Hän kakkasi

Jo kahdeksankymmentäluvulla minulla oli työpaikka mielenterveyslaitoksessa. Minut määrättiin vaikeasti jälkeenjääneiden lastenmökkiin (tiedän. Mutta niin he kutsuivat sitä silloin). Yksi lapsi; Ja hän oli suloinen lapsi, säästäisi kakkansa päiviä. En ollut koskaan varma, miksi tai miten hän onnistui tekemään tämän. Kaikki työntekijät pelkäsivät olla siellä yönä, jolloin hän lopulta "synnytti", ja itse asiassa me kaikki kilpailimme yrittääksemme ennustaa, milloin se yö olisi, välttääksemme sen aikataulun tai tinkiäksemme vaihtovuoroista, jos tarvitsimme jonkin muun yön vapaaksi (lapsi teki sen yleensä valojen sammumisen jälkeen). Mutta lopulta hän tuli yhteismaalle virnistäen korvasta korvaan jalkapallon kokoinen turpa pyjamassaan. En edes tiedä, miten tämä on edes fyysisesti mahdollista. Säästän sinut tämän tarinan siivousosan yksityiskohdilta.

Harkitsimme hänen illallisensa piikittämistä laksatiivilla, mutta siihen olisi liittynyt rikossyytteitä. Pisin, mitä hän koskaan piti sitä minun aikanani, oli 10 päivää. Tiedän, koska yritin päästä aikatauluun välttääkseni sen ja hävisin tuon pelin. Sain synnyttää "vauvan".