Olen seurustellut tällä hetkellä puolisen vuotta eronneen miehen kanssa. Hänellä on kariutuneesta avioliitostaan 5v ja 8v lapset. Itselläni ei lapsia ole. Lapsia en ole vielä tavannut. Milloin ja kuinka pian te vastaavassa tilanteessa olleet tapasitte lapset ensimmäisen kerran?
Lasten tapaaminen
Tuleva nyxä
332706
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Jätä hyvänen aika edes sinä toisten lapset rauhaan! Mikä ihme saa ihmiset tuhoamaan joka ainoan lapsen täällä suomen maassa! Eikös nuo nyt riitä, mitä esim. täälläkin on keskusteltu! Älä nyt sinä enää lisää vettä myllyyn! Anna lasten elää lapsuus aivan rauhassa puuttumatta millään muotoa heidän hyvään lapsuuteen! Sä et saa kuin pahaa aikaan. Olethan jo vienyt heiltä isän, älä enää tuota surua ja tuskaa tulemalla esiin heille! Minä pyydän!!!
Miten niin alkuperäinen kirjoittaja on vienyt lapsilta isän? Hänhän oli alkanut seurustella eronneen miehen kanssa?
Pomppas!!
Sinulta on joku todella tainnut napata miehen, kun olet noin katkera!
Eikö äskeinen kirjoittaja sanonut tapailevansa ERONNUTTA miestä!?
lapset noin vähän yli puolen vuoden jälkeen.
Menimme sirkukseen joten hämminkiä ei syntynyt.
Olin kyllä itse aika jännänä.
Sen jälkeen olen tapaillut hyvinkin harvakkseen, kerran olimme teatterissa ja kerran lapset olivat mökillä.
En ole uskaltanut kovasti tuoda itseäni ja halua tavata julki, jotenkin olen huomannut että isä haluaa olla lastensa kanssa ja tilanne muuttuisi jos minä siinä mukana olisin.
Tahtoa olis, mutta uskallusta puuttuu...
Voi ei minä tapasin lapset jo parin viikon seurustelun jälkeen.Olen näemmä tuhonnut lapsien lapsuuden ja vienyt isän.No hoh hoijaa..Onneksi ei miehen exä ole samaa mieltä :D Lapset tulevat noin kerran kuukaudessa tapaamaan pelkästään minua kun lasten isä on töissä.Lasten omasta tahdosta ja miehen exäkin on tyytyväinen kun tulen lasten kanssa niin hyvin toimeen.
Me olemme yhdessä olleet jo monta vuotta.
Täytyy kyllä myöntää että minä tapasin lapset todella pian.Mutta me olimme jo varmoja suhteestamme ja muutin pian mieheni luo joten siinä oli paha itseään piilotella.Lapset suhtautuivat hienosti ja kaikki on mennyt hyvin. Aluksi tapasin vain vähän kerrallaan lapsia.Tulin pariksi tunniksi kerrallaan tänne lasten isän luo,lasten ollessa täällä.
Rohkeasti vaan tapaamiseen,mutta suosittelen että tapaat lapset jos olet varma suhteestanne ettei laspille esitellä jatkuvasti uusia naisia,mutta ilmeisesti teidän kohdalla näin ei edes ole.
Hyvää jatkoa teille :)
ja ettei joku ehdi älähtää että eikö ne lapset näe isäänsä ollenkaan :D niin..lapset ovat meillä joka toinen viikonloppu ja viikolla arkipäivän.
Edelleen jaksan ihmetellä miksi sellaiset ihmiset tulevat tänne jakamaan neuvojaan jotka eivät uusperheellisyydestä mitään tiedä??? Joka ikiseen ketjuun tulee vastauksia että oot vieny lapsilta isän ja oot taas se kamala naikkonen.
Nämä ihmiset ei kaiketi tiedä että ihmiset eroaa muistakin syistä kun siitä että joku kamala naikkonen vie lapsilta isän.
Joo,olen huomannut saman. Täällä on jokaisessa ketjussa syytöksiä, että naikkonen on vienyt lapsilta isän. Eiköhän ihmisillä ole ihan "oikeitakin" syitä miksi eroavat.
Toiseksi ihmetyttää, että minut teilataan heti kättelyssä, jos haluan yhteistä tulevaisuutta eronneen miehen kanssa lapset huomioon ottaen, sillä hehän ovat syyttömiä vanhempiensa eroon.
Eikö eronneelle miehellekään suoda toista tilaisuutta onneen?
Kun eronnut nainen ottaa itselleen miehen, niin hän jakaa kasvatusvastuutaan, mutta kun eronnut mies ottaa itselleen vaimon, niin hän pakoilee kasvatusvastuutaan.
Näin se vain tuntuu täällä olevan.
mutta entä kun kaksi eronnutta,lapsia molemmilla, ottaa vastuun yhteisestä elämästä,siinäpä kymysys, teille kaikille???!!!
Hyvin yksinkertaista: silloin mies vaihtaa omat lapsensa naisen (=lumpun) lapsiin (eli pakoileen edelleenkin omien lastensa kasvatusvastuuta) ja nainen (vastuuntuntoisena äitinä) jakaa kasvatusvastuutaan.
heh heh, näin se tällä palstalle menee...
Niinpäs, ja miltähän mahtaa miehen omista lapsistaan tuntua, kun oma isä onkin jokapäivä sen lumpun lasten kanssa, ja heitä itseään isänsä näkee vain jokatoinen viikonloppu jos silloinkaan. Taitaa lapsista tuntua todella kauheelta, että he eivät olekkaan enää isälle ne tärkeimmät vaan aivan ventovierraat lapset!!!
Tässä kohtaa lasten äiti vois vähän valistaa lapsiaan, että sellanen isä teillä on, joka vaihtoi teidät näiden lunttujen lapsiin!!!!
On sanoisin aika yleistä muuten! Onkohan se miehelle helppo omaksua lumpun lapset ominaan, ja jättää omat lapset? Miehet vois vastata joille tämän on arkipäivää.
Mikä tekee lumpun lapsista paremmat että omia ei enää haluu nähdä kuin kerran kuus tai vain soittelee kuulumisia. Unhotaakin voi kokonaan.
Ja lasten ehdoton etu on, että äiti muistaa (mieluiten päivittäin) muistuttaa lapsia siitä, että heidän isänsä on kaikki viikot sen lumpun lasten kanssa eikä heidän ja että isä vaihtoi heidät luntun lapsiin.
Onneksi lasten äiti osaa jakaa kasvatusvastuunsa.
Lapsille on aina kerrottava totuus! Jos heidän isänsä on vaihtanut lapsensa niin on se kerrottava totuuden mukaisesti. Muuten lapset oppivat valehtelemaan!
Ja onhan se lastenkin hyvä tietää millainen isä heillä on. Etteivät elättele turhia toiveita isästä. Niin eihän kaikista tarvi pitää, koskee myös isiä, ettei omista lapsistaan tarvi pitää jos on lumpun lapset paremmat, niinkuin täällä on annettu ymmärtää. Miehen lapset ovat täys ääliöitä mutta lumppu kehuu omia, miten he osaavat kaiken!
Siinä varmaan syy miehellekin vaihtoon, että jos on parempia tarjolla, niin mikäs estää vaihtamasta!
Ja kannattaa ehdottomasti korostaa lapsille, että vain 50 % heidän perimästään tulee isältä, että se toinen äidiltä tuleva perinä on sentään kunnollista.
Lasten korville on myös erityisen mieluisaa kuulla, että isä ei heistä välitä, että isä tykkää enemmän lumpun lapsista jne. Ja kannattaa myös aina muistuttaa lapsia siitä, että isä ei heitä kestänyt vaan vaihtoi heidät parempiin. Näin lapsen itsetunto kasvaa ja lapsi tuntee olevansa erityisen huolehdittu ja rakastettu äitinsä kodissa.
Tuo pitää paikkansa! Näyttää tosiaan siltä, että äiti on kuitenkin se vahvin ihminen ja hänellä on elämä hallinnssa. Häneen lapset voi aina luottaa. Isä poistuu paikalta, kun tulee ongelmia, mutta äiti ei koskaan hylkää, vaan auttaa elämässä eteenpäin.
Ja näin olemme rakentaneet, erityisesti pojallemme, hyvän mallin siitä, että millainen on mies/isä. Kun poikamme sitten tekee samoja virheitä kuin isänsäkin, on meidän aina muistettava syyttää pojan isää huonosta miehen/isän mallista, jotta pojan itsetunto ei kokisi kolausta.
Ja onneksi vielä aikuisella pojallammekin on äiti, johon hän voi aina luottaa ja tukeutua.
..jos lasten äiti alkaa seurustella eronneen miehen kanssa, jolla on lapsia edellisestä liitosta, tuleeko äidistä automaattisesti lunnttu ja naikkonen, joka vie lapsilta isän???
Mikä tekee niistä "naikkosen" lapsista huonompia kun muut lapset? Pitäisikö naikkosen lapsien muuttaa isälleen ettei toisten lasten isä vaan ole enempää naikkosen lapsien kanssa kuin omien???
Uskomatonta.Meillä tilanne se että lasten äiti ei suostu enempään kuin joka toinen viikonloppu.Että ei ole isän vika kun näkee enemmän minun naikkosen lapsia täällä kun omiaan.
Eikä hän mitään ole lapsia vaihtanut.
Mistä löytyy sellainen isä, jolle toisen lapset ovat saman-arvoiset tai jopa tärkeimmät kuin omat??? Sellainen mies ei olisi lapsiaan edes ansainnut.
Jos mies ei tule omia lapsiaan katsomaan kuin kerran viikossa, kerran kuussa tms. niin kyllä lapsetkin sen ymmärtää, että he eivät ole enää tärkeitä isälle.
Eikö se ole vaihtamista jos omat eivät enää kiinnosta?
Tällöin äidistä tulee (automaattisesti) lumppu ja naikkonen, joka on vienyt toisilta lapsilta isän ja vaimolta miehen. Ja nämä lumpun lapset ovat syrjäyttäneet miehen omat lapset.
Se tekee niistä naikkosen lapsista huonompia, että ne ovat sen naikkosen lapsia eivätkä äidin.
Kun äiti ei anna isän tavata lapsiaan muulloin kuin vain tapaamisviikonloppuina, niin silloin äiti ehdottomasti vain suojelee omia lapsiaan tältä lumpulta ja tämän lumpun lapsilta.
Miksi äidit aina tekevät lapsia sellaisten miesten kanssa, jotka hylkäävät lapsensa. Miksi äidit eivät valinneet lapsilleen parempia elinolosuhteita.
Mutta lohduttavinta tässä on se, että ÄITI ON AINA OIKEASSA!
Pystytkö itse ennustamaan kun tapaat miehen, mitä hän tekee vaikka 6 uvoden päästä?
Jos mies on tapaamisen aikoihin ollut ihana, menty naimisiin ja tehty lapsia, miten voit olettaa, että sama ihana mies on vieläs itä vuosien päästä eikä jätä sua?
Sehän olisi helppoa jos tietäs etukäteen , miten asiat menee, ei kukaan sillon varmaan lapsia tekkis, jos tietäs et isä lähtee lätkiin muutaman vuoden päästä? Äly Hoi!!
Kaikki haluu lapsilleen vain parasta, tottakai, mutta kun se ei ole niin yksinkertaista!!!!
Monessa tapauksessa kyllä, äiti on oikeassa!
Vielä kuolinvuoteella äidin tulee muistuttaa lapsiaan siitä, että miten isä vaihtoi heidät siihen lumppuun ja sen lumpun lapsiin. Ja että miten isä hassasi lapsille kuuluvat perintörahatkin siihen lumppuun ja miten nyt se leskilumppu asuu talossa, joka oikeasti kuuluisi kokonaan lapsille.
Nyt äiti voikin kuolla levollisin mielin, hän on toteuttanut lasten edun.
Herranjee sentään! Tämä muijahan on jutellut koko ajan itsensä kanssa!!! Ja noin pitkä ketju...
Hänellä on täydelliset ajatukset, joihin me kaikki osallistutaan. Ei mitään lisättävää. Minä ajattelen ainakin aivan samoin, joka sana on hänellä totta! Täällä kaikki olemme samaa mieltä.
Niinpä tietysti. Te "kaikki" olette samaa mieltä. Päivän parhaat naurut! :-))))
P.S. Vaihtele nyt sitten edes noita kielioppivirheitä viesteissäsi...
Emme voi mitää sille, jos sinut on monta kertaa jätetty, eikä sinua kukaan enää huoli. Jos miehellä on noin pienet aivot tai ei niitä ollenkaan, eihä muuta voi vaatiakkaan, kuin aivan tyhjiä sanoja! Minäkin nauran:))))))))))))))))
Ei ole jätetty kuin kerran. Ja onneksi akka häipyi. Oli yhtä hullu kuin "te". Toista se on nykyinen. Jesss..... ;-)
Kiitos rohkeista sanoistasi, Jokke. Exä kuuluu ihan oikeasti menneeseen. Kun kerran on erottu juridisesti ja taloudellisesti, niin on osattava erota myös sosiaalisesti.
Yritin tässä viestiketjussa karrikoida monien näiden viestien sisältöä, mutta ilmeisesti epäonnistuin. Kun exä, äiti tai isä, purkaa kommenttieni tavoin vuosia eron vihaa ja katkeruutta entiseen puolisoonsa (kuvitellen vielä sen oikeutetuksi), niin se ei voi olla näkymättä ja tuntumatta lapsen elämässä ja myös monen muun elämässä. On uskomatonta, jos äidit kuvittelevat, että heidän kuuluu kertoa ”totuus” lapsille lasten isästä ja siitä lumpusta. Jos me kykenisimme edes kerran empaattisuuteen ja asettuisimme lastemme asemaan tai muiden osapuolten asemaan, niin voisimme ehkä tajuta, että lapsillamme ON OIKEUS luoda itse käsityksensä vanhemmistaan (ja muistakin).
Entisellä puolisollamme on yhtäläinen oikeus omaan elämäänsä kuin meilläkin. Ihmisenä hän ei ole meitä yhtään huonompi vaikka mitä muuta väittäisimme.
Hitaasti hyvää tulee! Älä itse ainakaan pyydä että halusit heitä nähä, odota kutsua lapsilta tai lasten äidiltä! Sillon se vois onnistuu.
Mutta odota ensin noin 20 - 25 vuotta! Turhaan sinä änget aikaisemmin! Rahauassa vaan askel askeleelta. Voisitte mennä yhdessä vaikka pitsalle!