Yksikkömme muuttaa Espoosta Aleksis Kiven kadulle puolentoista vuoden päästä. Minä hurrasin tuolillani niin että olin tipahtaa siltä. Minulla käy joskus aivan uskomaton säkä.
Kun aamulla heräsin siihen päätäni halkaisevaan katuporan jytinään ja kilkatukseen, niin olin varma että tänään ajan työmatkallani jonkun suharin perään ja ruttaan autoni, eikä kesäloman aloittamisesta tulisi muuta kuin pitkä lasku ja sairaalamatka. Minä selvisin kuitenkin rutuitta koneelleni, ja katselin intran minulle lähettämää ilosanomaa kuin lautasellista hyvää ruokaa viinillä.
Loputtoman pitkät jonotukset aamun ja illan ruuhkissa olisivat ohitse. Minun työpaikkani olisi tulevaisuudessa omaa asuntoani vastapäätä. Kiljaisin riemusta ja Reino katsahti minuun taas kuin mielenvikaiseen. Ymmärsi sitten heti iloni aiheen, mutta sai minulta vain pilkallista virnuilua vastaansa, sillä hän ei epäonnekseen asu kantakaupungin alueella vaan Tapiolassa. He he. Kyllä minun tulee häntä hieman sääli. On aivan kamalaa kun sattuma lyö toiselle kepin pyöränpinnojen väliin, ja tämä lentää tangon ylitse ojaan. Kun taas toiselle se tuo kaiken valmiina eteen, eikä edes laskuta mistään mitään.
minua on kohdannut ylimaalineb onni. Ja minusta tuntui siltä, että kohtalolla on minulle enemmänkin asiaa, sillä minä näin kaikki ne minulle suopeat tähtikuviot pääni päällä, ja ne kaikki osoittivat minulle suunnattoman menestyksellistä tulevaisuutta tämän vuosia kestäneen sotkemisen jälkeen.
Ajattelin väsätä Ärrällä lottorivin, pistää rahan hedelmäpeliin, veikata jotain heppaa. Ajattelin jopa uskaltaa sanoa jollekin sietämättömälle imbesillille suorat sanat ja nauraa päälle. Taidan kampittaa jonkun nilviäisen ruokalassa ja heittää perunalla sovinistisikaeskoa otsaan. Aah! Olin voimieni tunnossa. Uutinen oli parempi kuin orgasmi valkoisilla läkanoilla.
Se Mercedes? Minusta on kyllä käsittämätöntä että meidän täytyy ahtautua kaikki neljä yhteen autoon ja ajaa kaikki ne kuusisataa kilometriä yhteensulloutuneena.
Minä kärsin ajatuksesta samantien. Helena ajaa kuitenkin, koska auto on hänen, ja miehet ovat tietenkin humalassa HIFKeineen ja kalastuksineen ja perämoottoreineen, typerine vitseineen ja naurunhekotuksineen. Miksi me emme lennä Joensuuhun ja aja siitä vaikka taksilla Mökille? En minä tiedä. Silloin olisi kaikki nopeasti ohitse, eikä minun tarvitsisi friikkailla hirviä eikä peräkolareita.
Ajattelin asiaa hieman analyyttisemmin, ja huomaisin että matkatavaroiden lentokentillä raahailu olisi kyllä aivan vihonviimeinen idea. Tavaraa on jo meillekin kertynyt aivan käsittämättömän määrä. En tullut edes ajatelleeksi asiaa, ennen kuin näin lopputuloksen eteiseni lattialla.
Helena soitti. Vesku on keksinyt ottaa mukaan vesiskoottterin. Minä pitelin päätäni, ja kuuntelin miten jostain naapurista oli hankitty perävaunu johon miehet olivat nostaneet skootterinsa. Aikovatko he ajella skootterilla sitten koko loman vai?
Mieleeni välähti kuva siitä miten istun saunan kuistilla ja katselen pyyhe päässä miten nuo kaksi pörräävät järvellä aamusta iltaan, kun heitä nyt vähän ajeluttaa ja lapsettaa. Toivottavasti se härveli tippuu kyydistä tai unohtavat siitä polttoaineen.
Löin läppärin kiinni ja virnistin lomatoivotuksia odotellen Reinolle. En voinut olla hymyilemättä typerää hymyäni hänelle, sillä hän näytti niin kutistuneelta ja kalpealta omissa poikamiesvuosissaan, että suorastaan toivoin että hänen puhelimensa soisi ja hänen ystävättärensä iloinen ääni jälleen kimittäisi viheliäisesti joka puolella huonetta. Jokin lahja hänelle pitäsi nyt saada. Annoin hänelle mappini ja kesken jäävät työni.
Puhelin soi taas. Helenan on vietävä auto Veholle. Siinä ei ole peräkoukkua.
Minä ajoin niin nopeasti kuin uskalsin kotiin ja katsahdin kassi- ja matkalaukkukasaan eteisessäni. Jos joku on valmis lomaan, niin se olen ainakin minä. Olen yrittänyt piilottaa kaiken intiimin, sen perkeleen naapurinakan silmiltä, joka kaikessa ystävällisyydessään aina tarjoutuu kastelemaan kukkani kun olen matkoilla. Tuntuu todella ahdistavalta kun joku ventovieras pervertikko luuhaa sinun nurkissasi ja kaivelee ja tutkii tavaroitasi kaikessa rauhassa. Kyllä minä sellaisen huomaan heti. On aivan turha yrittää piiloutua tuon ystävällisyyden maskin taakse ja kurkistella sieltä viattomilla silmillä tapahtunutta. Nainen on niin utelias, että hän tietää suurinpiirtein jo ennen minua, minne minä olen milloinkin menossa. Mutta minkäs teen. Postit on hyvä kerätä pois oven edestä ja kukat on hyvä pitää elossa. Tuon hinnan sitä joutuu aina maksamaan jotta ei kuihtuisi ja tulisi ryövätyksi. Taidan levitellä dildoja jokapuolelle.
Helana soitti taas. Peräkoukku on nyt asennettu ja hän tulee hakemaan minut heti miten. En saanut Oskaria mistään kiinni. Hänellä on ärsyttävä tapa olla tämän tästä vastaamatta puhelimeen. En käsitä miten voin sietää hänen käytöstään. On aivan kuin yks hailee herralle se, että jollakin on hänelle asiaa, esim. minulla. Soitin Helenalle ja kyselin missä miehet mahtavat oikein mennä, mutta puhelin soikin oveni takana ja puhelimme hetken toisillemme eteisessäni seisoskellen.
- Tuleeko se narttu taas nuuskimaan alkkareitasi?
- Juu! Mutta se on kyllä vähiten outo tässä talossa. Ja sitä paitsi mä olen pessyt kaiken pyykin.
- Mäkin olen siivonnut ja puunannut joka paikan. Mulle tulee se Ralli-Raili siitä tien toiselta puolelta. Luultavasti istuu kattomassa telkkaa tissutellen viskiä. Sitten blandailee vedellä pullot täysiksi ja me sitten ihmetellään miten vieraat virnistelee drinksuillemme.
- Onkohan niillä kundeilla kauheesti viinaa mukana, ja missä ne yleensä edes on? En mä saa sitä rakkia taas mistään käsiin. Jos sillä ei olis niin hyvä peffa, niin mä jättäsin sen heti.
- Ne on jossain retkeilyvälinekaupassa...oliks se joku partioaitta, vai mikä? Siinä Yrjönkadulla se kai on.
- Mua alko yrjöttään.
. Niin muakin....mut hei! Kannetaaks nää kamat autoon naisissa? Onks tässä mitään särkyvää? Missä sulla on sun safkat?
Lörpöttelimme menyystä ja päätimme ostaa jostain matkanvarrelta savulohta, sillä vaikka miehet istuisivat veneessä järvellä vuorokauden, ei sieltä mitään kuitenkaan ylös nousisi. Luultavasti kalat pakenisivat heti toiseen järveen kun näkisivät sen kirotun vesiskootterin jolle me nauroimme minkä ehdimme. Miten ihmeessä sellaisia leluja pitää mukaan raahata? Kuitenkin me itse ajelisimme sillä kuin päättömät pitkin järveä, ja miehet saisivat grillata tomaattinsa itse.
- Mä vien avaimet sille akalle. Haluutsä tulla mukaan niin näet jotain todella kammottavaa.
- Totta kai. Mennään vähän nuuskimaan sen luukkua.
Minä soitin sojottavaa ovikellonnuppi. Ja kuin tyhjästä ilman yhtään askeleen ääntä, ovi lokashti auki ja tuo pieni, ilkeännäköinen virnutin seisoi edessämme ällöttävän punaisessa villatakissaan ja beigenvärisessä hameessaan. Asunto tuoksui kummalliselta, aivan kuin loputtomalta odotukselta. Nainen pyyteli sisään ja tarjoutui keittämään kahvit meille. mutta me kiittelimme kohteliaasti ja vetosimme kauheaan kiireeseen voimatta edes ajatella olevamme siellä sen enempää kuin on tarvis.
Helenakin, vaikka on puhelias, oli kummallisen hiljaa tuon narisevan pienen pirun edessä. Helana vaistosi edessään olevan jotain todella katalaa ja kamalaa. Naisesta tihkui pahansuopuus kuin myrkky leijumaan ympärillemme ilmaan. Kun käteni kosketti vahingossa hänen kättään, ojentaessani avaimeni hänelle, niin minä oikein säpsähdin ihon kylmyyttä ja elottomuutta. Sanoja putoili odottamatta, kuin keväällä räystäiltä jääpuikkoja minun suojattomaan päähäni. Eikä hetkeksikään hänen kasvoiltaan kadonnut tuo julma hymy viivasuorasta suustaan.
- Tuo ei ole koskaan saanut miestä, ei naista.
Helana sanoi järkyttyneenä pihalla, pakatessaan autonsa niin täyteen että luulin sen repeävän halki.
Yrjönkadulla oli meitä vastassa aivan käsittämätön näky: Kaksi sirrisilmäistä retkeilijää seisoi typerissä, vihreissä retkeilyvaatteissa ja nupukkinahkaisissa vaelluskengissä liikkeen oven edessä poltellen sikareita - ja minun päreitäni. Ensin mä luulin niitä mallinukiksi, mutta kun katselin tarkemmin, niin hehän olivat minulle hyvin tuttuja. En ollut uskoa silmiäni. Ja Helenakin ratkesi kaameaan nauruun. Toisellä oli suunnaton haavi kädessään, ja toisella nippu virveleitä kourassaan. Lisäksi heillä oli vielä reput selässään. Ja kaiken kukkuraksi, molemmat olivat jo maistissa vaikka kello oli vasta kaksi iltapäivällä.
Jotenkin minulle tuli heti mieleen katastrofielokuva. Ensi töikseen molemmat menivät auton alle tutkimaan sitä miten peräkoukku oli asennettu paikoilleen? Me päätimme lämmittää savusaunan heti kun olisimme, luojan kiitos, päässeet perille.
Kun aamulla heräsin siihen päätäni halkaisevaan katuporan jytinään ja kilkatukseen, niin olin varma että tänään ajan työmatkallani jonkun suharin perään ja ruttaan autoni, eikä kesäloman aloittamisesta tulisi muuta kuin pitkä lasku ja sairaalamatka. Minä selvisin kuitenkin rutuitta koneelleni, ja katselin intran minulle lähettämää ilosanomaa kuin lautasellista hyvää ruokaa viinillä.
Loputtoman pitkät jonotukset aamun ja illan ruuhkissa olisivat ohitse. Minun työpaikkani olisi tulevaisuudessa omaa asuntoani vastapäätä. Kiljaisin riemusta ja Reino katsahti minuun taas kuin mielenvikaiseen. Ymmärsi sitten heti iloni aiheen, mutta sai minulta vain pilkallista virnuilua vastaansa, sillä hän ei epäonnekseen asu kantakaupungin alueella vaan Tapiolassa. He he. Kyllä minun tulee häntä hieman sääli. On aivan kamalaa kun sattuma lyö toiselle kepin pyöränpinnojen väliin, ja tämä lentää tangon ylitse ojaan. Kun taas toiselle se tuo kaiken valmiina eteen, eikä edes laskuta mistään mitään.
minua on kohdannut ylimaalineb onni. Ja minusta tuntui siltä, että kohtalolla on minulle enemmänkin asiaa, sillä minä näin kaikki ne minulle suopeat tähtikuviot pääni päällä, ja ne kaikki osoittivat minulle suunnattoman menestyksellistä tulevaisuutta tämän vuosia kestäneen sotkemisen jälkeen.
Ajattelin väsätä Ärrällä lottorivin, pistää rahan hedelmäpeliin, veikata jotain heppaa. Ajattelin jopa uskaltaa sanoa jollekin sietämättömälle imbesillille suorat sanat ja nauraa päälle. Taidan kampittaa jonkun nilviäisen ruokalassa ja heittää perunalla sovinistisikaeskoa otsaan. Aah! Olin voimieni tunnossa. Uutinen oli parempi kuin orgasmi valkoisilla läkanoilla.
Se Mercedes? Minusta on kyllä käsittämätöntä että meidän täytyy ahtautua kaikki neljä yhteen autoon ja ajaa kaikki ne kuusisataa kilometriä yhteensulloutuneena.
Minä kärsin ajatuksesta samantien. Helena ajaa kuitenkin, koska auto on hänen, ja miehet ovat tietenkin humalassa HIFKeineen ja kalastuksineen ja perämoottoreineen, typerine vitseineen ja naurunhekotuksineen. Miksi me emme lennä Joensuuhun ja aja siitä vaikka taksilla Mökille? En minä tiedä. Silloin olisi kaikki nopeasti ohitse, eikä minun tarvitsisi friikkailla hirviä eikä peräkolareita.
Ajattelin asiaa hieman analyyttisemmin, ja huomaisin että matkatavaroiden lentokentillä raahailu olisi kyllä aivan vihonviimeinen idea. Tavaraa on jo meillekin kertynyt aivan käsittämättömän määrä. En tullut edes ajatelleeksi asiaa, ennen kuin näin lopputuloksen eteiseni lattialla.
Helena soitti. Vesku on keksinyt ottaa mukaan vesiskoottterin. Minä pitelin päätäni, ja kuuntelin miten jostain naapurista oli hankitty perävaunu johon miehet olivat nostaneet skootterinsa. Aikovatko he ajella skootterilla sitten koko loman vai?
Mieleeni välähti kuva siitä miten istun saunan kuistilla ja katselen pyyhe päässä miten nuo kaksi pörräävät järvellä aamusta iltaan, kun heitä nyt vähän ajeluttaa ja lapsettaa. Toivottavasti se härveli tippuu kyydistä tai unohtavat siitä polttoaineen.
Löin läppärin kiinni ja virnistin lomatoivotuksia odotellen Reinolle. En voinut olla hymyilemättä typerää hymyäni hänelle, sillä hän näytti niin kutistuneelta ja kalpealta omissa poikamiesvuosissaan, että suorastaan toivoin että hänen puhelimensa soisi ja hänen ystävättärensä iloinen ääni jälleen kimittäisi viheliäisesti joka puolella huonetta. Jokin lahja hänelle pitäsi nyt saada. Annoin hänelle mappini ja kesken jäävät työni.
Puhelin soi taas. Helenan on vietävä auto Veholle. Siinä ei ole peräkoukkua.
Minä ajoin niin nopeasti kuin uskalsin kotiin ja katsahdin kassi- ja matkalaukkukasaan eteisessäni. Jos joku on valmis lomaan, niin se olen ainakin minä. Olen yrittänyt piilottaa kaiken intiimin, sen perkeleen naapurinakan silmiltä, joka kaikessa ystävällisyydessään aina tarjoutuu kastelemaan kukkani kun olen matkoilla. Tuntuu todella ahdistavalta kun joku ventovieras pervertikko luuhaa sinun nurkissasi ja kaivelee ja tutkii tavaroitasi kaikessa rauhassa. Kyllä minä sellaisen huomaan heti. On aivan turha yrittää piiloutua tuon ystävällisyyden maskin taakse ja kurkistella sieltä viattomilla silmillä tapahtunutta. Nainen on niin utelias, että hän tietää suurinpiirtein jo ennen minua, minne minä olen milloinkin menossa. Mutta minkäs teen. Postit on hyvä kerätä pois oven edestä ja kukat on hyvä pitää elossa. Tuon hinnan sitä joutuu aina maksamaan jotta ei kuihtuisi ja tulisi ryövätyksi. Taidan levitellä dildoja jokapuolelle.
Helana soitti taas. Peräkoukku on nyt asennettu ja hän tulee hakemaan minut heti miten. En saanut Oskaria mistään kiinni. Hänellä on ärsyttävä tapa olla tämän tästä vastaamatta puhelimeen. En käsitä miten voin sietää hänen käytöstään. On aivan kuin yks hailee herralle se, että jollakin on hänelle asiaa, esim. minulla. Soitin Helenalle ja kyselin missä miehet mahtavat oikein mennä, mutta puhelin soikin oveni takana ja puhelimme hetken toisillemme eteisessäni seisoskellen.
- Tuleeko se narttu taas nuuskimaan alkkareitasi?
- Juu! Mutta se on kyllä vähiten outo tässä talossa. Ja sitä paitsi mä olen pessyt kaiken pyykin.
- Mäkin olen siivonnut ja puunannut joka paikan. Mulle tulee se Ralli-Raili siitä tien toiselta puolelta. Luultavasti istuu kattomassa telkkaa tissutellen viskiä. Sitten blandailee vedellä pullot täysiksi ja me sitten ihmetellään miten vieraat virnistelee drinksuillemme.
- Onkohan niillä kundeilla kauheesti viinaa mukana, ja missä ne yleensä edes on? En mä saa sitä rakkia taas mistään käsiin. Jos sillä ei olis niin hyvä peffa, niin mä jättäsin sen heti.
- Ne on jossain retkeilyvälinekaupassa...oliks se joku partioaitta, vai mikä? Siinä Yrjönkadulla se kai on.
- Mua alko yrjöttään.
. Niin muakin....mut hei! Kannetaaks nää kamat autoon naisissa? Onks tässä mitään särkyvää? Missä sulla on sun safkat?
Lörpöttelimme menyystä ja päätimme ostaa jostain matkanvarrelta savulohta, sillä vaikka miehet istuisivat veneessä järvellä vuorokauden, ei sieltä mitään kuitenkaan ylös nousisi. Luultavasti kalat pakenisivat heti toiseen järveen kun näkisivät sen kirotun vesiskootterin jolle me nauroimme minkä ehdimme. Miten ihmeessä sellaisia leluja pitää mukaan raahata? Kuitenkin me itse ajelisimme sillä kuin päättömät pitkin järveä, ja miehet saisivat grillata tomaattinsa itse.
- Mä vien avaimet sille akalle. Haluutsä tulla mukaan niin näet jotain todella kammottavaa.
- Totta kai. Mennään vähän nuuskimaan sen luukkua.
Minä soitin sojottavaa ovikellonnuppi. Ja kuin tyhjästä ilman yhtään askeleen ääntä, ovi lokashti auki ja tuo pieni, ilkeännäköinen virnutin seisoi edessämme ällöttävän punaisessa villatakissaan ja beigenvärisessä hameessaan. Asunto tuoksui kummalliselta, aivan kuin loputtomalta odotukselta. Nainen pyyteli sisään ja tarjoutui keittämään kahvit meille. mutta me kiittelimme kohteliaasti ja vetosimme kauheaan kiireeseen voimatta edes ajatella olevamme siellä sen enempää kuin on tarvis.
Helenakin, vaikka on puhelias, oli kummallisen hiljaa tuon narisevan pienen pirun edessä. Helana vaistosi edessään olevan jotain todella katalaa ja kamalaa. Naisesta tihkui pahansuopuus kuin myrkky leijumaan ympärillemme ilmaan. Kun käteni kosketti vahingossa hänen kättään, ojentaessani avaimeni hänelle, niin minä oikein säpsähdin ihon kylmyyttä ja elottomuutta. Sanoja putoili odottamatta, kuin keväällä räystäiltä jääpuikkoja minun suojattomaan päähäni. Eikä hetkeksikään hänen kasvoiltaan kadonnut tuo julma hymy viivasuorasta suustaan.
- Tuo ei ole koskaan saanut miestä, ei naista.
Helana sanoi järkyttyneenä pihalla, pakatessaan autonsa niin täyteen että luulin sen repeävän halki.
Yrjönkadulla oli meitä vastassa aivan käsittämätön näky: Kaksi sirrisilmäistä retkeilijää seisoi typerissä, vihreissä retkeilyvaatteissa ja nupukkinahkaisissa vaelluskengissä liikkeen oven edessä poltellen sikareita - ja minun päreitäni. Ensin mä luulin niitä mallinukiksi, mutta kun katselin tarkemmin, niin hehän olivat minulle hyvin tuttuja. En ollut uskoa silmiäni. Ja Helenakin ratkesi kaameaan nauruun. Toisellä oli suunnaton haavi kädessään, ja toisella nippu virveleitä kourassaan. Lisäksi heillä oli vielä reput selässään. Ja kaiken kukkuraksi, molemmat olivat jo maistissa vaikka kello oli vasta kaksi iltapäivällä.
Jotenkin minulle tuli heti mieleen katastrofielokuva. Ensi töikseen molemmat menivät auton alle tutkimaan sitä miten peräkoukku oli asennettu paikoilleen? Me päätimme lämmittää savusaunan heti kun olisimme, luojan kiitos, päässeet perille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.