Miksi muiden elämä ahdistaa?

Miksi vertaat itseäsi kavereihisi ?
Tuntuuko sinusta jotenkin, että olisit huonompi kuin he joissain asioissa ?
Jos ei itse ole samanlainen kuin muut, tai tee samanlaisia asioita, ei se tee sinusta yhtään huonompaa ihmistä.
Oletko yrittänyt hyväksyä itsesi juuri sellaisena kuin olet ? Sehän riittää, kun riität itsellesi, ei kukaan käske sinua pystymään samoihin juttuihin kuin kaverisi.

Ajattele niin, että sinä kelpaat, olet ihan hyvä tyyppi. Asiat tapahtuvat ajan kuluessa, sitten kun niiden aika on. Älä stressaa, jos kaikki ei onnistu juuri nyt, niiden aika tulee vielä. Kaikkea hyvää sinulle.

Hanki oma elämä, ei tarvitse vahdata muiden touhuja!

Olen jo 35-vuotias enkä ole koskaan seurustellut. Viimeisestä seksikerrastakin alkaa valitettavasti olla jo 5 vuotta aikaa. Itsekkin olen muille kateellinen siitä että heillä on elämä, solmivat suhteita ja harrastavat seksiä. Olen itse valitettavasti ryypännyt melkein koko aikuisikäni 18-35v tai aloitin kyllä juomisen jo alaikäisenä. Kuvittelin että saan naisia kun ryyppään mutta ei se tietenkään niin mennyt. En tiedä onko se syy masennukseen ja ahdistukseen ja että olen eläkkeellä kun ryyppäsin mielenterveyteni pilalle. Vai se että mua kiusattiin rankasti jo yläasteella kun olin liian erilainen kuin muut ja myös osittain sen takia aloin juoda. En ole koskaan ollut pidetty naisten enkä kyllä kovin monien miesten keskuudessakaan.

Yritin myös auttaa kaveriani kun oli koulukiusattu ja syrjitty ja se moodi on vielä aikuisenakin.Pelkää että ei kelpaa,itsetunto nollassa,ei kato silmiin eikä uskalla puhua ja sit surkuttelee kun ei saa ketään.Ei auta vaik kuin yrittää tuuppia ja kannustaa.Ulkonäössä ei todellakaan mitään vikaa,sais kenet vaan mut ei luota itseen yhtään eikä uskalla ottaa riskiä.Joten sanon myös muillekin,ottakaa riski mitä hävittävää ja jos tulee pakit niin ei se ole maailmanloppu.