Toinen perillinen, meistä kahdesta siis ollut aina perso rahalle. Sen turvin pärjäsi elämässään kun vanhemmat auttoi milloin mitenkin. Jopa takaamalla ison lainan ja lopulta kukahan sen maksoi... No nyt kun ei enää vanhemmat auttamassa, ahneus iskee niin että kaikki kuolinpesien omaisuus pitäisi myydä. Mutta kai tässä toisen kuolinpesän osakkaan sanomisia kuunnellaan eikä kannata suostua ihan kaikkeen.. Itselleni ei raha niin tärkeää vaan se että perinnöksi jäisi jotain minkä muuttaa rahaksi myöhemmin vielä useamman kerran.
Kun ahneus iskee
Anonyymi-ap
7582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sellaista asiaa,joista osakkailla ei ole yksimielisyyttä ei voi tehdä.
Jokaisella osakkaalla on oikeus hakea pesää virallisselvitykseen ja jakoon jos kokee,ettei muutoin saa pesästä omaa osuuttaan.
Jokaisella osakkaalla on oikeus saada osuutensa irti kuolinpesästä kun Pesä on selvitetty,eli perunkirjoitus ja vainajan ja kuolinpesän velat hoidettu.
"No nyt kun ei enää vanhemmat auttamassa, ahneus iskee niin että kaikki kuolinpesien omaisuus pitäisi myydä."
On täysin luonnollista, että kuolinpesän omaisuus luovutetaan ja se vaihtuu rahaksi tai vastaavaksi helposti vaihdettavissa olevaksi varallisuudeksi.
Osuuden voi luovuttaa aina myymättä mitään, jos ei myyminen kiinnosta jokaista.
Voi antaa lahjaksi tai vaihtaa kiinteistön hamekankaaseen.
Perinnönjaon idea on JAKAA jäämistö. Ei sitä säilytellä muistoksi.
Jos yksi perijä on saanut huomattavia lahjoituksia tai avustuksia, voi ne tuoda esiin. Ne pitää huomioida perunkirjoituksessa ennakkoperintönä. Mikään satasen laina ei ole kyseessä vaan merkittävät jutut.
Kuka tahansa perikunnan osakas voi vaatia ositusta.