Meillä oli eka kertaa A, B jne. Miten tiukkaa kouluissanne oli arvostelu? Onko A vain "oikeesti hyvä"?
3-luokkalaisen numerot
Gwen
141641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
vedä A hanuriis.
Ei saa arvostella tuon ikäisiä, kaikki kirjaimet on hyviä ja sen takia on arvostelu numeroilla jätetty pois ettei niitä tarvita vaan ne voivat tuhota horjuvan itsetunnon. Tuon ikäiselle riittää että hän itse ajattelee olevansa hyvä, sillä mikä hän aikuisten mielestä "oikeasti" on ei saa kertoa lapselle sillä voimme olla pahasti metsässä ja lapsi raukka uskoo.
Sanokaamme mieluummiin että hyvin meni, tällöin on vain voittajia eikä kukaan häviä mitään.
Tässä iässä voi olla vielä diplomaattinen. Myöhemmin on numeroiden aika ja kriittisen arvostelun aika.
Vastasitpa hienosti,ja tämä tulisikin muistaa meidän vanhempien kun se itse ajatus tosta arvostelumuodosta tuppaa unohtumaan välillä!
joka aina tönii, lyö, kiusaa, puhuu rumia, ei tee tehtäviään, tavarat kateissa...jne. Sanotaanko hänellekin, että "hienosti menee, jatka samaan tapaan"!???
Arvioinnin tarkoituksena on ohjata lasta oikeaan suuntaan ja antaa vanhemmille palautetta lapsen tiedoista ja taidoista. Jos mitään negatiivista ei tuoda esille, ei juuri kehitystäkään voi tapahtua, kun kuvitellaan, että kaikki on hyvin! Ja ettei kukaan ymmärtäisi väärin, haluan korostaa, että sen "ikävänkin" asian voi tuoda esille myönteisin ilmaisuin.
En minäkään kannata numeroita alkuopetusluokille, mutta saman asianhan ajaa rasti-/kirjain- ym. systeemit. Samalla tapaa ne erottelevat tietoja ja taitoja.
Minä en ainakaan tarkoita että huonoista asioista tulisi kehua!
Mutta ehkä ne arvioinnit ei pitäisi vanhempien yrittää kääntää numeroiksi(tätä olen itsekin sortunut mielessäni tekemään)
Eli kyllä meillä ainakin kehuttiin ekaluokkalaisen esim:hyvää arviointia matikassa/lukemisessa jne.Sitten keskusteltiin vähän huonommasta käytös ja "huolellisuus"arvioinneista.Mutta niistä kyllä keskustellaan syksylläkin ja koitetaan parantaa näitä.
Olipa ilkeämielisesti kirjoitettu. Kukaan normaali aikuinen ei sano lapselle jolla on vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja käyttäytymisessä että jatka samaan tahtiin.
Luulin että tyhminkin aikuinen ymmärsi että tarkoitin ettei arvostella kovin jyrkästi oppiaineita esim. lukemista ja kirjoittamista jne.
Sehän on koulunkin tarkoitus, ei ole numeroita 4-10 koska ei haluta liikaa kiinnittaa huomiota numeroihin, koska näissä aineissa moni voi vielä hyvinkin kehittyä ja pärjätä. Mutta jos heti kolmannella saisi matikasta esim kuutosen niin se voisi lamauttaa lapsen oppimisen.
Itse olen kova jännittämään ja jos on liikaa suorituspaineita ja kriittistä arvostelua niin voin hyvinkin epäonnistua pelkästä jännityksestä.
Tottakai voi sanoa että harjoittele vielä jotakin, mutta ei niihin todistuksiin kannata liikaa paneutua ja ruveta muutta maan numeroiksi.
Tämä siis oppiaineista, käyttäytymisen arvostelusta en ole puhunut, mutta jos huomaa lapsella olevan vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa niin tuskin se ainakaan lasta haukkumalla parane. Mieluummin olkaa itse esimerkkejä lapsillenne kuinka kauniisti ja kohteliaasti käyttäydytään. Asettakaa rajoja mutta AIKUISMAISELLA tavalla, ei rääkymällä ja räyhäämälla ja kiroilemalla.
Et kyllä sanallakaan maininnut viestissäsi, että tarkoitit vain oppiaineita, joten miten oletat, että lukija kuvittelee sinun kertovan vain oppiaineiden arvioinnista? Varsinkin, kun useimpien koulujen todistus alaluokilla on hyvin käytös- ja työskentelytaitoihin painottuva.
En vääristellyt tekstiäsi. Toin vain oman näkökantani asiasta esille. Tänne palstalle ei kannata kirjoitella, jos ei hyväksy toisten ASIALLISESTI kirjoittamia mielipiteitä! Otapa suora lainaus edellisestä tekstistäni, jossa puhun ilkeämielisesti!
Miten kategorioisit omaa tarinaasi: "Luulin että tyhminkin aikuinen ymmärsi että tarkoitin..." Aikuismaista, kohteliasta tekstiäkö?? Vai ilkeämielistä, heikon itsetunnon paljastavaa, keskenkasvuisen henkilön ajatuksenjuoksua...???
Kysyit, että onko oikein että jos lapsella on käyttäytymishäiriöitä niin sanotaan vaan että jatka samaan tahtiin. Kuka normaalijärkinen edes viitsii kysyä tuollaista päivänselvää asiaa.
Enkä tosiaankaan usko että kukaan vanhempi sanoo sosiaalisia ongelmia omaavalle häiriökäyttäytyjälle että jatka samaan malliin, hyvin menee. Minusta on ihan älytöntä että joku kyselee tuollaisia kysymyksiä-
Vai luuletko tosiaan että täällä joku ajattelee että jos lapsi lyö tönii ja potkii että hänen vanhempansa sanovat lapselle :Jatka samaan malliin" .......
En tosiaan ymmärrä ajatuksenjuoksuasi. Olen pahoillani, mutta olemme todella eri aaltopituuksilla.
Näin kirjoitit:
"Ei saa arvostella tuon ikäisiä, kaikki kirjaimet on hyviä ja sen takia on arvostelu numeroilla jätetty pois ettei niitä tarvita vaan ne voivat tuhota horjuvan itsetunnon. Tuon ikäiselle riittää että hän itse ajattelee olevansa hyvä, sillä mikä hän aikuisten mielestä "oikeasti" on ei saa kertoa lapselle..."
= > Minun mielestäni lapsi kyllä tarvitsee ohjausta ja oikaisuakin käyttäytymiselleen, eli saa arvostella, asiallisesti!!
Minä vain yritin selventää, että kaikille ei voi "sanoa ja antaa uskoa, että hyvin menee, kuten sinä kirjoituksessai ehdotit". Onko se vaikeaa myöntää, että kirjoituksestasi sai sen käsityksen, että ei saa arvostella? Jos on, lue ensimmäinen lauseesi uudelleen!
Hyvä juttu... sitähän minä tarkoitin juuri että jos lapsi lyö potkii ja käyttäytyy huonosti niin ei saa sanoa mitään, sitähän minä juuri tarkoitin, siis SINUN mielestä mutta en OMASTA MIELESTÄNI vai tuletko nyt kertomaan mitä minä tarkoitin. Itse haluat käsittää väärin mutta omapa on asiasi käsitä miten haluat ei kuulu mulle. HYvää jatkoa ja näkemiin.
Tarkoitin kuitenkin oikeasti ettei ole niin suurta merkitystä saako lapsi esim. lukemisesta a vai b.... Tai muista kouluaineista, en tarkoittanut ollenkaan käyttäytymistä kun kirjoitin mielipiteeni.
kun asiasi selvensit!
Lapseni siirtyi nyt 4:lle luokalle ja 3:n luokan todistuksessa ei kyllä ollu ku ruksit eikä numeroita eikä kirjaimia. Kyllä minusta sais numerot olla. Ennen vanhaanki sitä tsempattiin niitten mukaan ja mistä muusta ne vanhemmat näkee miten menee oikiasti. Esimerkkinä lapseni sai enkun kokeista koko ajan 9-10 ja sitte kuiteski ruksi oli edistyt kohdalla. Todella törkeää ja lapsi oli kuiteski luokan parhaita enkussa. Ois ollu kiva nähä se numeronaki lapsen itekki. Ope vielä kehu meille vanhemmille että etevä lapsi tässä aineessa. Ois se ollu kiva.... semmosta se on. Eipä se ennen vanhaankaan meän koulua haitannu vaikka nro:t saatiinki. En ymmärrä tommosta. Innostas se lastaki taas seuraavana vuonna. En ole koskaan vaatinu lapseltani kummempua mutta koulu menee ihan hyvin ja itsenäisesti lapsi läksyt tekee jos joku luulee nyt että haluan kehuskella lapseni koulumenestyksellä, sitä se ei ole vaan muistelen tosiaankin vain omaa lapsuuttani jolloin saatiin numerot. jotkut oli hyviä ja jotkut oli huonoja ja sen mukaan toimittiin.Tyhjää vouhotusta tommoset kirjaimet ja ruksit. Aivan ku lastentarhajuttuja ja koululaisiahan ne jo ovatki.
Minäkin olen sitä mieltä, että numeroarvostelu on kaikkein selkein. Se kertoo parhaiten sen, missä mennään. Nykyään taitaa suurin osa lapsista saada samanlaisen todistuksen: olet saavuttanut tavoitteet (tai jotain muuta yhtä älykästä). Numerot kehiin, hyvät opettajat!
samaa mieltä täälläkin.
Mielestäni rastilla kohdassa "on edistynyt" ei ole minkäänlaista informaatioarvoa sen kummemmin lapselle kuin vanhemmillekaan. Jos numero on vaikka 8, tietävät sekä vanhemmat että lapsi, että ihan hyvin menee, mutta paremminkin voisi mennä. Ja sitten voi asettaa vaikka tavoitteeksi sen ysin. Tai numeron pitämisen kasissa. Hieman hankala on asettaa tavoitteeksi sitä ruksia, kun ei oikein edes tiedä mitä sen saaminen edellyttää.
Oma tyttäreni sai ekaluokan päätteksi mainion sanallisen todistuksen. Ei ruksin ruksia vaan selkein sanoin se, mitä vuoden aikana on tapahtunut ja mitä pitäisi vielä lisää harjoitella.
En siis väitä, että numeroita aina tarvittaisi, mutta jos vaihtoehto on joku ruksijuttu, niin onhan se numerotodistus vähän fiksumpi.