Taustaa: naimisiin 27v. sitten vaikean suhteen jälkeen tavoitteena lapsi ja tavallinen elämä. Ei siis rakastumisen kautta, vaan kriteerinä lapselle hyvä isä. Tyhmää tietenkin, mutta tehty mikä tehty.
40-vuotiaana rakastuin ja salasuhde jatkui muutaman vuoden. Koin ensimmäisen kerran, mitä on hyvä kumppanuus ja seksi. Suhde päättyi hyvässä yhteisymmääyksessä, mutta jätti monenlaista pohdintaa. Aviossa ei ole ollut seksiä moneen vuoteen, ei riitoja, ei mitään. Käytännössä mies asuu 2.asunnossa ja minä kodissa. Viihdyn yksin oikein hyvin, mutta olen kuin elävä leski. Toisen läheisyys ja seksuaaliset tarpeet ovat voimakkaat, mutta en missään tapauksessa halua enää mitään salasuhdetta, vaan ihan reilusti kaverin. Oman miehen kanssa en voi kuvitellakaan minkäänlaista seksielämää. Aviommies elää erakkoelämää, suuttuu ja hermostuu, kun yritän ottaa suhteemme esille. Olen huomannut tietsikalla, että on yhteydessä naiseen, jonka kanssa on joskus on kertonut olleen suhteen. Se ei minua haitannut, ei haittaa, vaan vähän jopa helpottaa. Aikuiset lapset ymmärtävät tilanteen ja ovat ahdistuneita. Taloudellisa ongelmia ei ole.
Mieli on ahdistunut ja levoton. Onnenhetket saan pienten lastenlasten kautta, mutta koen vielä olevani täysi nainen, joka ei tässä tilanteessa pääse esille. Onko tämä vain viidenkympin villitystä? Laitanko eroprosessin liikkeelle? Onko kenelläkään muulla samanlaista?
40-vuotiaana rakastuin ja salasuhde jatkui muutaman vuoden. Koin ensimmäisen kerran, mitä on hyvä kumppanuus ja seksi. Suhde päättyi hyvässä yhteisymmääyksessä, mutta jätti monenlaista pohdintaa. Aviossa ei ole ollut seksiä moneen vuoteen, ei riitoja, ei mitään. Käytännössä mies asuu 2.asunnossa ja minä kodissa. Viihdyn yksin oikein hyvin, mutta olen kuin elävä leski. Toisen läheisyys ja seksuaaliset tarpeet ovat voimakkaat, mutta en missään tapauksessa halua enää mitään salasuhdetta, vaan ihan reilusti kaverin. Oman miehen kanssa en voi kuvitellakaan minkäänlaista seksielämää. Aviommies elää erakkoelämää, suuttuu ja hermostuu, kun yritän ottaa suhteemme esille. Olen huomannut tietsikalla, että on yhteydessä naiseen, jonka kanssa on joskus on kertonut olleen suhteen. Se ei minua haitannut, ei haittaa, vaan vähän jopa helpottaa. Aikuiset lapset ymmärtävät tilanteen ja ovat ahdistuneita. Taloudellisa ongelmia ei ole.
Mieli on ahdistunut ja levoton. Onnenhetket saan pienten lastenlasten kautta, mutta koen vielä olevani täysi nainen, joka ei tässä tilanteessa pääse esille. Onko tämä vain viidenkympin villitystä? Laitanko eroprosessin liikkeelle? Onko kenelläkään muulla samanlaista?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinun ongelmasi ei ole mitenkään harvinainen Suomessa. Sodan jälkimainingeissa varttuneet ihmiset menivät aikuistuttuaan naimisiin ja perustivat perheen usein sopivan ja turvallisen kumppanin kanssa ajattelematta sitä, että vahva tunnesuhde puolisoiden välillä on sittenkin kaikkein tärkeintä. Ainoastaan siinä tilanteessa parisuhde tuottaa enemmän hyvää energiaa kuin kuluttaa.
Ongelmasi on se, että olet ollut 27 vuotta naimisissa, mutta et ole elänyt päivääkään oikeassa parisuhteessa. Sivusuhteesi aikana sait hieman esimakua siitä, miten paljon energiaa hyvä parisuhde voi tuottaa. Nyt haikailet edelleen sen perään, koska nykyinen avioliittosi pelkästään kuluttaa energiaasi.
Koska nykyisessä avioliitossasi talous on vakaalla pohjalla, niin tässä iässä et enää mitään suuria tempuja viitsisi tehdä. Elosi tuntuu siis hieman tarkoituksettomalta ja tyhjältä, vaikka se onkin hyvin turvallista. Kaltaisiasi ihmisiä on hyvin paljon.
jos haluat säilyttää nykyisen avioliittosi, on tarpeen miettiä puolin ja toisin miten siitä tekee toimivan niin että molemmat siinä viihdytte.
Jos et katso pystyväsi siihen, pura koko liitto ja lähde puhtaalta pöydältä etsimään jotain uutta.
Leivosta ei perinteisesti syödä ja säästetä, jostakin on nyt luovuttava.
teitä molempia ,koska asiat ovat tarjottimella eikä niihin kosketa. Tiedän ,kun itse elän samankaltaisessa suhteessa,mutta minun elämääni kuuluu persoonahäiriöinen mies,joka uhkaa ja on jo yrittänyt kerran laittaa ilmat pihalle.Elämässäni on kaikki konrollin alla paitsi kun livistän aina matkoille ,joille lähdön kerron vasta edellisenä päivänä . Niin menee shokkiin ja ei ole vastaanpanijaksi. Moni ympärillä olija on sanonut etteivät he jaksaisi noin,mutta jaksaa aikansa . Sinulla taitaa olla tilanne vähän parempi . Etsi ihana mies ja nauti hänen kanssaan elämän ihanista hetkistä ja antimista . Stsemppiä siskoseni!!
kerroit aivan oikein mutta niitä ihania miehiä ei kuljeskele vapaina kovin usein,joku piirittää sellaisen heti,olen saanut vihat päälleni tietämättäni toisenkin aikeista samaiseen kaveriin, kaikenlaisia peräkamarin poikia ja renttuja tapaa tämän tästä, makaavat sohvalla varttumassa "äitin tekemää ruokaa".
Kun pääsisi joskus edes joskus syliin hellittäväksi ja halailtavaksi hetkeksi,,niistä pienistä onnen hetkistä,muruista meidän elämän sisältö on muodostumassa,mutta mistä löytäisin ja miten voisin pitää omanani selaisen aarteen.
että se löytyy ,kunhan malttaa odottaa ,vaikka lentokoneessa tai ihan missä vain. Sohvaperunat ovat ihan erikseen. He ovat ihan oma ihmislajinsa ,joille napanuorankatkeaminen on kauhistus.Ei kaikkia tartte hyväksyä ,vaan se joka käy omaan pirtaan.Varoittaisin minähäiriöisistä ,jotka aluksi ovat maailman ihanampia kavaljeereja mutta vähitellen se sairas minä ottaa vallan . Pitää olla silmät ja korvat auki .Olen kokenut mukavia hetkiä sänkyyn menemättä ihanien urheilullisten suomalaisten miesten kanssa esim. golf kentällä. Älä vielä lannistu.
Katrin, mitä tarkoittaa olla urheilullinen? Minulle se tuo mieleen tyhjä ilme naamalla jotain järjetöntä koheltavan ääliön. Sisäisesti yhtä tyhjän kuin joku sohvaperunakin, mutta toisella tavalla.
Mitä se tuo mieleen Sinulle?
Ja muutkin, kertokaa! Monet etsivät senssipalstoilla urheilullista kaveria ja kertovat itsekin sellaisia olevansa. Minä kierrän sellaiset kaukaa, joku raja se olla pitää...!
tarkoitan sillä miehekästä eiurheiluhullua urosta ,jolla on kaikki kotona ja myös kehossa. Pieni seksikäs masu joka oikeastaan kuuluu tässä iässä imageen , on paikallaan.Käy silloin tällöin urheilumatseissa ja harrastaa itsekin myös, kulttuuria. Tarkoitan urheilullisella sohvaperunan vastakohtaa.Miehiäkös sinä metsästät??Joko riitti urheilullisen miehen perustelut minun näkökulmasta vai jatketaanko??
muista että sinulla on vain yksi elämä nauti
siitä rahoja ei kukaan saa mukaansa pietarilla
on jo kaikkea, ihminen tarvitsee toisen vierelleen kenen kanssa iloita ja kenelle voi
murheitaan kertoa.itse olin 30v. naimisissa
periaatteessa hyvän miehen kanssa mutta sittenkin jotain puuttui kun haksahdin toiseen
varattuun mieheen neljä vuotta sitä on kestänyt
enkä "pääse" irti tästä suhteesta rankkaa on
tämäkin vaikka nautin hänen seurastaan,ehkä
joskus voin nauraa tällekkin mutta olen ainakin
nauttinut niistä hetkistä hänen kanssaan.
MUISTA NAUTTIA ELÄMÄSTÄSI
on mitä kiikkustuolissa muistelee
ennen vanhuutta joudu hourulaan jatkuvan stressin ollessa päällä. Lihanhimot silloin jäävät toisiksi .Jäljelle jää vain silloin tyhjyys.SElvitä itsellesi himot vai järki. Joohan !!??