Tervetuloa istahtamaan ja rupattelemaan niitä näitä. Kesän ajaksi olemme laittaneet muutamia pöytiä tuohon vaahteran alle ja sireenipensaiden viereen. Kevyttä lounastakin tarjoilemme sekä iltateetä. Kun käytte kaupungilla niin poiketkaapa välillä. Koettakaamme pitää kahvilaa pystyssä emännän loman ajan.
Kesäkahvila Onnenapila
Leny
11910145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 119
Vanhimmat
Täytyi tulla heti,kun huomasin tämän kahvilan.Katselin tuossa "sydämen asialla"jakson ja kyllä kävi sydämeen.Se on kumma vaikka sen tietää et se on näytelmää,niin tippa vain tulee silmään.Se on niin käsittämätöntä kun nuori ihminen otetaan meiltä pois.Minä menetin viime syksynä lapsenlapsen 27v.Se sattuu vieläkin,paljon on auttanut kun on saanut puhua.Ulkona sataa ja miä vetistelen sisällä.Eiköhän se aurinko viel paista?
Ohjelma taas elävöitti surusi. Vähänhän vielä oa aikaa kulunut lapsen lapsesi kuolemasta. Niin vähän. Onhan Sinulla läheisiä ja ystäviä, joille voit aina uudestaan ja uudestaan asiasta puhua. Niin ja aika muuttaa surun rakennetta ajallaan. Eihän se sitä sydämestä pois vie, mutta sen kanssa pystyy elämään. Ja voithan aina tännekin päin huokaista. On kohtalotovereita varmasti. Kiva että tulit istahtamaan. Juodaan kuppi kuumaa täällä sisällä, kun ulkona on nyt kylmää.
Minäkin istahdin tämän kahvilan pöytään, kun huomasin, että täällä on muitakin surutyötä tekeviä kanssaihmisiä. Muuten tuo termi "surutyö" on jotenkin korni. Eihän tässä mitään työtä tehdä. Mutta yhtäkaikki surraan kuitenkin läheistä ihmistä, joka on hiljattain poistunut keskuudetamme.
Minulta tempaistiin vaimo 45 avioliitovuoden jälkeen muutama kuukausi sitten. Hän sairasti vaikean sairauden. Ennuste oli tiedossamme, mutta sittenkin kuolema oli niin lopullinen, että sitä on ollut vaikea ymmärtää saatikka sitten hyväksyä.
Elämä kuitenkin jatkuu ja siinä tarkoituksessa on erinomainen asia, että on tällaisia "kahviloita", joissa voi ja saa tilittää tuntojaan.
Eteenpäin on mentäävä, vaikka joskus kyyneleisin silmin.
Kiitos siitä, että sain hetken viivähtää kanssanne.
Ihana kahvila,jossa ihmiset saavat jutella tunnoistaan! Sitä me jokainen tarvitaan ajoittain:)
Toivon sinulle voimaa jatkaa eteenpäin menetyksestäsi huolimatta,ja tuntuu siltä,että niin pitkän avioliiton aikana kertyneet onnelliset muistot ovat mukanasi!-----Yksin et ole,kun noin avoimesti kykenet viestimään ajatuksiasi. Hyvää kesää toivottaen. sinisirkku
Kyllä se on niin kova paikka, kun toinen puolisko itsestä irroitetaan. Te olitte kauan yhdessä. Itseltäni mies kuoli , kun olimme olleet aviossa 25 vuotta. Minustakin sana surutyö on aina tuntunut vastenmieliseltä.Työ on työtä, se alkaa ja loppuu, siitä saa palkan ja se on usein hauskaakin. Suru on surua. Kun aikaa kuluu, elämä vähitellen voittaa. Aviopuolison menettänyttä ymmärtää se, joka on saman kokenut.
Hei Leny
Onko kahvilasi todellinen... ja missä?
Virtuaalikahvilahan tämä on. Se on tässä ja nyt. Tavataan täällä ja jutellaan mitä kulloinkin. Tervetuloa vaan!
tällainen kahvila onkin oikein hyvä.Voit tosiaan selitellä tuntojasi ja lukea toisten lohdutuksia.Minulta meni"parempi"puoliski jo 12v.sitten.Siitä surusta on jo toipunut,kaipaus jäljellä.On vielä noita ystäviä jonkin verra jäljellä.Olemme ihmetelleet miestemme pois menoja aivan kuin olisi ammattitauti,kun heistä niin moni on menehtynyt syöpään.Olivat ravintola-alan ihmisiä.Kiitos että sain kirjoitella.
kesäkahvila onkin, vaikka ilma ei olekaan kovin kesäinen vielä.
Voimmehan istua näin sadesäällä ja viileämmällä ilmalla sisätiloissa ja juoda teetä, kahvia ja kuka mistäkin tykkää.
Tärkeintä on tuttujen, vanhojen, sekä uusien tapaaminen ja juttutuokio.
Tuosta avoimesta ikkunasta tulee puoliavoimien sireenin kukkien tuoksu sisään lisäviihtyvyyttä luomaan.
Mukavaa illan jatkoa kaikille ja hyvää yötä niille jotka ovat menossa nukkumaan!
Taidan viihtyä baanalla vielä jonkin aikaa, kun on lomakin, eikä varhaista heräämistä aamulla.
Koko ketjun; jäipä irvailemati.
Ikätovereissa on se huono puoli, että ne pian täyttävät 70v.
Teen myös eräänlaista surutyötä, sekä todellista, että virtuaalista.
Sitä, että hyväksyy itsensä "sekundatuotteena"!
Viittaan tässä neurobiologiseen erilaisuuteen.
Viihtyisä paikka sinulla Leny! Hyvää kesää!
Tuntuu hyvältä istua hetken kanssanne.Olen juuri istuttanut kesäkukat ja nautin siitä että työ tuli tehdyksi ja on kahvihetken aika.Kauniit kesäillat pitäisi aina voida viettää jonkun seurassa.
Teit oikein ystävä kallein, kun ... tulit mukaan avoimin mielin Onnenapilan virtuaalimaailmaan; on mielestäni ihan oikeesti kaikin puolin tervehdyttävä vaikutus ihmiseen - aikuiseenkin -, että osaa leikkiä.
Minäkin tulin tutustumaan tähän kesäkahvilaan ja toin mukanani vanhasta paikasta koristeeksi suuren amppelipetunian, jossa on siniset kerrotut kukat. Ihana ilmestys, niitä näkee joskus torilla.
Olen tänään sitonut pioneja ja muita perennoja, joiden nuput alkavat jo painaa.
Sitä tässä kaikki odotamme, että lämpenisi, emmekä millään tahdo muistaa, että ainahan Suomessa on viileä alkukesä.
Joku tuossa mainitsi munkkikaffeet, ehkäpä minäkin ...
Kauniit hetket, tälläiset alkukesän lomailijan ylelliset, joutilaat tuokiot tahtoo viettää leppoisassa seurassa.
Mukavaa kun joku on läsnä, vaikka ei paljoa puhuttaisikaan.
Toivottavasti käyt usein täällä, vai olitko läpikulkumatkalla?
Minäkin olen istutellut kesäkukkia. Itseasiassa aikamoiset määrät...ruukkuihin...kuistien parvekelaatikkoihin ja kylvin siemeniä maahan. Vielä ei mikään kukan siemenistä ole noussut taimelle.
Itävätköhän edes?.:(
Hyvää huomenta! Lueskelin aikaisin aamulla viestejä ja totesin kuinka tyytyväisiä ihmisiä oli liikkeellä. Runojakin on syntynyt. Goood! Tänään tuleekin hyvä päivä. Aurinkokin näkyy, joten voinemme juoda päiväkahvit tuolla ulkona sireenipensaan vierellä. Ajattelin paistaa munkkeja silloin.
kiitos kahvikutsusta..minä leivoin eilen rusinapullia tuon niitäkin sinne kahvipöytään.On todella ihana aamu.olin äsken hoito koirulin kanssa lenkillä.
Keittiön ikkunastani näen tuon koiran ulkoiluttajien kävelytien.Olen ajatellut, että se on vastavuoroista palvelua koiran ja ihmisen välillä. Kumpikin siinä ulkoiluttaa toistansa. Koira pitää huolen, ettet laista lenkkeilystä.P.s. pidetään vaan nyyttikestit.
Kiitos kutsusta munkkikahville. Uhmaan lääkärin ohjeita ja tulen ilomielellä maistelemmaan juuri paistettuja munkkeja hyvän kahvin kera. Onnekseni terveydelleni tulen vain virtuaalisesti.
Koleista säistä huolimatta sireenit ja tuomet kukkivat kuitenkin. Mutta miten on käynyt pääskysten ja muiden hyönteisyöjien kohdalla, kun koleat säät ovat pitäneet hyönteiset koloissaan.
Hyönteisille allergiset ihmiset ovat varmaankin tyytyväisiä. Tasan ei käy onnen lahjat!
Heippa taas täällä lahdessa ainakin on jo pääskyset liidelleet muutaman päivän,voi sitä vauhtia !!!!
Voi kuinka ihana leivonnaisten tuoksu!
On munkit ja rusinapullat !:))
Minä aloitankin ne parin ylimääräisen kilon pudottamisen vasta huomenna.
Ei näitä herkkuja voi vastustaa.
Joppe nukahti koiran unilleen sireenipensaan alle ja minä nautin kahvista, pullista ja ystävien seurasta ennenkuin jatkamme päiväkävelyämme.
Niillä pääskyillä on varmaan mielipaikkakunnat, missä ne viihtyvät.Viime viikon reissulla yövyimme Itä-Suomen kansanopistolla Punkaharjulla. En ollut vuosiin nähnyt niin paljon räystäspääskysiä kuin oli siellä. Monta pesää oli siinä päärakennuksenkin räystäiden alla ja parvekekatoksissa. Oli vielä pesän rakentamispuuhat menossa osittain. No, itsehän olenkin laitakaupunkilainen. Ehkä se johtuu siitä, ettei pääskyset tänne tahdo tulla.
kun sanoit että Jery se on joka minua kävelyttää,neljä kertaa on mentävä joka päivä ja se on joskus pakollista --useimmiten vapaaehtoista:=) Minäkin asun suurkaupungin lähellä Tukholmassa , mutta täälä pääskyset ilmassa leikkiä lyö -- jne:=)
Olen tapani mukaan aikaisin hereillä ja niinpä ehdin tännekin ensimmäisenä.
Minähän asun nykyään maalla - mukavan ajomatkan päässä Helsingistä, mutta lintuja en ole paljon nähnyt,ainoastaan kuullut laulua. Ei ainuttakaan pääskystä vielä ja kottaraisia odottelin pihapönttöihini, mutta ne ovat jotain muita lintuja kun ovat käyneet taloksi.
Ovatkohan kottaraiset hävinneet tehomaanviljelyn seurauksena. Saaneet jotain myrkkyjä, tai jotain..
Tälläistä mietin kun kävin postilatikollani hakemassa aamun sanomalehdet.
Poutainen ja aurinkoinen sää luvassa. On mukava touhuilla pihatöissä Joppe koirani kanssa.
Koiria ei saa pitää irti tänä lintujen pesimäaikana, mutta Joppe ei lähde minun läheltäni mihinkään tihutöitään tekemään, enkä päästäisikään häntä silmistäni.
Huomenta, huomenta! Luin tuon aamun lehden jo ja senjälkeen poikkesin tänne. Juon tämän yhden mukillisen kahvia ja sitten lenkille. Aivan sininen on taivas!! Sinulla on Joppe-koira. Minun kotonani ei ole ollut koskaan koiraa. Mailla oli kyllä aina kissa. Pojalla oli koira, joka jouduttiin lopettamaan sairauden takia. Vanhakin oli ja kärsi jo. Kyllä on ottanut lujille miniän. Oli se niin rakas lenkkikaveri hänelle. Oli lempeä ja viisas ajokoira. Ei haukkunut koskaan ja oli kun ihmisen mieli.(opetettu)Mielipuuhiaan luiden piilottaminen kotipihalle.
Kyllä kannattaa käydä torilla. On silmän ruokaa ja kaikenlaista tuoretta ja kalaakin. Tomaatti 1,90e/kg, kivettömät viiniraypäleet 2e/kg, kurkku 1,20e./kg,espanjalaiset mansikat 2e/litra. Oho, nyt maistuisi kuppi kahvia, kiitos!
torilla. Olen kanssasi samaa mieltä, sillä tänään pistäydyin lähimmällä vihannestorilla ja kerroin siellä asioidessani, että en saata olla vakiasiakas jatkossa, sillä kasvatan omalla 'plantaasillani' vihannekset ja juurekset.
Minulle oltiin erittäin ystävällisiä ja toivotettiin tulemaan ostoksille jos omasta ryytimaasta puuttu jotain.
Muuten, sain tomaatteja ja kurkkuja halvemmalla kuin siellä teilläpäin myydään.
Enkä edes tinkinyt, vaikka yleensä 'neuvottelen' aina hinnoista.
Hyvää illan jatkoa kaikille!
Taidan mennä tänä iltana saunaan ja kylpeä ihanalla kesäntuoksuisella vihdalla.
Muutamia vuosia sitten olimme mieheni kanssa ostamassa keväällä taimia tutulta kauppiaalta, (joka puhui paremmin toista kotimaista). - Hän selitti uusien kesämökkiläisten tapoja:"Ensin ne ostaa minulta siemenet, sitten ne ostaa minulta taimenet, - ja lopulta ne ostaa minulta valmis kaali!"
asiakkaat sillä torikauppiaalla. Eipä tule
asiakkaista pulaa. Hattua täytyy nostaa noin
yritteliäille kesäasukkaille,mutta eihän aina
voi onnistua.
Onneksi on torikauppiaat.
Olen minäkin jo pavut osittain kylvänyt. Loput
kylvän sitten, kun maa on vähän lämpimämpi.
Saas nähdä, tuleeko reissu torille pavun ostoon
vai löytyykö jokunen omasta maasta.
Raparberiä tulee aivan valtavasti. Harmi, että
sitä jää käyttämättä suurin osa. Olen muutaman
piirakan tehnyt ja soppia ja kiisseleitä.
Nyt alkaa jo kyllästyttää. Naapuritkaan eivät
halua raparberiä. Nuoret ei osaa laittaa ja
vanhat ei jaksa.
Ainakin jouluun asti säilyvät hyvänä pakkasessa paloiksi pilkottuina.
Ne on vaan otettava pakkassäilöön juuri nyt uusina tuoreina - näin minua opastettiin naapureiden taholtaa.
Muuten hyvä tuo Anniinan "juttu". Suunnilleen noin arvelin torikauppiaidn suhtautuneen minuun : Hyväntahtoisen ymmärtävästi...kyllä sinun ensi yrityksesi epäonnistuvat....ehkä se siitä...tai sitten ei: DD
Silloin, kun kasvatin itse vihannekset ja marjat, niin kiva niitä oli itsepakastettuja pöytään panna. Sekavihannekset pavuista, porkkanoista, kukkakaalista ja herneistä. Parsakaali oli myös hyvin kiitollinen kasvatettava samoin kaalirapi. Tillit ja persiljat myös voi pakastaa. Sitten on vielä kuivaus. Vieläkö olette niin viitseliäitä, että yhden hengen huusholliin säilötte ruokaa? Minä olen niin metsähullu, että älyttömästi marjoja pakastan, jos on hyvä marjavuosi.
Miten saatte raparperit onnistumaan,minä en millään ei kasva kun ohuita puisia reikäsiä minussako vika?
Ja ninn tekisi raparperipiirakka mieli.
Huomenta kaikille.
Naapurinmummolle sanoisin, että sinun pitää varmaan vaihtaa raparperin kasvupaikkaa. Se vaatii nimittäin erittäin hyvän, syvän, ravintopitoisen maan. Silloin se lykkää vartta ja lehteä ihan mahdottomasti.
Vielä syksylläkin saa hyviä tuoreita varsia, kunhan keskikesällä muistaa ja malttaa repiä melkein kaikki lehdet pois ja kastella, jos on kuivaa.
TV-kokki Oliwer laittoi muistaakseni joskus sianlihan täytteeksi raparperia. En laittanut reseptiä muistiin mutta olisi kyllä mukava oppia sitä käyttämään muutenkin kuin makeisiin ruokiin.
Kaiketi minunkin sallitaan käydä kahvilla Onnenapilassa kun siellä näyttää vierailevan aikaisempia "tuttuja". Istun sivupöydässä vähän outona mutta tuon mukanani Sortavalan "vatruskia" joita meilläpäin käytettiin kahvileipänä.
pakastanutkin, mutta minulla on niin pieni
pakastin, että en voi kovin paljon uhrata
tilaa raparberille.
Tyttäreni teki yhtenä vuonna viiniä, lisäsi
mukaan rusinoita ja banaania. Ehkä siinä oli
muutakin. Oli hyvää viiniä.
Nyt hänellä tuntuu olevan niin kiire töissä ja
kotonakin lasten kanssa, että ei hän ehdi pa-
neutumaan sellaiseen.
Tänää kylvimme pavut maahan. Nyt on kaikki kyl-
vetty. Odottelemme vain satoa.
oikeastaan sisaren mies teki viime syksynä pihlajanmarjoista viiniä. Sitä on vieläkin jäljellä täällä kellarissa.
Olen kuullut, että melkein kaikesta pystuu tekemään viiniä, jos paneutuu asiaan.
Minun tontillani on paljon pihlajia ja jospa kokeilisin minkälaista viiniä saisin aikaan pihlajanmarjoista.
Teen nykyään kaikenlaista sellaista mitä en ennen ehtinyt, tai oikeastaan viitsinyt.
Pavut olen minäkin kylvänyt maahan ja sato tulee olemaan runsas, jos onnistuvat itämään.
Viime vuonna sisko oli laittanut tänne valtavan herne ja papumaan.Pakastimme niitä sitten, niinkuin teemme tänä syksynäkin.
asustaa naapurinmummo?
Minä kun niin mielelläni kantaisin sinulle
vaikka kuinka monta raparberin vartta.
Et taida olla ihan naapurissa.
Joka kesä kyselen kaikilta, josko tarvitsisivat
raparberiä. Kun ei kelpaa, niin ei kelpaa.
Eikä se kelpaa pupuillekkaan, vaikka ne vierai-
levatkin sen alla piilottelemassa kaiken aikaa.
Voi, kunpa olisit lähellä, kyllä piirakan kaipuu
saisi täyttymyksen!
yleensä runsas sato, jos on suotuisa kesä, eikä
eläimet pääse mellastamaan papupenkkiin.
Vaikka viime kesä oli sateinen, papuja tuli todella paljon.
Niitä riitti jakaa lapsille ja pakastimeenkin
aivan tuhti annos.
Pihlajanmarjoista tulee ihan hyvä viini. Olen
saanut maistaa erään sukulaiseni luona.
Niistähän tulee myös hyvä hillo liharuoan
lisukkeeksi.
Ruohosipulin, persiljan ja tillin olen pakasta-
nut. Tilli säilyttää hyvin makunsa aivan kevää-
seen saakka. Samoin myös perssilja, mutta ruoho-
sipuli ei ole mielestäni niin hyvin säilyvä.
Nyt taitaa tämä loru venyä, joten hei seuraavaan
kertaan.
Olette kai huomanneet kuinka eri pihlajoissa on eri makuisia marjoja. Minä löysin kerran oikein makeat marjat ja pakastin niitä vähän ripottelemalla hieman hedelmäsokeria joukkoon. Oli niitä mukava napostella talvella ja mikä c-vitamiini pommi.
Pilko ruohosipulia jääpala rasian lokeroihin, täytä lokerot vedellä, pakasta ja talvella lisäät vain jääpalan valmiiseen ruokaan, tuore maku ja väri...
Onnistuu myös muista maustevihanneksista laittaminen samalla tavalla...
Raparperia voi lannoittaa pelkällä puu tuhkalla, heti keväällä juurelle ja kesälläkin..., keväällä voi lannoittaa kastelemalla hevosvoima vedellä.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Kiitos hyvästä pakastus vinkistä.Voihan näitä pakastettuja kuutioita tehdä enemmänkin ja pullauttaa muovipussiin.Hyvä.
pakkaseen ruohosipulia.
Minä kyllä laitan sen laasipurkkiin, kannen
tiukasti kiinni ja pakkaseen.
Voi tuo jääkuutiojuttukin olla hyvä, mutta minä
haluan saada esim. tomaattivadin päälle vihreää
ruohosipulia talvella ja lasipurkista raaputta-
malla sitä saa oikein mukavasti.
Kyllä maku säilyy melko pitkälle kevääseen, mutta
nyt on jo aika mautonta. Onneksi tuore on ollut
saatavissa jo jonkin aikaa.
Näin myös pakastan persiljan ja tillin.
Tilliä ja persiljaa kuivatan myös.
Oikein mukava saada täällä pieniä vinkkejä.
Kokeilen varmaan tuota jääkuutiojuttuakin.
Kiitos!
Kylhä tänne mahtuu ja juttuseuraaki saat. Tää on sit mukava, ku tääll´käyp ihmisii eri puolelt Suomee. Mieki oon Karjalast syntyjää, vaikk ihan pienen sielt lähinki. Enkä mie kainostele näie vieraimpii joukos. Hyö näyttävät olevan keskenää tuttui jo pitemmlt ajalt, mut kyl hyö ihna ystävälliset ovat kerallee ottaneet ja haastelleet. Niist sultsinoist, kui sie niit tiet? Mie joskus kerron, ku ehin minkalaisii piirakkoi meijän äiti teki.
Tementia ku seki alkaa jo kiusaks käyvä, ni tek semmosen tepposen, et vatruskat muuttu sultsinaks. Et niit mie tarkotin.
Minä muistan kun meidän naapurrin tuli karjalaisiaja niiden mummi teki sultsinoita..aahh..ne oli tosi hyviä.Kutsiuvat aina meidät kakrut syömään..namm
Vatruskahan oli meillä ns. vehnäspohjainen tekele joka paineneltiin keskeltä vähän syvemmäksi ja täytettiin rahkapiimällä jossa joukossa oli sokeria, munaa, kermaa ja rusinoita, tarkoitan siinä seoksessa jolla vatruska täytettiin. Esimerkiksi Sortavalassa niitä sai Johanneksenkatu 12 sijaitsevasta Carlsonin myymälästä jossa oli myös maitoa saatavana koska silloin paljon ennen Talvisotaa talossa sijaitsi myös meijeri.
Onpa hauskaa kuulla kun haastelet karjalaisittain vaikka olit silloin nuori kun lähdimme "evakkoon". Minä olen seilannut eri puolilla Suomea ja menettänyt sen vähänkin taidon, mutta hyvin vähän Sortavalan seudulla puhuttiin murteilla, mitä sitten ne koululaiset jotka olivat saapuneet lyseon tai tyttökoulun oppilaiksi Salmista, Suojärveltä ja yleensä Raja- tai Laatokan-Karjalasta, he taitoivat mm. "pagimisen" jalon taidon. Olen mm. eräässä orjahuutokaupassa joutunut ostajalle joka vaati eräillä kesäjuhlilla esittämään 20 minuuttia Salmin murteella. Kun harjoittelin tuota juttua, niin puolisonikin luuli, että olen jotenkin poikkeava, kun aloin jutella jokapäiväisessä elämässä "tsuralle" menosta ja "dorokutsuarun" liittymisestä "huruah käin puolelle". Mutta murteet ovat kaikki hyviä ja harvinaisia. Ei kun vatruskan syöntiin
Tämä on kummallista. Itsekin olen nyt ihmetellyt, miksi välillä kirjakieltä, turkulaista ja vielä tuo karjalinenkin putkahtanut minulta. Nyt tuo Sortavala ilmeisesti antoi impulssin. Ja kun Ruuneperi vaikka sanoi sää, niin jopa muuttui puhe turkulaisvoittoiseksi. Se on näköään niin minun kohdallani, että aina vaihtuu puhekieli sen mukaan kenen kanssa juttelee. Ja nyt kun tämä nettikeskustelu on minulle uutta, niin lienen mennyt sekaisin tuossa puhetavassani. Pitäisikö siirtyä kirjakieleen, jota luulen osaavani ja siirtää nuo murteet huumoriosastolle. Who knows.
Mainitsit, että kun joudat niin kerrot piirain teosta! Anna minä "pagisen" niistä "sultsinoista". Sultsinat olivat lapsuuden kodissani joka sunnuntai aamun herkkuja. Ehkä tapa oli tullut isäni synnyinpitäjästä. Äitini valmisti ne niin, että varsinainen, sanotaan piirakkataikinasta valmistettuja paloja piirakkakaulimella ajellen tehtiin ohuiksi, niinkuin räiskäleet. Nämä laitettiin kuumalle hellalle paistumaan ja sitten voideltiin toiselta puolen ja asetettiin päällekkäin, niin että seuraava paistettu "levy" käännettiin voideltua puolta vasten ja aina niin edelleen kuinka paljon oli taikinaa. Sen jälkeen laitettiin tuolle "levylle" mm. mannaryynistä tehtyä puuroa, käännettiin tekele rullalle ja se oli sitten valmis syötäväksi. meillä ne nautittiin kylmän maidon kanssa ja "vot", olivatpa maukkaita. Muistan kuinka isäni aina sultsinan syönnin jälkeen hieroi rasvaiset kätensä tukkaansa joka hänellä oli leikattu lyhyeksi ja vahva kasvuinen.
Herran jestas tässähän tulee N Ä L Ä K Ä.En minä voi kohta enää lukea näitä juttuja kuola tippuu suupielistä.Kiiiitoooksiiaa.
Nälkä (lue mieliteko)tuli minullekin. Laitoin mukin kahvia ja meinasin ottaa voileipää mukaan parvekkeelle, mutta tyydyin ottamaan pari tomaatia ja kurkun palan kahvin seuraksi. Mieliteko meni ohi, onneksi.
Kävimme puolisoni kanssa päivälenkillä, aivan lyhyellä. Puolisoni käyttää "mersua", nelipyöräistä potkukonetta ja minä olen valvojana. Kuljen perässä sauvojen kanssa, etten pääse kaatumaan jos sattuu meno huimaamaan. Olimme muutaman päivän kylmää tuulta peläten liikkumislakossa, mutta nyt oli mukava lähteä katsomaan asfaltin pintaa ja palata hetken virkistyneenä takaisin kotipihaan. Kohta kun on päiväkahvin aika niin nuo "vatruskat" ja "sultsinat" mielessä on vaan kastettava korppuja kupissa koska painoa alkaa tulla liikaa. Johtuneeko painonlisäys sitten "tummasta" suklaasta vai 22 gr pähkinäannoksesta, mutta iltaisin nautittu Talvisota-viinan (30 ml) annos ei painonlisäykseen syypää.
Voi noita Karjalan herkkuja, mutta sultshinan kiäriäiset ilta sitseissä on ihan pop,myös oppi tehdä vatruskat, piirakat on tullut tutuiksi.
Joskus tulee tehdyksi "pika vatruskoita" joita pyöröiksi l kukkosiksikin kutsutaan, tässä ohje;
Tee suolataikina vehnäjauhoista, nostata, leivo pikkupulliksi, paina juomalasin tms pohjalla keskusta lyttyyn,voitele reunat, täytä kopere hyvällä riisipuurolla, paista uunissa, tosi herkku kahvin tai teen kanssa. (Voi pakastaa.)
Siispä leipomaan ja herkuttelemaan. Tämänkin tekemisen opin Karjalan mailla monien muiden herkkujen lisäksi.
Minulla oli täti, joka oli kotoisin Sortavalasta ja hoiti Oma-Aitta -nimistä käsityöliikettä. Hän opetti minulle kädestä pitäen herkullisten vatruskojen teon ja nytpä tuleekin mieleeni, että tarttis vielä yrittää, jos vaikka osaisin niitä tehdä.
Olen istuttanut kesäkukkia ruukkuihin ja vilpolaan; nyt toivon, ettei enää tulisi yöpakkasia. Uskaltaisinko viedä ulos myös kesäkurpitsat... Tuossa kuulin juuri TV:stä, että sää lämpenee. Ihanaa!
Sattuipa taas sopivasti muistelusi kohdalleen. Kirjoitin silloin kun jäin veteraanieläkkeelle (1986) suvulle muistelun Sortavalasta. Kiersin kirjassani eri talojen pihoissa ja kerroin ketä missäkin asui muistini mukaan. Ja nyt kun selaan mainitusta kirjasta kohtaa: "Kierretään tonttia, kuten ennen aikaan!", niin teksti kuuluu seuraavasti: "Heti Oikokadun toisella puolella oli kauppa, jossa myytiin lankoja y. tarvikkeita ja kaupalla oli myös miellyttävä nimi, Oma-Aitta. Kauppa sijaitsi ns. Wegeliuksen talossa".Minulla on Sortavalan puhelinluettelon näköispainos vuodelta 1939 ja siinä on maininta: Oma-Aitta Oy, Brahenkatu 1. 399-myymälä ja 117 johtaja, asunto. Joten tämä selvitetyksi tulkoon!
Mainittakoon, että saman talon yläkerrassa oli myös ravintola josta sai parhainta ruokaa nykyisen vallanpitäjien aikana. En tiedä toimiiko vielä sillä viime kesänä ruokailimme entisessä Osl. Itä-Karjalan ravintolan paikalla olevassa ravintolassa.
Noista piirakoista puheen ollen tulikin mieleen, että pitäiskös sitä tehdä riisipiirakka pitkästä aikaa. Se oli silloin äidin leipoma herkku. Pullataikinasta tehtiin uunipellillinen umpipiirakka. Täytteeksi riisipuuroa rusinoilla maustettuna. Kuori saanut olla liian paksu. Kuori voideltiin sokerikahvilla. Lämpimänä se maistui parhaalta kahvin kera.
Tätä kirjoittaessani ja katsoessani ikkunasta ulos näen taivaalla komean ilmapallon, joka lentää tuulen mukana ilta-auringon paistaessa sen kylkiin.Lentosuunta kaakosta luoteeseen. On sieltä upeat näköalat yli kaupungin varmaan.
Mainitsit riisipiirakasta jota äitisi oli valmistanut. Minä söin eilen erään entisen käkisalmelaisen, yli 80 v (83) tekemää piirakkaa
ja se tuntui olevan niinkuin pullataikinaan tehty piirakka. Oli maukasta kun vielä lämmitimme niitä. Nyt on masu vieläkin kylläinen.
Samanlaista riisipiirakkaa leipoi ennen Karjalassa minunkin äitini.
Jäi minulle ohjeeksi, ja aiemmin, joskus itsekin leivoin samalla tavalla.
Kuitenkaan ei äiti, enkä minä , käyttäneet rusinoita, vaan joskus aivan tavallisesta riisipuurosta valmistettiin ja joskus lisättiin taas kanamunaa joukkoon.
Silloin sitä nimitettiin muna-riisipiirakaksi.
Joka tapauksessa pullataikinasta sen tein ja kansi päälle. Nuorin tyttäreni on pyytänyt minua sitä vieläkin valmistamaan, mutta en ole saanut aikaiseksi.
tahdoin vielä käväistä täällä 'terassilla', missä nyt puhutaan sellaisesta riisipiirakasta, mistä kiinnostuin, sillä se on pullataikinaan tehty ja minä koetan välttää rasvaisempia taikinoita.
Yhtä vaan en ymmärtänyt.... minkälainen, miten tehty se umpipiiraka on.
Kääritäänkö se niinkin kääretorttu?
Olen innokas kokeilemaan uusia reseptejä.
No, se oli taas minun keksimäni nimitys sille piirakalle. Kaulitaan pullataikinasta levy kaksi kertaa uunipellin levyinen. Täytä ja käännä puolet taikinalevystä piirakan kanneksi ja tiivistä reunat rypyttämällä.
pallon kyljessä luki? Jospas näit saman pallon
kuin minä. Pallo oli sininen ja sen kyljessä
luki LEVI. Iso tulilieska näkyi pallon ala-
puolella. Oli varmaan kiva leijua siellä ylä-
ilmoissa ja katsella kaunista, aurinkoista kesä-
maisemaa.
sultsinoita sodan jälkeen. Serkkuni meni naimi-
siin Karjalasta kotoisin olevan miehen kanssa.
Tämän serkun anoppi valmisti sultsinoita. Jos
nyt oikein muistan, niin taikinasta kaulittiin
oikein ohuita "lettuja", jotka paistettiin
hellan päällä molemmin puolin ja täytettiin
mannapuurolla. Olivat suussa sulavia. En ole
varma, tehtiinkö ne vehnäjauhoista vai ruisjau-
hoista.
Karjalaiset tekivät myös usein vesirinkeleitä.
He toivat uudenlaista ruokakulttuuria savolais-
ten keskuuteen.
edempänä sorruin kertomaan sultsinoista. Sinä-
hän niiden suhteen olet oikea tietäjä.
Oikein kuitenkin muistin suurinpiirtein valmistus-
tavan. Rasva oli minulta unohtunut.
Nyt kyllä muistan, että rasvahan niistä tirisi.
Eri pallo oli. Oli harmaan-kelta ruudullinen ja luki Kiss.(radio)Lieskat näkyi myös, oli niin lähellä.
pullataikinaan tehtynä on minulle aivan outo.
Olen kyllä tehnyt pullataikinaan riisipiirakan,
mutta suolaiseksi syötäväksi.
Onpa mukava lukea näistä piirakoista ym:sta.
tulee hinku leipomaan ja kokeilemaan. Todella
vesi kielelle heruu noita herkkuja ajatellessa.
Onpahan vähän vaarallista tähän aikaan illasta
mieluilla moisia. NE KILOT, NE KILOT:))))))
Minäkin olen vesirinkeleitä tehnyt pullataikinasta. Nostatetaan rinkelit ja laitetaan ne hetkeksi kiehuvaan veteen, siis vain hetkeksi, ja paistetaan. Niihin tulee maistuva sitkeä pinta.
Tuleekohan tuo uni, kun näitä herkkuja aattelee. Pitänee tehdä vielä pieni kinkkuvoileipä.Nam. Hyvää yötä!
Tulee vesi kielelle, kun muistelee äidin tekemiä piirakoita. Yksi oli peruna-lihapiirakka (rusupiirakka). Hän teki sen aina ruistaikinasta. Myllyn paras ruistaikinapohjia saa kaupan pakasteista. Sekaleipätaikinakin käy.Uunipannulle kaulittiin piirakanpohja (niin leveä, että toinen puoli taitettiin päälle kanneksi). Perunat pilkottiin litteiksi tai kuutioiksi joukkoon sipulisilppua sianlihasiivuja (nykyään amerikanpekonia)tai lihan sijasta vähän öljyä tai voinokareita sekä mausteeksi suolaa. Paistetaan kypsäksi kohtalaisessa lämmössä ja voidellaan paistamisen jälkeen maidolla, kääritään voipaperin ja pyyheliinan sisään hautumaan. Parasta lämpimänä maidon tai kahvin kanssa.
Anoppi teki taas tuollaista piirakkaa.
Mieheni kaipasi sellaista vielä naimisissa ollessammekin ja siksi sitä valmistin hänelle.
Itse en koskaan tuosta piirakasta tykännyt, ja sanoinkin olevan paremman makuista , kun jätetään tuo taikina pois, laitetaan samat täytteet laatikkoon ja paistetaan uunissa. (peruna-lihalaatikko)
Mieheni oli senjälkeen samaa mieltä.
Ne tosin muistan loistohetkinä, kun välirauhan aikana äiti oli leiponut perunapiirakoita, ja kotiin koulusta mennesä nälän kurniessa mahassamme saimme niitä syödä juuri leivottuina ja lämpiminä.
vieraiden kanssa, grillattu ja svustettu.
Minulla oli kuusi aikuista ja kaksi lasta kylässä ja vietimme koko päivän ulkotiloissa, kesäkeittiössä , pihatuoleissa ja kuisteilla.
Ilma on ollut ihanteellinen grillijuhlien pitoon, ei pilven hattaraa taivaalla.
Käväisin vielä täällä kesäkahvilassa, mutta kaikki ovat varmaan jo menneet nukkumaan.
Niin taidan mennä itsekin.
Hyvää yötä vaan kaikille!
Nähdään!
Piirakat, herkkujani. Lähikauppa onneksi paistelee päivittäin, joten ...joten...
Istunpa tähän lämpimälle tuolille katselemaan ihmisvilinää ja ihastelemaan ilta-auringon hidasta matkaa puiden lomaan.
Upea, tuoksuva kesäilta!
Hei taas! Täällä satoi eilen ja yöllä tosi kovasti. Tänään ihana ilma ja luonto virkistyi. Takapihan kukat kasvoivat taas silmissä. Olen tänään hiljaisella päällä. Saa nähdä jos illalla innostuu näpyttelemään. Oli hauska tavata.
eikä terassilla voi oikein istuskella.
Nukuttaakin tämä pilvinen ja sateinen sää.
Menemmekin Jopen kanssa iltapäiväunille.
Eilen oli rankka päivä vieraita passatessa.
Tosin sain apua ....olivat aika 'kotoisia' vieraita.
Olen ajatellut sinua ellumari. En tiedä miksi, hyvällä kuitenkin, taloasi, Joppea, Audia, hei - minkä värisiä molemmat ovat, siis Joppe ja Audi?
On kesäpäivän tasaus. Kaikki suomalaiset ovat tulossa, elleivät jo ole - hulluiksi.
Kuten Maalaismies, olen minäkin odotellut kertomuksiasi mm. Jopen kehityksestä ja koulumenestyksestä.
Kirjoittelemisiin!
kun joku muistaa.
Täällähän minä maalla olen ollut enimmäkseen ja odottelen juhannusta, vaikkakin se on velvollisuuksia täynnä. Kummityttäreni viettää häitään ja minä olen päättänyt pynttäytyä todella hienoksi. Vaatteita hankittu koti, sekä ulkomailta, päivä ja iltajuhlaan.
Matkustellutkin olen, lyhyitä reissuja tosin, viikonloppumatkan Irlantiin ja parin päivän ystäväviisiitti Ahvenanmaalle. Viimeksimainitulla matkalla Joppe koirani oli mukana. Joppe on musta väriltään, niinkuin Audinikin. Pakkohan minun oli saada musta auto kun koirakin oli musta. *HYMY*
Hei, onko sinuun sitten iskenyt joku villitys kun puhut kesäpäivän tasauksen aiheuttamasta hulluudesta?
Älä sinä nyt ainakaan...olen pitänyt sinua tasaisen rauhallisen maalaisisännän perikuvana!:)))
kuinka mielelläni kertoisinkaan, että Joppe on mallikoira, oppivainen ja kiltti, mutta kun totuus on valitettavasti vähän erilainen.
Hän on aika kova sotkemaan ja särkemään kaikki mitä käsiinsä(tassuihinsa) saa.
Sitten hän karkailee naapureihin ja koska palkitsemalla makupaloilla saa tulemaan käskettäessä luo, niin minä olen kuulemma syöttänyt hänet palloksi.Naapurin pojat ainakin sanoivat, että Joppe painaa ikäisekseen liikaa. Ei minusta, sillä hän on tanakkarakenteinen.
Ei me Jopen kanssa oikein jakseta enää koulua käydä kun on kesä ja aika lämmin.
Eläimet ovat ihania ja saatan ottaa vaikka vielä kissankin.
Mukavaa juhannuksen aikaa sinulle!
Kirjoitellaan!
Katoppas tuonne toiselle sivulle.
Vastasin kysymykseesi siellä.
Terv: Lokari69.
Taas pyörii päässäni tuo vanha kunnon ikivihreä, kun niitä äsken antaumuksella soitettiin.
Kävin tänään keräily- ja antiikkimessuilla. Siellä on aina kiva käydä, vaikka en mitään kovia hankintoja teekään, nytkin ostin vain vihreän vanhan pullon muiden pullojen kaveriksi ja kansakoulun laulukirjan. Siinä kaikki.
Ihmetellä silti voi, mihin hurjiin hintoihin esim. 1950 - luvun käyttö- ja koriste-esineet ovat nousseet, siis nuo Sarpanevat, Nymanit ym. ja kuka niitä niillä hinnoilla ostaa.
Muistan, että juuri nuo tutut esineet olivat 50-luvulla yleisiä käyttö- ja lahjaesineitä ja siksi itsellenikin on niitä kertynyt aika paljon.
Nytkin on tarjolla kaupoissa tulevaisuuden antikkia, kunhan vain osaisi valita oikein.
Nyt on kello jo aika paljon, nyt nukkumaan. Hyvää yötä kaikille.
Musiikista puheen ollen. Ei kai olisi pahitteeksi, jos tännekin vähän taustamusiikkia hommaisimme. Tuosta ikivihreästä tulivat mieleeni muutamat ihanat kuten: Stardust, Smoke gets in Your eyes, Somewhere, My Love ja My way. Maistuis kahvi paremmalta hienon musiikin kera.
http://www.blueyze.us/
Katsokaa ja kuunnelkaa... antakaa soida taustalla.. sadekin muuttuu auringonpaisteeksi.
Kiitos! Minäkin olen vielä noviisi näissä, joten tämmöinen on tervetullutta.
Kiitos musiikista, alan nyt valita sieltä mieleistä, toivottavasti nämä omat vempeleet toimivat ja kuulen jotain.
Löytyisiköhän Naturboyta, kun olokin tuntuu sellaiselta luonnontilaiselta. Mutta siihenhän auttaa tämä kahvi, jota nyt jäähdyttelen kylmäksi. Sattuneesta syystä!
Kyllä tulvahti paljon nostalgisia muistoja tuolta 1940-luvun loppupuolelta, kun luin saara,dma:n jutun.
Se oli sitä big bandien aikaa. Oli mm.Glen Miller, Artie Shaw, Tommy Dorsey sekä suomalaisista mm. Ossi Aalto, jonka bandissä soitti mm. nuori ja lupaava trumpetisti Ossi Runne.
Kun muistelen niitä aikoja tulee etsimättä mieleen nilkkasukkatytöt ja lauantaitanssit Helsingin työväentalolla eli Byggalla.
Kun Ossi Aallon bandi aloitti kappaleen "In the mood" tai slovarin "At last" niin silloin meitä vietiin.
Oi niitä aikoja.
Myös minä muistan,kesällä 55 Heinäven kirkonkylällä oltiin lomilla siellä illalla lavatanssit ja koko kylä raikui Olavi Virran laulusta.olivat keikalla siellä.Aah se oli niin romanttista.
Huomenta kaikille!
Tämä on mukava paikka, kun täällä saa aina äänensä kuuluville milloin tahtoo. Näin ei ole aina joka paikassa. Meikäläinen tahtoo aina jäädä kuuntelijan asemaan, kun ei ehdi väliin tuikata omia sanomisiaan. Sitten kun se hetki tulee, ei enää muista mitä piti sanoman. Kun asutaan yksin, niin sitten kun saa juttuseuraa, niin kyllä käy pulina. Täällä puhumme vuorollamme.
Pistäydympä pikaisesti täällä sinun puotissasi, Tällainen kohtaamis paikka on aivan verraton, jatkoja sinulle ja päivän jatkoa.
palattuani etsiskelin kahvipirttiä kunnes huomasin kesäterassin olevan pystyssä.
Otankin nyt sitten kylmän mehun.Jatkan matkaani kohta oli mukava poiketa,montakaan tuttua nimeä ei ollut, missäs vanha porukka on?
Minä kun olen uusi yrittäjä, niin en tiedä ketkä ovat vanhaa, ketkä uutta porukkaa. Vaikka Galleria käynneissä jkv. selviääkin. Eiköhän he tule tänne, kun huomaavat Sinunkin olevan täällä.
Aamun lehti kertoi Paimion aforismikilpailusta, johon odotetun 20 osallistujan sijaan tulikin 90. Aikamoisia sanaseppoja näkyy löytyvän täällä kotomaassakin.
On tämä virtuaalinen kesäkahvila ihana, kun saa kuvitella säänkin niin lämpimäksi ja samettiseksi kuin haluaa. Eikä hyttysistä ole tietoakaan.
Istuskelen tässä vähän aikaa ja juon pienet siiderit. Olen uurastanut puutarhassa ja nyt on aika vähän levähtää. Laitan musiikin soimaan ja laulan mukana Blue Velvet´iä. Pieni vilvoittava tuulenhenki liikuttaa vaahteran lehtiä ja syreeninkukat tuoksuvat. Tätä tämä kesä on!
Eikä tänään tarvitse edes kuvitella.
Tässä voikin sulkea silmänsä ja kuunnella hiljaista pehmeää taustalla. Ja katsella noita katumaalareita...
Onko näin lämmintä päivää vielä ollutkaan. Ei ainakaan meillä päin. Ihana olla ulkona kesävaatteissa ja sandaaleissa. Minulla on tuommoinen puolen tunnin kävelymatka markettiin. Tein tikusta asiaa ja lähdin kävelemään. Samalla tuli käytyä niinkuin "ihmisten ilmoilla". Söin kesän ensimmäisen jätskikioskista ostetun jäätelön: pehmiksen.Nam :-)
No niin laihduta tässä nyt,eilen syötiin uusia pottuja ja silliä ja muikkuja ja nyt tuli sitten jäkkäriksi jätskiä,namm....aijai aijai..
Tuli tietysti minunkin nälkä, kun tulin juuri mereltä veneilemästä. Sielläkin oli ihana ilma, melkein tyyni ja lämmin, vaikka yleensä siellä on aina viileämpää kuin maissa.
Valitsenkin tuosta palan kinkkupiirakkaa ja teetä, niin eiköhän nälkä lähde.
Täällä näkyy olevan aika paljon ihmisiä, mutta kaikki eivät syystä tai toisesta välitä kirjoittaa nimeään vieraskirjaan.
Hyvää illanjatkoa kaikille toivoo Saara
On semmoinenkin ohje, ettei enää klo kuuden jälkeen (illalla) saisi syödä. Mutta minä olen ajatellut, että sillä tarkoitetaan sellaisia, jotka käyvät nukkumaan jo klo 21-22. Meikäläinen tuskin koskaan edes klo 23. Pakkohan se on iltapan nauttiminen tapahtua myöhemmin. Muuten nälkä kurnisi suolissa eikä uni tulisi.
Minä se vetelen lenkkejä jotta voi sen jälkeen syödä reilua ja reilusti lenkkiä. Millom missäkin ja minkäki näkösenä.niinku minäki.
Oli mukava kun poikkesit lenkilläs tännekin. Kyll kai Sinä grillimakkaran täälläkin nautit lisukkeiden kanssa. Hyviä hikilenkkejä.
Hyvät kesäkahvilan kävijät
Onko teissä ketään, joka osaa niittää viikatteella siten, että se ei tunnu lainkaan raskaalta. Viikatteella niittäminen on nimittäin taitolaji, ei voimalaji.
Maalaistaustani takia olen jo hyvin nuorena joutunut niittämään ruohoa vuohille ja lampaille, joten tämä homma minulta sujuu hyvin. Väitänpä, että olen kylän paras niittäjä, ainakin naisten senioriluokassa.
Niittäminen on todella tehokas tapa pitää kurissa suuren pihan sivualueita. Kun kaksi ruohonleikkuria ja trimmeri eivät riitä, haetaan esille sepän takoma viikate, heinähanko ja -harava.
Näin me äsken tehtiin, minä niitin ja mies ajoi ruohot pois.
Ja taas on tietenkin kova nälkä ja jano. Valitsenkin tällä kertaa hyvän lohivoileivän ja olutta.
Nähdään taas huonenna!
Kuule DraamaSaara, minä jouduin paljon niittämään nuorena, oikeastaan lapsena jo. Kauraa oli kaikkein hauskinta niittää. Se ei ollut yleensä mennyt lakoon ja oli lyhytkorsista. Lehmiä varten niitettiin ojan piennar heinää säkeittäin.
P.s. Juoda pitää, kun on näin kuumaa. Hyvää yötä vaan kaikille!
Viikatekokeilua viimeksi lapsena, silloinhan oli 'pakko' saada edes vähän....
Aikuisiän sirppihommat meni sen verran näpeille, että jäi puolimetrisen pihanurmikon leikkuupuuhat kesken.
Kävi mielessä, että olispa vielä se lekakin...vai vasarako siinä on? :)))
Saavat toiset hoitaa sellaiset talkoot nykyisin.
Kesäistä päivänjatkoa, vaikka äsken tulikin vettä kaatamalla...täälläpäin.
...mutta taisi viikatemies napata terveiset.
Tässä tuoreemmat, jospa kelpaisivat...pidän peukkuja!
Lukiessani tuli mieleeni oma niittämiseni.
Sodan jälkeen vuonna 45-46, (en muista) meillä oli yksi lehmä. Ja koska ei ollut omaa laidunmaata jouduin syöttelemään sitä siellä missä oli vapaata niittyä.
Joka tapauksessa isä antoi sille tuoreita perunanvarsia ilta ruoaksi , mutta ne piti niittää ensin.
Isä antoi vaihtoehdon illansuussa, joko menen lehmän kanssa niityille, tai niitän nuo perunanvarret. Minä valitsi nuo perunanvarret, otin viikatteen vaikka olisi pitänyt ottaa sirppi.
Koska nuo varret eivät pysyneet pystyssä, laitoin jalkani varsikon päälle ja huitasin viikatteella.
Arvatteko mihin, sääreenipä tietysti.
Siihenhän aikaan ei tullut lääkäriin meno edes mieleen, ja niinhän se mäti koko mätäkuun syksy kylmiin saakka. Paksu side oli jalassa kun tanssimaankin mentiin.
Mutta sain suuren arven, joka vieläkin loistaa etusääressä muistona niittämisestä.
Näistä muistoista tulee mieleeni, että aika kuluu ihan mielettöman nopeasti. Luin tänään mökkipäiväkirjaa, joka oli aloitettu 1988 ja jossa oli kerrottu tapauksista, jotka tuntuvat olevan ihan tuossa juuri lähimenneisyydessä. Ja siitä on kuitenkin jo 17 vuotta!
Täytyykin nyt vaan yrittää elää tässä ja nyt ja nauttia tästä kesästä ja lämmöstä, eikä liikoja pohdi syntyjä syviä.
Nyt taitaa pian olla aika mennä yöpuulle. Hyvää yötä.
Nyt ja tässähän sitä olisi elämänsä elettävä.
Mutta joskus kun vain tuntuu siltä ettei enää ole elämää ilman muistoja.
Mikä siinä lieneekin kun kaikki menneet ajat , sota-ajankin lukunottaen, nykymuistoissa tuntuvat siltä oikealta ELÄMÄLTÄ.
Kuukausi sitten oli elämää, samoin viikko takaperin ja eilinenkin päivä. Kaikki mennyt putkahtaa mieleen hyvänä aikana, nykypäivä ei ollenkaan.
Se on vain tämä melankolinen luonne.
Hyvää kesää ja nykypäivää.
Kyllä se kuuluu tähän ikään se muisteleminen. Mikäs sen mukavampaa jos nuoruuden ystäviään tai sitten sukulaisia tapaa ja aletaan oikein muistella. Muistuu kaikki tunteetkin niin elävästi ja mitä joku sanoi. Katsos meidän aivomme olivat tuoreet ja tallensivat tarkasti asiat. Ne sinä muistat vieläkin. Yritäpäs muistaa nyt mitä pari viikkoa sitten päivä päivältä teit. Aika vaikeaa on. Tuntuu ettei saa oikein ajasta kiinni. Minä olen perustellut itselleni tuota muistelua, että onko se niinkuin tämän eletyn elämän kasaamista mielessään.
Olimme eilen saaressa saunassa ja luin taas mökkipäiväkirjaa ja muistelin menneitä! Olin kirjannut juhannuksen 1988 tapahtumia muistiin ja silloin olikin aika erikoinen juhannus.
Lähdimme klo 2 aikaan aamuyöllä ulkosaaressa olevasta huvilasta juhannuksen vietosta kotiinpäin ja aivan yht´äkkiä laskeutui sankka sumu, niin että olimme täysin hukassa emmekä voineet jatkaa matkaa. Suuntasimme läheiselle luodolle, jossa kasvoi yksi vanha puu ja jonka hahmo vielä jotenkin erottui. Mies rakensi meille nuotion ja siinäpä olikin vasta oikea juhannuskokko todelliseen tarpeeseen. Lokit ja tiirat kirkuivat koko yön.
Veneestä haettiin penkki ja siinä nuotion lämmössä sitten nuokuimme puoli viiteen saakka, jolloin sumu alkoi hälvetä, saarien yläosat tulivat ensiksi näkyviin ja tajusimme, missä ollaan. Lähdimme ajamaan vielä osittain maidonvalkoisessa maailmassa, mutta kun saavuimme kotisaareen, oli sumu kokonaan hälvennyt, aamuaurinko paistoi ja satakieli lauloi.
Pienen luodon vanha puu on myrskyssä kaatunut, mutta aina kun ajamme sen ohi, muistuu mieleen tämä muistorikas yö autiolla saarella.
Huomenta! On mukava taas tavata. Sinulla jo muistot pukkaa mieleen. Minulle tuli vitsien palmusaari mieleen, kun aloit kuvailla luodolle menoanne. Heräsin aamulla liian aikaisin, kun katsoin väärin kelloa. Huomasin vasta kahvin juotuani, että olin tuntia etuajassa. Tehdään tästä hyvä päivä, jos se meistä riippuu.
Näin aikaisin olen jo täällä istumassa. Nyt on niin loistava ilma että tekee mieli vain tuoksutella aamuvarhaista raikkautta.
Taivaalle piirtyy suihkarin vitivalkoinen vana, kaunis sekin...taivastie.
Ollapa siellä katselemassa maailmaa.
Silti hyvä täällä, tänäänkin.
Huomenta, huomenta!
Poikkesin minäkin ennenkuin alan tuo kahvinjuonnin ja lehdenluvun. Piti vain tulla katsomaan ketä yökyöpeleitä ja aamunvirkkuja täällä on käynyt. Taivas on ihan sees täälläkin.
Huomenta tosiaankin!
Tässä jäin mietiskelemään eilistä formulakisaa. Mielenkiintoisin aikoihin. Jännitysmomentit tällä kertaa katsomosta, mitä kaikkea radalle ilmestyykään. Hyvinhän se sittenkin meni, kai.
Yleensä katsojat ovat olleet odottamassa niitä sattumuksia, seköhän siinä lajissa niin viehättääkin. Se kuljettajien henkensä kaupittelu?
Mika Salo on mukavantuntuinen kommentaattori, rauhallinen ja huumorintajuinen. Harvoin silti tulee katsottua, toista se oli silloin, kun 'herkkua' nähtiin vain joskus ja jouluna.
Aukaisin eilen Tv:n juuri ennen lämmittelykierrosta, enkä tiennyt koko jutusta mitään. Katsoin lähdön ja seurasin vähän aikaa, josko yleisön rektioita olisi näytetty. Kai ne Amerikassa osaavat vaatia pääsylippurahoistaan korvauksia joukkokanteella, luulisin. Aikamoinen tapaus tuo oli. En ole vielä lukenut, vaikuttiko tuo mitenkään pisteisiin.
Tulipa mieleeni, että kerran suihkarissa ollessani rupesin miettimään, että minä olen nyt tuon pienen pisteen sisässä, jota joku katselee maasta käsin. Ajatus tuntui ihan huikaisevalta ja väitänpä, että vähän jopa pelkäsin.
En kylläkään ole lentopelkoinen, mutta kyllä vähän arveluttaa, miten se valtava massa pääsee liikkeelle ja miten sieltä tullaan alas!
Olen tänään käynyt läheisessä kaupungissa hammaslääkärissä, jossa tehtiin pieni ienleikkaus. Siksi tuntuu olo nyt niin väsyneeltä, kun aina vähän tuollaista toimenpidettä jännittää, vaikka se kyllä meni oikein hyvin. Mutta kotiin tultuani nukuin pitkät päiväunet.
Tuntuu että hammashoito on "viivytystaistelua".
Nyt taidan ottaa vihreää teetä virkistykseksi. Kaikille kahvilankävijoille hyvää illanjatkoa.
...mutta jonkun suuremman sisällä! Täytämme siellä jonkinkokoisen tyhjän paikan, ehkä.
Kerran unessa leijuin avaruudessa, unessakin nukuin mukamas....ajatellen, miten hyvä oli olla.
Ne kerrat, kun olen lentsikassa istunut, olen nauttinut.
Mukavia jatkoja teille, 'isommat tai pienemmät pisteet'!
Kun onnenapilan rouva lähti lomalle laitoimme kesäkahvilan pystyyn. Kyllä tässä on leipänsä tienannut ja vuokran saanut maksettua. Mutta nyt on aika lopettaa kesäkahvilan toiminta, onhan onnenapilaan taas tullut eloa. Se vaan on ollut tuolla nurkan takana ja toivomme kaikki, että sen toiminta jatkuisi taas, niin että tutut ja tuntemattomat turistitkin siellä viihtyisivät. Onnea Onnenapilalle t: lomatuuraajat.
Oikein puhut Leny. Hyvin ollaan tuurattu. Katsoin juuri, että kesäkahvilassa on käynyt 4609 kävijää tähän mennessä, ei ollenkaan huonosti! Minulta myös terveiset kaikille jotka ovat poikenneet täällä.
emäntähän minä olen aina ollut niissä kahviloissa,missä minun nikkini on loistanut aloituksen tekijänä.
Korjataan nyt leski olen ,en rouva,mutta jospa vielä joskus ehtisen senkin nimityksen saamaan;))D
Kesäkahvila Onnenapila on sinun aloitus Leny ja toki olet hyvin emäntänä toiminut ,vieraat ovat viihtyneet.
Eihän tässä nyt mitään muutoksia tarvita,jatka vain sinä toimintaasi,samahan se on kuka aloitteen on tehnyt.
Se vain jatkui minun kohdalla,kun olen ollut niin itsepäinen ,että ärtymyksestä ja vastustuksesta huolimatta, aina vain aloituksen tein.
Kyllä on ollut mielipahaakin ja ivailua tuosta aloittamastani kahvilasta,mutta olen pyrkinyt ne sivuuttamaan ja siksi ketju on niin kauan ollut hengissä.
Edelleen olen sitä mieltä,että tarvetta tälläiselle kaikelle kirjoittelulle olevaa ketjua tarvitaan.
Rönsyily on ollut luvallista ja ei ole ollut mitään rajoja aiheille.
Jokainen kirjoittaja on omalla tavallaan ketjua rikastuttanut ja on siksi ollut tuiki tärkeä henkilö.
Jatketaan ,mikä missäkin ,toivotaan että kirjoittajia löytyy,joka ketjuun.
Hyvää juhannusta kaikille tässäkin ketjussa kävijöille,ja aloituksen tehneelle.
Huomenta ja kiitos sanoistasi. Meinasin viime puheenvuorossa kirjoittaa emäntä, mutta ajattelin että pidät enemmän rouva nimityksestä. Eikö olekin kummaa, kun täällä varovaisesti vieraisiin ihmisiin tutustutaan ihan pelkästään näiden kirjoitusten avulla. Mutta yhteista meillä on, että olemme samaan ikäluokkaan kuuluvia. Sen vuoksi minä tunnen olevani niinkuin oikeassa porukassa. Kirjoitellaan.
P.s. Toivon, että saat taas voimasi takaisin, kun noin hyviä neuvoja nyt saat. Ystävyys kantaa.
olet,tänne nurkan taakse vain tulit.
Avasin uuden Onnenapilan ja löydät kai tiesi sinnekin.(niinhän toivoit minun tekevän ,ymmärsin ?)
Mukavaa on vaihtaa mielipiteitä asiasta,kuin asiasta.
Toivon ,että kurkkaat tänne ja näet viestini,,kirjoitellaan.