Addick/Inderes: "Sekä superg:llä että VPKe:llä on huomattavasti keskivertotallaajaa suurempi varallisuus, mutta erilainen tapa ajatella sen käyttöä. Tärkein huomio on, että molemmat todennäköisesti elävät tai pyrkivät elämään oman näköistään elämää ja olemaan tyytyväisiä siihen.".......
.. "Erilaiset ihmiset pitävät erilaisista asioista ja saavat nautintoa omaan elämään sopivista jutuista. Jos elämäntavasta ja harrasteista ei ole haittaa muille, niin sivustahuutelulle jää melkoisen vähän tilaa omasta näkökulmastani asiaa pohtien."
Mielestäni tässä on aika hyvin kiteytetty se "pelikenttä", jonka ulkopuolelle on turha kurottaa muiden ihmisten elämän suhteen ja elämäntilanteista.
Itse nostaisin peruspohjaksi asian, josta ei ole hirveästi keskusteltu, "vapaaherruudessa" sitä että, onko ns. Vapaaherran oma pää siinä kunnossa, ja oma kokonaisvaltainen terveys siinä kunnossa, että jos kaikki katoaisi (siis rahat ja sijoitukset), että voisi ajatella "että nou hätä", aloitetaan uudestaan taloudellisen perustan rakentaminen ns. jo kokeneempana tekijänä, " teen sen ja elämä ja matka jatkuu".
A. Kestääkö pää ja muu terveys
B. Onko tietotaito niillä leveleillä kuin sen pitää olla, jotta voi mutkitta lähteä rakentamaan uutta "menestystarinaa" luodakseen perustan elämälleen uudestaan, jos niin on tarvis
C. Onko businessideaa, innovointia, onko visioita ja jopa valmiiksi mietityt strategiat, onko suhdeverkosto vielä "elävä ja hengittääkö", koska yksin emme ole mitään. Onko sivistystaso ja yleistieto sillä tasolla juuri tässä maailmanhetkessä, että voi samantien alkaa toimimaan, jos "kaikki katoaa" jne. jne.
Mielestäni näistä on ensisijaisesti pidettävä huolta, ha tietysti heti sen jälkeen varallisuudestaan ja sijoituksistaan muuten " hukkaperii".
Se, että ostaa auton tai kellon tai syö hyvin on pelkkää mukavaa lisää, en ole koskaan sitä arvottanut onnellisen elämän kulmakiviksi. Moni, joilla niitä ei ole, turhaa kuvittelee, että ne olisi tavoittelemisen arvoisia saatika kateuden arvoisia. Ne ovat vaan yksi pieni lisä, joista nautin juuri sillä hetkellä, mutta ei ne minun sydäntä tai mieltä ole koskaan liikuttaneet. Ihmiset vain tekee sellaisista asioista "mysteerioita", joita eivät ole kokeneet. Ei ne ole sen enempää kuin yksi liikkuva osa miljoonan muun liikkuvaosqn keskuudessa. Erikseen on sitten elämä, onnellinen elämä suuressa rakkaudessa muiden kanssa.
.. "Erilaiset ihmiset pitävät erilaisista asioista ja saavat nautintoa omaan elämään sopivista jutuista. Jos elämäntavasta ja harrasteista ei ole haittaa muille, niin sivustahuutelulle jää melkoisen vähän tilaa omasta näkökulmastani asiaa pohtien."
Mielestäni tässä on aika hyvin kiteytetty se "pelikenttä", jonka ulkopuolelle on turha kurottaa muiden ihmisten elämän suhteen ja elämäntilanteista.
Itse nostaisin peruspohjaksi asian, josta ei ole hirveästi keskusteltu, "vapaaherruudessa" sitä että, onko ns. Vapaaherran oma pää siinä kunnossa, ja oma kokonaisvaltainen terveys siinä kunnossa, että jos kaikki katoaisi (siis rahat ja sijoitukset), että voisi ajatella "että nou hätä", aloitetaan uudestaan taloudellisen perustan rakentaminen ns. jo kokeneempana tekijänä, " teen sen ja elämä ja matka jatkuu".
A. Kestääkö pää ja muu terveys
B. Onko tietotaito niillä leveleillä kuin sen pitää olla, jotta voi mutkitta lähteä rakentamaan uutta "menestystarinaa" luodakseen perustan elämälleen uudestaan, jos niin on tarvis
C. Onko businessideaa, innovointia, onko visioita ja jopa valmiiksi mietityt strategiat, onko suhdeverkosto vielä "elävä ja hengittääkö", koska yksin emme ole mitään. Onko sivistystaso ja yleistieto sillä tasolla juuri tässä maailmanhetkessä, että voi samantien alkaa toimimaan, jos "kaikki katoaa" jne. jne.
Mielestäni näistä on ensisijaisesti pidettävä huolta, ha tietysti heti sen jälkeen varallisuudestaan ja sijoituksistaan muuten " hukkaperii".
Se, että ostaa auton tai kellon tai syö hyvin on pelkkää mukavaa lisää, en ole koskaan sitä arvottanut onnellisen elämän kulmakiviksi. Moni, joilla niitä ei ole, turhaa kuvittelee, että ne olisi tavoittelemisen arvoisia saatika kateuden arvoisia. Ne ovat vaan yksi pieni lisä, joista nautin juuri sillä hetkellä, mutta ei ne minun sydäntä tai mieltä ole koskaan liikuttaneet. Ihmiset vain tekee sellaisista asioista "mysteerioita", joita eivät ole kokeneet. Ei ne ole sen enempää kuin yksi liikkuva osa miljoonan muun liikkuvaosqn keskuudessa. Erikseen on sitten elämä, onnellinen elämä suuressa rakkaudessa muiden kanssa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ja itseasiassa se, että "kaikki katoaa", ei edes ole kovin utopistista. Tarvitaan vain yksi sota, joka pyyhkäisee kaikki maat ja mannut, metsät ja pellot, talot ja mökit tuhka tuuleen.
Silloin kysytään, jos on edes elossa, Olitko varautunut? Jos olet elossa, pystytkö rakentamaan "uuden elämän" jossain muualla? Kestääkö terveys ja toimintakyky? Onko tietotaito siinä kunnossa, että ylipäätänsä osaat rakentaa elämää uudestaan.
Niin arvokkaita ovat talot ja autot, kellot ja hiluvitkuttimet. Ja jotkut käyttävät vielä omaa elämäänsä niiden tavoitteluun ja jopa kadehtimiseen, jossa huonossa tapauksessa vielä katkeroituu. Onko se sen arvoista?
Siinä tapauksessa vastaus kuuluu "sitä saa mitä ansaitsee". Missä elämän perusarvot?
Kaptah5 ja CitizenJ keskustelevat: "Mielestäni tuo voi olla hyvin tasa-arvoista, jos pariskunnan molemmat osapuolet ovat asian kanssa sinut. Jos useampi lapsi siunaantunut, niin puoliso (vaimo) on todennäköisesti ollut työelämästä pois ja ollut lasten kanssa kotona enemmän kuin mies. Toisekseen, jos mies on esimerkiksi ollut yrittäjä ja painanut pitkää päivää ja vaimo huolehtinut arjesta kotona enemmän, niin periaatteessa tuo tukee sitä ajatusta, että vaimolle voisi maksaa “palkkaa” jälkikäteen tehdyistä “töistä”."
"Jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee, mutta ei tässä nyt sentään tasa-arvosta voi puhua. Superg on mielestäni äärimmäisen antelias vaimoaan kohtaan.
"Kulut käsittävät koko perheen viulut, eli superg elättää jo vaimon ja lapset. Lisäksi vaimolle PITÄÄ antaa 36,5k€ nettona humputteluun samalla, kun superg tekee lisäprojektia, että salkku varmasti riittää elättämään perheen myös jatkossa."
"Jos on asuttu Suomessa, niin vaimolla on todennäköisesti ollut ihan hyvät mahdollisuudet tehdä töitä/yrittää ja kartuttaa omaisuutta. Ymmärrän, että mies maksaa suurimman osan silloin kun lapset on pieniä ja vaimo hoitaa kotona lapsia, mutta kyllä normaalitilanne tasa-arvoisessa suhteessa on se, että molemmat elättää itsensä ja lapset elätetään yhdessä."
Jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee, mutta ei tässä nyt sentään tasa-arvosta voi puhua. Superg on mielestäni äärimmäisen antelias vaimoaan kohtaan.
Kulut käsittävät koko perheen viulut, eli superg elättää jo vaimon ja lapset. Lisäksi vaimolle PITÄÄ antaa 36,5k€ nettona humputteluun samalla, kun superg tekee lisäprojektia, että salkku varmasti riittää elättämään perheen myös jatkossa."
Jos on asuttu Suomessa, niin vaimolla on todennäköisesti ollut ihan hyvät mahdollisuudet tehdä töitä/yrittää ja kartuttaa omaisuutta. Ymmärrän, että mies maksaa suurimman osan silloin kun lapset on pieniä ja vaimo hoitaa kotona lapsia, mutta kyllä normaalitilanne tasa-arvoisessa suhteessa on se, että molemmat elättää itsensä ja lapset elätetään yhdessä.
Kaptah5 ja CitizenJ!
Mutta kuka tietää parhaiten perheen asiat kuin perhe itse? Joten parempi olla sotkeutumatta (en tarkoita että tw sotkeudutte).
Joskus voi olla niinkin, että edes pariskunnan toinenkaan osapuoli ei tiedä, mikä merkitys toisen panoksella on ollut, jos niikseen. Ehkä sitä tärkeintä diiliä ei olisi syntynyt ilman toista. Ehkä toinen ei ole halukas sitä kertomaan, tai se on jo etukäteen sovittu kolmannen osapuolen kanssa.
Koska kukaan ei vou tietää toisten asioista niin ei pidä sotkeutua asioihin, joista ei tiedä! Yksi elämänohjeistani.
Toisekseen, minä en ole koskaan vielä törmännyt yrittäjään, joka luopuisi ehdoin tahdoin rahoistaan . Ei mulla muuta juttuja ja versioita liikkuu aina, koska kaikki ne huutaa, jotka tietää vähiten mistään mitään. Viisaat ovat hiljaa. Näin se aina menee ja tulee menemään eikä sukupolvet toistensa perään opi tätä ikinä, kun eivät ole oppiakseen. Tämä on jo melkeinpä geneettisen perimän totuus. On harva puu, jonka ovat ei narise.
"On harva puu, jonka oksat eivät narise"
Nykyajattelu perustuu suurella osin pelkästään voiton tavoitteluun ja oman navan tuijottamiseen. Mikäli olisin joskus varakas en käyttäisi rahaa yhtään sen enempää kuin nytkään, enkä myöskään muuttaisi tuttuja tapojani.