkea. vain harvat hamstrasi ja niitäkin katsottiin säälien. Ei ennenkään lakot ole kaupan hyllyjä tyhjentäneet, vain joku laji on voinut loppua tilapäisesti kun typerykset hamstraa. Sitten ne syö niitä ruokia viikkotolkulla, ne ruuat vanhenee käsiin ja tulee persnettoa.Sodallakon pelotellaan, pitäis koko ajan olla monen päivän vedet ja sapuskat.

        Kaunis sunnuntaipäivä alkanut, taivas melkoisen kirkas ja valoa jo riittää runsaasti.
        Lauma variksia ruokailee naapurinpihan kuusen alla, kai sieltä jotain syötävää on alas tullut, runsas käpyvuosi tulossa, latvat täynnä uusia käpyjä, kai oravat niitä aukaistessaan siemeniä variksille tiputtaa.
        Varmaan on ollut rankka vuosi linnuillekin tuon runsaan lumen tulon myötä.
        Kadulla käveli rollaattoria työntävä nainen pienen koiran kanssa, tuli mieleen, että ystävä pitää hankkia vaikka itsellä jo liikkumisen kanssa vaikeutta, mutta ymmärrän hyvin, että on se eläin isoksi iloksi .
        Itseni kanssa olen kiistaa käynyt, kun kissaa mieleni tekisi, siinä olen läpi käynyt plussat ja miinukset, vielä on miinukset voitolla.

        Muistelen omaa lopullista päätöstä mökistä luopumisesta, yli 20 siellä uurastimme, joka paikassa kätten jäljet näkyivät, mutta voimat ei enää yksin ollen sen hoitamisesta tullut mitään, pakko oli luopua.
        Tuskaa lievitti, että tyttärentytär sinne muutti ja hyvin ovat viihtyneet.
        Kaupunki asuntojen muutot ei mitenkään vaikeita, aina muutimme "parempaan" ja ilo sen myötä asiaan liittyi.
        Ymmärrän täysin mietteesi demeter 1, vaikea on koti jättää, paikka mihin on muistojen myötä kiintynyt, toivon, että näitä lumisia talvia ei joka vuosi tule.
        Hyvin olet parantunut, kun lapsiakin jaksat hoidella, apuna olla, minusta ei siihen ole, ainakaan ihan pienien kanssa, tuskin syliin uskallan ottaa ja jos itkua tekee, pakokauhun saan;)
        Tätä se erakkona eläminen tekee, kaikki entinen mikä oli luonnollista on pois pyyhitty.

        Hamstrauksestakin olette kirjoitelleet, en sitä juurikaan harrasta, mutta kuivatavaroiden kanssa olen oppinut pitämään purkit ja purnukat aina täysinä.
        Kun pohjapurkista alkaa näkyä uutta tilalle, onhan siinä sitten pientä varamuonaakin saatavilla.
        Sota-ajan aikana hamstrausreissut eivät kauppoihin niinkään keskittynyt, koska kaupoissakaan ei liiemmälti ruokaa ollut, piti lähteä maaseudulta tuttavien perheitä kiertämään. näin teki äitinikin.
        Aina kotiin jotain tuomista oli, jauhoja, munia, lihaa jopa voita, mikä silloin oli tiukassa, muistan isälle kessuakin äiti toi, joskus kasvattikin ystävän maa paikalla.
        Voi kun ei koskaan niitä aikoja kukaan joudu kestämään suomessa, muualla on totisinta tottakin jossain paikoin.
        Toivoisi auttavan käden monella tapaa apua antavan, saimme sitä mekin sodan aikaan,
        minulle ei nämä avustukset yltäneet, olin sillä hetkellä yksin perheessämme lapsena.

        Eipä ole ollut juuri matkojakaan, vasta mieheni kuoleman jälkeen sain matkustella, sitä ennen maksettiin kaikkea mitä isompaa hankittiin pankkilainojen turvin ja rahaa ei riittänyt muuhun mukavaan.
        Hyvin olen kuitenkin tyytyväinen näihin muutamiin matkoihini, nyt en mieli mihinkään.

        Noinhan se oli mkr, selvittiin arjen aukioloilla, ei harmiakaan ollut, nyt jossain kai yölläkin kaupat auki ja kuitenkin on jääkaapit, pakkaset mihin pienen ajan ruuat voi halutessaan säilöä.
        Onko se edes edistystä minkään suhteen, kun ei työtekijöitäkään meinaa joka paikkaan löytyä.
        Sitten uupumusta ja masennusta seuraa, kun liian vaikeaksi elämä tehdään.
        Voisin sanoa kuten ano 10,53 hohjoijaa, en juttujen vuoksi vaan muun huolen ja tehdyn harmin.

        Vilkaisin yhtä viestiäni missä aivan hassusti kirjoitin tuosta musiikista kertoessani, piti olla Bella tsau, mitähän lienen ajatellut, mutta kumma ettei kukaan puuttunut, ovat kai tottuneet minun virheisiini;)D
        Jatkossa varmaan lisää tulee, mutta jos suinkin ymmärrätte kiitän siitä.
        Nyt näyttääkin sää muuttavan ilmettään, tuli lumisade, mutta eipä haittaa, kiva on ikkunasta lumen leijumista katsella, mukavaa sunnuntai päivää kaikille.


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Kaunis sunnuntaipäivä alkanut, taivas melkoisen kirkas ja valoa jo riittää runsaasti.
        Lauma variksia ruokailee naapurinpihan kuusen alla, kai sieltä jotain syötävää on alas tullut, runsas käpyvuosi tulossa, latvat täynnä uusia käpyjä, kai oravat niitä aukaistessaan siemeniä variksille tiputtaa.
        Varmaan on ollut rankka vuosi linnuillekin tuon runsaan lumen tulon myötä.
        Kadulla käveli rollaattoria työntävä nainen pienen koiran kanssa, tuli mieleen, että ystävä pitää hankkia vaikka itsellä jo liikkumisen kanssa vaikeutta, mutta ymmärrän hyvin, että on se eläin isoksi iloksi .
        Itseni kanssa olen kiistaa käynyt, kun kissaa mieleni tekisi, siinä olen läpi käynyt plussat ja miinukset, vielä on miinukset voitolla.

        Muistelen omaa lopullista päätöstä mökistä luopumisesta, yli 20 siellä uurastimme, joka paikassa kätten jäljet näkyivät, mutta voimat ei enää yksin ollen sen hoitamisesta tullut mitään, pakko oli luopua.
        Tuskaa lievitti, että tyttärentytär sinne muutti ja hyvin ovat viihtyneet.
        Kaupunki asuntojen muutot ei mitenkään vaikeita, aina muutimme "parempaan" ja ilo sen myötä asiaan liittyi.
        Ymmärrän täysin mietteesi demeter 1, vaikea on koti jättää, paikka mihin on muistojen myötä kiintynyt, toivon, että näitä lumisia talvia ei joka vuosi tule.
        Hyvin olet parantunut, kun lapsiakin jaksat hoidella, apuna olla, minusta ei siihen ole, ainakaan ihan pienien kanssa, tuskin syliin uskallan ottaa ja jos itkua tekee, pakokauhun saan;)
        Tätä se erakkona eläminen tekee, kaikki entinen mikä oli luonnollista on pois pyyhitty.

        Hamstrauksestakin olette kirjoitelleet, en sitä juurikaan harrasta, mutta kuivatavaroiden kanssa olen oppinut pitämään purkit ja purnukat aina täysinä.
        Kun pohjapurkista alkaa näkyä uutta tilalle, onhan siinä sitten pientä varamuonaakin saatavilla.
        Sota-ajan aikana hamstrausreissut eivät kauppoihin niinkään keskittynyt, koska kaupoissakaan ei liiemmälti ruokaa ollut, piti lähteä maaseudulta tuttavien perheitä kiertämään. näin teki äitinikin.
        Aina kotiin jotain tuomista oli, jauhoja, munia, lihaa jopa voita, mikä silloin oli tiukassa, muistan isälle kessuakin äiti toi, joskus kasvattikin ystävän maa paikalla.
        Voi kun ei koskaan niitä aikoja kukaan joudu kestämään suomessa, muualla on totisinta tottakin jossain paikoin.
        Toivoisi auttavan käden monella tapaa apua antavan, saimme sitä mekin sodan aikaan,
        minulle ei nämä avustukset yltäneet, olin sillä hetkellä yksin perheessämme lapsena.

        Eipä ole ollut juuri matkojakaan, vasta mieheni kuoleman jälkeen sain matkustella, sitä ennen maksettiin kaikkea mitä isompaa hankittiin pankkilainojen turvin ja rahaa ei riittänyt muuhun mukavaan.
        Hyvin olen kuitenkin tyytyväinen näihin muutamiin matkoihini, nyt en mieli mihinkään.

        Noinhan se oli mkr, selvittiin arjen aukioloilla, ei harmiakaan ollut, nyt jossain kai yölläkin kaupat auki ja kuitenkin on jääkaapit, pakkaset mihin pienen ajan ruuat voi halutessaan säilöä.
        Onko se edes edistystä minkään suhteen, kun ei työtekijöitäkään meinaa joka paikkaan löytyä.
        Sitten uupumusta ja masennusta seuraa, kun liian vaikeaksi elämä tehdään.
        Voisin sanoa kuten ano 10,53 hohjoijaa, en juttujen vuoksi vaan muun huolen ja tehdyn harmin.

        Vilkaisin yhtä viestiäni missä aivan hassusti kirjoitin tuosta musiikista kertoessani, piti olla Bella tsau, mitähän lienen ajatellut, mutta kumma ettei kukaan puuttunut, ovat kai tottuneet minun virheisiini;)D
        Jatkossa varmaan lisää tulee, mutta jos suinkin ymmärrätte kiitän siitä.
        Nyt näyttääkin sää muuttavan ilmettään, tuli lumisade, mutta eipä haittaa, kiva on ikkunasta lumen leijumista katsella, mukavaa sunnuntai päivää kaikille.

        Minullakin on rollaattori ja pieni koira. Sen jokapäiväiset ulkoilutukset on päivän kohokohtia,, tapaa muita koiran omistajia ja saa itsekkin liikuntaa. Kyllähän lastenvaunujenkin kanssa voi olla montakin koiraa hihnassa, hyvin menee. Koira kyllä oppii hiljaista vauhtia kävelemään vierellä, päästän sen sitten koirapuistoon juoksemaan vapaana. Siellä on oma aitaus näille pienille. Turhaan hävetään rollaattoria, kuvitellaan että se leimaa vanhukseksi ja sitten kaatuillaan ja joudutaan lonkkaleikkauksiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minullakin on rollaattori ja pieni koira. Sen jokapäiväiset ulkoilutukset on päivän kohokohtia,, tapaa muita koiran omistajia ja saa itsekkin liikuntaa. Kyllähän lastenvaunujenkin kanssa voi olla montakin koiraa hihnassa, hyvin menee. Koira kyllä oppii hiljaista vauhtia kävelemään vierellä, päästän sen sitten koirapuistoon juoksemaan vapaana. Siellä on oma aitaus näille pienille. Turhaan hävetään rollaattoria, kuvitellaan että se leimaa vanhukseksi ja sitten kaatuillaan ja joudutaan lonkkaleikkauksiin.

        Ykköseltä tuli keskusteluohjelma dementiasta. Siitä on tulossa kansantauti koko maailmaan elinikämme pidentyessä. Ohjelma oli aluksi mielenkiintoinen, mutta sitten aloin ajatella, että dementia on varmaan minuun iskenyt, kun en enää jaksanutkaN seurata keskustelua. Olisivat saaneet leikata loput pois.
        Ikä painaa, väsymys iskee heti aamukahvin jälkeen.
        Pekka Pouta uhkaa, että pakkaskausi tulee ja jatkuu maaliskuulle asti.
        Mä en ala!
        Pyhäaamun rauhaa toivoo Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minullakin on rollaattori ja pieni koira. Sen jokapäiväiset ulkoilutukset on päivän kohokohtia,, tapaa muita koiran omistajia ja saa itsekkin liikuntaa. Kyllähän lastenvaunujenkin kanssa voi olla montakin koiraa hihnassa, hyvin menee. Koira kyllä oppii hiljaista vauhtia kävelemään vierellä, päästän sen sitten koirapuistoon juoksemaan vapaana. Siellä on oma aitaus näille pienille. Turhaan hävetään rollaattoria, kuvitellaan että se leimaa vanhukseksi ja sitten kaatuillaan ja joudutaan lonkkaleikkauksiin.

        Rollaattori on hyvä apuväline.
        Näen nuorempiakin rollaattorin käyttäjiä.
        On sairauksia jotka heikentävät tasapainoa tai ollut onnettomuus ja kävely on uudestaan opittava.
        Liikunta on kuitenkin tärkeää ettei lihakset surkastu.
        Koira on paitsi seuralainen niin myös syy lähteä liikkeelle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rollaattori on hyvä apuväline.
        Näen nuorempiakin rollaattorin käyttäjiä.
        On sairauksia jotka heikentävät tasapainoa tai ollut onnettomuus ja kävely on uudestaan opittava.
        Liikunta on kuitenkin tärkeää ettei lihakset surkastu.
        Koira on paitsi seuralainen niin myös syy lähteä liikkeelle.

        Edellisillä sukupolvilla oli talvella tukenaan potkukelkka. Nyt se ei enää ole käytettävissä, koska kulkuväylät hiekoitetaan. Lapsuudessamme sitä ei tehty, koska hevosilla ja reellä ajettiin.


      • Sel-la kirjoitti:

        Kaunis sunnuntaipäivä alkanut, taivas melkoisen kirkas ja valoa jo riittää runsaasti.
        Lauma variksia ruokailee naapurinpihan kuusen alla, kai sieltä jotain syötävää on alas tullut, runsas käpyvuosi tulossa, latvat täynnä uusia käpyjä, kai oravat niitä aukaistessaan siemeniä variksille tiputtaa.
        Varmaan on ollut rankka vuosi linnuillekin tuon runsaan lumen tulon myötä.
        Kadulla käveli rollaattoria työntävä nainen pienen koiran kanssa, tuli mieleen, että ystävä pitää hankkia vaikka itsellä jo liikkumisen kanssa vaikeutta, mutta ymmärrän hyvin, että on se eläin isoksi iloksi .
        Itseni kanssa olen kiistaa käynyt, kun kissaa mieleni tekisi, siinä olen läpi käynyt plussat ja miinukset, vielä on miinukset voitolla.

        Muistelen omaa lopullista päätöstä mökistä luopumisesta, yli 20 siellä uurastimme, joka paikassa kätten jäljet näkyivät, mutta voimat ei enää yksin ollen sen hoitamisesta tullut mitään, pakko oli luopua.
        Tuskaa lievitti, että tyttärentytär sinne muutti ja hyvin ovat viihtyneet.
        Kaupunki asuntojen muutot ei mitenkään vaikeita, aina muutimme "parempaan" ja ilo sen myötä asiaan liittyi.
        Ymmärrän täysin mietteesi demeter 1, vaikea on koti jättää, paikka mihin on muistojen myötä kiintynyt, toivon, että näitä lumisia talvia ei joka vuosi tule.
        Hyvin olet parantunut, kun lapsiakin jaksat hoidella, apuna olla, minusta ei siihen ole, ainakaan ihan pienien kanssa, tuskin syliin uskallan ottaa ja jos itkua tekee, pakokauhun saan;)
        Tätä se erakkona eläminen tekee, kaikki entinen mikä oli luonnollista on pois pyyhitty.

        Hamstrauksestakin olette kirjoitelleet, en sitä juurikaan harrasta, mutta kuivatavaroiden kanssa olen oppinut pitämään purkit ja purnukat aina täysinä.
        Kun pohjapurkista alkaa näkyä uutta tilalle, onhan siinä sitten pientä varamuonaakin saatavilla.
        Sota-ajan aikana hamstrausreissut eivät kauppoihin niinkään keskittynyt, koska kaupoissakaan ei liiemmälti ruokaa ollut, piti lähteä maaseudulta tuttavien perheitä kiertämään. näin teki äitinikin.
        Aina kotiin jotain tuomista oli, jauhoja, munia, lihaa jopa voita, mikä silloin oli tiukassa, muistan isälle kessuakin äiti toi, joskus kasvattikin ystävän maa paikalla.
        Voi kun ei koskaan niitä aikoja kukaan joudu kestämään suomessa, muualla on totisinta tottakin jossain paikoin.
        Toivoisi auttavan käden monella tapaa apua antavan, saimme sitä mekin sodan aikaan,
        minulle ei nämä avustukset yltäneet, olin sillä hetkellä yksin perheessämme lapsena.

        Eipä ole ollut juuri matkojakaan, vasta mieheni kuoleman jälkeen sain matkustella, sitä ennen maksettiin kaikkea mitä isompaa hankittiin pankkilainojen turvin ja rahaa ei riittänyt muuhun mukavaan.
        Hyvin olen kuitenkin tyytyväinen näihin muutamiin matkoihini, nyt en mieli mihinkään.

        Noinhan se oli mkr, selvittiin arjen aukioloilla, ei harmiakaan ollut, nyt jossain kai yölläkin kaupat auki ja kuitenkin on jääkaapit, pakkaset mihin pienen ajan ruuat voi halutessaan säilöä.
        Onko se edes edistystä minkään suhteen, kun ei työtekijöitäkään meinaa joka paikkaan löytyä.
        Sitten uupumusta ja masennusta seuraa, kun liian vaikeaksi elämä tehdään.
        Voisin sanoa kuten ano 10,53 hohjoijaa, en juttujen vuoksi vaan muun huolen ja tehdyn harmin.

        Vilkaisin yhtä viestiäni missä aivan hassusti kirjoitin tuosta musiikista kertoessani, piti olla Bella tsau, mitähän lienen ajatellut, mutta kumma ettei kukaan puuttunut, ovat kai tottuneet minun virheisiini;)D
        Jatkossa varmaan lisää tulee, mutta jos suinkin ymmärrätte kiitän siitä.
        Nyt näyttääkin sää muuttavan ilmettään, tuli lumisade, mutta eipä haittaa, kiva on ikkunasta lumen leijumista katsella, mukavaa sunnuntai päivää kaikille.

        Keskipäivää ! Kissaihminen minäkin olen ja monesti olen harkinnut sen ottamista kaveriksi.
        Tämä ympäristö vain on sellainen, etteivät kissat oikein menesty täällä. Kaksi kissaa meiltä on kadonnut ja on kerrottu, että naapureissa on ollut kissanvihaajia, eivät tykkää kun kissa tulee omalle tontille. Liikkui sellainenkin huhu, että joku asuja oli myrkyttänyt tontilleen eksyneitä kissoja. Kyllä ihminen osaa olla armoton ja julma.

        Kiva sentään, että kissaihmiset täällä kertovat tarinoita omistaan, ikäänkuin yhteisiksi
        lemmikeiksi tulevat täällä..))

        Minullakin on sellainen käsitys, että sodanjälkeisestä niukkuudesta ja ravintopulasta kärsittiin enemmän kaupungeissa. Maalla oltiin aika pitkälle omavaraisia, pienilläkin tiloilla kasvatettiin ainakin juurekset. Sikoja ja kanoja pystyttiin pitämään, eivät tarvinneet paljon tilaa. Meillä oli niiden lisäksi lampaita. Jos järvi oli lähellä kalastettiin ja metsämiehet toivat pöytään kanalintuja ja sorsia. Maito haettiin naapurista. Hyvin pärjättiin.

        Ymmärrän, että tietty omavaraisuus, yrittäminen, on keskeinen tavoite tuossa kehitysavussakin. Ei anneta kalaa vaan onki.

        Sen verran tuo niukkuuden aika on jäänyt mieleen, etten oikein tykkää tästä nykyisestä ruokakulttuurista. Nirsoilua se välillä tuntuisi olevan: en tykkää siitä enkä siitä. Kun kuitenkin kouluissakin tarjotaan ravinto-opillisesti täysipainoista ruokaa. Niin olen ymmärtänyt.
        Kyllä tuo matkailu oli meillekin perheenä tiettyä ylellisyyttä, omatoimisesti matkailuvaunulla sitä harrastettiin. Poikien isä harrasti matkustamista kuolemaansa saakka, minä en, eivätkä pojatkaan isommin.
        Viherherätys joskus -80-luvulla lopetti matkailun oikeastaan kokonaan minulta, enkä sitä ole isommin kaivannut. Kotimaassa saatan tehdä pieniä matkoja ja Lappi tai Ahvenanmaa ovat minulle sitä oikeinta omaa maisemaa ja tietysti kotikunta, minne onneksi vielä pääsen käymään - toivon mukaan.

        Älähän nyt kirjoituksiasi vähättele. Sel-la. Eiköhän se sisältö ole muotoa tärkeämpi - minulle ainakin. Kuten olen sanonut, itse sallin itselleni virheet, en viitsi edes korjata niitä. Eiköhän meillä ole lupa jo hellittää, siinäkin kohdin ?

        Tietysti arvostan niitä, joilla on taito kirjoittaa oikein ja ymmärrettävästi, mutta itse katson että sävy, "henki" ja yhteyden saaminen toisiin ihmisiin on sittenkin tärkeämpää - minulle...

        Aurinkoinen päivä täälläkin. Lunta näyttää tulleen muutama sentti. Siispä ulkohommiin tänäänkin...))
        Viihtyisää sunnuntaipäivää !
        demeter1


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edellisillä sukupolvilla oli talvella tukenaan potkukelkka. Nyt se ei enää ole käytettävissä, koska kulkuväylät hiekoitetaan. Lapsuudessamme sitä ei tehty, koska hevosilla ja reellä ajettiin.

        Hiljattain oli Hesarissa mainio Jarlan piirros, jossa autot kolaroivat ja ajoivat penkkaan, ihmisiä oli maassa kuka mitenkin päin nurinniskoin, mutta mummo ajoi riemukkaasti potkukelkalla suoraan äänestyspaikalle.

        Mira


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ihan normaalisti oli kaupat auki to , pe ja la. Hyllyt täynnä kaikkea. vain harvat hamstrasi ja niitäkin katsottiin säälien. Ei ennenkään lakot ole kaupan hyllyjä tyhjentäneet, vain joku laji on voinut loppua tilapäisesti kun typerykset hamstraa. Sitten ne syö niitä ruokia viikkotolkulla, ne ruuat vanhenee käsiin ja tulee persnettoa.Sodallakon pelotellaan, pitäis koko ajan olla monen päivän vedet ja sapuskat.

        Kätevän emännän ohje, ylimääräinen ruoka pakastetaan ja otetaan käyttöön tarvittaessa.


    • Anonyymi

      Tänään kynttilänpäivänä kuuntelin Jumalanpalveluksen Olarin kirkosta.
      Hyvä oli saarna ja kuoroesitykset, on se upeaa, että kotona saa kuunnella ja nähdä kaikki.
      On se maailma edistynyt tässäkin asiassa, että on nuo tietokoneet ja televisiot.
      Muistan lapsena, että oli vain se radio ja seinäpuhelin.
      Usein kyllä kirkkoonkin mentiin, se oli kiva seikkailu lapsena.
      Tuttavissa vielä käytiin kotimatkalla, elämä oli yhteisellisyyttä kaikin tavoin.
      naapuriapu oli korkeassa kurssissa, sitä saatiin ja myös annettiin.

      Väki on vähentynyt maaseudulla, elämä muuttuu ajan myötä.
      Rauha ja rakkaus suurimpia asioita olisi nykymaailmassa, kaikki silloin menee
      eteenpäin.
      Hyvää jatkoa,
      Neeasa

    • Tuli siinä käytyä pienellä lenkillä. Vähän tuuli kävi.

      Kyllä sodan jälkeen maalla ruokaa oli.
      Osa oli ihan omavaraista. Ei koskaan tarvinnut nälkää nähdä, ihan perusruokaa syötiin.
      Hukkaan ei mennyt mitään.
      Joku mainitsi tuon pakastamisen. Minä haen aina viikon ruuat kerralla, esim. leivästä otan aina siivun kaksi kerralla pakastimesta, sitä on tottunut siihen, ettei ruokaa haaskata.

      Maalla, siellä vanhalla kotitilalla on suulissa pari vanhaa potkukelkkaa, kyllä niillä joskus mentiin lujaa.
      Kyllähän tuo rollakin on ihan hyvä apuväline, ken sitä tarvitsee,
      Aikanaan hain äidille kaupungin varastolta, kun sai lainaksi, sitten kun hän meni rajan taa, palautin sen takaisin.

      Kyllä tuo Niilo-kissa on mukava kaveri.
      Ootko Deme ajatellut sisäkissaa, voihan kissaa valjaissa viedä ulos
      Minähän hain Niilon löytöeläinkodista. Siellä oli sellainen systeemi, että nettisivuilla sa laittaa toivomuksen minkä tyyppistä eläintä haluaa.

      Jos ketä kiinnostaa, niin netti-Ilta-sanomissa on juttu,
      Analyysi: Näitä tietoja sinun ei haluttu näkevän.
      Koskee sote-uudistusta, kuinka politikot valehtelivat ja pimittivät tietoa kansalaisilta.

    • Anonyymi

      Siirryin suoraan alakertaan tässä pitkässä Sel-lan ketjussa. Ehtiihän täsä vielä kun ilta on vielä nuori.

      Kremppasin ostosreisun tehä kun kahvimaito oli loppumassa. Aikaa reisuun kului. Oli aika liukasta muuten paikoin.
      Laitoin valiten metallipiikkiset sauvat mukaan. Liukastumisilta säilysin.
      Vähä sellanen puol-väsy mielentila hurskiksella tällä kertaa.
      On kait siirryttävä tuonne hanurimestareiden sivuille, soittamaan heitin vanhoi hyyvii kappaleit.

      Vili Vesterinen, Onni Laihanen ne vielä kiinnostaa kuunnella.
      Vaikka Sirkkojen tanssilla alottais.
      Kalenterista näin että huomenna on liputuspäivä; tiä yhtään minks?

      • Hyvää Runebergin päivää, liput liehuvat pienoisessa lumisateessa, jotenkin Runebergin päivä aloittaa vahvasti kevään odotuksen.
        Tänään menee aika hyvin, pesen koneellisen pyykkiä ja katselen La Promessaa viisi jaksoa Areenalta.
        Kävin eilen katsomassa Areenalta myös Perjantai ohjelman ja ihastelin Sixten Korkmanin kerrontaa, viisas mies.
        Kertoili lapsuudestaan mikä aikalailla köyhää oli, tiesi mistä puhui.
        Teemana oli köyhyys, mistä se johtuu, siihen nimikkeitä etsittiin.
        Viisaana ei pitänyt tätä nykytoimintaa, pitkäkantoiset harmit tästä syntyy.
        Kannattaa käydä kuuntelemassa.

        Kerran viikkoon vedän minäkin ostokset kotiin ja valmistan, laitan annoksina pakkaseen, siis toimin kätevän emännän tapaan.
        Tuo kissa juttu se minunkin taisteluni on, haluaisin pentuna ottaa, että omille tavoilleni saisin tottumaan, itsenäinenhän kissa on, mutta jotain asioita voi oppia omistajankin tavoista.

        Rollaattori on hyvä keksintö, mutta itse pyristelen vastaan niin kauan kuin vain voin, huomasin kälyni äkkiä siihen tottuvan ja nyt ei muuten pärjää
        En vanhuuttani häpeä, en rollaattoriakaan ja turhaa olisikin, naamasta näkee;)

        Noin se oli, maalla ei ruuasta puutetta ollut ja joku sielläkin käytti puutteita hyväkseen, oliko nimitys trokareita, taisi olla alkoholia myyjien nimitys, mutta kuitenkin joku isäntä saattoi ruuan myynnilläkin rikastua.
        Onneksemme meillä äidin ystäviä olivat, jotka ruokaa antoivat, ei ehkä rahaa käytetty, sillä lapsuuden ystävät olivat tosi ystäviä, kai vaihtokauppaa ja työtä äiti teki ystävien apuna.
        Muistan kun Hämeessä asuimme joka kesä tänne maisemiin äidin kanssa tultiin ja matkatavaroihin tuli paljon ruokaa mitä pelättiin joutuvan tarkastuksen kohteeksi, sillä eihän ollut lupa hamstrailla paljonkaan.
        Pahvilaatikossa oli minun kanini, jonka lemmikiksi sain, pelkäsin koko junamatkan, että konnari huomaa sen.
        Junien kulkukin oli sitä sun tätä sodan aikana, matka kesti ja pelkoa riitti.

        Meidän pyörävarastossa on vahvan näköinen potkuri, pitäisi kysellä jospa sen saisin kulkuneuvokseni.
        Varastossa on pari rollaattoriakin, koskaan en niitä liikenteessä ole nähnyt.

        Isäni tykkäsi kovin näistä hanurimusiikin esittäjistä, Vesterinen ja nuorempi Aaro, no enpäs nyt muistakaan sukunimeä, olikohan Kurkela, kyllähän se perisuomalaista musiikkia onkin.
        Musiikki on rauhoittava, iloa tuottava ja myös murheen tullen lohtua antava.

        Nyt olisi taas nämä kotihommat vauhtiin saatava, että saa sitten nauttia pienestä jännityksestä,(joskus ärsytyksestä) kun La Promessa alkaa.
        Hyvän mielen asioita miettimään jokainen, kyllä niitä joka päivälle aina jotain löytyy:


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Hyvää Runebergin päivää, liput liehuvat pienoisessa lumisateessa, jotenkin Runebergin päivä aloittaa vahvasti kevään odotuksen.
        Tänään menee aika hyvin, pesen koneellisen pyykkiä ja katselen La Promessaa viisi jaksoa Areenalta.
        Kävin eilen katsomassa Areenalta myös Perjantai ohjelman ja ihastelin Sixten Korkmanin kerrontaa, viisas mies.
        Kertoili lapsuudestaan mikä aikalailla köyhää oli, tiesi mistä puhui.
        Teemana oli köyhyys, mistä se johtuu, siihen nimikkeitä etsittiin.
        Viisaana ei pitänyt tätä nykytoimintaa, pitkäkantoiset harmit tästä syntyy.
        Kannattaa käydä kuuntelemassa.

        Kerran viikkoon vedän minäkin ostokset kotiin ja valmistan, laitan annoksina pakkaseen, siis toimin kätevän emännän tapaan.
        Tuo kissa juttu se minunkin taisteluni on, haluaisin pentuna ottaa, että omille tavoilleni saisin tottumaan, itsenäinenhän kissa on, mutta jotain asioita voi oppia omistajankin tavoista.

        Rollaattori on hyvä keksintö, mutta itse pyristelen vastaan niin kauan kuin vain voin, huomasin kälyni äkkiä siihen tottuvan ja nyt ei muuten pärjää
        En vanhuuttani häpeä, en rollaattoriakaan ja turhaa olisikin, naamasta näkee;)

        Noin se oli, maalla ei ruuasta puutetta ollut ja joku sielläkin käytti puutteita hyväkseen, oliko nimitys trokareita, taisi olla alkoholia myyjien nimitys, mutta kuitenkin joku isäntä saattoi ruuan myynnilläkin rikastua.
        Onneksemme meillä äidin ystäviä olivat, jotka ruokaa antoivat, ei ehkä rahaa käytetty, sillä lapsuuden ystävät olivat tosi ystäviä, kai vaihtokauppaa ja työtä äiti teki ystävien apuna.
        Muistan kun Hämeessä asuimme joka kesä tänne maisemiin äidin kanssa tultiin ja matkatavaroihin tuli paljon ruokaa mitä pelättiin joutuvan tarkastuksen kohteeksi, sillä eihän ollut lupa hamstrailla paljonkaan.
        Pahvilaatikossa oli minun kanini, jonka lemmikiksi sain, pelkäsin koko junamatkan, että konnari huomaa sen.
        Junien kulkukin oli sitä sun tätä sodan aikana, matka kesti ja pelkoa riitti.

        Meidän pyörävarastossa on vahvan näköinen potkuri, pitäisi kysellä jospa sen saisin kulkuneuvokseni.
        Varastossa on pari rollaattoriakin, koskaan en niitä liikenteessä ole nähnyt.

        Isäni tykkäsi kovin näistä hanurimusiikin esittäjistä, Vesterinen ja nuorempi Aaro, no enpäs nyt muistakaan sukunimeä, olikohan Kurkela, kyllähän se perisuomalaista musiikkia onkin.
        Musiikki on rauhoittava, iloa tuottava ja myös murheen tullen lohtua antava.

        Nyt olisi taas nämä kotihommat vauhtiin saatava, että saa sitten nauttia pienestä jännityksestä,(joskus ärsytyksestä) kun La Promessa alkaa.
        Hyvän mielen asioita miettimään jokainen, kyllä niitä joka päivälle aina jotain löytyy:

        Muistan, että pikkutyttönä olin kerran junassa, johon tehtiin elintarviketarkastus. Kaikkien piti avata matkatavaransa, ja pelkäsin, että menetän eväsvoileipäni. Onneksi menivät ohitseni suoraa päätä. Ihailin suuresti tätiä, jonka kassista löytyi hamekangas. Tarkastaja hypisteli ja kysyi, paljonko sitä on. Ja täti sanoi ihan naureskellen, että ei ollut sitä punninnut. Nokkava vastaus jäi ikuisesti sieluuni. Ajatella, että se uskalsi!
        No eihän se ollut elintarvike, joten sai pitää kankaan, tietysti.
        Tarkastuksia oli usein junissa.
        Monesti olen miettinyt, mitä mahtoi tapahtua niille ruokatavaroille, joita tarkastajat löysivät matkustajilta. Ei sitä saalista varmaan jaettavaksi riittänyt!

        Me asuimme kauppalassa, jossa ei ollut maalaistaloja, elimme korttiannoksilla. On kyllä jäänyt mielen, että mitään ruokaa ei heitetty pois. Joka muru käytettiin, ja se oppi on verissä. Vieläkin sielua raastaa, jos joudun heittämään ne viimeiset lusikalliset roskiin.
        Mkr.


      • Anonyymi

        Hyvä, Hurskainen, että jaksat kauppa-asiasi hoitaa, kylä siihenkin voimia tarvitaan.
        Muuten, musiikki makusi on sama, kuin minulla, usein nämä kappaleet piristää!


    • Aurinko tuntuu jo hiukan lämmittävän, ja kunhan löytää tuulensuojaisan sopukan, voi hetken paistatella kasvoilleen päivää. Pälvipaikkoja on ilmaantunut, muutamana päivänä ränneistä kuului keväistä tippumista, mutta nyt taas pakkanen kiristää otettaan.

      Peuroista on tullut liiankin kesyjä, kulkevat laumoissa asutuksen keskellä, eivät aitojakaan kunnioita. Pidämme riistakameraa yleensä mökillä, jossa on kettuja, jäniksiä, hirviä ja ilveksiäkin kuvaan saatu, välillä asennamme sen tänne pihalle. Naapurin kissa usein laukaisee kameran, mutta peurat myös. Eräänä yönä ne olivat olleet auton kimpussa, ja aamulla näkyi selviä kielen jälkiä pellissä. Peuroilla on tapana nuolla maantiesuolaa autojen kyljistä, mökillä pidämmekin metsässä suolakiviä hirvieläimille.

      Kaivoin varastosta sinne unohtuneet lumikengät, kun teki mieli kulkea aurinkoisilla hangilla, sukseni ovat jo historiaa, eivätkä hangenkuoret ole aivan pelkillä kengillä kulkien kestävät. Tuntuikin hauskalta aluevaltaukselta tallustaa hankia pitkin jäisillä kävelyteillä piikkikengillä tasapainottelun jälkeen. Veneen kylkiä käydään taputtelemassa pihassa päivittäin, maaliskuussa on joskus saatu jo vesille, tänä keväänä menee varmaan paljon pitempään. Kevään asuntoautomatkaa suunnitellaan täyttäpäätä, ehkä ajetaan Välimeren rantaan asti, mutta Alpit ja alppijärvet on ainakin nähtävä, ne ovat sellainen sielunmaisema vuodesta toiseen. Kaikessa alkaa tällä iällä olla kuitenkin varaus: "Jos Luoja suo."

      Musiikki on minullekin suuri voimavara ja siunaus elämässä, kaikissa vaiheissa mukana. Kerran kesässä yritämme vielä käydä joillakin musiikkijuhlillakin, Savonlinna Oopperajuhlat koetaan jo liian pönöttäviksi, mutta esimerkiksi Kuhmon Kamarimusiikki vetää puoleensa, ja kun on tuo pyörillä kulkeva minikoti, ei tule majoittumishuolia. Nämä lähiseutujen urkukonsertit vanhoissa kivikirkoissa ovat myös kesäistä sielunruokaa vailla vertaa. Näitä suunnitellessa pitkä talvi katkeaa, jotain uutta puutarhaankin tulee mietittyä näin valon lisääntyessä, lähinnä kukkia, puita eikä pensaita ei edes sovi enempää. Taimikasvatuksesta olen jo luopunut kokonaan, ennen näinä aikoina ensimmäisiä tomaatinsiemeniä aloin kylvää. Mullanvaihto huonekasveihin alkaa olla ajankohtaista, joihinkin vain lisään uutta, ylihoitokaan ei ole hyväksi.

      Lipun nostimme Runebergin päivän kunniaksi, hänen nimikkotortuistaan emme perusta. Iltapäivällä uimasilleen halliin, illalla kirjapiirissä kulttuurikylpy.
      Mukavaa helmikuista päivää!

    • Illalla valokuvieni katselu tuotti minulle hyvää mieltä. Kahden älykännyn muistissa oli tuhansia valokuvia. Ajattelin, että jos valittaisin olisin kiittämätön. Hymykuvia riitti ja kivoja tapahtumia.
      Kerään keramiikkatöistäni uutta albumia. Kerroinkin jo aijemmin, että tykkään suunnitella ja tehdä instaan ja faceen tarinoita. Nyt menossa keramiikkaesineitteni leikkimielisiä tarinoita. Musiikki kuuluu tarinoihin, on kiva selailla musiikkitarjontaa ja valita videolle sopiva musiikkipätkä.

      Kävin postilaatikolla tiesin, että Korven Sanomat ei tänään ilmesty, mutta en ole saanut HS.viikkolehteä. Ei ollut vieläkään, lakon ajan viivytyksiä. Mutta iloinen yllätys lumikasa postilaatikkoni edestä oli hävinnyt.

      Maanantai ja uusi viikko. Pian on helmikuu puolessa. Saa nähdä avautuuko Suomen rajan ylityspaikat. Kostamus on lähellä Kajaania. Huolettaa, meillä on jo runsaasti maahanmuuttajia. Yksi hyvä asia kuitenkin on, että he eivät viihdy Korvessa ja suuntaavat etelän metropoleihin niin pian kuin pystyvät.

      Ruuan hamstraamisestakin on hyötynsä, ei tarvitse tänäänkään kauppaan rientää.

      Sää tuheroinen, lunta ripottelee, mutta muuten valtakunnassani kaikki hyvin. Toivon samaa muillekin.

    • Aurinkoinen aamu alavirralla, pikku pakkanen ja pääkallokeli, alkaa jo kyllästyttää tämä sisällä olo. Auto on huollossa ja muutenkaan ei ole oikein minnekään asiaa. Heti kun kelit paranee, niin alamme taas kävellä jäällä ja otamme aurinkoa.

      Katselin kalenteria tyhjää on tälle kuulle. Parit syntymäpäivät ja kolmivuotishääpäivä 14/02. Ensi kesää olemme suunnitelleet, mutta kaikki muu on levällään, paitsi että olen ostanut siskolle synttärilahjaksi liput oopperaan Savonlinnan oopperajuhlille heinkuun lopussa.

      Pitäisi kai alkaa kirjoittamaan taas uudelleen, niin saisi jotain mielekästä sisältöä päiviin. Minulle ei tahdo oikein riittää huushollin pito, telkkarin katsominen ja pakolliset kaupassakäynnit.

      Tuossa ylempänä kirjoiteltiin espanjalaisesta saippuasta La Promesa, jota monet katsoo. Me ollaan hurahduttu tuijottamaan vanhempaa espanjalaista saippuaa nimeltään Velvet, feel-good-sarjaa, joka koukuttaa, mutta tasoltaan hyvin vaihtelevaa. Parasta viisikymmentäluvun lopun ja kuusikymmentäluvun alun vaatteet.

      Jottei siirappi ja romantiikka alkaisi ällöttämään, katson Netflixistä Griseldaa ja mietin pahuuden olemusta.

    • Anonyymi

      On se kylmenemässä, sano. Keskitalven viikotkin meneillään.

    • Pieni lenkki tuli tehtyä ja lunta taas satelee.
      Tuossa yks päivä katselin noita pitkäaikaisennusteita. Jos ne yhtään paikkaansa pitää, lumen sulamista saadaan kyllä odottaa.

      Ramonakin jo kevätajatuksissa.
      Toisen ukkoni kanssa 5 vuotta kierreltiin lomalla Suomea asuntovaunulla, poikettiin vähän naapurimaissakin.
      Ihan kauhistuttaa ajatus, että Norjan vuoristosskin sitä yhdistelmää ajoin. Enää en menisi, vaikka maksettais.
      Kaupungeissa mies halusi aina mennä tsekkaamaan torielämää.
      Minun lempipaikkojani oli museot ja kirkot.

      Sel-la tuosta haitarin soitosta puhui. Siitä putkahti mieleen, isä joskus kertoi nurkkatansseja nuorena miehenä soitelleensa Pihlajamaan Lassen kanssa.
      Kloppeja olivat molemmat silloin, samalla paikkakunnalla asuivat.
      On kiva, kun toisten kommentit herättävät jo kauan unholassa olleita muistonpätkiä.

      Tuolla kissalla on kevätvilli aluillaan. Hyppäsi pikkupöydälle ja yritti kiivetä seinää pitkin.
      Sitten meni oman telineensä ylätasolle, joka on ikkunan vieressä ja nousi pystyyn yrittäen raapia ikkunasta ulos.
      No, päästin parvekkeelle, siellä vahtasi lintuja ja oravia.

      • Anonyymi

        Uutisissa sanottiin että Helsingin suurpommituksista on tänään 80 v. Pommituksien jäljiltä Helsinki olisi saattanut raunioitua maan tasalle, mutta ilmapuolustus toimi niin tehokkaasti, että vihollinen pudotti pommit Helsingin ulkopuolelle. Muistan katsoneeni liekkien punaamaa taivasta keittiön ikkunasta. Pommitusten jälkeen helsinkiläisiä sukulaisia tuli meille evakkoon. Ahdasta oli, mutta eihän lapsi osaa pelätä, eikä huolestua. Kivaahan se vaan oli, kun oli serkkuja ja muuta sukua kotona.
        Mkr.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Uutisissa sanottiin että Helsingin suurpommituksista on tänään 80 v. Pommituksien jäljiltä Helsinki olisi saattanut raunioitua maan tasalle, mutta ilmapuolustus toimi niin tehokkaasti, että vihollinen pudotti pommit Helsingin ulkopuolelle. Muistan katsoneeni liekkien punaamaa taivasta keittiön ikkunasta. Pommitusten jälkeen helsinkiläisiä sukulaisia tuli meille evakkoon. Ahdasta oli, mutta eihän lapsi osaa pelätä, eikä huolestua. Kivaahan se vaan oli, kun oli serkkuja ja muuta sukua kotona.
        Mkr.

        Huomenet pakkasaamuun, taas mittarissa 16 astetta, siis normaali talvisää tähän aikaan vuotta.
        Eilisen päivää satoi heikosti lunta ja pojat kolineen tänä aamuna tiet aukaisi, ikkunasta vain katselin ja hyvilläni olen, kun hankeen en tarvitse hypätä laulamaan lähtiessäni.
        Tuon naapuritalon ihmisten liikkeitä pystyn tältä istuimelta seuraamaan, porraskäytävän ulos tulo silmieni edessä.
        Aika hassua, asuin neljä kuukautta talossa, mutta melkein kaikki asukkaat opin jotenkin tunnistamaan, kun tämän talon asukkaita en tunne vieläkään ja 23 vuotta olen asunut.
        Kyläpaikkojakin syntyi useita, tosin eihän sitä jouda kylää käymään;)
        Onhan tässäkin talossa saunakaverit hyvinkin tuttuja ja eilen soitti talon toisesta päästä rouva, että voisinko puh, numeron antaa, voisimme kuulumisia kysellä, no sopihan se.

        Eliaana mainitsi nuo nurkkatanssit, niitä tapahtui minunkin kotipiirissä, kun asuimme Viialassa, siellä oli pihalla hirsinen talo, missä leipomassa kävivät talojen asiakkaat ja siellä tanssit pidettiin, olin alakoulu ikäinen en sinne edes katsomaan päässyt, sisareni osallistui oli jo aikuinen nainen.
        Tanssiminen oli sota-aikana kiellettyä ja eihän nuoret ilman sitäkään iloa pärjänneet.
        Muuten talon toisessa päässä muistini mukaan oli sauna ja siellä kylpivät seka saunassa kaikki, oudolta tuntui, ei Savossa niin tehty.
        Asuimme pari vuotta siellä, alakoulun aloitin, siitä mutkien kautta takaisin tänne ja täällä synnyin, tänne kuolen.
        Olin perheessäni ensimmäinen lapsi, joka sairaalaan syntyi, siellä myös omat lapseni silmänsä aukaisi, nyt ovat muutamassa asuintaloksi.
        Meillehän valmistui pari vuotta sitten iso hieno Aalto sairaala, nyt toiminta siellä rakoilee, päivystysten uhkana on siirtyä Kuopioon.
        Nimenkeräys on käynnissä, että päivystys säilyisi, ambulansseja olisi ainakin lisättävä ja kuinka monta ehtisikään kuolla, matka on kuitenkin liki 80 km.
        Sama kohtalo Iisalmellakin, näin nämä hyvinvointi alueet meitä kohtelee ja hallitus säästöjä kerää, ei riitä eurot näitä alueita kunnossa pitämään.

        Kodin Kukista tuli lehtinen ja niin vakaasti kun viime syksynä päätin, että en tilaa mitään, taas on kuitenkin tilaus lähdössä, aina ei kaikki tuota sitä iloa minkä toivoo saavansa, ikuinen optimisti olen, jospa nyt kuitenkin onnistuu;)
        Siemenistä en minä myöskään enää edes tomaatteja laita, torin tarjouksiin tyydyn.

        Olen ajatellut, josko ostaisin tulostimen, voisi jotain kirjoitella muistoiksi, kun kaikki ei mielessä pysy.
        Aiemmin omistin tulostimen ja silloin runoja kirjoitin ja aika paksu kirja niistäkin tuli, tosin ei kai mitään mainittavaa, saamaa sarjaa taulujeni kanssa.
        Olisi mukava jättää lapsille jotakin entisen ajan kerrontaa, kun nykyisin eivät jouda kuuntelemaan.
        Vuoteessa tänä aamuna mietin entisiä asuntojani ja niiden asukkaita, aika monet naapurit muistinkin, tykkään ennen ylös nousua pohtia kaikkea ennen tapahtunutta ja suunnittelua yleensä, kai sekin on elämässä kiinni pysymistä.
        Minun olemassa oloni aika paljolti on suunnittelua ja muisteloita, vuoroin mitä milloinkin, ajatukseni aina työssä;)D

        Nyt olisi tätä kuontaloa pakko laittaa parempaan näkymään, aina on sekin harmin paikka, milloinkaan hiukset ei tyydyttävästi asetu.
        Kalenterissa lukee Saamelaisten päivä olevan joten sitä nyt viettämään.


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Huomenet pakkasaamuun, taas mittarissa 16 astetta, siis normaali talvisää tähän aikaan vuotta.
        Eilisen päivää satoi heikosti lunta ja pojat kolineen tänä aamuna tiet aukaisi, ikkunasta vain katselin ja hyvilläni olen, kun hankeen en tarvitse hypätä laulamaan lähtiessäni.
        Tuon naapuritalon ihmisten liikkeitä pystyn tältä istuimelta seuraamaan, porraskäytävän ulos tulo silmieni edessä.
        Aika hassua, asuin neljä kuukautta talossa, mutta melkein kaikki asukkaat opin jotenkin tunnistamaan, kun tämän talon asukkaita en tunne vieläkään ja 23 vuotta olen asunut.
        Kyläpaikkojakin syntyi useita, tosin eihän sitä jouda kylää käymään;)
        Onhan tässäkin talossa saunakaverit hyvinkin tuttuja ja eilen soitti talon toisesta päästä rouva, että voisinko puh, numeron antaa, voisimme kuulumisia kysellä, no sopihan se.

        Eliaana mainitsi nuo nurkkatanssit, niitä tapahtui minunkin kotipiirissä, kun asuimme Viialassa, siellä oli pihalla hirsinen talo, missä leipomassa kävivät talojen asiakkaat ja siellä tanssit pidettiin, olin alakoulu ikäinen en sinne edes katsomaan päässyt, sisareni osallistui oli jo aikuinen nainen.
        Tanssiminen oli sota-aikana kiellettyä ja eihän nuoret ilman sitäkään iloa pärjänneet.
        Muuten talon toisessa päässä muistini mukaan oli sauna ja siellä kylpivät seka saunassa kaikki, oudolta tuntui, ei Savossa niin tehty.
        Asuimme pari vuotta siellä, alakoulun aloitin, siitä mutkien kautta takaisin tänne ja täällä synnyin, tänne kuolen.
        Olin perheessäni ensimmäinen lapsi, joka sairaalaan syntyi, siellä myös omat lapseni silmänsä aukaisi, nyt ovat muutamassa asuintaloksi.
        Meillehän valmistui pari vuotta sitten iso hieno Aalto sairaala, nyt toiminta siellä rakoilee, päivystysten uhkana on siirtyä Kuopioon.
        Nimenkeräys on käynnissä, että päivystys säilyisi, ambulansseja olisi ainakin lisättävä ja kuinka monta ehtisikään kuolla, matka on kuitenkin liki 80 km.
        Sama kohtalo Iisalmellakin, näin nämä hyvinvointi alueet meitä kohtelee ja hallitus säästöjä kerää, ei riitä eurot näitä alueita kunnossa pitämään.

        Kodin Kukista tuli lehtinen ja niin vakaasti kun viime syksynä päätin, että en tilaa mitään, taas on kuitenkin tilaus lähdössä, aina ei kaikki tuota sitä iloa minkä toivoo saavansa, ikuinen optimisti olen, jospa nyt kuitenkin onnistuu;)
        Siemenistä en minä myöskään enää edes tomaatteja laita, torin tarjouksiin tyydyn.

        Olen ajatellut, josko ostaisin tulostimen, voisi jotain kirjoitella muistoiksi, kun kaikki ei mielessä pysy.
        Aiemmin omistin tulostimen ja silloin runoja kirjoitin ja aika paksu kirja niistäkin tuli, tosin ei kai mitään mainittavaa, saamaa sarjaa taulujeni kanssa.
        Olisi mukava jättää lapsille jotakin entisen ajan kerrontaa, kun nykyisin eivät jouda kuuntelemaan.
        Vuoteessa tänä aamuna mietin entisiä asuntojani ja niiden asukkaita, aika monet naapurit muistinkin, tykkään ennen ylös nousua pohtia kaikkea ennen tapahtunutta ja suunnittelua yleensä, kai sekin on elämässä kiinni pysymistä.
        Minun olemassa oloni aika paljolti on suunnittelua ja muisteloita, vuoroin mitä milloinkin, ajatukseni aina työssä;)D

        Nyt olisi tätä kuontaloa pakko laittaa parempaan näkymään, aina on sekin harmin paikka, milloinkaan hiukset ei tyydyttävästi asetu.
        Kalenterissa lukee Saamelaisten päivä olevan joten sitä nyt viettämään.

        Nyt pitää korjata asiavirhe, luin lehden ja huomasin virheellisesti puhuneeni päivystyksen lopetus uhkasta, kysymys on yöpäivystyksestä.
        Sekin on kyllin paha asia, joten vetoomus paikallaan.

        Virheen korjaten, Sel-la.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt pitää korjata asiavirhe, luin lehden ja huomasin virheellisesti puhuneeni päivystyksen lopetus uhkasta, kysymys on yöpäivystyksestä.
        Sekin on kyllin paha asia, joten vetoomus paikallaan.

        Virheen korjaten, Sel-la.

        Tuntuu joka tapauksessa karmealta huomata, että suurella vaivalla maaliin päässyt sote ei annakaan sitä hyvinvointia, jota peräänkuulutettiin, vaan kaventaa palvelujen saatavuutta ja laatua.
        Rahaa on liian vähän, tekijät eivät riitä, vakansseja ei saada täytetyksi, ja apua tarvitsevaa juoksutetaan hoidon perään.

        Sote kaipaa remonttia!
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuntuu joka tapauksessa karmealta huomata, että suurella vaivalla maaliin päässyt sote ei annakaan sitä hyvinvointia, jota peräänkuulutettiin, vaan kaventaa palvelujen saatavuutta ja laatua.
        Rahaa on liian vähän, tekijät eivät riitä, vakansseja ei saada täytetyksi, ja apua tarvitsevaa juoksutetaan hoidon perään.

        Sote kaipaa remonttia!
        Mkr.

        Luin Iltalehdestä eri sotealueiden tulevista säästöistä ja siellä puhuttiin, että osassa maata terveyskeskusten vuodeosastoja lakkautetaan, määräaikaisten työsopimuksia ei jatketa, eläkkeelle jäävien terveysalan henkilöiden tilalle ei palkata uutta, vanhusten palveluasumista karsitaan, (jätetään siis oman onnensa ja omaisten kontolle) kotikäyntejä lisätään, että eivät käyttäisi niin paljon yöpäivystystä, jotta saadaan sitä vähennettyä (ihmettelen vain että miten? Eikös kotihoidon ihmisillä ole jo nyt liian vähän aikaa per asiakas?) Eli rahaa on liian vähän, totesi Makriinakin ja säästöt otetaan vanhusten hoidosta.

        Eli hyvinvointikeskus on ihan väärä sana, pitäisi olla omin avuin pärjäämiskeskus, jos et pärjää on aika kuolla pois.

        Mira


    • "Saunassa olen syntynyt, siellä kurjassa Karjalassa, sinisen järven rannalla, siellä majassa matalassa", näin laulun sanoin, mutta niin oli kaikki sisaruksenikin, paitsi se ensimmäinen, joka syntyi peräkamarissa.

      Noista supistuksista meillekin tuli saunavuoroihin. Ensin lopetettiin saunottaja palvelut ja nyt tuli ilmoitus, että vuorot vaki asiakkailta maksavat 10,-€/kk. No, eihän se ole paljon, mikäli haluaa joka viikko käydä, mutta, mutta, onko tuo nyt oikeaa säästöä?

      Voisihan ne laitta esim. miesten sauna ja naisten sauna vuorot, koska useinhan tuo sauna lämpiää aivan turhan, sillä usein on moni, joka ei käy vuorollaan.

      Minua ei lakot häiritse ja en ole koskaan joutunut tilanteeseen, jossa olisin johonkin lakkoon joutunut. Eikä minulla ole mitään mielipidettä, onko ne oikein.

      • Anonyymi

        Tietääksen kaikki yhdeksän sisarukseni ovat syntyneet kotona. Ja että joka kylässä oli siihen aikaan "lapsenpäästäjä".
        Hänet haettiin hevosella, rekiteitä pitkin kotiimme, tai kesäaikaan jalan.

        Nyt ei tule mieleen, mikä oli se tapahtuma, kun uutta lasta tultiin tervehtimään...lapsikylään tai jotain.
        Kotisynnytykset ovat kai vähentyneet minimiin nykyaikana.
        . veli Abel yli 80v.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tietääksen kaikki yhdeksän sisarukseni ovat syntyneet kotona. Ja että joka kylässä oli siihen aikaan "lapsenpäästäjä".
        Hänet haettiin hevosella, rekiteitä pitkin kotiimme, tai kesäaikaan jalan.

        Nyt ei tule mieleen, mikä oli se tapahtuma, kun uutta lasta tultiin tervehtimään...lapsikylään tai jotain.
        Kotisynnytykset ovat kai vähentyneet minimiin nykyaikana.
        . veli Abel yli 80v.

        Karjalassa mentiin "rotinoille", kun käytiin uutta tulokasta tervehtimässä.


      • https://www.youtube.com/watch?v=SVsLehmxiEc

        "Suomessa olen minä syntynyt, tuolla kauniissa Karjalassa...." Matalanmajan ballaadi.
        "Karjalan kauniin kannaksen kansaa oomme me lapset lahjoitusmaan..." Edesmennyt äitini protestoi aina kun tuo ilmaisu "kaunis Karjala" muutettiinjossain vaiheessa "kurjaksi Karjalaksi".
        Kurja vai kaunis, luultavasti molempia, mutta meille evakkojen jälkeläisille sukupolvelta toiselle perityissä muistoissa Karjala on kaunis.

        Minä olen syntynyt peräkammarissa, mutta isoveljeni saunassa. Siskoni, jo peräti laitoksella.
        Kehitys kulkee eteenpäin.

        Puusauna meilläkin on, mutta nykyisin tulee kylvettyä siellä vain muutama kerta vuodessa, lähinnä silloin kun poika on lomillaan täällä käymässä; hän lämmittää aina saunan jo ensimmäisenä päivänä.

        Olen ylpeä synnyinmaani vahvasta demokraattisesta perinteestä, jossa lakkoilu on oikeus, mitä ei ole pystytty ottamaan pois.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=SVsLehmxiEc

        "Suomessa olen minä syntynyt, tuolla kauniissa Karjalassa...." Matalanmajan ballaadi.
        "Karjalan kauniin kannaksen kansaa oomme me lapset lahjoitusmaan..." Edesmennyt äitini protestoi aina kun tuo ilmaisu "kaunis Karjala" muutettiinjossain vaiheessa "kurjaksi Karjalaksi".
        Kurja vai kaunis, luultavasti molempia, mutta meille evakkojen jälkeläisille sukupolvelta toiselle perityissä muistoissa Karjala on kaunis.

        Minä olen syntynyt peräkammarissa, mutta isoveljeni saunassa. Siskoni, jo peräti laitoksella.
        Kehitys kulkee eteenpäin.

        Puusauna meilläkin on, mutta nykyisin tulee kylvettyä siellä vain muutama kerta vuodessa, lähinnä silloin kun poika on lomillaan täällä käymässä; hän lämmittää aina saunan jo ensimmäisenä päivänä.

        Olen ylpeä synnyinmaani vahvasta demokraattisesta perinteestä, jossa lakkoilu on oikeus, mitä ei ole pystytty ottamaan pois.

        Kiitos tuosta laulusta.

        Olinhan minä aika tietämätön, kun nuorempi veljeni syntyi saunassa ja ihmettelin, mistä se tuli? Olin jo sentään 10-v, mutta siihen aikaan ei minulla ollut mitään käsitystä, mistä ne lapset tulevat?

        Olipa sitten koulussa ihmetys, kun kerroin "salaisuuden" ystävälle, niin serkkuni sanoi, että hän tietää, että teille on syntynyt lapsi!

        Voi sitä häpeää ja ounastelua, että mistä hän tietää sen?


      • Anonyymi
        Kristiina23 kirjoitti:

        Kiitos tuosta laulusta.

        Olinhan minä aika tietämätön, kun nuorempi veljeni syntyi saunassa ja ihmettelin, mistä se tuli? Olin jo sentään 10-v, mutta siihen aikaan ei minulla ollut mitään käsitystä, mistä ne lapset tulevat?

        Olipa sitten koulussa ihmetys, kun kerroin "salaisuuden" ystävälle, niin serkkuni sanoi, että hän tietää, että teille on syntynyt lapsi!

        Voi sitä häpeää ja ounastelua, että mistä hän tietää sen?

        Kummallista aikaa, kun lapsille ja nuorille ei kerrottu asioita niin kuin kuuluu.
        Sitten he joutuivat pahaa aavistamatta vaikeuksiin ja syyllisiksi.
        Ystävälleni kerrottiin, että kätilö tuli käymään ja toi laukussaan vauvan. Ihmetteli vuosikausia miksi kätilö ei hakenut vauvaansa takaisin, vaan se jäi pikkuveljeksi heille.
        Mihin sillä salailulla oikein pyrittiin?
        Viktoriaanisena aikana tytöt pidettiin täysin tietämättöminä seksistä hääyöhönsä saakka.
        Jäikö häpeä päällimmäiseksi tunteeksi ihmisten elämään?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kummallista aikaa, kun lapsille ja nuorille ei kerrottu asioita niin kuin kuuluu.
        Sitten he joutuivat pahaa aavistamatta vaikeuksiin ja syyllisiksi.
        Ystävälleni kerrottiin, että kätilö tuli käymään ja toi laukussaan vauvan. Ihmetteli vuosikausia miksi kätilö ei hakenut vauvaansa takaisin, vaan se jäi pikkuveljeksi heille.
        Mihin sillä salailulla oikein pyrittiin?
        Viktoriaanisena aikana tytöt pidettiin täysin tietämättöminä seksistä hääyöhönsä saakka.
        Jäikö häpeä päällimmäiseksi tunteeksi ihmisten elämään?

        Huomenta, pakkanen taas liian korkeaksi kipusi, 24 astetta minun mittari näyttää, tälle asialle ei edes hallitus pysty suitsia pistämään;)
        Kylmyys koettelee jokaista, ehkä pukeutumisella voi asiaa auttaa, eurot siinäkin tilanteessa avuksi ovat.
        Tänään on pakko kerhoon yrittää, velvollisuus toisia laulajia kohtaan sen pakon tekee.
        Linja-autolla meno matkan pystyn tekemään, ja toivon mukaan ystävät kotiin tulossa auttaa.
        Mitään korvausta eivät ota ja minä siinä hieman tukalassa asemassa, kahvipaketin annoin kerran, mutta tylsältä tuntuu jatkuvasti kahvipakettia tarjota.
        Tänä aamuna kekkasin, minullahan valmiita sukkia, annan sukat, näin pakkasella varmaan ihan tarpeeseenkin ovat.
        Eipä puikot turhaan kilisi, näin voi aina silloin tällöin maksuna antaa, en tykkää hyötyä toisten hyväntahtoisuudesta, kiitollinen olen .

        Näin eläkkeellä ollen ei kai mitään mielipidettään saisi esittää, mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että jokaisen on puoliaan pidettävä, ennen oli sopijapuolina työnantajat ja työntekijät, nykyisin lakeja korjaillen hallitus kapuloita rattaisiin pistää.
        Neuvotellen ja myönnytyksiä joka taholta, näin voisi sovinto syntyä, ei yksipuolista sanelua, se ei korjaa asioiden tilaa.

        Monen vuoden ajan tuota hyvinvointi hommaa tehtiin, useampi hallitus vaihtui ja kuitenkin raakileena toteutettiin, nyt rahaa pitäisi olla millä asiat voitaisiin suunnitelmien mukaan toteuttaa.
        Hyvällä tahdolla voitaisiin tuloksia saada, kun kohtuullisiin korvauksiin tyydyttäisiin.
        Vaikeita asioita joka puolella, jos siihen vielä joku koronan tapainen iskettäisiin, miten selvittäisiin.

        Paljon on saatu aikaan syntymän suhteen, vauvoja vaan liian vähän syntyy, vaikka hoidoista ei puutetta.
        Tutkimuksia jatkuvasti tehdään ja syntyvyys on saatu hyvän hoidon avulla kohdilleen, kuolleisuus suomessa pieni.
        Arvo Ylpön jalanjälkiä seuraillen asiat aina vaan paremmaksi saadaan, sinne menee minunkin roposet aina silloin tällöin.
        Rotinat se taitaa olla nimike jolloin lapsen syntymän jälkeen, mennään vauvaa ja äitiä katsomaan, vieden leivonnaiset mukana.
        Äidin kunnosta huolehdittiin ja ei mitään työponnistuksia aiheutettu, nykyisin ei kai mitään tämän tapaista enää ole.

        Noin se oli, lapsenpäästäjänä joku kylän nainen toimi ja hänet hätiin haettiin, silloin oli lasten jopa äidin kuolleisuus suurta, kaikki ei aivan sääntöjen mukaista ollut puhtaudenkaan suhteen.
        Vanhoissa elokuvissa näitä lapsen päästäjiä kuvataan, isätkin pois läheisyydestä ajettiin.

        Vanhukset koituu nyky yhteiskunnalle kalliiksi, näin monella suulla on todettu, varmaan näin osin onkin, mutta työpanoksensa antaneena, veroja maksaneena on oikeus ja kohtuun kunnialla vanhukset hoitaa.
        Paljon on kaunista puhetta, mutta toimet ei niitä todeksi toteuta, heitteille moni vanha ihminen jää.
        Näiltäkin osin toivoisi parannusta tapahtuvan, mutta näin ei vaan ole.

        No tuli taas höpöteltyä ja ehkä joku korjauksiakin löytää, mutta mieleni vaan näitä asioita pyörittää, miksi vielä vuona 2024, näitä virheitä tehdään ja kansa kärsii kaiken hyvin voinninkin keskellä, kaikille ei hyvää riitä.
        Missä onkaan se viisaus, joka asian kuntoon laittaa.


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Huomenta, pakkanen taas liian korkeaksi kipusi, 24 astetta minun mittari näyttää, tälle asialle ei edes hallitus pysty suitsia pistämään;)
        Kylmyys koettelee jokaista, ehkä pukeutumisella voi asiaa auttaa, eurot siinäkin tilanteessa avuksi ovat.
        Tänään on pakko kerhoon yrittää, velvollisuus toisia laulajia kohtaan sen pakon tekee.
        Linja-autolla meno matkan pystyn tekemään, ja toivon mukaan ystävät kotiin tulossa auttaa.
        Mitään korvausta eivät ota ja minä siinä hieman tukalassa asemassa, kahvipaketin annoin kerran, mutta tylsältä tuntuu jatkuvasti kahvipakettia tarjota.
        Tänä aamuna kekkasin, minullahan valmiita sukkia, annan sukat, näin pakkasella varmaan ihan tarpeeseenkin ovat.
        Eipä puikot turhaan kilisi, näin voi aina silloin tällöin maksuna antaa, en tykkää hyötyä toisten hyväntahtoisuudesta, kiitollinen olen .

        Näin eläkkeellä ollen ei kai mitään mielipidettään saisi esittää, mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että jokaisen on puoliaan pidettävä, ennen oli sopijapuolina työnantajat ja työntekijät, nykyisin lakeja korjaillen hallitus kapuloita rattaisiin pistää.
        Neuvotellen ja myönnytyksiä joka taholta, näin voisi sovinto syntyä, ei yksipuolista sanelua, se ei korjaa asioiden tilaa.

        Monen vuoden ajan tuota hyvinvointi hommaa tehtiin, useampi hallitus vaihtui ja kuitenkin raakileena toteutettiin, nyt rahaa pitäisi olla millä asiat voitaisiin suunnitelmien mukaan toteuttaa.
        Hyvällä tahdolla voitaisiin tuloksia saada, kun kohtuullisiin korvauksiin tyydyttäisiin.
        Vaikeita asioita joka puolella, jos siihen vielä joku koronan tapainen iskettäisiin, miten selvittäisiin.

        Paljon on saatu aikaan syntymän suhteen, vauvoja vaan liian vähän syntyy, vaikka hoidoista ei puutetta.
        Tutkimuksia jatkuvasti tehdään ja syntyvyys on saatu hyvän hoidon avulla kohdilleen, kuolleisuus suomessa pieni.
        Arvo Ylpön jalanjälkiä seuraillen asiat aina vaan paremmaksi saadaan, sinne menee minunkin roposet aina silloin tällöin.
        Rotinat se taitaa olla nimike jolloin lapsen syntymän jälkeen, mennään vauvaa ja äitiä katsomaan, vieden leivonnaiset mukana.
        Äidin kunnosta huolehdittiin ja ei mitään työponnistuksia aiheutettu, nykyisin ei kai mitään tämän tapaista enää ole.

        Noin se oli, lapsenpäästäjänä joku kylän nainen toimi ja hänet hätiin haettiin, silloin oli lasten jopa äidin kuolleisuus suurta, kaikki ei aivan sääntöjen mukaista ollut puhtaudenkaan suhteen.
        Vanhoissa elokuvissa näitä lapsen päästäjiä kuvataan, isätkin pois läheisyydestä ajettiin.

        Vanhukset koituu nyky yhteiskunnalle kalliiksi, näin monella suulla on todettu, varmaan näin osin onkin, mutta työpanoksensa antaneena, veroja maksaneena on oikeus ja kohtuun kunnialla vanhukset hoitaa.
        Paljon on kaunista puhetta, mutta toimet ei niitä todeksi toteuta, heitteille moni vanha ihminen jää.
        Näiltäkin osin toivoisi parannusta tapahtuvan, mutta näin ei vaan ole.

        No tuli taas höpöteltyä ja ehkä joku korjauksiakin löytää, mutta mieleni vaan näitä asioita pyörittää, miksi vielä vuona 2024, näitä virheitä tehdään ja kansa kärsii kaiken hyvin voinninkin keskellä, kaikille ei hyvää riitä.
        Missä onkaan se viisaus, joka asian kuntoon laittaa.

        Sel-la miettii, missä onkaan se viisas, joka asian kuntoon laittaa.
        Eipä taida tältä palstalta löytyä, mutta ihan oikein ja kunnioitettavaa on, että keskustelemme asioista ja esiin tulee monenlaisia ajatuksia.
        Tämä palstamme on mielestäni vilkas ja monipuolinen.
        On oltava kiitollinen, että voimme kirjoitella ja mietiskellä eri puolilta asioita.
        Aivojumppaa ja sormien näppäryyttä!
        Emmehän me pysty maailmaa muuttamaan, eikä meitä taida nuoret edes kuunnella,mutta me voimme kuitenki sanoa sanottavamme.
        Tsemppiä. Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sel-la miettii, missä onkaan se viisas, joka asian kuntoon laittaa.
        Eipä taida tältä palstalta löytyä, mutta ihan oikein ja kunnioitettavaa on, että keskustelemme asioista ja esiin tulee monenlaisia ajatuksia.
        Tämä palstamme on mielestäni vilkas ja monipuolinen.
        On oltava kiitollinen, että voimme kirjoitella ja mietiskellä eri puolilta asioita.
        Aivojumppaa ja sormien näppäryyttä!
        Emmehän me pysty maailmaa muuttamaan, eikä meitä taida nuoret edes kuunnella,mutta me voimme kuitenki sanoa sanottavamme.
        Tsemppiä. Mkr.

        Kai se meni jo silloin 1918 pieleen, kun ei saatu Suomen sosialistista työväen tasavaltaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kai se meni jo silloin 1918 pieleen, kun ei saatu Suomen sosialistista työväen tasavaltaa.

        Sitähän Lenin silloin kaavaili.
        V. 1939 ei ajatus suomalaiselle sosialistille enää kelvannut.


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Huomenta, pakkanen taas liian korkeaksi kipusi, 24 astetta minun mittari näyttää, tälle asialle ei edes hallitus pysty suitsia pistämään;)
        Kylmyys koettelee jokaista, ehkä pukeutumisella voi asiaa auttaa, eurot siinäkin tilanteessa avuksi ovat.
        Tänään on pakko kerhoon yrittää, velvollisuus toisia laulajia kohtaan sen pakon tekee.
        Linja-autolla meno matkan pystyn tekemään, ja toivon mukaan ystävät kotiin tulossa auttaa.
        Mitään korvausta eivät ota ja minä siinä hieman tukalassa asemassa, kahvipaketin annoin kerran, mutta tylsältä tuntuu jatkuvasti kahvipakettia tarjota.
        Tänä aamuna kekkasin, minullahan valmiita sukkia, annan sukat, näin pakkasella varmaan ihan tarpeeseenkin ovat.
        Eipä puikot turhaan kilisi, näin voi aina silloin tällöin maksuna antaa, en tykkää hyötyä toisten hyväntahtoisuudesta, kiitollinen olen .

        Näin eläkkeellä ollen ei kai mitään mielipidettään saisi esittää, mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että jokaisen on puoliaan pidettävä, ennen oli sopijapuolina työnantajat ja työntekijät, nykyisin lakeja korjaillen hallitus kapuloita rattaisiin pistää.
        Neuvotellen ja myönnytyksiä joka taholta, näin voisi sovinto syntyä, ei yksipuolista sanelua, se ei korjaa asioiden tilaa.

        Monen vuoden ajan tuota hyvinvointi hommaa tehtiin, useampi hallitus vaihtui ja kuitenkin raakileena toteutettiin, nyt rahaa pitäisi olla millä asiat voitaisiin suunnitelmien mukaan toteuttaa.
        Hyvällä tahdolla voitaisiin tuloksia saada, kun kohtuullisiin korvauksiin tyydyttäisiin.
        Vaikeita asioita joka puolella, jos siihen vielä joku koronan tapainen iskettäisiin, miten selvittäisiin.

        Paljon on saatu aikaan syntymän suhteen, vauvoja vaan liian vähän syntyy, vaikka hoidoista ei puutetta.
        Tutkimuksia jatkuvasti tehdään ja syntyvyys on saatu hyvän hoidon avulla kohdilleen, kuolleisuus suomessa pieni.
        Arvo Ylpön jalanjälkiä seuraillen asiat aina vaan paremmaksi saadaan, sinne menee minunkin roposet aina silloin tällöin.
        Rotinat se taitaa olla nimike jolloin lapsen syntymän jälkeen, mennään vauvaa ja äitiä katsomaan, vieden leivonnaiset mukana.
        Äidin kunnosta huolehdittiin ja ei mitään työponnistuksia aiheutettu, nykyisin ei kai mitään tämän tapaista enää ole.

        Noin se oli, lapsenpäästäjänä joku kylän nainen toimi ja hänet hätiin haettiin, silloin oli lasten jopa äidin kuolleisuus suurta, kaikki ei aivan sääntöjen mukaista ollut puhtaudenkaan suhteen.
        Vanhoissa elokuvissa näitä lapsen päästäjiä kuvataan, isätkin pois läheisyydestä ajettiin.

        Vanhukset koituu nyky yhteiskunnalle kalliiksi, näin monella suulla on todettu, varmaan näin osin onkin, mutta työpanoksensa antaneena, veroja maksaneena on oikeus ja kohtuun kunnialla vanhukset hoitaa.
        Paljon on kaunista puhetta, mutta toimet ei niitä todeksi toteuta, heitteille moni vanha ihminen jää.
        Näiltäkin osin toivoisi parannusta tapahtuvan, mutta näin ei vaan ole.

        No tuli taas höpöteltyä ja ehkä joku korjauksiakin löytää, mutta mieleni vaan näitä asioita pyörittää, miksi vielä vuona 2024, näitä virheitä tehdään ja kansa kärsii kaiken hyvin voinninkin keskellä, kaikille ei hyvää riitä.
        Missä onkaan se viisaus, joka asian kuntoon laittaa.

        Uutiset kertoivat, että Varkauteen on asettunut jo yli 200 ukrainalaista. 😀 Asuntoja ja työpaikkoja on järjestynyt. Tulijat sopeutuvat pian ja saatte kansainvälisyyden häivähdyksen.
        Mkr.


    • Anonyymi

      Minua ihmetyttää tämä sote keskustelu. "Huhujen" mukaa terveydenhoito ajataan alas ja vanhukset jätetään heitteille jne.
      Onko jo koettua vaiko oinastelua vain.

      Keskeneräisten suunnitelmien retostelu vanhusten hoidosta on samaa vihanlietsontaa kuin lakkopomojen antamat kauhukuvat työelämän raastavista muutoksista.

      Yhtenäisen Suomiko, no joo.

      Niin, huomenta Korvesta huhuilee Korppis.

      • Anonyymi

        "Säästötoimia ovat muun muassa iäkkäiden pitkäaikaisen laitoshoidon lopettaminen, ympärivuorokautisen palveluasumisen vähentäminen sekä yhteisöllisen asumisen ja kotiin vietävien palveluiden lisääminen. Digitalisaatiota ja kaikenikäisten perhehoitoa lisätään."
        Tämä säästötoimi mm Kainuun alueen sotesta, mikä toistui kyllä kaikista Suomen sotealueiden luetteloista.

        Nämä olivat perusasioita jokaisen hyvinvointialueen suunnitelmista tälle vuodelle, joka oli annettu niille tehtäväksi koska sotekulut olivat yli miljardilla alijäämäiset. Oli kattava pitkä artikkeli. Osa on jo toteutettu, esim Pirkanmaalla Kuhmoisten terveysosaston vuodeosasto on lakkautettu 5.2. Eräs paikkakuntalainen sanoi, ettei siellä terveyskeskuksessakaan juuri potilaita näkynyt, joten kaipa sekin lakkautetaan. Moni muu alueen terkkareista oli lakkautuslistalla tai yhdistettään johonkin toiseen. Kaikki oli lueteltu. Säästöjä on pakko saada.

        Onko tämä sitten vihapuhetta, että uskaltaa kirjoittaa asiasta, jonka sote-alueet ovat saaneet tehtäväkseen kulujen vähentämiseksi?

        Mira


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Säästötoimia ovat muun muassa iäkkäiden pitkäaikaisen laitoshoidon lopettaminen, ympärivuorokautisen palveluasumisen vähentäminen sekä yhteisöllisen asumisen ja kotiin vietävien palveluiden lisääminen. Digitalisaatiota ja kaikenikäisten perhehoitoa lisätään."
        Tämä säästötoimi mm Kainuun alueen sotesta, mikä toistui kyllä kaikista Suomen sotealueiden luetteloista.

        Nämä olivat perusasioita jokaisen hyvinvointialueen suunnitelmista tälle vuodelle, joka oli annettu niille tehtäväksi koska sotekulut olivat yli miljardilla alijäämäiset. Oli kattava pitkä artikkeli. Osa on jo toteutettu, esim Pirkanmaalla Kuhmoisten terveysosaston vuodeosasto on lakkautettu 5.2. Eräs paikkakuntalainen sanoi, ettei siellä terveyskeskuksessakaan juuri potilaita näkynyt, joten kaipa sekin lakkautetaan. Moni muu alueen terkkareista oli lakkautuslistalla tai yhdistettään johonkin toiseen. Kaikki oli lueteltu. Säästöjä on pakko saada.

        Onko tämä sitten vihapuhetta, että uskaltaa kirjoittaa asiasta, jonka sote-alueet ovat saaneet tehtäväkseen kulujen vähentämiseksi?

        Mira

        "Iäkkäiden pitkäaikaisen laitoshoidon lopettaminen, ympärivuorokautisen palveluasumisen vähentäminen"


        Kun poistetaan tilalle annetaan vaihtoehto.


        Yhteisöllisen asumisen ja kotiin vietävien palveluiden lisääminen. Digitalisaatiota ja kaikenikäisten perhehoitoa lisätään."


        Kumpi parempi?

        Korppis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Iäkkäiden pitkäaikaisen laitoshoidon lopettaminen, ympärivuorokautisen palveluasumisen vähentäminen"


        Kun poistetaan tilalle annetaan vaihtoehto.


        Yhteisöllisen asumisen ja kotiin vietävien palveluiden lisääminen. Digitalisaatiota ja kaikenikäisten perhehoitoa lisätään."


        Kumpi parempi?

        Korppis

        Kotiin vietävien palveluiden lisääminen - millä resursseilla? Nytkään niitä ei ole riittävästi. Onko esim 2 x 10 min kodinhoitajan käynti vuorokaudessa riittävä, jos niitä lisätään toisella 2 x 10 minuuttisella. Tarkoittaa omaisten lisääntyvää vastuuta vanhuksen hoidossa ja entisten työntekijöiden työtaakan lisäämistä, koska uusia työntekijöitä ei palkata, määräaikaisten työsuhteita ei jatketa ja eläköityvien tilalle ei palkata uutta.

        Loputon suo. Syntynyt tilanteesta, että hyvän terveydenhoidon maana elämme niin pitkäikäisiksi.

        Mira


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Säästötoimia ovat muun muassa iäkkäiden pitkäaikaisen laitoshoidon lopettaminen, ympärivuorokautisen palveluasumisen vähentäminen sekä yhteisöllisen asumisen ja kotiin vietävien palveluiden lisääminen. Digitalisaatiota ja kaikenikäisten perhehoitoa lisätään."
        Tämä säästötoimi mm Kainuun alueen sotesta, mikä toistui kyllä kaikista Suomen sotealueiden luetteloista.

        Nämä olivat perusasioita jokaisen hyvinvointialueen suunnitelmista tälle vuodelle, joka oli annettu niille tehtäväksi koska sotekulut olivat yli miljardilla alijäämäiset. Oli kattava pitkä artikkeli. Osa on jo toteutettu, esim Pirkanmaalla Kuhmoisten terveysosaston vuodeosasto on lakkautettu 5.2. Eräs paikkakuntalainen sanoi, ettei siellä terveyskeskuksessakaan juuri potilaita näkynyt, joten kaipa sekin lakkautetaan. Moni muu alueen terkkareista oli lakkautuslistalla tai yhdistettään johonkin toiseen. Kaikki oli lueteltu. Säästöjä on pakko saada.

        Onko tämä sitten vihapuhetta, että uskaltaa kirjoittaa asiasta, jonka sote-alueet ovat saaneet tehtäväkseen kulujen vähentämiseksi?

        Mira

        Minusta tuo on kyllä huolestuttavaa, Mira 14.39. Ja nämä suunnitellut toiminnot eivät taida taaskaan ottaa lukuun sitä, että tekijöitä puuttuu niin koti- kuin perhehoidostakin.
        Yhteisöllinen asuminen kai perustuu siihen, että asujat katsovat toistensa perään ja kotihoito käy vain tarvittaessa, säästytään useilta käynneiltä. Tuntuu vain kohtuuttomalta, että ikäihmisille annetaan tuo valvontatehtävä. Vai eikö ?

        Ja digitalisaation lisääminen tarkoittaa ymmärtääkseni videokameraa, jossa isoveli/ isosisko tervehtii sinua aamuisin, katsoo oletko hengissä ja pärjäätkö omin neuvoin päiväsi. Lääkeautoautomaatti taas kehottaa sinua ottamaan valmiiksi lajitellut lääkkeesi tiettyyn kellonaikaan ja ruokinta-automaatti - jos sellainen on - ruokkii sinut. Tuo komento muistuttaa kovasti Chaplinin elokuvaa Nykyaika, jolle naurettiin sen ilmestyessä vuosia sitten.
        Ihmistä et sitten näe ja ymmärsin että tuo videokamera toimii vain kontrollitehtävissä, asiakas ei sinne voi ottaa yhteyttä.
        Tämä kuvattu on havaintoja/kokemuksia yhden asiakkaan kotihoidosta Kanta-Hämeessä, eikä ole siis yleispätevä, toivottavasti. En myöskään välttämättä tunne kaikki käytänteitä, mutta jos tuollaiskesi jää niin raakile on.


    • Anonyymi

      Keskipäivää ! Niin vilkasta keskustelua täällä, että tekee tiukkaa ottaa osaa, ei tiedä mitä kohtaa jäisi työstämään, mihin vastaisi.
      Kaksitoista vuotta politiikassa taisi tyhjentää minun pajatsoni, ne roposet, mitkä siellä oli käytettävissä ja ainakin opettaa sen, että asioita voi hoitaa monella tavalla eikä minun tapani ole ainoa oikea. Jos jotakin sain aikaan niin "keskustelua" ja - vastustusta - siis en oikein mitään..)) Silti muistan tuota aikaa hyvällä. Löysin itsestäni sovittelijan ja muiden kannustajan. Vaikka puhuin ikäviä en saanut vihamiehiä, ainakaan näkyviä.

      Vaikka en itse jaksa enää kiivailla minkään asian puolesta, luen kyllä mielelläni muiden pohdintoja, ainakin silloin kun niistä puuttuu oikeassa olemisen painotus.

      Ja totta. Kyllä minusta asioista puhuminen on tärkeätä. Se on kuitenkin mukana oloa, seurailua ja auttaa asemoimaan itsensä osaksi isompaa kokonaisuutta.
      Ja tarinat on monessa yhteydessä koettu voimaannuttaviksi, suorastaan vertaistueksi meille kaikille. Sellaisiksi keskustelut täälläkin on mielestäni katsottava.

      Mielestäni täällä kirjoittavat ovat kuitenkin vielä "valiojoukkoa" siinä mielessä, että pystymme käyttämään tietokonetta, lukemaan, muodostamaan ajatuksia ja ilmaisemaan niitä. Jos ymmärrän niin vuosi vuodelta nuokin ominaisuudet voivat heikentyä.

      Siitä sain eilen oivan esimerkin kun vuosien takainen perhetuttu kävi kylässä ja huomasin hänen muistinsa heikentyneen niin, ettei yhteisestä muistelusta tullut mitään. Näin siitä huolimatta, että hän on aina lukenut ja kirjoittanut paljon.
      Hänellä on kuitenkin riittävät kognitiiviset, tiedolliset, taidot jäljellä, selviytyy omassa arjessaan mielestään riittävän hyvin, vaikka aloitteellisuus on vähäistä. Siitähän tässä itsekin välillä kärsii..))
      Täällä kun itseään peilaa muihin on näkee kyllä missä on "vajaa"..)) Joskin yllättävää kohennustakin voi omaan tilaan tulla, kuten nyt omalla kohdallani..))

      Sel-la kuvasi viimeksi omaa elämänsisältöään: suunnitelmia ja muistelua. Ei vain mainitse niitä muita aktiviteettejä..)) Käsitöitä, kerhoa, kuorolaulua, pelitapahtumia, (Skippo)..))
      Yhtä aktiivisena koen muutkin tutut kirjoittajat, harrastuksia, matkoja, perhetapahtumia.

      Minulta puuttuvat melkein kaikki ja silti tuntuu, että kaikkea on kylliksi, joskus liikaakin.
      Etenkin helmikuussa kun on tämä syntymäpäivien suma. Tutut muistavat kuukauden, mutta eivät päivää ja siksi tässä "joutuu" jo ottamaan onnitteluja vastaan, vaikka vasta loppukuussa täytän pyöreät vuoteni. Kauniita kukka-astelmia on jo pöydällä, että ihmiset muistavat ja ammatti-ihmiset osaavat...
      Kaikille olen ilmoittanut: "en juhli", mutta jos joku kutsuu itsensä kylään tai muistaa muuten, niin pakkohan siihen on reagoida. Onneksi vanhin poika järjestää nyt läheisille "vastaanoton". Pääsen helpolla siltä osin.

      Meidän suvun muut helmikuun lapset ovat kuolleet, yksi serkku, 92, vain on enää jäljellä. Tutuissa helmikuun lapsia on enemmänkin, pari vauvaakin, toinen syntynyt samana päiväni kuin minä, entinen työkaveri ja kälyn puoliso sanoin - ja naapuri. "Onneksi" kukaan ei juhli enää isolleen - ellei sitten pyöreitä vuosia..))

      Eliaana esitti minulle tuon sisäkissa-idean. Olen vähän ennakkoluuloinen. Minusta kissa on luonnoltaan villi ja vapaa. Tuntuisi vähän pahalta muuttaa sen luontoa muuksi, ikäänkuin siivet katkaisisi. Ymmärrän kyllä, että kissa mukautuu siinä kuin ihminenkin, eikä kärsi siitä mistä ei tiedä ja viihtyy varmasti ihmisen seurana jos/kun saa hyvän hoidon. Silti taidan (ainakin nyt) jättää väliin tai laittaa harkintaan ja jäädä Niilon etäystäväksi..)) Aina kiva kuulla hänestä..)) Kuin myös liekon kissakaverista. Toivottavasti on tervehtynyt jo.

      Juttua tulee taas entiseen malliin - liikaa..)) Toisaalta itselle taitaa olla hyväksi, että vielä syttyy aiheista ja kun lukeminen on vapaaehtoista niin enpä pyytele anteeksi..))
      Toivotan vain hyvää pakkaspäivää. Ja eikös keskiviikko ole "pikkulauantai" ja lisäksi saunapäivä minulla.
      Elämystä pukkaa..)) Ne pienet, halvat huvit...
      demeter1

      • Anonyymi

        Täytätkö kunnioitettavat 80 v? Onnea joka tapauksessa🌷


      • Anonyymi kirjoitti:

        Täytätkö kunnioitettavat 80 v? Onnea joka tapauksessa🌷

        Jes, jes, Ano 13.32. Näin on päässyt käymään ! Kiitos, kiitos..))


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Jes, jes, Ano 13.32. Näin on päässyt käymään ! Kiitos, kiitos..))

        Onnittelut minultakin💐💐💐

        Itsekin täytän vuoden lopulla.

        Mira


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onnittelut minultakin💐💐💐

        Itsekin täytän vuoden lopulla.

        Mira

        Etukäteen ei kuulemma ketään saisi onnitella, Mira, mutta pidetään asia mielessä..))
        Meitä on sitten täällä ainakin kolme, jotka täyttävät tänä vuonna 80.


    • Päivä on pidentynyt, hieno se.
      Minulla oli 28 päivä hammaslääkäri ja viime viikolla tarjosivat peruutusaikaa.
      Niinpä sitten tänä aamuna pääsin jo ja pääsin samalla hygienistille hammaskivet poistamaan, kun sattui olemaan vapaana.
      1reikä, sille sain korjausajan. Hygienisti oli kotoisin Latviasta, puhui auttavasti suomea,
      hyvää työtä teki, joka kolon ´´kuurasi.´´

      Aamuyöstä piti Niilo panna olohuoneen puolelle, kun se on välillä niin touhuissaan.
      Rupesi hyppimään mun ylitseni ja piti kurinaa ja hurinaa ja kiskoi peittoa päältäni.
      No se rauhoittuu sitten olohuoneen tuoliin nukkumaan.
      Heti kun oven lykkäsin auki aamulla, oli kärppänä sängyn vieressä,

      Kyllä se valitettava tosiasia on, että palveluita on jo heikennetty ja lisää toteutetaan koko ajan.
      Palvelumaksut nousivat kuun alusta.
      Täälläkin alkavat sopeutusten vuoksi muutosneuvottelut, jotka koskevat 240 työntekijää.
      Ei ole helppoa heilläkään.
      Huonoissa kantimissa on mielenterveyspalvelutkin. Osatot ovat ruuhkautuneet.
      Osastohoitoon pääsee vaan, jos on psykoottinen tai itsetuhoinen.
      1980-luvulla oli yli 20 000 osastohoitopaikkaa, nyt niitä ei ole 3000;n.
      Avohoito ei pysty vastaamaan tarpeeseen.

      • Anonyymi

        Käsittämätöntä, mihin raha katoaa niin että paikkoja on jouduttu supistamaan 3000:een.
        Kotiin vaan avohoitoon, ja muistakoon ottaa lääkkeensä ajallaan!
        Mkr.


    • Hallitus painottaa työllisyyden hoitoon, karsimalla työttömien etuja, että työnteko tulisi kannattavaksi.

      Etujen karsiminen on välttämätöntä. Suomen taloudellinen tilanne on saatava tasapainoon. Sehän on jälkipolvienkin etu.

      Tämänhän te jokainen ymmärrätte.

      Usein olen lukenut täältä, että lasten apua, ette halua ei missään nimessä eli yhteiskunnan kuuluu teidät hoitaa. Painotatte, olette sen ansainneet.

      Onko näin?

      Kyllä lapset auttavat jos ovat tottuneet ottamaan ja antamaan.

      Me syytämme maan hallitusta kun vanhoja ei hoideta kunnolla. Olemmeko itse valmiit pyytämään apua lapsiltamme hoitoomme. Hoidimmehan mekin heidät, moni puutteen keskellä.
      Jos lapsi ei tarjoa apuaan olette itse heidät opettaneet ottamaan ette antamaan.

      Tämä voi suututtaa, mutta tämäkin on keino lähestyä meidän hoitajapulaa.

      • Anonyymi

        Miksi poistatit kommentin? Siinä tuo lasten velvoittaminen vanhempiensa auttamiseen kyseenalaistettiin. Kyllä meidän lapsilla on tarpeeksi siinä, kun hoitavat työnsä ja omat perheensä ja , maksavat veronsa. kaikki eivät odota vastapalveluksia siitä, että heidät on lapsina hoidettu ja kasvatettu aikuisiksi.


      • Tuota keinoahan päättäjät tarjoilevat, siis omaishoidon lisääntymistä.
        Tuleehan se paljon halvemmaksi yhteiskunnalle.
        Mutta ihmisten tarpeellinen hoito ei ole mielestäni oikea säästökohde.
        Itse näin, kun olen vielä suht´ voimissani, niin avun vastavuoroisuus toimii meillä ihan itsestäänselvästi.
        Itsekin olen avustanut omaisiani voimiensa hiipuessa.
        Mutta kenenkään ympärivuorokautiseksi omaishoitajaksi en jaksaisi ruveta, enkä myöskään halua missään nimessä mahdolliseen omaan hoitooni ketään sitoa.

        Nyt taas uutisissa kerrottiin, kuin paljon saa eläkettä nyt ja kuinka 2010 syntynyt.
        Jonninjoutavaa spekulaatiota.
        2010 vuonna syntynyt ovat eläkeiässä vuonna 2075. Monet monituiset asiat ovat varmasti muuttuneet moneen kertaan siihen mennessä.


      • Eliaana kirjoitti:

        Tuota keinoahan päättäjät tarjoilevat, siis omaishoidon lisääntymistä.
        Tuleehan se paljon halvemmaksi yhteiskunnalle.
        Mutta ihmisten tarpeellinen hoito ei ole mielestäni oikea säästökohde.
        Itse näin, kun olen vielä suht´ voimissani, niin avun vastavuoroisuus toimii meillä ihan itsestäänselvästi.
        Itsekin olen avustanut omaisiani voimiensa hiipuessa.
        Mutta kenenkään ympärivuorokautiseksi omaishoitajaksi en jaksaisi ruveta, enkä myöskään halua missään nimessä mahdolliseen omaan hoitooni ketään sitoa.

        Nyt taas uutisissa kerrottiin, kuin paljon saa eläkettä nyt ja kuinka 2010 syntynyt.
        Jonninjoutavaa spekulaatiota.
        2010 vuonna syntynyt ovat eläkeiässä vuonna 2075. Monet monituiset asiat ovat varmasti muuttuneet moneen kertaan siihen mennessä.

        Huomenta jo valoisaan aamuun, todella valoisuus on lisääntynyt, kun aurinko taivaalle näkyviin kipuaa sen todella huomaa.
        Katselin eilen vaalikisaa ja jotenkin alkaa tympäistä, Stubb aika usein mainitsi olevansa samaa mieltä Pekan kanssa ja kolmen suora melkein joka viestissään.
        Eroja nyt haetaan, uskallusta olla eri mieltä.
        Eipähän minun tarvitse katsellakaan, ääneni olen antanut ja muuttaa en voi enää.

        Tuosta omaishoidosta on keskusteltu ja vedottu jopa lasten velvollisuuksiin.
        Itse olen lapseni halunnut ja maailmaan saattanut, heillä ei ole ollut valinnan mahdollisuuksia.
        En mistään hinnasta halua heille painolastia omasta vanhuudestani, kun ja jos se aika tulee (varmaan tuleekin) hoitokotiin haluan, itse maksan niin kauan kuin eurot riittää ja sitten on yhteiskunnan vuoro.
        Tuo aika on ohitettu, että lapsien pitää vanhempansa hoitaa, tietenkin apua voivat antaa, omia vanhempianikaan en hoitanut, auttamassa kävin silloin kun aikaa riitti.
        Se aika on eletty, että vanhukset lastensa nurkissa oleilivat ja puukupista ruokansa söivät, nyt on yhteisin verorahoin hoitopaikat hankittu ja toivoa sopii, että itsenäisinä, apua
        saavina vanhat saavat loppuelämänsä viettää.
        Olen monella suulla kuullut lasten väsymisen, kun oman elämän ohella joutuvat vanhempiaan hoitamaan, kyllä nämä yhteiskunnan tehtäviä on.
        Loppuun palavat auttajatkin.

        Mira totesit, että meille on otettu paljon Ukrainasta tulleita, näin on ja kuulemani mukaan on hyvin vastaanotettu.
        Tavaroiden kerääminen tuotti paljon, kodit saivat laitettua ja omia myyjäisiä ovat järjestäneet, tutustuminen heidän kulttuuriinsa onnistuu jatkuvasti monin tavoin.
        Työhön perehdytystä ja muutenkin maamme oloihin totuttelua järjestetään, apua tarvitsemme hoitohenkilöiden osalta, jospa tästä se hyvä koituisi.

        Mkr olemme onnellisia kun kykenemme osallistumaan tälläkin tapaa , kirjoitellen ja omia ajatuksia ilmi tuoden.
        Eihän suurta vaikutusta saada aikaan, mutta jo oma mielen virkeys auttaa hyvinvointimme kohdalla ja eihän kukaan meiltä voi kieltää ajatteluamme ja jopa kannan ottoja.
        Eilen sain kuulla, että yöpäivystyksen loppumisen kohdalla on äänten keräys tuottanut mittavan tuloksen ja maaliskuulle asti nimiä kirjoitetaan, toivon mukaan eduskuntaan listat saamme aikanaan tai ainakin hyvinvointi päättäjien käsiin.
        Ei voida olla huomioimatta suurta äänimäärän saanutta aloitetta, näin uskon, yhdessä tämäkin onnistuu.

        Luulin sinun olevana paljon, paljon nuorempi demeter, niin hyvin viestisi on kuvaa antanut, mutta ikä on vaan numeroita, olen usein sanonut omalla kohdallanikin, että en meinaa todeksi ikääni uskoa;)
        Seuraillaan vaan maailman menoa ja kantaa ottaen ainakin näin kirjoitellen voimme ottaa, eihän vanhojakaan voi noin vain sivuuttaa;)
        Onnittelut jätän myöhempään, toivottavasti muistan ajankohdan lähetessä.

        Seuraavassa kerhossa olemme toisen konkarin kanssa esittelijöiden puheenvuoron pitäjinä, puoli tuntia saamme aikaa menneitä muistellen, puheenjohtaja kysymykset tekee ja me kerromme alkuajoiltamme yhdistyksen puitteissa.
        Varoitin puheenjohtajaa, että muistoja riittää, riittääkö aika, niin monessa mukana silloin minäkin.
        Nyt hyvillä mielin mennyttä aikaa muistan, jotain sain minäkin aikaan.

        Tässäpä tämän aamun mietteet, heippa!


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Huomenta jo valoisaan aamuun, todella valoisuus on lisääntynyt, kun aurinko taivaalle näkyviin kipuaa sen todella huomaa.
        Katselin eilen vaalikisaa ja jotenkin alkaa tympäistä, Stubb aika usein mainitsi olevansa samaa mieltä Pekan kanssa ja kolmen suora melkein joka viestissään.
        Eroja nyt haetaan, uskallusta olla eri mieltä.
        Eipähän minun tarvitse katsellakaan, ääneni olen antanut ja muuttaa en voi enää.

        Tuosta omaishoidosta on keskusteltu ja vedottu jopa lasten velvollisuuksiin.
        Itse olen lapseni halunnut ja maailmaan saattanut, heillä ei ole ollut valinnan mahdollisuuksia.
        En mistään hinnasta halua heille painolastia omasta vanhuudestani, kun ja jos se aika tulee (varmaan tuleekin) hoitokotiin haluan, itse maksan niin kauan kuin eurot riittää ja sitten on yhteiskunnan vuoro.
        Tuo aika on ohitettu, että lapsien pitää vanhempansa hoitaa, tietenkin apua voivat antaa, omia vanhempianikaan en hoitanut, auttamassa kävin silloin kun aikaa riitti.
        Se aika on eletty, että vanhukset lastensa nurkissa oleilivat ja puukupista ruokansa söivät, nyt on yhteisin verorahoin hoitopaikat hankittu ja toivoa sopii, että itsenäisinä, apua
        saavina vanhat saavat loppuelämänsä viettää.
        Olen monella suulla kuullut lasten väsymisen, kun oman elämän ohella joutuvat vanhempiaan hoitamaan, kyllä nämä yhteiskunnan tehtäviä on.
        Loppuun palavat auttajatkin.

        Mira totesit, että meille on otettu paljon Ukrainasta tulleita, näin on ja kuulemani mukaan on hyvin vastaanotettu.
        Tavaroiden kerääminen tuotti paljon, kodit saivat laitettua ja omia myyjäisiä ovat järjestäneet, tutustuminen heidän kulttuuriinsa onnistuu jatkuvasti monin tavoin.
        Työhön perehdytystä ja muutenkin maamme oloihin totuttelua järjestetään, apua tarvitsemme hoitohenkilöiden osalta, jospa tästä se hyvä koituisi.

        Mkr olemme onnellisia kun kykenemme osallistumaan tälläkin tapaa , kirjoitellen ja omia ajatuksia ilmi tuoden.
        Eihän suurta vaikutusta saada aikaan, mutta jo oma mielen virkeys auttaa hyvinvointimme kohdalla ja eihän kukaan meiltä voi kieltää ajatteluamme ja jopa kannan ottoja.
        Eilen sain kuulla, että yöpäivystyksen loppumisen kohdalla on äänten keräys tuottanut mittavan tuloksen ja maaliskuulle asti nimiä kirjoitetaan, toivon mukaan eduskuntaan listat saamme aikanaan tai ainakin hyvinvointi päättäjien käsiin.
        Ei voida olla huomioimatta suurta äänimäärän saanutta aloitetta, näin uskon, yhdessä tämäkin onnistuu.

        Luulin sinun olevana paljon, paljon nuorempi demeter, niin hyvin viestisi on kuvaa antanut, mutta ikä on vaan numeroita, olen usein sanonut omalla kohdallanikin, että en meinaa todeksi ikääni uskoa;)
        Seuraillaan vaan maailman menoa ja kantaa ottaen ainakin näin kirjoitellen voimme ottaa, eihän vanhojakaan voi noin vain sivuuttaa;)
        Onnittelut jätän myöhempään, toivottavasti muistan ajankohdan lähetessä.

        Seuraavassa kerhossa olemme toisen konkarin kanssa esittelijöiden puheenvuoron pitäjinä, puoli tuntia saamme aikaa menneitä muistellen, puheenjohtaja kysymykset tekee ja me kerromme alkuajoiltamme yhdistyksen puitteissa.
        Varoitin puheenjohtajaa, että muistoja riittää, riittääkö aika, niin monessa mukana silloin minäkin.
        Nyt hyvillä mielin mennyttä aikaa muistan, jotain sain minäkin aikaan.

        Tässäpä tämän aamun mietteet, heippa!

        Samaa mieltä, ei lapset ole syntymäänsä pyytäneet, eivät he ole meille mitään velkaa. Lapset ovat meidän sukupolvelle haluttuja ja rakastettuja, ei mikään vanhuuden varaksi suunniteltu asia. Ennen lesket ja etonneet saattoivat jäädä lastensa armoille, jos ei ollut omaa eläkettä hankittuna työllä ja asuntokin saattoi mennä alta eron tai miehen kuoleman myötä. Onneksi päästiin me nsidrtkin opiskelemaan ja töihin ja säästetyksi oma asunto johon leski voi jäädä asumaan. Yleensä tämän ikäisellä on jo säästöjä ja onhan saatu ilmainen sairaudenhoito. En minäkään lähtisi lasteni luo asumaan, vaikka tilaakin on ja vanhin lapsi kohta eläkkeellä. En varsinkaan miniöiden kanssa halua samaan huusholliin, eikä miniät minua:))) vaikka toista väittävät Enkä tyttärenkään luo, niin läheiset kuin ollaankin. Mieluummin vaikka myyn tämän asuntoni ja maksan yksityiseen kalliiseen hoitokotiin , kaikki säästönikin voin hoitoon käyttää, lapset ei perintöjä tarvitse eikä edes halua. Koko ajan kehottavat minua käyttämään rahojani ja omaisuuttani omaan hyvinvointiin ja hemmotteluun.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samaa mieltä, ei lapset ole syntymäänsä pyytäneet, eivät he ole meille mitään velkaa. Lapset ovat meidän sukupolvelle haluttuja ja rakastettuja, ei mikään vanhuuden varaksi suunniteltu asia. Ennen lesket ja etonneet saattoivat jäädä lastensa armoille, jos ei ollut omaa eläkettä hankittuna työllä ja asuntokin saattoi mennä alta eron tai miehen kuoleman myötä. Onneksi päästiin me nsidrtkin opiskelemaan ja töihin ja säästetyksi oma asunto johon leski voi jäädä asumaan. Yleensä tämän ikäisellä on jo säästöjä ja onhan saatu ilmainen sairaudenhoito. En minäkään lähtisi lasteni luo asumaan, vaikka tilaakin on ja vanhin lapsi kohta eläkkeellä. En varsinkaan miniöiden kanssa halua samaan huusholliin, eikä miniät minua:))) vaikka toista väittävät Enkä tyttärenkään luo, niin läheiset kuin ollaankin. Mieluummin vaikka myyn tämän asuntoni ja maksan yksityiseen kalliiseen hoitokotiin , kaikki säästönikin voin hoitoon käyttää, lapset ei perintöjä tarvitse eikä edes halua. Koko ajan kehottavat minua käyttämään rahojani ja omaisuuttani omaan hyvinvointiin ja hemmotteluun.

        Olisi taantumuksellista velvoittaa lapset hoitovastuuseen vanhemmistaan.
        Sehän on selvää, että normaalisti autetaan ja annetaan tukea puolin ja toisin.
        Kyllä verovaroistamme täytyy liietä se hoiva mitä elämänkaaren lopussa mahdollisesti tarvitsee.
        Yhä useampi pystyy elämään kodissaan loppuun saakka.
        Toivoa täytyy, että tulevaisuus tuo uudistuksia jotka antavat toivoa eivätkä vesitä tasavaltamme tasa-arvoisuutta koko ihmiselon elinkaaressa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisi taantumuksellista velvoittaa lapset hoitovastuuseen vanhemmistaan.
        Sehän on selvää, että normaalisti autetaan ja annetaan tukea puolin ja toisin.
        Kyllä verovaroistamme täytyy liietä se hoiva mitä elämänkaaren lopussa mahdollisesti tarvitsee.
        Yhä useampi pystyy elämään kodissaan loppuun saakka.
        Toivoa täytyy, että tulevaisuus tuo uudistuksia jotka antavat toivoa eivätkä vesitä tasavaltamme tasa-arvoisuutta koko ihmiselon elinkaaressa.

        On kansallinen häpeä, että ikänsä isänmaan hyväksi työtä tehnyt vanhus jätetään vaille yhteiskunnan apua sitä elämänsä lopulla tarvitessaan. Nuoret terveet elintason perässä maan valinneet miehet saa heti ateriat, majapaikan ja kaikki palvelut. Harva työllistyy, ei edes kielen opiskelu maistu.
        Lapsilla on täysi työ omien perheittensä kanssa, on asuntovelkaa ja ruoka kallista, työrlämä vaativaa. Veroja on kerätty hirveät määrät ja perusteltu että vanhuksien hoito maksaa. Verot menee terveiden nuorten hyysäykseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On kansallinen häpeä, että ikänsä isänmaan hyväksi työtä tehnyt vanhus jätetään vaille yhteiskunnan apua sitä elämänsä lopulla tarvitessaan. Nuoret terveet elintason perässä maan valinneet miehet saa heti ateriat, majapaikan ja kaikki palvelut. Harva työllistyy, ei edes kielen opiskelu maistu.
        Lapsilla on täysi työ omien perheittensä kanssa, on asuntovelkaa ja ruoka kallista, työrlämä vaativaa. Veroja on kerätty hirveät määrät ja perusteltu että vanhuksien hoito maksaa. Verot menee terveiden nuorten hyysäykseen.

        Ovatko ne nuoretkaan niin terveitä?
        Luin juuri lehdestä, että vain 64 prosenttia miehistä pystyy suorittamaan asepalveluksen lopuun.
        Nykyinen hallitus ymmärtääkseni yrittää patistella nuoria työelämään, mutta mitä siitä tulee, jos kela-korvauksilla tulee toimeen.


    • Aurinkoista päivää korvesta@

      Osasin odottaa vastalauseita ehdotukselleni.

      Vapaaehtoista on ollut lastenne maailmaan saattaminen.

      Asuin 2000-luvun alkupuoliskolla kerrostalossa. Talossa asui paljon eläkeläisiä. Tutustuin yhteen viehättävään leskeen.
      Kun hänen kuntonsa heikkeni, hänen tyttärensä muutti paikkakunnalle, lähelle äitiään.
      Tytär oli sairaanhoitaja ja jäänyt juuri eläkkeelle ja halusi olla äitinsä tukena.

      Juttelin usein tyttären kanssa. Hän osti oman osakkeen läheltä äitiään ja hoiti äitinsä hautaan. Ei se ollut 24/7 hoitamista. Vaan huolenpitoa äidistä. Tytäreĺlä oli harrastuksia ja oma elämä.

      Taitaa olla luonne kysymys onko läheisten huolehtiminen sydäntä lähellä.

      Oman äitini kohdalla en ollut hyvä huolehtija. Olin sitovassa työssä ja lapseni olivat pieniä. Äitini kuului kotihoidon piiriin.

      Kävin useamman kerran viikossa yrittäen parhaani, mutta en voi kehua olleeni hyvä.

      Anopin puin arkkuun.

      Pari vuotta sitten kun sairastuin vakavasti, esikoiseni tuli apuun järjestäen asioitani kun itse en pystynyt.

      Tein kirjallisen sopimuksen, että esikoinen ja kuopus ovat edunvalvojiani jos minä en enää pysty itsestäni huolehtimaan.

      Kun toimintakykymme heikkenee ei ole enää meidän tahdosta kiinni miten hoitomme järjestetään.

      Kumppanini täyttää kesällä 90-vuotta. Minä 77-vuotta. Huolehdimme toisistamme, meillä on toisemme. Lapsemme elävät omillaan, mutta tietoisina, että joku päivä he auttavat meitä.

      Joku arveli minun poistaneen viestinsä, en päivystä, eikä ole minun tapani poistaa viestejä.

      No, ettekö ole halukkaita yhteistyöhön Suomen sakkaavan talouselämän parannustalkoisiin.

      • Anonyymi

        "No, ettekö ole halukkaita yhteistyöhön Suomen sakkaavan talouselämän parannustalkoisiin."

        eli lapset pois työelämästä ja maksamasta veroja ja hoitamaan vanhempiaan...

        Silloin, kun minä täytän 90-vuotta niin lapseni eivät ole vielä eläkkeellä.


      • Anonyymi

        "Pari vuotta sitten kun sairastuin vakavasti, esikoiseni tuli apuun järjestäen asioitani kun itse en pystynyt.

        Tein kirjallisen sopimuksen, että esikoinen ja kuopus ovat edunvalvojiani jos minä en enää pysty itsestäni huolehtimaan."

        Kumpikaan noista ei auta siihen, että vanhuksien hoitopaikkoja ajetaan alas.


      • Väistyvällä presidentillä on jo omaishoitaja varattuna, joten hyvä puhua.

        Minulla ei ole periaatteessa mitään sitä vastaan jos poika tai tytär tulevat auttamaan, jos tarvitsisin, vaikka ensisijaisesti autamme kyllä miehen kanssa toinen toisiamme ja toistaiseksi olemme vielä hyväkuntoisia molemmat.

        En kuitenkaan haluaisi missään nimessä lasteni luokse asumaan enkä heidän vastuulleen, mieluummin sitten vaikka vanhustetalolle tai seniorikollektiiviin. Lapsillani on omat elämät, omat vastuunsa ja työnsä ja vaikka olemme hyvin läheisiä ja pidämme jatkuvaa yhteyttä, niin asumaan en haluaisi kummankaan luo.

        Tärkeintä kuitenkin on että se oma tahto, oma määräysvalta on jäljellä.


      • Anonyymi

        Omaiseni asuu hoivakodissa ja on siellä hyvän huolenpidon saanut. Hänen poikansa kuitenkin käy lähes päivittäin katsomassa, että asiat sujuvat. Hän vie ylimääräisiä välipaloja, ostaa tarvittavat asiat, tuo kaupasta vaatteita soviteltaviksi ja lunastaa sitten mieleisen. Hän huolehtii maksut ja yhteydenpidon hoivakotiin.
        Hän on todella paneutunut, pitää minutkin kaikista asioista ajan tasalla.

        Joillakin ikäihmisillä vaikeatkin ajat ovat turvallisia, eikä tarvitse tuntea jäävänsä yksin.
        Monilla vanhuksilla on se tilanne, että lapset ja muut läheiset ovat vielä työelämässä ja kiireisiä omassa elämässään, välimatkat pitkät. Huoli omaisesta jatkuva- Mutta aina on puhelin!
        Murheelliselta tuntuu ne "avohoidossa" olevien tilanne, kun hoitajalla on 15 min päivässä aikaa käyntiin.
        Uusi sote toivottavasti pääsee järjestämään myös eläkeläisten ja sairaitten hyvinvoinnin, onhan heidät vaaleilla valittu, joten he tietävät äänestäjiensä tilanteen omalla alueellaan.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Pari vuotta sitten kun sairastuin vakavasti, esikoiseni tuli apuun järjestäen asioitani kun itse en pystynyt.

        Tein kirjallisen sopimuksen, että esikoinen ja kuopus ovat edunvalvojiani jos minä en enää pysty itsestäni huolehtimaan."

        Kumpikaan noista ei auta siihen, että vanhuksien hoitopaikkoja ajetaan alas.

        Edunvalvonta on ihan normaalijuttu lasten ja vanhempien välillä. Se ei kylläkään tarkoita kuin raha ym -asioita , , ei sitäettä lapsi vastaisi taloudellisesti vanhemmastaan tai ottaisi esim. kotiinsa hoitoon. Meillä se on tehty kauan sitten terveenä ollessa , samoin keskinäinen testamentti.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Väistyvällä presidentillä on jo omaishoitaja varattuna, joten hyvä puhua.

        Minulla ei ole periaatteessa mitään sitä vastaan jos poika tai tytär tulevat auttamaan, jos tarvitsisin, vaikka ensisijaisesti autamme kyllä miehen kanssa toinen toisiamme ja toistaiseksi olemme vielä hyväkuntoisia molemmat.

        En kuitenkaan haluaisi missään nimessä lasteni luokse asumaan enkä heidän vastuulleen, mieluummin sitten vaikka vanhustetalolle tai seniorikollektiiviin. Lapsillani on omat elämät, omat vastuunsa ja työnsä ja vaikka olemme hyvin läheisiä ja pidämme jatkuvaa yhteyttä, niin asumaan en haluaisi kummankaan luo.

        Tärkeintä kuitenkin on että se oma tahto, oma määräysvalta on jäljellä.

        Ensimmäinen lauseesi oli alta riman.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ensimmäinen lauseesi oli alta riman.

        Olihan se. Mutta ei niin tuulesta temmattu.
        Vanhenevat miehet katselevat mielellään nuorempia naisihmisiä siltä varalta että on joku joka työntää pyörätuolia. Sitten joskus.
        Tai onhan niitä nykyisin moottorikäyttöisiäkin.

        Miksi ei vanhenevalla presidentillä voisi olla samoja huolia ja tarpeita kuin muillakin ihmisillä?

        Vanhenevista presidenteistä tuli mieleen Jimmy Carter ja vaimo. Miten hellästi he pitivät huolta toisistaan loppuun saakka.

        Toisin kuin Kekkonen, joka hylkäsi nivelreumaisen Sylvinsä ja alkoi seurustelaan, jopa julkisesti, nuorempien rouvashenkilöiden kanssa.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Olihan se. Mutta ei niin tuulesta temmattu.
        Vanhenevat miehet katselevat mielellään nuorempia naisihmisiä siltä varalta että on joku joka työntää pyörätuolia. Sitten joskus.
        Tai onhan niitä nykyisin moottorikäyttöisiäkin.

        Miksi ei vanhenevalla presidentillä voisi olla samoja huolia ja tarpeita kuin muillakin ihmisillä?

        Vanhenevista presidenteistä tuli mieleen Jimmy Carter ja vaimo. Miten hellästi he pitivät huolta toisistaan loppuun saakka.

        Toisin kuin Kekkonen, joka hylkäsi nivelreumaisen Sylvinsä ja alkoi seurustelaan, jopa julkisesti, nuorempien rouvashenkilöiden kanssa.

        Kuka mitäkin. Moni vanheneva nainen haluaa itselleen taloudellista apua ja työntekijää.
        Eivät vaan saa nuorempaa miestä, joten on tyytyminen ikäisiinsä tai vanhempiin miehiin.

        Toki rikas nainen saa nuorenkin miehen.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Olihan se. Mutta ei niin tuulesta temmattu.
        Vanhenevat miehet katselevat mielellään nuorempia naisihmisiä siltä varalta että on joku joka työntää pyörätuolia. Sitten joskus.
        Tai onhan niitä nykyisin moottorikäyttöisiäkin.

        Miksi ei vanhenevalla presidentillä voisi olla samoja huolia ja tarpeita kuin muillakin ihmisillä?

        Vanhenevista presidenteistä tuli mieleen Jimmy Carter ja vaimo. Miten hellästi he pitivät huolta toisistaan loppuun saakka.

        Toisin kuin Kekkonen, joka hylkäsi nivelreumaisen Sylvinsä ja alkoi seurustelaan, jopa julkisesti, nuorempien rouvashenkilöiden kanssa.

        Neljät hautajaiset ja yhdet häät, löytyy vielä Areenalta

        "Ulla, 80, rakastuu Hamzehiin, 37. Ulla on varakas nainen Ruotsin Blekingestä, ja Hamzeh puolestaan palestiinalainen pakolainen Gazasta. Nyt he haluavat mennä naimisiin. Ystävyyden ei ollut tarkoitus muuttua rakkaudeksi, mutta tutkimattomia ovat Herran tiet, kuten molemmilla on tapana sanoa. Ulla ei olisi voinut silti ikinä uskoa, kuinka niin monilla olisi niin vahvoja mielipiteitä siitä, miten hänen pitäisi ...."


      • Anonyymi kirjoitti:

        Neljät hautajaiset ja yhdet häät, löytyy vielä Areenalta

        "Ulla, 80, rakastuu Hamzehiin, 37. Ulla on varakas nainen Ruotsin Blekingestä, ja Hamzeh puolestaan palestiinalainen pakolainen Gazasta. Nyt he haluavat mennä naimisiin. Ystävyyden ei ollut tarkoitus muuttua rakkaudeksi, mutta tutkimattomia ovat Herran tiet, kuten molemmilla on tapana sanoa. Ulla ei olisi voinut silti ikinä uskoa, kuinka niin monilla olisi niin vahvoja mielipiteitä siitä, miten hänen pitäisi ...."

        Minullakin on yksi tuttavapariskunta, jossa mies on ainakin kolmekymmentä vuotta vaimoaan nuorempi. Ruotsalainen Espanjassa asuva vanharouva avioitui kolumbialaisen puutarhurinsa kanssa. Siitä on nyt ainakin kaksikymmentä vuotta aikaa ja tietääkseni he ovat edelleen yhdessä.
        Heillä on kylläkin selvä käsitys siitä, kuka pitää kukkaron nyöreistä kiinni.
        Joillekin se toimii noinkin, vaikka täydellistä tasa-arvoa ei olisikaan.

        Minulla on ollut paljon onnea kun vanhetessani tapasin miehen joka halusi sitoutua asumaan ja elämään loppuun saakka kanssani. Tasavertaisena partnerina, aviomiehenä ja kumppanina.


      • Anonyymi

        Hienoa, että poikasi ovat valmiit jättämään työnsä ja nykyiset paikkakuntansa ja muuttavat aikanaan sinne Korpeen hoitamaan sinua.
        Miehiltä varmaan vaippojen vaihto tarvittaessa sujuukin paremmin. Jaksavat nostella. Samoin kylvettäminen ja terkkarissa käyttäminen ym.
        Toivottavattavasti heidän parisuhteensa kestävät noin isot muutokset.

        Minä en tohtisi vaatia lapsiani jättämään omat lapsensa tullakseen hoitamaan minua.
        Tulevaisuuden kannalta lastenlasten hoiva ja huolenpito on tärkeämpää.


      • Anonyymi

        Sinun pojillasi ei ole lapsia, ehkä joutavat paremmin sinua hoitelemaan ja asuttamaan kun tuo ” vuokrasopimuksesi” loppuu. Kyllähän yhdessä asuvat toisistaan huolehtivat jos pystyvät.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Väistyvällä presidentillä on jo omaishoitaja varattuna, joten hyvä puhua.

        Minulla ei ole periaatteessa mitään sitä vastaan jos poika tai tytär tulevat auttamaan, jos tarvitsisin, vaikka ensisijaisesti autamme kyllä miehen kanssa toinen toisiamme ja toistaiseksi olemme vielä hyväkuntoisia molemmat.

        En kuitenkaan haluaisi missään nimessä lasteni luokse asumaan enkä heidän vastuulleen, mieluummin sitten vaikka vanhustetalolle tai seniorikollektiiviin. Lapsillani on omat elämät, omat vastuunsa ja työnsä ja vaikka olemme hyvin läheisiä ja pidämme jatkuvaa yhteyttä, niin asumaan en haluaisi kummankaan luo.

        Tärkeintä kuitenkin on että se oma tahto, oma määräysvalta on jäljellä.

        Määräysvalta ei ulotu sen pitemmälle kuin rahat riittävät. Ei voi määrätä itselleen laadukasta senioriasumista ilman mittavia maksuja omasta pussista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinun pojillasi ei ole lapsia, ehkä joutavat paremmin sinua hoitelemaan ja asuttamaan kun tuo ” vuokrasopimuksesi” loppuu. Kyllähän yhdessä asuvat toisistaan huolehtivat jos pystyvät.

        Siis korppikselle tuo 16.08.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Olihan se. Mutta ei niin tuulesta temmattu.
        Vanhenevat miehet katselevat mielellään nuorempia naisihmisiä siltä varalta että on joku joka työntää pyörätuolia. Sitten joskus.
        Tai onhan niitä nykyisin moottorikäyttöisiäkin.

        Miksi ei vanhenevalla presidentillä voisi olla samoja huolia ja tarpeita kuin muillakin ihmisillä?

        Vanhenevista presidenteistä tuli mieleen Jimmy Carter ja vaimo. Miten hellästi he pitivät huolta toisistaan loppuun saakka.

        Toisin kuin Kekkonen, joka hylkäsi nivelreumaisen Sylvinsä ja alkoi seurustelaan, jopa julkisesti, nuorempien rouvashenkilöiden kanssa.

        Paloma. Sylvi Kekkosta ei hylätty, hän oli miehensä, poikiensa ja heidän perheittensä ja kansan arvostama loppuun asti ja sai arvokkaan kohtelun. Sairas puoliso voi joskus sopia erityisjärjestelyt . Onko parempi kähmiä salassa ?
        Rumasti sanottu , että nivelreumainen puoliso. Ihminen on paljon muutakin kuin sairautensa. Sanot varmaan että Englannissa on nyt syöpäinen kuni gas.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "No, ettekö ole halukkaita yhteistyöhön Suomen sakkaavan talouselämän parannustalkoisiin."

        eli lapset pois työelämästä ja maksamasta veroja ja hoitamaan vanhempiaan...

        Silloin, kun minä täytän 90-vuotta niin lapseni eivät ole vielä eläkkeellä.

        Ilta päivää Korvesta@

        Vietin iltapäivän savea pyörittelemässä. Työn alla keramiikka-käsilaukku, säilytyslaukku pöydällä oleville pikkuhilipintööreille.

        Ei tarkoitukseni ollut mustavalkoinen. Tuosta poikki ja tuohon jengut.

        Lastemme ei tarvitse uhrata työtänsä ja perhe-elämäänsä meille, vaan sopivasti auttaa tarvittaessa. Kotona selviytyminen on monille meistä paras elämisen muoto. Sehän onnistuu jos kodinhoitajat käyvät päivittäin ja lapset auttavat silloin tällöin.

        Ei sen kummemmasta joustosta ole kysymys.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Olihan se. Mutta ei niin tuulesta temmattu.
        Vanhenevat miehet katselevat mielellään nuorempia naisihmisiä siltä varalta että on joku joka työntää pyörätuolia. Sitten joskus.
        Tai onhan niitä nykyisin moottorikäyttöisiäkin.

        Miksi ei vanhenevalla presidentillä voisi olla samoja huolia ja tarpeita kuin muillakin ihmisillä?

        Vanhenevista presidenteistä tuli mieleen Jimmy Carter ja vaimo. Miten hellästi he pitivät huolta toisistaan loppuun saakka.

        Toisin kuin Kekkonen, joka hylkäsi nivelreumaisen Sylvinsä ja alkoi seurustelaan, jopa julkisesti, nuorempien rouvashenkilöiden kanssa.

        Olemme olleet kuten tiedät yhdessä pian 18-vuotta. Eli puolisoni täytti 72-vuotta kun tapasimme. Minkä ikäinen puolisosi oli kun tapasitte?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Paloma. Sylvi Kekkosta ei hylätty, hän oli miehensä, poikiensa ja heidän perheittensä ja kansan arvostama loppuun asti ja sai arvokkaan kohtelun. Sairas puoliso voi joskus sopia erityisjärjestelyt . Onko parempi kähmiä salassa ?
        Rumasti sanottu , että nivelreumainen puoliso. Ihminen on paljon muutakin kuin sairautensa. Sanot varmaan että Englannissa on nyt syöpäinen kuni gas.

        Olen lukenut Sylvin elämästä ja hänelle tuo Urkin "erityisisjärjestely" ei ollut mitenkään helppo. Eikä mieluinen.
        Sekään että Urkki tähyili juhlissa hänen päänsä yli ja katseli pitempiä naisia ei varmasti ollut presidentin vaimon arvostavaa käyttäytymistä.
        Ei Urkki käyttäytynyt niin lkuin rakastava aviomies, varsinkaan enää ehtoopuolella, kun nuoremmat ja näyttävämmät naiset olivat hänen kiinnostuksensa kohde.

        Miksi olisi rumaa mainita Sylvin sairaus, kun se oli kuitenkin se tekosyy minkä takia Urkki ei hänen vuodettaan enää jakanut?


      • korppis kirjoitti:

        Olemme olleet kuten tiedät yhdessä pian 18-vuotta. Eli puolisoni täytti 72-vuotta kun tapasimme. Minkä ikäinen puolisosi oli kun tapasitte?

        Samanikäinen kuin minäkin, 65. Olemme molemmat syntyneet samana vuonna, mutta minä olen häntä 10 kuukautta vanhempi.
        Mutta en minä sinua ja P:tä ajatellut tuossa kommentissani. Mielestäni olette hienosti toistenne tukena tasa-arvoisessa liitossanne.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Ilta päivää Korvesta@

        Vietin iltapäivän savea pyörittelemässä. Työn alla keramiikka-käsilaukku, säilytyslaukku pöydällä oleville pikkuhilipintööreille.

        Ei tarkoitukseni ollut mustavalkoinen. Tuosta poikki ja tuohon jengut.

        Lastemme ei tarvitse uhrata työtänsä ja perhe-elämäänsä meille, vaan sopivasti auttaa tarvittaessa. Kotona selviytyminen on monille meistä paras elämisen muoto. Sehän onnistuu jos kodinhoitajat käyvät päivittäin ja lapset auttavat silloin tällöin.

        Ei sen kummemmasta joustosta ole kysymys.

        Lastenlapset ovat nyt siinä iässä, että auttavat osaltaan. Heille voi antaa rahallista korvausta, esimerkiksi runsaat bensarahat kun käyvät kyläilemässä ja samalla avittamassa. Ukki antoi yhdelle autonsa, kun kortti meni.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Ilta päivää Korvesta@

        Vietin iltapäivän savea pyörittelemässä. Työn alla keramiikka-käsilaukku, säilytyslaukku pöydällä oleville pikkuhilipintööreille.

        Ei tarkoitukseni ollut mustavalkoinen. Tuosta poikki ja tuohon jengut.

        Lastemme ei tarvitse uhrata työtänsä ja perhe-elämäänsä meille, vaan sopivasti auttaa tarvittaessa. Kotona selviytyminen on monille meistä paras elämisen muoto. Sehän onnistuu jos kodinhoitajat käyvät päivittäin ja lapset auttavat silloin tällöin.

        Ei sen kummemmasta joustosta ole kysymys.

        Vaan tuo lastemme panos mainitsemallasi tasolla ei tuo parannusta tuohon "Suomen sakkaavan talouselämään".

        Kuka tuon kodinhoitajan maksaa, mitä tuossa tarjoat?


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Olen lukenut Sylvin elämästä ja hänelle tuo Urkin "erityisisjärjestely" ei ollut mitenkään helppo. Eikä mieluinen.
        Sekään että Urkki tähyili juhlissa hänen päänsä yli ja katseli pitempiä naisia ei varmasti ollut presidentin vaimon arvostavaa käyttäytymistä.
        Ei Urkki käyttäytynyt niin lkuin rakastava aviomies, varsinkaan enää ehtoopuolella, kun nuoremmat ja näyttävämmät naiset olivat hänen kiinnostuksensa kohde.

        Miksi olisi rumaa mainita Sylvin sairaus, kun se oli kuitenkin se tekosyy minkä takia Urkki ei hänen vuodettaan enää jakanut?

        Kaikkea lukemaansa ei pidä aina uskoa.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Samanikäinen kuin minäkin, 65. Olemme molemmat syntyneet samana vuonna, mutta minä olen häntä 10 kuukautta vanhempi.
        Mutta en minä sinua ja P:tä ajatellut tuossa kommentissani. Mielestäni olette hienosti toistenne tukena tasa-arvoisessa liitossanne.

        Paloma se tuntee niin Kekkosen kuin korppiksenkin liitot ja niiden tasa-arvoisuuden.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Paloma se tuntee niin Kekkosen kuin korppiksenkin liitot ja niiden tasa-arvoisuuden.

        https://leenalumi.blogspot.com/2019/04/johanna-venho-ensimmainen-nainen.html

        Ensimmäinen nainen perustuu pitkälti Sylvin omiin päiväkirjoihin; antaa äänen tälle hauraalle, mutta sitkeälle, sisäänpäinkääntyvälle, mutta ylpeälle naiselle, jonka tunteet ja ajatukset tulevat esille Johanna Venhon loistavassa historialisessa romaanissa.

        " Hän oli kuin haavoitettu linnunpoikanen, vähän hauras ja aristava, mutta kohosiko hento niska hetkeksi ylemmäs, tuliko silmiin tiukka ilme, kiristyikö leuan kaari, kun kerta toisensa jälkeen hänen miehensä haki tanssiin, ei häntä, vaimoaan, vaan punaisessa leningissä hulmuavan naisen, jonka jaloissa tanssittajan ostamat samettikengät. Miksi edes ihmettelimme hauraan naisen ottamaa etäisyyttä?"


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        https://leenalumi.blogspot.com/2019/04/johanna-venho-ensimmainen-nainen.html

        Ensimmäinen nainen perustuu pitkälti Sylvin omiin päiväkirjoihin; antaa äänen tälle hauraalle, mutta sitkeälle, sisäänpäinkääntyvälle, mutta ylpeälle naiselle, jonka tunteet ja ajatukset tulevat esille Johanna Venhon loistavassa historialisessa romaanissa.

        " Hän oli kuin haavoitettu linnunpoikanen, vähän hauras ja aristava, mutta kohosiko hento niska hetkeksi ylemmäs, tuliko silmiin tiukka ilme, kiristyikö leuan kaari, kun kerta toisensa jälkeen hänen miehensä haki tanssiin, ei häntä, vaimoaan, vaan punaisessa leningissä hulmuavan naisen, jonka jaloissa tanssittajan ostamat samettikengät. Miksi edes ihmettelimme hauraan naisen ottamaa etäisyyttä?"

        Olen myös lukenut, että Kekkosella oli palon naisia, mutta vain yksi rakkaus eli Sylvi Kekkonen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen myös lukenut, että Kekkosella oli palon naisia, mutta vain yksi rakkaus eli Sylvi Kekkonen.

        Näin minäkin olen lukenut ja näkyihän se rakkaus hellänä huolenpitona kaikkialla, myös juhlissa. Varmasti olisi puolisonsa tanssiin vienyt, jos Sylvi olisi jaksanut tanssia. Pitihän isännän tanssittaa vieraitaan , ei siinä mitään pahaa ole. .Tuo kirjailija Venho kuvittelee omiaan ja käyttää metaforia, kuten kirjailijoilla on tapana. Kyllä sivistynyt lukija sen ymmärtää.


    • Anonyymi

      Iltapäivää ! Taisi ollakin kuuma puheenaika tuo: onko "lapsilla" hoitovelvoitteita ikääntyneen vanhemman kohdalla. Sel-la ilmaisi tarkoin minunkin mielipiteeni asiasta ja Ano 9.40 täydensi sitä.
      Itse kyllä hoidin äitiäni kolme vuotta lastehoidon ohessa. Samoin tekivät veljet - tai miniät - vuorollaan kun ei muuta vaihtoehtoa ollut. Ei se hyvä ratkaisu ollut, mutta äidille parempi kuin laitos - niin hän kertoi - missä hän eli elämänsä viimeiset pari vuotta. Hoidossa ei ollut valittamista, päinvastoin, parhaansa tekivät, mutta äiti viihtyi mieluiten omassa olossaan eikä se kahden hengen huoneessa ollut mahdollista.
      Kipeitä ratkaisuja täytyy joskus tehdä ja Erik Ewaldsin sanoin: kaikki me jäämme rakkautta velkaa.

      Uskon, että Sel-la saa hyvinkin ihmettelyä - ja ihailua - kun kertoo ikänsä.
      Vaikka itse ei yltäisi samaan on silti mieltä ylentävää nähdä, että jotkut meistä osaavat vanheta menettämättä omasta toimintakyvystään tai hengenlahjoistaan paljonkaan.
      Mikä siihen lopulta vaikuttaa: perimä, luonne, elämänkokemukset ? Ei tiedä.

      Tahdon kuitenkin nähdä, että vaikka "tasan ei käy onnen lahjat", jokainen meistä on oman elämänsä sankari - jos niin tahtoo - ja jokainen on laulun arvoinen kuten iskelmäsanoitus vakuuttaa..))

      Sel-la kertoi hankkeestaan tehdä muistelmat. Varmasti aineistoa riittäisi - meidän kaikkien kohdalla. Sel-lahan pystyisi vielä kuvittamaan kertomaansa, omaa tuotantoa riittää, onhan sitä nähtykin..))
      Paloma on tuon urakan tehnyt - muun kirjallisen tuotannon lisäksi.
      Kaikki arvostus hänelle ja kannustusta niille, jotka samalla asialla ovat.

      Joskus tuota oman elämäkerran tekemistä pidettiin hyvinkin tärkeänä, vaikka dementoitumisen varalta ja sukututkijat pahoittelevat jatkuvasti sitä, kun ei kyselty silloin kun oli sen aika. Tuntemattomiksi saattoivat läheisetkin jäädä.

      Olisi myös aika kohtuullista, että myös me vanhat saisimme oman tarinamme kuuluville kun meidät nyt helposti nähdään pelkkänä kulueränä. Meillä on annettavaa. Jokainen meistä voisi kertoa ja muistuttaa ainakin siitä miten ja millä hinnalla olemme osallistuneet hyvinvointivaltion rakentamiseen, tehneet mahdolliseksi nämä etuoikeudet, joista jälkipolvet nyt saavat nauttia.

      Aamulla aloitin (kirjoittamisen) ja niin on taas päivä vierähtänyt: kampaaja kävi ja nuorempi poika. Jokaisella päivälle riittää puuhaa, laiskallakin ! Vai pitäisikö
      sanoa nätimmin: hitaalla..))
      Hyvää päivänjatkoa itse kullekin,
      demeter1

      • Anonyymi

        "muistuttaa ainakin siitä miten ja millä hinnalla olemme osallistuneet hyvinvointivaltion rakentamiseen, tehneet mahdolliseksi nämä etuoikeudet, joista jälkipolvet nyt saavat nauttia."

        Näin minäkin olen ajatellut ennen, mutta nyt olen viime aikoina miettinyt, että miten niin me?
        Miten me se tehtiin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "muistuttaa ainakin siitä miten ja millä hinnalla olemme osallistuneet hyvinvointivaltion rakentamiseen, tehneet mahdolliseksi nämä etuoikeudet, joista jälkipolvet nyt saavat nauttia."

        Näin minäkin olen ajatellut ennen, mutta nyt olen viime aikoina miettinyt, että miten niin me?
        Miten me se tehtiin?

        Joku mies oli eilen kylillä tietävinään, että Suomen hyvät vuodet ovat takana päin; että tosiahdinko olisi vielä palaamassa sotavuosien tasolle.
        Silloinen maan hallitus pyysi vararakkaita ihmisiä tekemään koru- ja arvoesinelahjoituksia maan talousbutjetin paikkaamiseksi.

        Niin pahana en osaa nähdä tulevaisuutta.
        Helppohan, vanhojen meikäläisten on tästä livahtaa maan rakoon, mutta nuorten osalta kauhukuvien esittäminen hirvittää.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "muistuttaa ainakin siitä miten ja millä hinnalla olemme osallistuneet hyvinvointivaltion rakentamiseen, tehneet mahdolliseksi nämä etuoikeudet, joista jälkipolvet nyt saavat nauttia."

        Näin minäkin olen ajatellut ennen, mutta nyt olen viime aikoina miettinyt, että miten niin me?
        Miten me se tehtiin?

        Niinpä, mitä minä tein hyvinvointivaltion eteen, että jälkipolvet saavat nauttia?

        Opiskelin, valmistuin ammattiini ( moneenkin) tein lapseni ja hoidin heitä.

        He kouluttivat itsensä ihan itse ja valitsivat ammattinsa ja puolisonsa. He ovat tehneet yhtä paljon hyvinvointivaltion eteen kuin minäkin..


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Niinpä, mitä minä tein hyvinvointivaltion eteen, että jälkipolvet saavat nauttia?

        Opiskelin, valmistuin ammattiini ( moneenkin) tein lapseni ja hoidin heitä.

        He kouluttivat itsensä ihan itse ja valitsivat ammattinsa ja puolisonsa. He ovat tehneet yhtä paljon hyvinvointivaltion eteen kuin minäkin..

        Montakos tulevaa veronmaksajaa lapsesi ovat tehneet ja kasvattaneet? Vai että itse kouluttivat itsensä? mMinun ja muidenkin tuntemieni ihmisten lapset kävivät peruskoulun täysin yhteiskunnan maksamana ja lukioon piti maksaa vain kirjat, opetus oli ilmaista. Ykiopistonkin opetus oli ilmaista, saivat opintotukea asumiseen ja muihin kuluihin. Miksi jäivät yhteiskunnan etujen ulkopuolelle?


      • Anonyymi kirjoitti:

        "muistuttaa ainakin siitä miten ja millä hinnalla olemme osallistuneet hyvinvointivaltion rakentamiseen, tehneet mahdolliseksi nämä etuoikeudet, joista jälkipolvet nyt saavat nauttia."

        Näin minäkin olen ajatellut ennen, mutta nyt olen viime aikoina miettinyt, että miten niin me?
        Miten me se tehtiin?

        Niin, Ano 16.29, aina voi kysyä "ketkä me" ja yleensähän puhumme heistä, jotka tunnemme, vaikka omista läheisistä ja heidän ponnisteluistaan. Niitä olemme todistaneet ja niitä arvostamme. Näin ainakin minulla.
        Täälläkin näitä tarinoita on kerrottu, eikä ole syytä epäillä niiden totuusarvoa.

        Olisi ihan kiva kuulla, miten olet itse muuttanut ajatteluasi tuolta osin. Ihan vilpittömästi kysyn. Itse olen nähnyt vain työntekoa ilman perinteistä vapaa-aikaa, sodanjälkeistä niukkuutta, yhteisvastuuta - osallisuutta myös perheen ulkopuolisten elämään.
        Ja tämä kaikki "omaan piikkiin". Sosiaaliturva oli puutteellinen, terveydenhuolto ei ollut verovaroin tuettua eikä kouluttautuminen ollut ilmaista.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Montakos tulevaa veronmaksajaa lapsesi ovat tehneet ja kasvattaneet? Vai että itse kouluttivat itsensä? mMinun ja muidenkin tuntemieni ihmisten lapset kävivät peruskoulun täysin yhteiskunnan maksamana ja lukioon piti maksaa vain kirjat, opetus oli ilmaista. Ykiopistonkin opetus oli ilmaista, saivat opintotukea asumiseen ja muihin kuluihin. Miksi jäivät yhteiskunnan etujen ulkopuolelle?

        Kuten tiedät heillä ei ole lapsia, eivät siten elä yhteiskunnan tuilla. Minä sain lapseni 36- 42-vuotiaina.

        Kyllä opiskeluun kuulu myös asuminen ja syöminen. Työ opiskelun ohella auttaa eikä aiheuta yhteiskunnalle kustannuksia. Niin minäkin tein.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Kuten tiedät heillä ei ole lapsia, eivät siten elä yhteiskunnan tuilla. Minä sain lapseni 36- 42-vuotiaina.

        Kyllä opiskeluun kuulu myös asuminen ja syöminen. Työ opiskelun ohella auttaa eikä aiheuta yhteiskunnalle kustannuksia. Niin minäkin tein.

        Elävätkö lapsiperheet yhteiskunnan tuilla?

        Minun lapseni ei ainakaan sen enempää, kuin minäkään eli lapsilisät saavat.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Kuten tiedät heillä ei ole lapsia, eivät siten elä yhteiskunnan tuilla. Minä sain lapseni 36- 42-vuotiaina.

        Kyllä opiskeluun kuulu myös asuminen ja syöminen. Työ opiskelun ohella auttaa eikä aiheuta yhteiskunnalle kustannuksia. Niin minäkin tein.

        Kirjoitat lapsivihamielisesti, ikäänkuin muitten lapset ja varsinkin lastenlapset olisivat yhteiskunnan elättejä ja sinun lapsesi muka itse kouluttaneetkin itsensä.
        Sinulla tuntuu olevan tässäkin asiassa tuo # happamia ovat# asenne.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Niin, Ano 16.29, aina voi kysyä "ketkä me" ja yleensähän puhumme heistä, jotka tunnemme, vaikka omista läheisistä ja heidän ponnisteluistaan. Niitä olemme todistaneet ja niitä arvostamme. Näin ainakin minulla.
        Täälläkin näitä tarinoita on kerrottu, eikä ole syytä epäillä niiden totuusarvoa.

        Olisi ihan kiva kuulla, miten olet itse muuttanut ajatteluasi tuolta osin. Ihan vilpittömästi kysyn. Itse olen nähnyt vain työntekoa ilman perinteistä vapaa-aikaa, sodanjälkeistä niukkuutta, yhteisvastuuta - osallisuutta myös perheen ulkopuolisten elämään.
        Ja tämä kaikki "omaan piikkiin". Sosiaaliturva oli puutteellinen, terveydenhuolto ei ollut verovaroin tuettua eikä kouluttautuminen ollut ilmaista.

        eli onko "me" tämä ikäpolvi, joka tällä palstalla kirjoittaa vaiko heitä vanhempi ikäpolvi.

        Katsos, kun olin laittamassa itseänikin tuohon "me" porukkaan, mutta olenkin tajunnut että en siihen kuulu eli siksi halusin tietää "ketkä me". :)


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Kuten tiedät heillä ei ole lapsia, eivät siten elä yhteiskunnan tuilla. Minä sain lapseni 36- 42-vuotiaina.

        Kyllä opiskeluun kuulu myös asuminen ja syöminen. Työ opiskelun ohella auttaa eikä aiheuta yhteiskunnalle kustannuksia. Niin minäkin tein.

        Kyllä ne opintolainat takaisin pitää maksaa ja korot niistä myös.
        Työstä ansaituilla valmistumisen jälkeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joku mies oli eilen kylillä tietävinään, että Suomen hyvät vuodet ovat takana päin; että tosiahdinko olisi vielä palaamassa sotavuosien tasolle.
        Silloinen maan hallitus pyysi vararakkaita ihmisiä tekemään koru- ja arvoesinelahjoituksia maan talousbutjetin paikkaamiseksi.

        Niin pahana en osaa nähdä tulevaisuutta.
        Helppohan, vanhojen meikäläisten on tästä livahtaa maan rakoon, mutta nuorten osalta kauhukuvien esittäminen hirvittää.

        Kultaiset vihkisormukset lahjoitettiin, ja korvaukseksi saatiin rautasormukset. Oli kunnia- asia, että rautasormus oli nimettömässä.
        Ei ole koskaan selvinnyt, mihin kerätty kulta joutui.
        Mkr.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Niin, Ano 16.29, aina voi kysyä "ketkä me" ja yleensähän puhumme heistä, jotka tunnemme, vaikka omista läheisistä ja heidän ponnisteluistaan. Niitä olemme todistaneet ja niitä arvostamme. Näin ainakin minulla.
        Täälläkin näitä tarinoita on kerrottu, eikä ole syytä epäillä niiden totuusarvoa.

        Olisi ihan kiva kuulla, miten olet itse muuttanut ajatteluasi tuolta osin. Ihan vilpittömästi kysyn. Itse olen nähnyt vain työntekoa ilman perinteistä vapaa-aikaa, sodanjälkeistä niukkuutta, yhteisvastuuta - osallisuutta myös perheen ulkopuolisten elämään.
        Ja tämä kaikki "omaan piikkiin". Sosiaaliturva oli puutteellinen, terveydenhuolto ei ollut verovaroin tuettua eikä kouluttautuminen ollut ilmaista.

        Kyllä minun aikanani oppikoulu oli kallista. Moni varaton pääsi vapaaoppilaana opiskelemaan, koulutarvikkeet kuitenkin maksoivat. Monien koulutie jäi kansakouluun.
        Omien lapsien kouluttaminen oli myös aikanaan maksullista. Ei peruskoulu niin vanha idea ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kultaiset vihkisormukset lahjoitettiin, ja korvaukseksi saatiin rautasormukset. Oli kunnia- asia, että rautasormus oli nimettömässä.
        Ei ole koskaan selvinnyt, mihin kerätty kulta joutui.
        Mkr.

        Muistan jostain lukeneeni, että ne rautasormukset olikin uushopeaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        eli onko "me" tämä ikäpolvi, joka tällä palstalla kirjoittaa vaiko heitä vanhempi ikäpolvi.

        Katsos, kun olin laittamassa itseänikin tuohon "me" porukkaan, mutta olenkin tajunnut että en siihen kuulu eli siksi halusin tietää "ketkä me". :)

        Varmasti ne, jotka syntyivät sodan aikana, syntyivät erilaiseen Suomeen kuin itse (1944) synnyin. Siksi voi olla aiheellista nähdä tuo ero. "Me" olimme tietysti saamapuolella vaikka sodalla pitkä varjo olikin.
        Alempana olevassa kirjoituksessa meidät nähtiin kyllä osallisina hyvinvointivaltion rakentamisessa, Ano 21.02.
        Tällä hetkellä taidamme jo kaikki olla "me" - 80+ ja eroja ilmenee vain muistellessa.
        demeter1


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Varmasti ne, jotka syntyivät sodan aikana, syntyivät erilaiseen Suomeen kuin itse (1944) synnyin. Siksi voi olla aiheellista nähdä tuo ero. "Me" olimme tietysti saamapuolella vaikka sodalla pitkä varjo olikin.
        Alempana olevassa kirjoituksessa meidät nähtiin kyllä osallisina hyvinvointivaltion rakentamisessa, Ano 21.02.
        Tällä hetkellä taidamme jo kaikki olla "me" - 80 ja eroja ilmenee vain muistellessa.
        demeter1

        Kyllä minä kiitän niitä ikäpolvia, joiden lapseksi tai lapsenlapseksi ikäni puolesta sopisin, laskien niin, että minut synnyttänyt olisi ollut vähintään 18v. (äitini oli 29 v, kun sai minut)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä minä kiitän niitä ikäpolvia, joiden lapseksi tai lapsenlapseksi ikäni puolesta sopisin, laskien niin, että minut synnyttänyt olisi ollut vähintään 18v. (äitini oli 29 v, kun sai minut)

        jatkan toteamalla, että pakkanen on varmaan vienyt vähäisenkin järkeni, kun viesti jäi puolitiehen :)

        Olen siis tuo, jolle vastasit ja olen 6-vuotta sinua nuorempi.


    • Anonyymi

      Juu, menemme suosiolla vaan yhteiskunnan pitämään vaivaistaloon.
      Itsehän olemme sitä veroja maksamalla rahoittaneet.
      Se on oma yhteisönsä ja halvin ratkaisu.

      • Anonyymi

        Joo, mennään vaan! Vaikutat kivalta ihmiseltä, pidetään yhdessä hauskaa siellä👍


      • Anonyymi kirjoitti:

        Joo, mennään vaan! Vaikutat kivalta ihmiseltä, pidetään yhdessä hauskaa siellä👍

        Huomenta, pakkanen jatkuu 27 mittarissa, kaupoille on rohjettava, vaikka en minä pakkasta pelkää, jotain muuta kylläkin.
        Pelkään niinkin hassua kuin pimeää, pimeällä mielikuvituksen kera saa joka oksan ja risauksen elämään, mökillä syksyaikaan verhoja ikkunoiden eteen vedin ja kuuntelin kaikenlaisia ääniä, siksi mökistäni luovuinkin.
        Niin ihana paikka kuin olikin, yksin en siellä viihtynyt.
        Sodanuhka myös saa pelon syntymään ja siksi en tykkää yhtään noista jatkuvista sodan uhkista puhumisista.
        Kaiken maailman asiantuntijat uhkakuvia piirtää, herkemmille ihmiselle jopa turhia pelkojakin syntyy.
        Viisautta on varautua, mutta miksi ennusteluja median välityksellä aina vaan suolletaan.

        Lapsista on ollut paljon puhetta, kaikilta löytyy heistäkin arveluita ja jopa kiistakin.
        Koulutukset ovat peruskoulun osalta kaikille tullut ja lisäkoulutustakin yhteiskunta on auttanut.
        Jos lapsilla on kykyjä opiskella se on aivan oikein, kaikilla siihen ei riitä motivaatiota ja sekin on hyväksyttävää.
        Omat lapseni ei kumpikaan pitkää koulutietä kulkeneet. leivän syrjään heti tarttuivat ja tytär teki työrupeaman, 40 vuotta samalla työnantajalla, veroja maksoi kohtuullisesti ja eläkettäänkin kustansi.
        Nyt eläkkeestä nauttii hyvillä mielin.
        Poika ei niin ikään kouluja käynyt, mutta työtä ei pelännyt ja nyt varmasti ison veropotin maksaa ja muutaman vuoden päästä oma säästämää eläkettä pääsee nauttimaan.
        Hyvillä mielin olen heidän elämää seurannut, en toki ylpeä ole, koska kumpikin omin avuin on tiensä kulkeneet.
        Omilla ymmärryksillä heille lapsuuden turvalliseksi ja rikkaaksi pyrin tekemään ja ehkä siitä jotain apua on ollut polkujaan kulkiessa.
        Ennen oli maatiloja ja kartanoita joille lapset tehtiin jatkuvuuden vuoksi ja vanhempien hoitajiksi, onneksi ajat on muuttuneet ja nyt voi jokainen oman elämänsä ilman näitä huolia suunnitella.
        Onnellinen olen lasteni elämän saavutuksista, siitä että ovat velvollisuutensa kunnon kansalaisina suorittaneet, en elämänsä kulkua voinut paljonkaan taloudellisesti ohjata, mutta tukena ja kannustajana aina olen pyrkinyt olemaan.
        Apua antavat jos tarvitsen, mutta en suurilla surminkaan sitä pyydä, jos itse selviän.

        Ano 21,02, kysyt ketkä "me" olen ajatellut, että tuo me tarkoittaa meitä tämän ikäryhmän ihmisiä sodanjälkeistä rakentamista suorittaneita, pitkää päivää työelämässä uurastaneita sotakorvauksien maksajia.
        Hyvin vointi on noussut kohisemalla ja aika usein unohtuu se, mistä olemme tähän ponnistaneet, yhteisin talkoiden suorittamalla.
        Niiden aikojen muistelut on tarpeen, että nuorempi polvi ymmärtäisi samoja polkuja kulkea sopeutuen ajan vaatimuksiin.
        Työn teolla on kansamme tähän nykyiseen olotilaan noussut, suuriakin uhrauksia tehden, kaikki paremman elämän toivossa.
        Hyvinvointia jaetaan, ei aina niin oikeudenmukaisesti, aina joku huonommalle jää ja sitä korostaen pitäisi oikeuden mukaisuuden kasvaa mielissämme.
        Ketään ei jätetä ,kulunut sanonta, mutta pätee tänä päivänäkin, näin pitäisi ymmärtää.

        Ano 16,29 kysymykseesi on vastauksena, työtä tekemällä, veroja maksamalla ja sopeutumalla päättäjiksi valittujen ohjeistukseen, usein kirpein mielin.

        Vielä tuosta vanhempien huoltamisista, minun vanhempani molemmat omaan kotiin kuolivat, itsenäisesti pärjäsivät loppuun asti.
        Toki seurasimme voimiaan ja usein piipahdimme katsomassa ja apua annoimme jos siihen tarvetta ilmeni.
        Olen vanhempiani useinkin ylistänyt, mutta se vaatimattomuus joka heidän elämän polun mukana kulki, on ollut esimerkkinä oman elämäni matkalla, lapsistaan aina huolta kantoivat mahdollisuuksien mukaisesti.
        En usko, että hekään vanhuuden turvaa lapsistaan toivoi, vaan aidosti halusivat elämän jatkuvan myös heidän osaltaan.
        Toivoisin että edes osan olen pystynyt tästä rakkaudesta jakamaan, minkä itse olen saanut.

        Taas syntyi pituutta viestiini, lukee ken jaksaa, demeter, olen sitä mieltä, että perimä on yksi hyvän elämän ehto.


      • Sel-la kirjoitti:

        Huomenta, pakkanen jatkuu 27 mittarissa, kaupoille on rohjettava, vaikka en minä pakkasta pelkää, jotain muuta kylläkin.
        Pelkään niinkin hassua kuin pimeää, pimeällä mielikuvituksen kera saa joka oksan ja risauksen elämään, mökillä syksyaikaan verhoja ikkunoiden eteen vedin ja kuuntelin kaikenlaisia ääniä, siksi mökistäni luovuinkin.
        Niin ihana paikka kuin olikin, yksin en siellä viihtynyt.
        Sodanuhka myös saa pelon syntymään ja siksi en tykkää yhtään noista jatkuvista sodan uhkista puhumisista.
        Kaiken maailman asiantuntijat uhkakuvia piirtää, herkemmille ihmiselle jopa turhia pelkojakin syntyy.
        Viisautta on varautua, mutta miksi ennusteluja median välityksellä aina vaan suolletaan.

        Lapsista on ollut paljon puhetta, kaikilta löytyy heistäkin arveluita ja jopa kiistakin.
        Koulutukset ovat peruskoulun osalta kaikille tullut ja lisäkoulutustakin yhteiskunta on auttanut.
        Jos lapsilla on kykyjä opiskella se on aivan oikein, kaikilla siihen ei riitä motivaatiota ja sekin on hyväksyttävää.
        Omat lapseni ei kumpikaan pitkää koulutietä kulkeneet. leivän syrjään heti tarttuivat ja tytär teki työrupeaman, 40 vuotta samalla työnantajalla, veroja maksoi kohtuullisesti ja eläkettäänkin kustansi.
        Nyt eläkkeestä nauttii hyvillä mielin.
        Poika ei niin ikään kouluja käynyt, mutta työtä ei pelännyt ja nyt varmasti ison veropotin maksaa ja muutaman vuoden päästä oma säästämää eläkettä pääsee nauttimaan.
        Hyvillä mielin olen heidän elämää seurannut, en toki ylpeä ole, koska kumpikin omin avuin on tiensä kulkeneet.
        Omilla ymmärryksillä heille lapsuuden turvalliseksi ja rikkaaksi pyrin tekemään ja ehkä siitä jotain apua on ollut polkujaan kulkiessa.
        Ennen oli maatiloja ja kartanoita joille lapset tehtiin jatkuvuuden vuoksi ja vanhempien hoitajiksi, onneksi ajat on muuttuneet ja nyt voi jokainen oman elämänsä ilman näitä huolia suunnitella.
        Onnellinen olen lasteni elämän saavutuksista, siitä että ovat velvollisuutensa kunnon kansalaisina suorittaneet, en elämänsä kulkua voinut paljonkaan taloudellisesti ohjata, mutta tukena ja kannustajana aina olen pyrkinyt olemaan.
        Apua antavat jos tarvitsen, mutta en suurilla surminkaan sitä pyydä, jos itse selviän.

        Ano 21,02, kysyt ketkä "me" olen ajatellut, että tuo me tarkoittaa meitä tämän ikäryhmän ihmisiä sodanjälkeistä rakentamista suorittaneita, pitkää päivää työelämässä uurastaneita sotakorvauksien maksajia.
        Hyvin vointi on noussut kohisemalla ja aika usein unohtuu se, mistä olemme tähän ponnistaneet, yhteisin talkoiden suorittamalla.
        Niiden aikojen muistelut on tarpeen, että nuorempi polvi ymmärtäisi samoja polkuja kulkea sopeutuen ajan vaatimuksiin.
        Työn teolla on kansamme tähän nykyiseen olotilaan noussut, suuriakin uhrauksia tehden, kaikki paremman elämän toivossa.
        Hyvinvointia jaetaan, ei aina niin oikeudenmukaisesti, aina joku huonommalle jää ja sitä korostaen pitäisi oikeuden mukaisuuden kasvaa mielissämme.
        Ketään ei jätetä ,kulunut sanonta, mutta pätee tänä päivänäkin, näin pitäisi ymmärtää.

        Ano 16,29 kysymykseesi on vastauksena, työtä tekemällä, veroja maksamalla ja sopeutumalla päättäjiksi valittujen ohjeistukseen, usein kirpein mielin.

        Vielä tuosta vanhempien huoltamisista, minun vanhempani molemmat omaan kotiin kuolivat, itsenäisesti pärjäsivät loppuun asti.
        Toki seurasimme voimiaan ja usein piipahdimme katsomassa ja apua annoimme jos siihen tarvetta ilmeni.
        Olen vanhempiani useinkin ylistänyt, mutta se vaatimattomuus joka heidän elämän polun mukana kulki, on ollut esimerkkinä oman elämäni matkalla, lapsistaan aina huolta kantoivat mahdollisuuksien mukaisesti.
        En usko, että hekään vanhuuden turvaa lapsistaan toivoi, vaan aidosti halusivat elämän jatkuvan myös heidän osaltaan.
        Toivoisin että edes osan olen pystynyt tästä rakkaudesta jakamaan, minkä itse olen saanut.

        Taas syntyi pituutta viestiini, lukee ken jaksaa, demeter, olen sitä mieltä, että perimä on yksi hyvän elämän ehto.

        Keskustelua on herännyt ketkä loi pohjan Suomen hyvinvoinnille.

        Googlasin ja löysin yhden mielipidekirjoituksen....

        "Hs.27.12.) olemme juuri se sukupolvi, joka yhdessä sodan käyneen ja tämän maan itsenäisyyden pelastaneen sukupolven kanssa olemme luoneet teille tuleville sukupolville tämän yhteiskunnan, jonka hedelmistä te nyt saatte nauttia ja jonka kustannuksia me ahneet eläkeläiset yhä maksamme korkean verotuksen muodossa. Ilman meitä teillä ei olisi mitään."

        Mitä mieltä, onko näin?

        Itse olen käsittänyt, että sodan kokenut sukupolvi, antoi meille vapaan maan, jota minua edeltänyt sukupolvi alkoi rakentamaan. Heihin kuului sodassa selvinneet.



        1947-syntyneenä, tunnen olevani oman elämäni rakentaja. Jälkipolvi ei tarvitse tuntea kiitollisuutta sillä hekin luovat oman elämänsä samoista lähtöasemista.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Keskustelua on herännyt ketkä loi pohjan Suomen hyvinvoinnille.

        Googlasin ja löysin yhden mielipidekirjoituksen....

        "Hs.27.12.) olemme juuri se sukupolvi, joka yhdessä sodan käyneen ja tämän maan itsenäisyyden pelastaneen sukupolven kanssa olemme luoneet teille tuleville sukupolville tämän yhteiskunnan, jonka hedelmistä te nyt saatte nauttia ja jonka kustannuksia me ahneet eläkeläiset yhä maksamme korkean verotuksen muodossa. Ilman meitä teillä ei olisi mitään."

        Mitä mieltä, onko näin?

        Itse olen käsittänyt, että sodan kokenut sukupolvi, antoi meille vapaan maan, jota minua edeltänyt sukupolvi alkoi rakentamaan. Heihin kuului sodassa selvinneet.



        1947-syntyneenä, tunnen olevani oman elämäni rakentaja. Jälkipolvi ei tarvitse tuntea kiitollisuutta sillä hekin luovat oman elämänsä samoista lähtöasemista.

        Olen samoilla ajatuksilla kanssasi.

        Eiköhän tämän palstan kirjoittajat olleet melko lapsia, kun nämäkin lait tuli:

        Vuonna 1946 säädettiin uusi työehtosopimuslaki ja työriitojen sovittelulaki – työmarkkinajärjestöjen myötävaikutuksella, tietysti.

        Lapsilisätkin saatiin Suomeen työmarkkinapöydän kautta jo vuonna 1948.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen samoilla ajatuksilla kanssasi.

        Eiköhän tämän palstan kirjoittajat olleet melko lapsia, kun nämäkin lait tuli:

        Vuonna 1946 säädettiin uusi työehtosopimuslaki ja työriitojen sovittelulaki – työmarkkinajärjestöjen myötävaikutuksella, tietysti.

        Lapsilisätkin saatiin Suomeen työmarkkinapöydän kautta jo vuonna 1948.

        Nyt jäi sitaatit pois noista lakien kopsauksista. Pahoittelen mokaani.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Keskustelua on herännyt ketkä loi pohjan Suomen hyvinvoinnille.

        Googlasin ja löysin yhden mielipidekirjoituksen....

        "Hs.27.12.) olemme juuri se sukupolvi, joka yhdessä sodan käyneen ja tämän maan itsenäisyyden pelastaneen sukupolven kanssa olemme luoneet teille tuleville sukupolville tämän yhteiskunnan, jonka hedelmistä te nyt saatte nauttia ja jonka kustannuksia me ahneet eläkeläiset yhä maksamme korkean verotuksen muodossa. Ilman meitä teillä ei olisi mitään."

        Mitä mieltä, onko näin?

        Itse olen käsittänyt, että sodan kokenut sukupolvi, antoi meille vapaan maan, jota minua edeltänyt sukupolvi alkoi rakentamaan. Heihin kuului sodassa selvinneet.



        1947-syntyneenä, tunnen olevani oman elämäni rakentaja. Jälkipolvi ei tarvitse tuntea kiitollisuutta sillä hekin luovat oman elämänsä samoista lähtöasemista.

        Minua aina arveluttaa mielipide, että jokin sukupolvi on pelastanut maailman. Maailmaa on pelastettu kautta aikojen, ja unohdetaan, että vastoinkäymiset, sodat ja nälänhädät ovat usein ihmiskunnan itsensä aiheuttamia.
        Jokainen sukupolvi tekee osansa, vertauskuvallisesti tuo oman kivensä rakennustyömaalle, joka ei ikinä valmistu. Aina tulee uusi huomen, uudet tuulet ja uudet sukupolvet.

        Säätiedotus kertoi tänään, että -40 on jossakin päin mitattu. Talvisodan pakkaset!
        Minun mittarissani ei ole kuin -15, mutta riittää sekin.
        Minä kestän kaamoksen, mutta en paukkupakkasia. Masennus valtaa mielen, vaikka aurinko paistaa. Sain kaukolämpölaskun tammikuulta, melkein 300e. Huoh. Helmikuun lasku on varmasti vielä isompi, jos tämä suuntaus jatkuu.
        No jatketaan elämää, villaa ylle, kokovillaa Helylle.
        Mkr.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minua aina arveluttaa mielipide, että jokin sukupolvi on pelastanut maailman. Maailmaa on pelastettu kautta aikojen, ja unohdetaan, että vastoinkäymiset, sodat ja nälänhädät ovat usein ihmiskunnan itsensä aiheuttamia.
        Jokainen sukupolvi tekee osansa, vertauskuvallisesti tuo oman kivensä rakennustyömaalle, joka ei ikinä valmistu. Aina tulee uusi huomen, uudet tuulet ja uudet sukupolvet.

        Säätiedotus kertoi tänään, että -40 on jossakin päin mitattu. Talvisodan pakkaset!
        Minun mittarissani ei ole kuin -15, mutta riittää sekin.
        Minä kestän kaamoksen, mutta en paukkupakkasia. Masennus valtaa mielen, vaikka aurinko paistaa. Sain kaukolämpölaskun tammikuulta, melkein 300e. Huoh. Helmikuun lasku on varmasti vielä isompi, jos tämä suuntaus jatkuu.
        No jatketaan elämää, villaa ylle, kokovillaa Helylle.
        Mkr.

        Kävin katkaisemassa ylläpitolämmöt mökiltä. Lasku oli sitä luokkaa, enkä ole siellä juurikaan ollut näillä pakkasilla.

        Aurinko paistaa-23 C, mutta ajattelin vuorautua lampaan (teko) taljoihin ja istahtaa parvekkeelle ; ))


      • korppis kirjoitti:

        Kävin katkaisemassa ylläpitolämmöt mökiltä. Lasku oli sitä luokkaa, enkä ole siellä juurikaan ollut näillä pakkasilla.

        Aurinko paistaa-23 C, mutta ajattelin vuorautua lampaan (teko) taljoihin ja istahtaa parvekkeelle ; ))

        En varmaan ole sanonut, että koko maailmaa olisimme pelastaneet, kyllä se on tämä oma suomemme jonka sota-ajan jälkiä kovasti uurastaen korjailimme.
        !952 työelämäni alkoi ja lapsilisiä ehdin saada muutaman, työtä tehtiin itseä säälimättä ja määrätyt korvaukset sodan tuhoista maksettiin,
        Ehdin mukaan noita korjausajan uurastuksia omalla taidollani ja voimillani tekemään.

        Tänä päivänä ei tuota sotavelan taakkaa kuitenkaan ole ja elämä on normalisoitunut.
        Niitä olosuhteita missä silloin elettiin ei onneksi tänä päivänä ole ja kuitenkin kunnialla selvittiin paperikengillä ja muilla korvikkeilla.
        Näistä kertominen ei toki tarkoita etteikö jokainen ikäkausi oman osansa tee, mutta olot mielestäni hieman helpommat tänä päivänä on, apua jo yhteiskunnantaholtakin saa mikä on hyvä.
        Toivotaan, että näin jatkuu, vaikka uhkia taas ilmassa leijuu.

        Menin naimisiin 1956 suurlakon jälkeen ja kaikkea ei vielä silloinkaan voinut hankkia, en muista mikä oli vuosiluku, kun sotavelat saatiin maksettua ja Porkkalakin taas suomelle, siitä sitten elämä alkoi sujua.
        Kiistaa ei tästä asiasta kannata tehdä, jokainen tykönään asiaa ajatelkoon;)


      • Sel-la kirjoitti:

        En varmaan ole sanonut, että koko maailmaa olisimme pelastaneet, kyllä se on tämä oma suomemme jonka sota-ajan jälkiä kovasti uurastaen korjailimme.
        !952 työelämäni alkoi ja lapsilisiä ehdin saada muutaman, työtä tehtiin itseä säälimättä ja määrätyt korvaukset sodan tuhoista maksettiin,
        Ehdin mukaan noita korjausajan uurastuksia omalla taidollani ja voimillani tekemään.

        Tänä päivänä ei tuota sotavelan taakkaa kuitenkaan ole ja elämä on normalisoitunut.
        Niitä olosuhteita missä silloin elettiin ei onneksi tänä päivänä ole ja kuitenkin kunnialla selvittiin paperikengillä ja muilla korvikkeilla.
        Näistä kertominen ei toki tarkoita etteikö jokainen ikäkausi oman osansa tee, mutta olot mielestäni hieman helpommat tänä päivänä on, apua jo yhteiskunnantaholtakin saa mikä on hyvä.
        Toivotaan, että näin jatkuu, vaikka uhkia taas ilmassa leijuu.

        Menin naimisiin 1956 suurlakon jälkeen ja kaikkea ei vielä silloinkaan voinut hankkia, en muista mikä oli vuosiluku, kun sotavelat saatiin maksettua ja Porkkalakin taas suomelle, siitä sitten elämä alkoi sujua.
        Kiistaa ei tästä asiasta kannata tehdä, jokainen tykönään asiaa ajatelkoon;)

        Ei kai kukaan voi toisen ihmisen kokemuksia kiistää ja niistä kiistellä. Keskustelu on ollut mielestäni mielenkiintoista.

        En osaa astua paperikenkiin, enkä sodan aikaisiin ja sen jälkeisiin puutteisiin. Varhaislapsuudestani en muista
        paljoa, elämäni lie ollut turvallista ilman mitään mullistavaa.

        Uskon, että muistimme jää pääosin huonot kokemukset. Niitä minulle tuli vasta kun lähdin kodin suojista ensin koulumaailmaan noin 1954 sitten v. 1966 lähtiessäni aikuistumaan työn perässä Ruotsiin.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Ei kai kukaan voi toisen ihmisen kokemuksia kiistää ja niistä kiistellä. Keskustelu on ollut mielestäni mielenkiintoista.

        En osaa astua paperikenkiin, enkä sodan aikaisiin ja sen jälkeisiin puutteisiin. Varhaislapsuudestani en muista
        paljoa, elämäni lie ollut turvallista ilman mitään mullistavaa.

        Uskon, että muistimme jää pääosin huonot kokemukset. Niitä minulle tuli vasta kun lähdin kodin suojista ensin koulumaailmaan noin 1954 sitten v. 1966 lähtiessäni aikuistumaan työn perässä Ruotsiin.

        Ota huomioon että tämä on 80 plus, ja tämän ikäiset naiset meni naimisiin ja sai lapset nuorina, jo kaksikymppisinä. Sinä taas nelikymppisenä sait lapset joten on sukupolven noin 30 v verran eroa kokemuksissa, vaikka iässä olisi vain 10 v eroa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ota huomioon että tämä on 80 plus, ja tämän ikäiset naiset meni naimisiin ja sai lapset nuorina, jo kaksikymppisinä. Sinä taas nelikymppisenä sait lapset joten on sukupolven noin 30 v verran eroa kokemuksissa, vaikka iässä olisi vain 10 v eroa.

        Onhan siinä ollut tosiaan ihan erilainen tilanne 50-luvun ja 80- luvun välillä. 80- luvulla sai jo paljon sosiaaluetuja, esim lapset päiväkotiin ja pitkät paljalliset äitiysvapaat, peruskoulu jne.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ota huomioon että tämä on 80 plus, ja tämän ikäiset naiset meni naimisiin ja sai lapset nuorina, jo kaksikymppisinä. Sinä taas nelikymppisenä sait lapset joten on sukupolven noin 30 v verran eroa kokemuksissa, vaikka iässä olisi vain 10 v eroa.

        No, en nyt ihan ymmärrä matematiikkaasi.
        30-vuoden ero kokemuksissa/ 10-vuoden ikäero ; )


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        No, en nyt ihan ymmärrä matematiikkaasi.
        30-vuoden ero kokemuksissa/ 10-vuoden ikäero ; )

        Onhan siinä eroa, kun toinen tulee äidiksi 20vuotiaana, toinen 40vuotiaana + 10 v ikäeroa = 30 v. Skillan tuli äidiksi 50 luvulla, sinä 80 luvulla, joten eroa on 30 v.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onhan siinä eroa, kun toinen tulee äidiksi 20vuotiaana, toinen 40vuotiaana 10 v ikäeroa = 30 v. Skillan tuli äidiksi 50 luvulla, sinä 80 luvulla, joten eroa on 30 v.

        Lasket siis äitiyden kokemusten keräyksen lähtöpisteeksi?

        No, onhan paljon miehiä ja naisia, joilla ei ole lapsia, eikö heillä ole elämän kokemuksia.; ))


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Lasket siis äitiyden kokemusten keräyksen lähtöpisteeksi?

        No, onhan paljon miehiä ja naisia, joilla ei ole lapsia, eikö heillä ole elämän kokemuksia.; ))

        Eiköhän tuossa ollut kyse siitä, miten erillaista oli olla äiti 50-luvulla, kuin 80-luvulla eli
        kokemukset ovat ihan erilaiset.


    • Sel-lan sanoihin minäkin haluan yhtyä : " toivoisin että edes osan olen pystynyt tästä rakkaudesta jakamaan, minkä itse olen saanut."

      Täällä on moni kertonut, miten haluaisi loppuun asti pärjätä omillaan, ettei vaan olisi mitenkään taakaksi kenellekään. Ehkä sitä turhaankin pelätään, onhan ihan tavallista , että sukupolvet auttavat toisiaan tilanteiden mukaan, ilman että taakaksi koettaisiin. Ainakin tuossa edunvalvonnassa on syytä olla aktiivinen, kun on vielä voimissaan ja puntaroida jo ajoissa eri vaihtoehtoja asumisjärjestelyihinkin. Suurin osa vanhuksista pärjää varsinkin autettuna kotonaan loppuun tai lähes loppuun asti, esimerkiksi meidän molempien äidit leskinä omakotitaloissaan viimeisiä kuukausia lukuunottamatta. Olen minä ihan kodikkaissa miellyttävissä hoitokodeissakin vieraillut, käymme niissä laulamassa.

      Sukupolvien vastakkainasettelu on aina repivää, varsinkin syyttely. Itsenäisyytemme kalliisti ja suunnattomin uhrauksin ja ponnistuksin taistellut sukupolvi ansaitsee erityisen kiitollisuutemme ja kunnioituksemme , uhrit lepäävät sankarihaudoissa. Joskus katselen hautakivistä niitä kaatuneiden ikiä, on jopa lukiolaisten lastenlastemme ikäisiä poikia, on nuoria perheenisiä , veljiä. Oma isäni oli rintamalla ja avioitui äitini kanssa rauhan tultua, minäkin edustan sodanjälkeisiä suuria sukupolvia. Kotona ei sodasta juurikaan puhuttu, ilo rauhasta ja hyvinvoinnin rakentamisesta oli päällimmäisenä.

      Ihastuin lumikenkiin, metsässäkin olivat toimivat, koska lunta ei ole syvälti ja osin se on kuorettunuttakin. Pakkasta on -13, ja se on harvinaisen paljon tänne merenrannalle. Aurinko tuntuu jo vähän lämmittävän, ja sai lumikiteet kimaltamaan.
      Hyvää viikonloppua!

    • Anonyymi

      Alkuviikolla ennustivat, että perjantai olisi jo lauhempaa. Kyllä meitillä pakkain vaa kovenee.
      Jotkut sanovat, että tämähän on kunnon perustalvi. Pimeys kuitenkin saa päivä päivältä pataan enemmän . Hyvä hyvä.

      • Niinhän ne sanoi. Äsken katsoin mittaria, niin yli 25 astetta näyttää.
        Huomenna iltapäivällä pitäs olla jotain 13, toivottavasti ,kun pitäisi asioille mennä, jääkaappikin on ihan laihallaan.
        Kävin lämmityksen laittamassa autoon, niin etuovi ei mennyt kaukosäätimellä lukkoon.
        Tiedä häntä onko pakkasen tekosia, vai onko solenoidi hajonnut, joka sitä säätää


      • Eliaana kirjoitti:

        Niinhän ne sanoi. Äsken katsoin mittaria, niin yli 25 astetta näyttää.
        Huomenna iltapäivällä pitäs olla jotain 13, toivottavasti ,kun pitäisi asioille mennä, jääkaappikin on ihan laihallaan.
        Kävin lämmityksen laittamassa autoon, niin etuovi ei mennyt kaukosäätimellä lukkoon.
        Tiedä häntä onko pakkasen tekosia, vai onko solenoidi hajonnut, joka sitä säätää

        Hyvää aamupäivää, heräsin puoli yhdeksän, kymmenen tuntia unta, nyt unohdin voimistelut ja säikkynä ihan ylös pomppasin.
        Olisiko tämä se päivä, että en edes pukeudu, yöpaidassa pyöriskelen, näin olen joskus suunnitellut;)
        Onnellinen olen unenlahjoistani, sillä nukkuessa ei mitään pahaa saa aikaan ja nukkumalla mieli rauhoittuu.
        Pakkanen laskenut, vain 17 mittarissa, hienoista lumisadetta vaihteeksi, pakkanen sai sen hyvän aikaan, että katujen liukkaus katosi.

        Hyvä asia, että ei kaikkia tuo sota-aika koetellut, olen syntynyt pulavuosien jälkeen ja se aika heijasti myös lapsuuteeni sodan lisäksi.
        Hyvähän on jos elämä on sujunut ilman suurempia vaikeuksia, onnellinen olotila olisi kaikille pelkästään hyväksi.
        Huolia vailla oli tavallaan minunkin lapsuus, ei puutetta niin huomannut, kun kaikilla sama tilanne, mutta en voi olla muistamatta sitä, miten tiukassa oli äidin elämä aina, kun ruokaa joutui etsimään.
        Yksi asia on jäänyt hyvin mieleen, kun jauhelihaa sai kaupasta ostaa, se ei ollut kaikkein uskottavin ostos ja sitten kun rupesi kunnon lihaakin saamaan, isäni aina paistista jauhatti jauhelihan, niin kyllästynyt oli siihen huonoon jauhelihaan.
        Nukkumaan en koskaan nälkää tuntien tarinnut mennä, siitä isäni piti huolen, kysymällä otatko voileivän.
        Uuttera äitini teki kasvinmaat, kasvatti tomaatit, piti kanoja ja teki kaiken itse, perunajauhoista lähtien, jätti esimerkin millä voi elämäänsä helpottaa yrittäen itsekin.
        Tänä päivänä ei ruuasta ole puutetta ja minäkin tomaatteja yritän parvekkeella kasvattaa, en pakon edessä, vaan sitä kasvun edistymistä ihastellen.
        Ei näitä muisteloita ilolla esiin tuo, mutta yrittäen sanoa, miten on ollut ja miten on nyt, parannusta olemme aikaan saaneet joka taholla, ehkä liian kanssa.
        Joka sukupolvi omat elämänsä historiaan kirjaa ja hyvä on historiaan tutustua.

        Katselen juuri sarjaa kiinasta ja siellä historiaa kirjoittivat kirjurit, jotka seurasivat kuninkaiden elämää sivusta, laittaen kaiken kuninkaan suusta tulleen paperilla tallentaen salaisuutena arkistoihin, niitä ei edes kuningas itse päässyt katsomaan.
        Nimike oli historioitsijat ja olivat tärkeitä ajan tallentajia.
        Sotaa jatkuvasti oli sielläkin ja henki lähti yhdestä sanastakin, mikä väärään kohtaan lausuttiin.
        Luultavasti hieman helpompaa sielläkin tänä päivänä, mutta historia siellä kuin länsimaissakin on hyvä ainakin joiltakin osin tietää.

        Näillä mietteillä tänä aamuna, rakastan historian kerrontaa ja siksi kai näitä vuodatuksia aina esiin tulee.
        Mukavaa lauantaipäivää, iloa ja eloa päiväänne.


      • Sel-la kirjoitti:

        Hyvää aamupäivää, heräsin puoli yhdeksän, kymmenen tuntia unta, nyt unohdin voimistelut ja säikkynä ihan ylös pomppasin.
        Olisiko tämä se päivä, että en edes pukeudu, yöpaidassa pyöriskelen, näin olen joskus suunnitellut;)
        Onnellinen olen unenlahjoistani, sillä nukkuessa ei mitään pahaa saa aikaan ja nukkumalla mieli rauhoittuu.
        Pakkanen laskenut, vain 17 mittarissa, hienoista lumisadetta vaihteeksi, pakkanen sai sen hyvän aikaan, että katujen liukkaus katosi.

        Hyvä asia, että ei kaikkia tuo sota-aika koetellut, olen syntynyt pulavuosien jälkeen ja se aika heijasti myös lapsuuteeni sodan lisäksi.
        Hyvähän on jos elämä on sujunut ilman suurempia vaikeuksia, onnellinen olotila olisi kaikille pelkästään hyväksi.
        Huolia vailla oli tavallaan minunkin lapsuus, ei puutetta niin huomannut, kun kaikilla sama tilanne, mutta en voi olla muistamatta sitä, miten tiukassa oli äidin elämä aina, kun ruokaa joutui etsimään.
        Yksi asia on jäänyt hyvin mieleen, kun jauhelihaa sai kaupasta ostaa, se ei ollut kaikkein uskottavin ostos ja sitten kun rupesi kunnon lihaakin saamaan, isäni aina paistista jauhatti jauhelihan, niin kyllästynyt oli siihen huonoon jauhelihaan.
        Nukkumaan en koskaan nälkää tuntien tarinnut mennä, siitä isäni piti huolen, kysymällä otatko voileivän.
        Uuttera äitini teki kasvinmaat, kasvatti tomaatit, piti kanoja ja teki kaiken itse, perunajauhoista lähtien, jätti esimerkin millä voi elämäänsä helpottaa yrittäen itsekin.
        Tänä päivänä ei ruuasta ole puutetta ja minäkin tomaatteja yritän parvekkeella kasvattaa, en pakon edessä, vaan sitä kasvun edistymistä ihastellen.
        Ei näitä muisteloita ilolla esiin tuo, mutta yrittäen sanoa, miten on ollut ja miten on nyt, parannusta olemme aikaan saaneet joka taholla, ehkä liian kanssa.
        Joka sukupolvi omat elämänsä historiaan kirjaa ja hyvä on historiaan tutustua.

        Katselen juuri sarjaa kiinasta ja siellä historiaa kirjoittivat kirjurit, jotka seurasivat kuninkaiden elämää sivusta, laittaen kaiken kuninkaan suusta tulleen paperilla tallentaen salaisuutena arkistoihin, niitä ei edes kuningas itse päässyt katsomaan.
        Nimike oli historioitsijat ja olivat tärkeitä ajan tallentajia.
        Sotaa jatkuvasti oli sielläkin ja henki lähti yhdestä sanastakin, mikä väärään kohtaan lausuttiin.
        Luultavasti hieman helpompaa sielläkin tänä päivänä, mutta historia siellä kuin länsimaissakin on hyvä ainakin joiltakin osin tietää.

        Näillä mietteillä tänä aamuna, rakastan historian kerrontaa ja siksi kai näitä vuodatuksia aina esiin tulee.
        Mukavaa lauantaipäivää, iloa ja eloa päiväänne.

        Elämä aikuisilla oli viiskytluvulla työntäyteistä. Me lapset saimme leikkiä. Isä oli tehnyt vanhemmalle siskolleni leikkimökin joka perityi minun käyttööni kun sisko alkoi kiinnostua muista asioista.

        Äiti hoiti karjaa ja isä ajoi ammatikseen kuorma-autoa.
        Tuostapa tähän päivään, kerroin joku aika sitten pojan seikkailusta sähköautolla Suomen halki. Esikoisen artikkeli sähköautolla Hangosta Nuorgamiin on julkaistu digi HS.ssä ja Hesarin viikkolehdessä.

        Takaisin muisteloihin; )

        Meillä oli kaksi lehmää, porsas, lampaita ja kanoja. Isällä oli myös hevonen peltotöitä varten.

        Kissa kuului myös perheemme vahvuuteen.

        Meillä oli vuokra niittyjä kaupungin laidalla. Heinänkorjuussa lasten työnä oli polkea heiniä ladossa.

        Äiti keitti päiväkahvit nokipannussa sarkojen väliseen ojaan tehdyssä nuotiossa.
        Kahvitauot olivat mieleisiä, tuoretta pullaa ja ruisleipiä sekä maitoa pullosta.

        Muistelot ovat tärkeitä, menneisyys astuu nykyisyyteen kauniina ja huolettomana.
        Kuinka turvallista elämä lapsena olikaan.

        Perjantaipäivä, ajattelin siivota, mutta olkoon. Olen oppinut, että mitäpä se hötkyily hyvejää.


      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Elämä aikuisilla oli viiskytluvulla työntäyteistä. Me lapset saimme leikkiä. Isä oli tehnyt vanhemmalle siskolleni leikkimökin joka perityi minun käyttööni kun sisko alkoi kiinnostua muista asioista.

        Äiti hoiti karjaa ja isä ajoi ammatikseen kuorma-autoa.
        Tuostapa tähän päivään, kerroin joku aika sitten pojan seikkailusta sähköautolla Suomen halki. Esikoisen artikkeli sähköautolla Hangosta Nuorgamiin on julkaistu digi HS.ssä ja Hesarin viikkolehdessä.

        Takaisin muisteloihin; )

        Meillä oli kaksi lehmää, porsas, lampaita ja kanoja. Isällä oli myös hevonen peltotöitä varten.

        Kissa kuului myös perheemme vahvuuteen.

        Meillä oli vuokra niittyjä kaupungin laidalla. Heinänkorjuussa lasten työnä oli polkea heiniä ladossa.

        Äiti keitti päiväkahvit nokipannussa sarkojen väliseen ojaan tehdyssä nuotiossa.
        Kahvitauot olivat mieleisiä, tuoretta pullaa ja ruisleipiä sekä maitoa pullosta.

        Muistelot ovat tärkeitä, menneisyys astuu nykyisyyteen kauniina ja huolettomana.
        Kuinka turvallista elämä lapsena olikaan.

        Perjantaipäivä, ajattelin siivota, mutta olkoon. Olen oppinut, että mitäpä se hötkyily hyvejää.

        Täällä on jo lauantai ja huomenna menen äänestämään Haavistoa.


      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Elämä aikuisilla oli viiskytluvulla työntäyteistä. Me lapset saimme leikkiä. Isä oli tehnyt vanhemmalle siskolleni leikkimökin joka perityi minun käyttööni kun sisko alkoi kiinnostua muista asioista.

        Äiti hoiti karjaa ja isä ajoi ammatikseen kuorma-autoa.
        Tuostapa tähän päivään, kerroin joku aika sitten pojan seikkailusta sähköautolla Suomen halki. Esikoisen artikkeli sähköautolla Hangosta Nuorgamiin on julkaistu digi HS.ssä ja Hesarin viikkolehdessä.

        Takaisin muisteloihin; )

        Meillä oli kaksi lehmää, porsas, lampaita ja kanoja. Isällä oli myös hevonen peltotöitä varten.

        Kissa kuului myös perheemme vahvuuteen.

        Meillä oli vuokra niittyjä kaupungin laidalla. Heinänkorjuussa lasten työnä oli polkea heiniä ladossa.

        Äiti keitti päiväkahvit nokipannussa sarkojen väliseen ojaan tehdyssä nuotiossa.
        Kahvitauot olivat mieleisiä, tuoretta pullaa ja ruisleipiä sekä maitoa pullosta.

        Muistelot ovat tärkeitä, menneisyys astuu nykyisyyteen kauniina ja huolettomana.
        Kuinka turvallista elämä lapsena olikaan.

        Perjantaipäivä, ajattelin siivota, mutta olkoon. Olen oppinut, että mitäpä se hötkyily hyvejää.

        Eipä tuo nyt mitään erikoisen vaativaa ole ajaa autolla Suomen halki ja tehdä siitä juttu. Paljastat tässä myös hänen henkilöllisyytensä, mahtaako poika tykätä kun äiti aina mainostaa? Sinänsä hienoa että poikasi jatkaa isoisänsä työtä eli ajaa autoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täällä on jo lauantai ja huomenna menen äänestämään Haavistoa.

        Presidenttiruljanssi on huomenna ohi. Toivotaan, että ehdokkaiden voimat riittävät vielä nämä 2 päivää.
        Hienosti ovat kampanjansa vetäneet. Kannattaisi muidenkin ottaa oppia.
        Molempien stressinsietokyky on ollut koetuksella ja hyvin selviytyivät.
        Tuttavani kertoi olleensa torilla, jolla Stubb oli tavannut kannattajiaan. Selfietä ottamaan oli muodostunut kymmenien metrien pituinen jono.
        Stubb oli kestänyt tilanteen.

        Tänään tulee Levyraati, jossa ehdokkaamme arvioivat musiikkia. Se on sentään nauhoitettu ohjelma. Saavat ehdokkaat levätä edes hetken.
        Samaan aikaan tulee uuden musiikin kilpailu, jossa valitaan euroviisuehdokkaamme, joten edessä on kiivas surffailu kahden tärkeän ohjelman välillä. Kiivas ilta tulossa.

        Mika Aaltola kuulemma ei toivu koskaan kampanjastaan. Sen siitä saa, kun äkkipäätään hyppää politiikan kuohuihin turvallisesta virkamiehen maailmasta.

        Meidän mittarissa on näin puolilta päivin enää -10. Kylmältä silti tuntuu, hohkaakohan kylmää hangesta salakavalasti? Lumet alkavat valua katon reunoille. Viime vuonna menetin rhododendronin putoavien lumikuormien alle. Se piti hävittää. Nyt sen kohdalla kasvaa korkeaksi kasvava nauhus, perenna, jonka varret katkotaan pois syksyllä.

        Hyvää ja antoisaa viikonvaihdetta kaikille
        tv.Mkr.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Täällä on jo lauantai ja huomenna menen äänestämään Haavistoa.

        No, niinpä onkin lauantai.

        Kävin ostoksilla. Teen illalla pizzaa ja huomiseksi vaalivalvojaisiin ostin susheja. Kävin ennakkoon jo äänestämässä Haavistoa.


      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        No, niinpä onkin lauantai.

        Kävin ostoksilla. Teen illalla pizzaa ja huomiseksi vaalivalvojaisiin ostin susheja. Kävin ennakkoon jo äänestämässä Haavistoa.

        Sushit pitää syödä samana päivänä kun on valmistettu. Huomenna ne on jo vanhoja, pöntöllä. lentää kuin varpusparvi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sushit pitää syödä samana päivänä kun on valmistettu. Huomenna ne on jo vanhoja, pöntöllä. lentää kuin varpusparvi.

        Joko sinä äänestit Haavistoa?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eipä tuo nyt mitään erikoisen vaativaa ole ajaa autolla Suomen halki ja tehdä siitä juttu. Paljastat tässä myös hänen henkilöllisyytensä, mahtaako poika tykätä kun äiti aina mainostaa? Sinänsä hienoa että poikasi jatkaa isoisänsä työtä eli ajaa autoa.

        Eikös se sinun velkojen perijä tee puukon kanssa töitä, näin ymmärsin edellisestä keskustelustamme.


      • Sel-la kirjoitti:

        Hyvää aamupäivää, heräsin puoli yhdeksän, kymmenen tuntia unta, nyt unohdin voimistelut ja säikkynä ihan ylös pomppasin.
        Olisiko tämä se päivä, että en edes pukeudu, yöpaidassa pyöriskelen, näin olen joskus suunnitellut;)
        Onnellinen olen unenlahjoistani, sillä nukkuessa ei mitään pahaa saa aikaan ja nukkumalla mieli rauhoittuu.
        Pakkanen laskenut, vain 17 mittarissa, hienoista lumisadetta vaihteeksi, pakkanen sai sen hyvän aikaan, että katujen liukkaus katosi.

        Hyvä asia, että ei kaikkia tuo sota-aika koetellut, olen syntynyt pulavuosien jälkeen ja se aika heijasti myös lapsuuteeni sodan lisäksi.
        Hyvähän on jos elämä on sujunut ilman suurempia vaikeuksia, onnellinen olotila olisi kaikille pelkästään hyväksi.
        Huolia vailla oli tavallaan minunkin lapsuus, ei puutetta niin huomannut, kun kaikilla sama tilanne, mutta en voi olla muistamatta sitä, miten tiukassa oli äidin elämä aina, kun ruokaa joutui etsimään.
        Yksi asia on jäänyt hyvin mieleen, kun jauhelihaa sai kaupasta ostaa, se ei ollut kaikkein uskottavin ostos ja sitten kun rupesi kunnon lihaakin saamaan, isäni aina paistista jauhatti jauhelihan, niin kyllästynyt oli siihen huonoon jauhelihaan.
        Nukkumaan en koskaan nälkää tuntien tarinnut mennä, siitä isäni piti huolen, kysymällä otatko voileivän.
        Uuttera äitini teki kasvinmaat, kasvatti tomaatit, piti kanoja ja teki kaiken itse, perunajauhoista lähtien, jätti esimerkin millä voi elämäänsä helpottaa yrittäen itsekin.
        Tänä päivänä ei ruuasta ole puutetta ja minäkin tomaatteja yritän parvekkeella kasvattaa, en pakon edessä, vaan sitä kasvun edistymistä ihastellen.
        Ei näitä muisteloita ilolla esiin tuo, mutta yrittäen sanoa, miten on ollut ja miten on nyt, parannusta olemme aikaan saaneet joka taholla, ehkä liian kanssa.
        Joka sukupolvi omat elämänsä historiaan kirjaa ja hyvä on historiaan tutustua.

        Katselen juuri sarjaa kiinasta ja siellä historiaa kirjoittivat kirjurit, jotka seurasivat kuninkaiden elämää sivusta, laittaen kaiken kuninkaan suusta tulleen paperilla tallentaen salaisuutena arkistoihin, niitä ei edes kuningas itse päässyt katsomaan.
        Nimike oli historioitsijat ja olivat tärkeitä ajan tallentajia.
        Sotaa jatkuvasti oli sielläkin ja henki lähti yhdestä sanastakin, mikä väärään kohtaan lausuttiin.
        Luultavasti hieman helpompaa sielläkin tänä päivänä, mutta historia siellä kuin länsimaissakin on hyvä ainakin joiltakin osin tietää.

        Näillä mietteillä tänä aamuna, rakastan historian kerrontaa ja siksi kai näitä vuodatuksia aina esiin tulee.
        Mukavaa lauantaipäivää, iloa ja eloa päiväänne.

        Aina tulee lämmin mieli kun näitä lapsuuden muistoja jaetaan. Lapsenlapsetkin niitä kuuntelevat ja ikätovereiden - ja sisarusten - kanssa niiden jakamisesta on tullut viihdyttävää sisältöä yhteisiin tapaamisiin.
        Kun joku muistaa sellaista mitä ei itse muista on kuin lahjan saisi. Vanhemmistakin voi rakentaa erilaista kuvaa kun kuulee, miten muut heidät muistavat.

        Äidit olivat tosiaan lujilla, sen näki ja tajusi jo lapsena. Moninaisia taitoja heiltä vaadittiin ja joskus ihmettelee kun nykyäidit kaikkine tukipalveluineen näkevät osansa raskaana.
        Oma äitini selvisi kuuden lapsen kanssa enkä muista hänen koskaan valittaneen osaansa.

        Toisaalta lapset osallistuivat jo varhain kodin töihin, äiti kertoi, että isosiskoni kutoi kuusivuotiaasta lähtien koko perheelle sukat ja jatkoi tuota käsityöperinnettä hän koko elämänsä ajan. Minulla on hänen neuleitaan vieläkin käytössä.

        Kun itse olin nuorin, minun osallsitumiseni oli paljon vähäisempää ja varmasti minusta senkin vuoksi tuli muita taitamattomampi käytännön töissä.
        Onneksi vanhemmat ymmärsivät ja hyväksyivät laatuni, sisarukset eivät niinkään. Paljon sain kuulla kiusoittelua ja pilkkaa "vähälahjaisuudestani"..)) Kun se oli todettavissa myös koulutyössä on helppo ymmärtää mistä minun epävarmuuteni ja elinikäinen itse-epäilyni on lähtöisin..))

        Toisaalta katson, että monessa yhteydessä kehutut "sosiaaliset taitoni" ovat lähtöisin samalta sylttytehtaalta. Kaikella on puolensa ja puolensa ja naiivisti uskon, että ihminen kasvaa juuri siksi millaiseksi hän on tarkoitettu ja millaisena hän parhaiten palvelee isompaa kokonaisuutta.
        Taas tämä sivusto tökkii, viesti ei välttämättä tallennu eikä lähde liikkeelle. Tuolla kirjaketjussa meni pari tuntia ennenkuin sain viestin liikenteeseen.
        demeter1


      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Eikös se sinun velkojen perijä tee puukon kanssa töitä, näin ymmärsin edellisestä keskustelustamme.

        Miksi kirjoitat noin alhaisia väitteitä ihan tuntemattomista ihmisistä? Ihan asiallista oli näpäyttää tuosta ajoreissun hehkutuksesta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miksi kirjoitat noin alhaisia väitteitä ihan tuntemattomista ihmisistä? Ihan asiallista oli näpäyttää tuosta ajoreissun hehkutuksesta.

        Joko luit artikkelin, hyvä eikö. Viestittelimme koko reissun ajan, reissu oli yllätyksiä täysi. Äitinä olin huolestunut varsinkin yöajosta Inarista Nuorgamiin.

        Reissun paluumatkalla poika pysähtyi Saariselälle laskettelemaan.

        Mikä sinua mättää jos kirjoitan elämääni sivuavia tapahtumia. Onnellisena seuraan lapsieni tekemisistä.

        Tuli hyvää pizzaa. Sitä jäi huomisellekin illalle, jotta voi olla, että napsimme sushit tänä iltana saunan jälkeen.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Joko luit artikkelin, hyvä eikö. Viestittelimme koko reissun ajan, reissu oli yllätyksiä täysi. Äitinä olin huolestunut varsinkin yöajosta Inarista Nuorgamiin.

        Reissun paluumatkalla poika pysähtyi Saariselälle laskettelemaan.

        Mikä sinua mättää jos kirjoitan elämääni sivuavia tapahtumia. Onnellisena seuraan lapsieni tekemisistä.

        Tuli hyvää pizzaa. Sitä jäi huomisellekin illalle, jotta voi olla, että napsimme sushit tänä iltana saunan jälkeen.

        "Mikä sinua mättää jos kirjoitan elämääni sivuavia tapahtumia. Onnellisena seuraan lapsieni tekemisistä."

        Niin vain tätä esikoistasi, mutta kuopus taitaa elellä vaatimattomissa olo suhteissa, koska et huomioi tasapuolisesti lastesi elämän tapahtumia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Mikä sinua mättää jos kirjoitan elämääni sivuavia tapahtumia. Onnellisena seuraan lapsieni tekemisistä."

        Niin vain tätä esikoistasi, mutta kuopus taitaa elellä vaatimattomissa olo suhteissa, koska et huomioi tasapuolisesti lastesi elämän tapahtumia.

        Hyvin yksinkertaista, kuopus on kieltänyt hänestä kirjoittamisen netissä.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Hyvin yksinkertaista, kuopus on kieltänyt hänestä kirjoittamisen netissä.

        Kiellosta huolimatta olet täällä netissä kertonut mm, että kuopus opiskelee peli alaa ja on kipeä selästään, pääsi onneksi magneettikuvauksiin. Ne vierailusi sinne opiskelukaupunkiin olet tarkkaan rabortoinut myös.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Mikä sinua mättää jos kirjoitan elämääni sivuavia tapahtumia. Onnellisena seuraan lapsieni tekemisistä."

        Niin vain tätä esikoistasi, mutta kuopus taitaa elellä vaatimattomissa olo suhteissa, koska et huomioi tasapuolisesti lastesi elämän tapahtumia.

        Olettepa uteliaita kuulemaan virtuaalituttavienne kotielämästä. Milloin avaudutte omastanne?
        Jännityksellä seuraisimme kersojenne saavutuksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olettepa uteliaita kuulemaan virtuaalituttavienne kotielämästä. Milloin avaudutte omastanne?
        Jännityksellä seuraisimme kersojenne saavutuksia.

        Ei ole kukaan udellut, itse niistä pojistaan aina leuhkii kuin olisivat jotain ihmeellistä. Sitten se suuttuu, kun muut ei niissä mitään leuhkinnan aihetta näe. Harva täällä lastensa menemisiä ja tulemisia tilittää, meidän lapset on jo kohta eläkeiässä ja lastenlasten perheissä tapahtuu kiinnostavia asioita kuten lapsia syntyy.
        Eipä kiinnosta sekään mitä pöperöä vanhukset pupeltaa soffalla telkkarin edessä. Aina siitää vaan robortit tänne tungetaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole kukaan udellut, itse niistä pojistaan aina leuhkii kuin olisivat jotain ihmeellistä. Sitten se suuttuu, kun muut ei niissä mitään leuhkinnan aihetta näe. Harva täällä lastensa menemisiä ja tulemisia tilittää, meidän lapset on jo kohta eläkeiässä ja lastenlasten perheissä tapahtuu kiinnostavia asioita kuten lapsia syntyy.
        Eipä kiinnosta sekään mitä pöperöä vanhukset pupeltaa soffalla telkkarin edessä. Aina siitää vaan robortit tänne tungetaan.

        Vieläkö sinä täällä meuhkaat.

        Ei taida sinulla olla seuraa ei puolisosta eikä lapsista koska happamana kirjoituksiani siteeraat.

        Lapset ovat minulle tärkeitä ja rakkaita.

        Nuorena käytimme sanaa leuhkia, ei se kuulu enää sanavarastooni.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Joko luit artikkelin, hyvä eikö. Viestittelimme koko reissun ajan, reissu oli yllätyksiä täysi. Äitinä olin huolestunut varsinkin yöajosta Inarista Nuorgamiin.

        Reissun paluumatkalla poika pysähtyi Saariselälle laskettelemaan.

        Mikä sinua mättää jos kirjoitan elämääni sivuavia tapahtumia. Onnellisena seuraan lapsieni tekemisistä.

        Tuli hyvää pizzaa. Sitä jäi huomisellekin illalle, jotta voi olla, että napsimme sushit tänä iltana saunan jälkeen.

        Joo, luin 2-3 vuotta sitten Aamulehdestä tuollaisen testauksen sähköautolla


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Vieläkö sinä täällä meuhkaat.

        Ei taida sinulla olla seuraa ei puolisosta eikä lapsista koska happamana kirjoituksiani siteeraat.

        Lapset ovat minulle tärkeitä ja rakkaita.

        Nuorena käytimme sanaa leuhkia, ei se kuulu enää sanavarastooni.

        Voivoi, älä ole huolissasi korppis! kyllä minulla lapsia on , lastenlapsia ja lastenlastenlapsia ja vielä ihan se nuoruuden aviomies. En ole vaan rakkauttani heihin tällä palstalla vakuutellut, vaan heille itselleen suoraan tekoina ja sanoina, Ja kyllä sitä vastarakkautta on aina tullut ja se on vain lisääntymään päin, kun on kevään korvalla uusi vauva lähisukuun tulossa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Voivoi, älä ole huolissasi korppis! kyllä minulla lapsia on , lastenlapsia ja lastenlastenlapsia ja vielä ihan se nuoruuden aviomies. En ole vaan rakkauttani heihin tällä palstalla vakuutellut, vaan heille itselleen suoraan tekoina ja sanoina, Ja kyllä sitä vastarakkautta on aina tullut ja se on vain lisääntymään päin, kun on kevään korvalla uusi vauva lähisukuun tulossa.

        Sorry, et ole uskottava isoisoäiti ; D


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Sorry, et ole uskottava isoisoäiti ; D

        Vastaan toisen puolesta, että kuinka Sinä voit tietää, kuka mitäkin on ja alkaa soimata/mitätöidä hänen kirjoitustaan?

        Taidat itse olla siinä "Valheiden verkossa", josta teit joskus aloituksen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vastaan toisen puolesta, että kuinka Sinä voit tietää, kuka mitäkin on ja alkaa soimata/mitätöidä hänen kirjoitustaan?

        Taidat itse olla siinä "Valheiden verkossa", josta teit joskus aloituksen?

        Ainakin kateuden verkossa on. Kun itselleen on elämä niin vähän antanut, ei sitä soisi muillekkaan, Kyllä tämän ikäisistä suurin osa on saanut kokea isoäitiyden ja isoisoäitiyden onnen, mutta kateellinen ei sitä myönnä.
        Tuo on kyllä outoa että poika työmatkallaan kaiken aikaa viestittelee äidilleen ja äiti taas palstoille. Eikä ole sen kummemmasta asiadta kyse kuin autolla
        ajosta. Palstalaisille tuputtaa poikansa tekemiä lehtijuttuja, ihan kuin olisi suurikin uutinen tai vaarallinen työtehtävä. Eikö se vaimo olisi oikea henkilö jolle työmatkalta soitellaan, mutta tuskin vaimo kauan katselee tuollaista mamman hameen helmoissa roikkuvaa. Ja mamma roikkuu pojan lahkeessa. Kyllä meilke kaikille lapset on tärkeitä ja rakkaita. Miksi sitä pitää todistella , se kielii muusta kuin aidosta asiasta.


    • Anonyymi

      Hyvää pakkaspäivää! Kylmää on, aamulla katsoin mittariin , oli 29 astetta!
      Nyt jo noussut paljon, kun aurinko armas lämmittää.

      Demeterille onnittelut , olemme molemmat helmikuun lapsia.
      Täytän välivuosia, loppukuusta, kyllä niitä kukkasia olen myös jo saanut, sain m.m.
      kevätesikon, joka on aivan ihana, pieni, mutta pirteä, keltaisena loistaa, kuin aurinko.

      Sel-la kaipsi tulostinta, samaa kaipaan minäkin, minulla on ollut kyllä, mutta se meni epäkuntoon. Kun nyt hieman lämpenee, lähden vähän etsimään.

      Eipä nyt uskalla ulos mennä, no, jospa tekisin pienen pihalenkin, saisi olla hetken
      aurigossa, se valo on niin huikean kaunista.

      Hyvää vointia,
      Neeasa

      • Mukava kuulla, Neeasa, että meitä on paljon..)) Kuulemma ei saisi onnitella etukäteen, mutta teen sen silti..)) Virtuaalinen kukkakimppu sinulle !
        Meidän suvussa on sellainenkin erikoisuus, että veljentyttö syntyi 29. helmikuuta. Tänä vuonna on syntymäpäivä vaihteeksi...


      • demeter1 kirjoitti:

        Mukava kuulla, Neeasa, että meitä on paljon..)) Kuulemma ei saisi onnitella etukäteen, mutta teen sen silti..)) Virtuaalinen kukkakimppu sinulle !
        Meidän suvussa on sellainenkin erikoisuus, että veljentyttö syntyi 29. helmikuuta. Tänä vuonna on syntymäpäivä vaihteeksi...

        Demeter, minun syntymäpäiväni on 28 pvä helmikuuta ihan virallisesti, mutta hiljakkoin serkkuni, jonka äiti oli kätilönä kun minä synnyin sanoi, että olen oikeasti syntynyt 29 pvä, mutta se merkittiin kirjoihin 28 pvä.
        Oliskohan se totta?


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Demeter, minun syntymäpäiväni on 28 pvä helmikuuta ihan virallisesti, mutta hiljakkoin serkkuni, jonka äiti oli kätilönä kun minä synnyin sanoi, että olen oikeasti syntynyt 29 pvä, mutta se merkittiin kirjoihin 28 pvä.
        Oliskohan se totta?

        Muistin kyllä Paloma, että loppukuusta, mutta tarkkaa päivää en muistanut. Onnittelut sinulle ja meille kaikille..))
        Minulla on tuttu, jolla on sama tilanne: ei ole varma minä päivänä on syntynyt.

        Oma äitini muisti kellontarkasti kuuden lapsensa syntymähetken, myös viikonpäivän. Siitä on ollut se hyöty, että olen saanut tehtyä "luotettavan" horoskoopin itselleni kun aika ja paikka ovat tiedossa..)) Saa pilkata, olen tottunut.
        Viikonpäiviinkin liittyy uskomuksia, niistä on loru, joka tunnettiin täälläkin.
        Meidän perheessä oli kolme sunnuntailasta, minäkin olen. Ruotsiin muuttanut, perjantaina syntynyt veljeni sai ennusteekseen:" perjantailapsi kuolee vierailla mailla", lauantaina syntynyt ja hyvin työteliäs veli sai säkeekseen: "perjantailapsella on paljon työtä mutta onni se menestys seuraa myötä"..))
        demeter1


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Muistin kyllä Paloma, että loppukuusta, mutta tarkkaa päivää en muistanut. Onnittelut sinulle ja meille kaikille..))
        Minulla on tuttu, jolla on sama tilanne: ei ole varma minä päivänä on syntynyt.

        Oma äitini muisti kellontarkasti kuuden lapsensa syntymähetken, myös viikonpäivän. Siitä on ollut se hyöty, että olen saanut tehtyä "luotettavan" horoskoopin itselleni kun aika ja paikka ovat tiedossa..)) Saa pilkata, olen tottunut.
        Viikonpäiviinkin liittyy uskomuksia, niistä on loru, joka tunnettiin täälläkin.
        Meidän perheessä oli kolme sunnuntailasta, minäkin olen. Ruotsiin muuttanut, perjantaina syntynyt veljeni sai ennusteekseen:" perjantailapsi kuolee vierailla mailla", lauantaina syntynyt ja hyvin työteliäs veli sai säkeekseen: "perjantailapsella on paljon työtä mutta onni se menestys seuraa myötä"..))
        demeter1

        Mikä sattuma meilläkin, minun appeni, mieheni ja poikamme ovat kolmessa polvessa sunnuntailapsia. Anoppini sisko oli syntynyt 29.2., mutta aina hän synttärinsä vietti 28 päivä, tosin vitsaili, että pysyy nuorena, kun oikeasti täyttää vuosia vain neljän vuoden välein.

        Mira


    • Anonyymi

      Kansaneläkeikäinen Haavisto (65 v) saa mennä jo eläkkeelle.

      • Anonyymi

        Konservatiiviksi Hurskis tunnustautuu. Uskon eron Stubbin hyväksi niin selväksi, ettei kisa mun jäämiseni 2-kierroksella seurantajoukkoihin, lopputulosta muuta.


      • Anonyymi

        "Kansaneläkeikäinen Haavisto (65 v) saa mennä jo eläkkeelle."

        Näinkö asian tulkitset ja oletat, että nuori on parempi? Onkohan?

        Kuinkas kävi tämän " S marin", hän oli liian nuori ja haukut sai. Kuinkahan hienoja bileitä tämä Stubb järjestää?

        Ainakin minä kannatan Haavistoa, koska hän on sopiva tulevaksi Presidentiksi jopa ikänsä puolesta.


    • Nuo muistelot lapsuuden ajoista, kyllä ne paljolti ovat samankaltaisia, kun omani.
      Korppis mainitsi nuo vuokrapellot, siitäpä tuli pari muistoa mieleen.
      Meillä oli muutamana kesänä kanssa vuikrapeltoja lisänä.
      Pellon laidalla oli lato. Heinänteossa oltiin.
      Kävelin ladon luo ja voi ihmettä, ladon seinusta väärällään ihania mansikoita.
      Koskaan en ollut, enkä ole vieläkään nähnyt niin suuria luonnonmansikoita.
      Toinen juttu vähän huvittakin, Kilometri isoa tietä oli yhteislaitumelle (muutamana kesänä meiltä oli lehmiä siellä) kylätien jälkeen.
      Veljeni Zetorilla äitiä ja tonkkia kuskasi. Yhtenä kesänä 2 kertaa poliisit ratsasi.
      Siis siellä korvessa, jossa koskaan ei poliiseja näkynyt kutsumatta.
      Veli sanoi, että vähän naamat venahti, kun luulivat, että tuommoinen kloppi varmaan ajelee kortitta. Vaan ei ajellut.

      Piti sen pakkasenkin laskee 14sta 1 mennessä, vaan 19 oli, kun asioille läjdin.
      Ostin lumikengät. Monta vuotta jo niitä aatellut, nyt päätin ostaa, Sattui vielä säkä, oli 25% alennus.
      Kissa se istuu aina varpaat kynnyksellä odottamassa, ettei meinaa ovesta päässä.

      Miniä ja nuorin lapsenlapseni (14v) menevät UMK:n konserttiin illalla. Tytön kummitäti oli ostanut liput joululahjaksi. Oli tyttö innoissaan.

      Vieläkin paistaa aurinko täyttä häkää, on se hienoa, kun valoa päivään taas lisää tulee.

      • Anonyymi

        Kipakkaa pakkasta vielä ainakin muutama päivä tähän kylmäputkeen.
        Monille ihmisille parempa kuin pahat pyrypäivät olisivat.
        Talvilintujamme käy vähän sääli.
        Ne tulevat ruokintapaikoille katsomaan, aamun koitteessa olisiko pientä ruuan murkinaa löytävissä.

        Lunta on joka puolella maatamme nyt niin paljon, ettei sieltä ilman ruokintapaikkaa mitään löydy.
        Vielä tälle päivälle oli jäänyt auringonkukansiemeniä talteen. Kalliita ne kyllä ovat. Paperisäkillinen maksoi alkutalvesta 44€.

        Oli siellä muutama punatulkkukin etsimässä einettään. Puluille en antaisi mitään, kunnan kanoille, mutta paha se on nälkäisiä pihasta pois ajaa kun itellä on papua rinnan alla.

        Telkkaa minulla ei ole, mutta kuulen presidenttiäänestyksen tuloksen radiostakin viimistään klo 21 mennessä.
        Äänestin kierroksella 1 ennakkoon. Se numero ei ole toka kierroksella enää mukana. Hurskis.


    • Anonyymi

      Presidentti Sauli Niinistön viimeinen iltapimeän aika on käynnistynyt.
      Pidetään mukavaa honkkelia elossa - päihteettömänä.

    • Anonyymi

      Minusta Haavisto on loppujen lopuksi lepsu Venäjän suhteen.
      Suomettuminen ja sinisilmäisyys kostautuu. Se on taas nähty.

      Kyllä se sama iivan on Iivana Julmata lähtien, ja jo aikaisemmiltakin ajoilta.

      • Anonyymi

        Niinistö se lepsu oli ei vain Venäjän vaan monen munnkin asian suhteen.
        Onneksi pääsemme eroon tyypistä.


    • Anonyymi

      Viherpiipertäjät ovat kehnoja johtohahmoja , esim Saksan päälikkö parjaa jenkkejä Ukrainan avunriittämättömyydestä unohtaen oman maansa saamattomuuden . Joten Haavisto ei sovi esikuvaksi poliittisen aatteensa vuoksi ja minä ratkaisin No:8 viimeisenä ennakko äänipäivänä valinnan .

      • Anonyymi

        Kaunista sunnuntaipäivää! Kirjoitin jo yhden viestin, mutta se katosi avaruuteen,
        vielä sitten vähän uutta .
        Demeterille kiitokset kauniista virtuaalisesta kukkakimpusta, tosi hieno,
        otin sen ilolla vastaan!

        Niin karkauspäivä onkin nyt helmikuussa. Ennen sanottiin, että saa vanhatpojatkin kosia,
        hyvä niin, jospa siitä saa rohkeuttakin. Kait naisetkin.

        Kylmä yö on ollut, aurinko kuitenkin jo lämmittää, pihalle täytyy kyllä mennä, että saa happea haukata. terveys on kolmen asian summa, niin kuin Stubb sanoi, liikunta ,ravinto ja lepo.


        Voidaan hyvin,
        Neeasa


    • Anonyymi

      Vihoviimein nyt radiostakin tulee muuta kuin presidentinvaaliasiaa.
      Mut ei sii mitää kansainvälisesti ajatteleva pressa Alexsanderista saadaan.
      Tämä kuukausi eletään vielä Saulin aikaa.

      En uskonu, että vielä saatais näin kova vanhanajan talvi. Tupaukkona Hurskainen talven viettää.

      Hyvii fiiliksii palstan uskollisille henkilöille!

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 131
      3757
    2. Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."

      Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi
      Tv-sarjat
      96
      3407
    3. Voi kun mies rapsuttaisit mua sieltä

      Saisit myös sormiisi ihanan tuoksukasta rakkauden mahlaa.👄
      Ikävä
      17
      2468
    4. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      28
      1851
    5. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      23
      1714
    6. Haluan jutella kanssasi Nainen

      Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O
      Ikävä
      15
      1589
    7. Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa

      Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak
      Seinäjoki
      19
      1555
    8. Haluan tavata Sinut Rakkaani.

      Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu
      Ikävä
      29
      1496
    9. Onko mies niin,

      että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.
      Tunteet
      18
      1471
    10. Hermo mennyt sotealueeseen?

      Nyt hammaslääkäriaika peruttiin neljännen kerran. Perumiset alkoi tammikuussa. Nyt uusi aika elokuulle!????
      70 plus
      85
      1427
    Aihe